Plötsligt händer det. Täkäläinen "Elämä on"-sanonta. Ainakin 1990-luvulla syntyneet muistavat sen kuuluisan DNA:n mainoksen mitä sitten coolina hoettiin. Tämä ruotsalainen sanonta on tuttu Triss-arpojen mainoksista ja se sopii yllättävän moneen tilanteeseen. Esimerkiksi tähän, kun laittaa allekkain kaksi kuvaa Topangasta - toinen on viime lokakuulta kun olimme laukanneet muutaman viikon, lyhyitä pätkiä kerrallaan. Alempi on nyt ihan reilu viikko sitten otettu tuore kuva. Aluksi epäröin näkyykö näissä niin isoa eroa että kehtaa täällä blogin puolella julkaista, mutta kuva keräsi Instagramissa yli tuhat tykkäystä joten kai se on uskottava muidenkin tässä jotain eroa näkevän... Ilmeisesti mietin vähän liikaa muiden mielipiteitä, näenhän mä nyt herranen aika itse miten iso ero näissä kuvissa on mutta mikä tärkeintä, tiedän ja tunnen niin ison eron Topangan ratsastettavuudessa ettei tosikaan. Alemmassa kuvassa se on saanut lihasta, selkä on pyöreä, ilme on työskentelymoodissa, vatsalihas näkyy ja niska on pyöreä(mpi).
Meillä on kisat TÄLLÄ VIIKOLLA. Mun ensimmäiset aluekisat ikinä. Arvatkaa jännittääkö... Pitäisi opetella rata (LC:2), saada sovittua kouluvalmennus, puunata kamat, päästä eroon jännityksestä, etsiä meille kuski ja vetoauto (koppi on jo) ja tietysti toivoa hevosen ja ratsastajan pysyvän terveenä... Eniten mua tietysti jännittää ja pelottaa miten Topanga tulee käyttäytymään kisapaikalla. Ja miten mä selviän!! Osaanko olla tarpeeksi rauhallinen, saanko ratsastettua Topangan läpi, onnistuuko verkka jnejne sata päässä risteilevää ajatusta. Kisat ovat onneksi meidän entisellä kotitallilla joten paikka ja ihmiset ovat tuttuja mutta silti. Verkka on ulkona = Topanga tulee luultavasti olemaan tosi jännittynyt. No, nyt en maalaile enempää piruja seinille vaan nämä kisat menevät nyt miten menevät ja siitä sitten jatketaan eteenpäin. Topanga ei ole ikinä kisannut, se on pirun vaikea hevonen, mä oon kisannut viimeksi (seurakisoissa) neljä vuotta sitten... Otetaan tämä harjoituksena! :)
Te ette tainneet edes huomata mun olleen poissa haha. Just hyvä kun on luonnoksissa parikymmentä julkaisematonta postausta mitkä voi sopivasti ajastaa reissujen ajaksi... ;) Karkasin viikonlopuksi duunin merkeissä Lontooseen ja oli ihan huippu reissu! Aikataulu oli tosin aika tiukka opintoretkien ja konferenssien merkeissä, mutta ehdin kuitenkin näkemään Lontoota ihan kivasti, shoppailemaan (onnellisimmaksi minut tekivät Harry Potter-pyjamahousut ja Simba-sukat), syömään hyvin ja reissun kohokohta oli kyllä The Lion King-musikaali jonka alkulaulun (aa-tzi-bengjaa) aikana pillahdin liikutuksesta itkuun. En ehtinyt ratsastamaan enkä edes suunnittelemalleni hevostarvikeliikekierrokselle, mutta näin sentään kaksi ratsupoliisia ja pari aika coolia hevospatsasta. Perjantaina kävelin 10 cm korkokengilläni yhteensä 16 km ja lauantaina (juoksukengillä) 19 km. Selvisin hengissä, sateenvarjoni ei. Haluan Lontooseen uudestaan, omalla ajalla! Paljon jäi näkemättä ja kokematta.
1. Lentopelkoinen täällä moi, laskeutumisen aikana mua pelotti ihan hirveästi turbulenssin takia mutta pilvet olivat onneksi kauniita.
2. Jälkiruoka on päivän tärkein ateria.
3. Rakennus. Ja bussi!
4. Opintoretkellä L'loydsin pääkonttorilla. Aika magee mesta.
5. Shamppanjaa, macaronseja ja sateenkaarikakkua Westfieldissä. Ei pahempi lounas!
6. Metrossa
7. Risteys
8. Nää on näitä pakollisia turistikuvia. !!!!
9. Teimme pyörähdyksen London Eyessä. Huikeaa!
10. Viikonlopun lempparijuttu olivat nämä Primarkin aarteet. Potter-pöksyt ja Simba-sukat.
1. Tittidii, kerrankin edustavan näköisenä!
2. Vettä. Ja rakennuksia.
3. Siinä yksi miljardista samanlaisesta turistikuvasta. Oli pakko!
4. Näköala London Eyestä. Hienoa!
5. British Airways oli aika jees. Päästiin kaverin kanssa lentokoneen paremmalle puolelle ja saimme extra jalkatilaa. Lentoemät olivat aivan ihania ja ilmainen viini auttoi myös tämän lentopelkoisen urpon takaisin kotiin!
6. Pääsin vielä turisteilemaan lentokoneesta käsin kun näin Windsor Castlen. Jee!