Tärkeät oivalluksen hetket

Olen ratsastanut Deellä nyt neljä kertaa sen laidunloman jälkeen ja se on kerta kerralta parempi! Ensimmäinen ratsastus oli vähän huono hetki ottaa ratsastuskuvia ja nyt se on tuntunut niin hyvältä, että pitäisi saada jotain vertailukelpoista materiaalia jota verrata näihin kuviin. :) Eka kerta oli aika kevyt perus ratsastus, Dee tuntui loman jäljiltä vähän voimattomalta ja etupainoiselta. Toisella viikolla se oli vähän parempi, mutta en tehnyt mitään perustyöskentelyä kummempaa.

Viime viikolla nämä ahaa-elämykset sitten alkoivat.

Alkuverkka Deen kanssa on aika mielenkiintoista. Sillä on ihan hirveän kiire - käynnissä se harppoo menemään kuin pikajuna niin kauan kuin annat sille pitkät ohjat. Käppäilyn jälkeen se jaksaa hetken keskittyä, jolloin lyhennän ohjat ja teen esim. voltteja ja pysähdyksiä. Käyntiosuuden jälkeen Dee alkaa jo aavistamaan, että kohta alkaa action ja se malttaa juuri ja juuri mennä kevyttä ravia. Verkkaan yleensä kevyessä ravissa muutaman minuutin molempiin suuntiin - teen eri kokoisia kahdeksikkoja ja ympyröitä sekä hidastan ja lisään ravia. Mutta sitten kun pikku herra on vertynyt ja päässyt vauhdin makuun, niin seuraavassa ravisiirtymisessä hän ei enää haluakaan ravata vaan silloin on joko laukan tai pomppimisen aika. Tässä vaiheessa on parasta antaa Deen laukata muutama kierros maneesia ympäri, välillä antaa ohjaa ja välillä ottaa kiinni ja istuu satulaan. Tämän jälkeen myös Deen pääkoppa on valmis treeniin! :D

Mutta niin, siitä viime viikosta.

Suosikkiliikkeeni, avo- ja sulkutaivutus tekivät come backin. Harrastimme näitä ahkerasti Topangan kanssa ja ne olivat sen bravuuriliikkeet, mutta Maaiken kanssa niiden treenaaminen on jostain syystä jäänyt muutamaa satunnaista avotaivutuskoukeroa lukuunottamatta. Täytyy senkin kanssa tehdä tätä treeniä mitä Deen kanssa, tosi hyvä ja hyödyllinen! :) Teen yleensä avotaivutuksen pitkällä sivulla peiliä kohti, jotta näen miten paljon/vähän hevonen asettuu ja poikittaa. (Huomaattehan mun erinomaiset pedagogiset taidot ja oikeaoppiset selitystermit... ;)) Olen saanut monta kertaa noottia valmentajalta siitä, että taivutan hevosta avossa liikaa. Peilit ovat siis paras ystäväni! Hyvän avopätkän jälkeen myötääminen ja suoristus ennen kulmaa (minkä läpi hevonen taivutetaan ja suoristetaan). Lyhyen sivun keskeltä kääntö keskihalkaisijalle ja sulkutaivutus takaisin uralle. Sama toiseen suuntaan. :)

Dee yllätti ja suoriutui molemmista tehtävistä kelvollisesti kaikissa askellajeissa, jopa laukassa. Laukassa tosin sulku ei ollut mikään gp-radoille yltävä liike (ei edes aluekisoihin) ja mentiin ehkä lähinnä suoraan kohti pitkää sivua, mutta Dee yritti ehdottomasti parhaansa ja onnistuin jopa ylläpitämään vastalaukan seuraavan lyhyen sivun läpi. Estehevosena se vaihtaa laukan välillä vähän liiankin helposti, joten olen aina tyytyväinen onnistuessani vastalaukassa! :D

Tänään Dee oli alkuratsastuksessa ihan mielettömän kuuma ja melkein hyppi pystyyn kun ei saanut lähteä heti käynnin jälkeen laukkaamaan. Perus. :D Mietin jo ettei tästä tule tänään yhtään mitään, mutta jälleen kerran annoin sen laukata hetken aikaa ja jatkettiin sitten töitä jolloin Dee oli ihan eri tunteella mukana touhussa. Jännä hevonen! Jatkoimme vähän samalla teemalla kuin viime viikolla, mutta vaihdoin sulkutaivutuksen pohkeenväistöön - helpompi liike Deelle. Se oli ihan mielettömän hyvä, ravi oli todella ryhdikästä ja voimakasta mutta samalla Dee pysyi rauhallisena - tällaista tunnetta en ole vielä saanut sen kanssa aiemmin. :)

Kolme kertaa avoa ja pohkeenväistöä käynnissä ja ravissa molempiin suuntiin, sitten välikäynti. Olen aika tarkka siitä, että hevonen saa levätä tehtävien välissä ja koitan myös muistaa myödätä ja kiittää hevosta äänellä heti kun se tekee oikein. Varsinkin tällaisen nuoren kanssa se lepo ja paineen poistaminen on paras kiitos! :)

Laukassa Dee oli hieman hätäinen, joten halusin vain saada sen pyöreäksi ja takaosa kunnolla alle. Tein aina pari pääty-ympyrää, josta pitkälle sivulle, muutama kierros keskiympyrällä jne. Tein välillä loivan asetuksen ulos päin ja sitten sisään, sisäpohkeen ympäri. Ei mennyt kauaa kun päässäny syttyi lamppu ja muistin jotain kevään valmennuksesta - älä jää ulko-ohjaan roikkumaan asettaessasi sisään! Olen vähän liiankin kunnollinen pitämään ulko-ohjan tuen, mutta välillä on hyvä päästää irti. Ei mennyt kauaa kun Dee laukkasi pyöreänä ja rentona myös oikeaan, vaikeampaan suuntaan. :)

Täällä siis yksi kouluvalmennuksen tarpeessa oleva tyyppi... Deen tallilla on vakipäivinä (täynnä) kouluvalmennukset ja mulla taas ei ole nimettyä vakipäivää vaan mennään molempien aikataulujen ehdoilla, mutta yritän nyt kärkkyä peruutuspaikkoja aina tilaisuuden tullen. Mulla olisi yksi kaveri joka voisi pitää meille tunteja silloin tällöin, mutta tällä tallilla ei muiden kuin nimettyjen valkkujen pitämiä tunteja katsota hyvällä joten en tiedä, se tuskin onnistuu. Äh, kunhan tässä nyt avaudun ja yritän selitellä.

Ei mulla muuta. :D

Lomaltapaluuangsti

Nyt on kyllä angst angst. Tarvitsen lomaltapaluuloman. Ihan kaikesta... ;) Töihin palaan "vasta" maanantaina (puolitoista päivää lomaa jäljellä, nyyh), mutta loma hevosista päättyi jo eilen. Dee on tullut takaisin laidunlomalta! Vaikka periaatteessa ja käytännössä ratsastan Maaikella enemmän, niin Dee toimittaa virallisen vuokrahevosen virkaa ja ratsastan sillä sovittuna päivänä kerran viikossa. Maaikella saatan ratsastaa enemmän, ja välillä en mene sillä hetkeen. Hyvin epäselkeän selkä kuvio meillä siis. ;)

Eilen ratsastin Deellä kuukauden tauon jälkeen. Enkä muutenkaan ole ratsastanut vissiin kahteen viikkoon. Vaikka omasta mielestä siitä ei ole niin pitkä aika, niin vatsalihakseni ovat tänään vähän eri mieltä. 

Toisaalta on ihan hyvä päästä takaisin arjen rytmiin. Vuorokausirytmi on vähän päälaellaan ja näin loman viimeisinä päivinä on ilmeisesti ihan normaalia herätä väsyneenä puoli kahdeltatoista. :D Lomalla myös ruokavalio vaihtuu vähän epämääräiseksi ja epäterveelliseksi, ja veden sijaan tulee juotua kaikkea vähemmän terveellistä. En ole käynyt kuntosalilla kolmeen viikkoon, hupsista. Siitä huolimatta olen suht onnellisessa asemassa eikä kesäkiloja ole tullut kuin yksi, mutta otan kyllä itseäni niskasta kiinni heti ensi viikolla ja palaan takaisin tuttuihin kuvioihin ruokavalion ja treenien suhteen. Sen yhden extrakilon lisäksi kun mulla on edelleen muutama vanhakin, erittäin tiukassa oleva kilo tiputettavana. #fazerpilasielämäni

Deen omistajalle snäppiä <3

Oma mies on paras mies. Aina välillä se suostuu tulemaan tallille mukaan seuraksi (ja erityisesti kuvaajaksi). Sitten se räpsii tällaisia mukavia tilannekuvia. <3

Joudun muuten kohta kypäräkaupoille. Molemmat kypäräni ovat vuodelta 2012 eivätkä mitenkään päin täytä uutta standardia. Ihan käyttökelpoisia ne ovat kyllä molemmat enkä ole kummallakaan tippunut päälleni, mutta jostain olen joskus lukenut että kypärä kannattaisi vaihtaa viiden vuoden välein ja noilla (varsinkin mun samettipotalla) tulee viisi vuotta täyteen kyllä ihan justiinsa.

Onko teillä antaa kypäräsuosituksia?

Ajattelin jatkaa samalla kahden kypärän linjalla kuin tähän asti. Kesäkypäräksi joku ookoon näköinen kevytkypärä ja talvi- sekä kisakypäräksi joku hienompi ja tyylikkäämpi samettipotta. Hööksin kuvasto tipahti juuri sopivasti postilaatikkoon ja ainakin kuvasta katsottuna Lamicellin uudet kypärät ovat ihan kivan näköisiä. Se toinen voisi sitten olla CO tai Samshield - katsotaan mihin asti pankkitili venyy. ;)

Ajattelin väsätä itselleni nelijakoisen ohjelman kuntosalia varten jotta kehitys olisi nousujohdanneista ja jotenkin järkevää. Suostuin/minut pakotettiin myös työpaikan juoksujoukkueeseen juoksemaan Tunnel Run Citybanan. Minä, joka vihaan juoksemista yli kaiken enkä ole juossut sataa metriä enempää puoleentoista vuoteen. Eihän tuo ole kuin kahdeksan kilometriä, mutta pakko alkaa treenaamaan etten nyt ihan vallan kuole siihen suoritukseen.

Ratsastuksen kanssa vähän sama - pakko alkaa suunnittelemaan syksyn kisakalenteria ja treenaamaan kunnolla. Meillä tosin saattaa olla suurimpana haasteena Maaiken saaminen kuljetuskoppiin, se kun laittoi vähän hanttiin tuossa reilu kuukausi sitten kun meidän oli tarkoitus lähteä uittoreissulle. No, ei muuta kuin TDB auki ja lastaustreeniä! Olen vähän jo selannut tarjontaa ja ihan kivalta näyttää. Tasona on nyt syksyllä se alue-Helppo B, mutta mikä jottei sekaan myös sitä tuttua C:tä jos luokat ovat täynnä. Oman seuran seuranmestaruuskisoihin olisi myös kiva osallistua jos päivämäärä vain sopii. Kirsikkana kakun päällä meillä on suunnitelmissa lähteä näyttämään Maaike frieser premieringeissä (vai miten tämä nyt suomeksi taipuukaan)!

Pysähdysharjoituksia

Mua muuten vähän häiritsee se, miten isolta näytän Deen selässä! Mun mielestä se on joku 165 cm korkea jaa itse olen 173 cm pitkä joten eron ei pitäisi olla niin iso, mutta se on niin hirveän kapea ja ilmeisesti tuo koulusatula on mun pitkille ja ronskeille reisille (ja etenkin hehtaaritakapuolelle) vähän liian pieni... No onneksi menen sillä vain kerran viikossa niin suurta haittaa tuskin pääsee syntymään. ;)

Dee ei ole laidunlomansa ja -vatsansa takia ihan täydessä ratsastuskunnossa vielä (mun mahasta puhumattakaan), joten mulla ei ollut mitään suuria odotuksia tai tavoitteita tämän syyskauden ensimmäisen ratsastuksen suhteen. Se oli ihan hyvä asia. :D Dee oli kyllä yllättävän pehmeä ratsastaa, mutta sillä oli "melko" paljon energiaa mutta toisaalta ei kantovoimaa ja se tuntui aika etupainoiselta (ja kuvia katsoessa myös näköjään näyttää siltä). Aloitin testaamalla apuja ihan perus pysähdyksien muodossa missä vaadin nopeaa reaktiota sekä pysähdyksessä että liikkeelle lähdössä. Deen oli myös seistävä paikoillaan juuri niin kauan kuin minä halusin. 

Alkukeventelyjen jälkeen otin muutaman kierroksen laukkaa kevyessä istunnassa. Sen jälkeen Dee olikin sitä mieltä, että ravi on ihan yliarvostettu askellaji ja eikö me voida mennä vaan sitä laukkaa...

Laukka! Haluan laukata!

Muutaman ihan kelvollisen ravipätkän jälkeen myönsin tappioni ja näin parhaaksi tehdä ensin laukkatreeni pois alta jotta Dee pääsee eroon ylimääräisistä höyryistä. Kerrankin tein fiksun ratkaisun! Aluksi vauhtia oli vähän enemmän kuin halusin mutta annoin Deen laukata vähän enemmän eteen.

Oli kyllä virhe pyytää kuvaaja paikalle näissä olosuhteissa (taukoa takana...). :D Näytän ihan kamalalta perunasäkiltä tuolla kyydissä!

 

Laukan jälkeen ratsastin harjoitusravissa reilun viisi minuuttia. Tuli hyvä fiilis kun huomasin selkeän eron Deen keskittymisessä. Vaikka Deessä on nyt jonkin verran työmaata loman jäljiltä, niin eiköhän se pääse aika pian takaisin raiteille. :) Ja toivottavasti myös minä. 

Kypärä: Lamicell / Paita: Star Rider / Hanskat: Roeckl / Vyö: CRW / Housut: Licarzo / Saappaat: Mountain Horse

Kuvaajana koen olevani keskimääräistä kansalaista taitavampi ja tiedän missä asennoissa ja kuvakulmissa hevonen ja ihminen näyttävät hyviltä. Mutta heti kun joudun kameran toiselle puolelle on kaaos valmis. En vaan osaa poseerata! Awkward x1000. Näen aina parhaaksi julkaista ne kuvat joissa näytän tahallaan vähän hölmöltä tai katson mihin tahansa muualle kuin kameraan. 

No okei, yksi hymykuva sekaan.

Boys will be boys... 

Aja baja, inte röra!

Yritän vielä toistaiseksi sivuuttaa kaikki negatiiviset ajatukset maanantain suhteen. Onhan tässä vielä kokonainen sunnuntai jäljellä! Aurinko paistaa, terassilla on lämmin ja lasi roseeta kylmä. Mikäs tässä fiilistä voisikaan laskea. Paitsi tuo äsköinen sadekuuro joka pakotti mut siirtymään takaisin sisälle.

Sairasratsastus

Minä, joka en koskaan ole kipeänä nappasin nyt jostain tosi rasittavan kesäflunssan ja olen ollut enemmän ja vähemmän huonona nyt viikon verran. Jouduin perumaan yhden ratsastuskerran viikonloppuna, mutta tiistaina halusin mennä tallille kovasta yskästä huolimatta. Dee lähtee nimittäin perjantaina koko heinäkuun ajaksi laidunlomalle joten oli kiva ratsastaa sillä ennen taukoa

Koska pelkästään hevosen harjaaminen aiheutti mulle lievää huimausta, totesin ettei ole kovin järkevää rasittaa itseäni liikaa. Tehtiin ensin paljon töitä käynnissä ja Dee-rukka oli vähän liian tohkeissaan, ei ollut käyntivauhti sille ihan mieleen. Dee toimii aina parhaiten kun se on ensin saanut laukkailla ja purkaa energiaansa. :)

Mulla on muutama eri lempiharjoitus käynnissä. Yksi näistä on Kyran ABC - ratsastetaan uran sisäpuolella ja aluksi tehdään pysähdys jokaiseen kulmaan josta hevonen käännetään "uuteen suuntaan" etuosakäännöksen kautta. Hetken päästä pysähdys jätetään pois ja kulma ratsastetaan edelleen ajattelemalla etuosakäännöstä.

T. Huono selittäjä, kysykää mieluummin valmentajaltanne. ;)

Suorilla urilla tykkään sitten tehdä pysähdyksiä joissa hevosen on oikeasti seistävä paikoillaan juuri sen verran kuin minä haluan. Myös avotaivutus on mun mielestä oikein kiva ja hyödyllinen käyntitreenissä.

Dee oli oikein hieno käyntitreenin aikana, joten annoin sen laukkailla maneesia ympäri reippaassa tahdissa ennen kuin teimme muuta. Laukkaverkan jälkeen työstin harjoitusravia ensin keskiympyrällä jossa puolikas kunnolla eteen ja puolikas hitaammassa temmossa. Deellä on tosi kiva ravi ja keskittyessään se liikkuu tosi hienosti, mutta nyt en itse jaksanut istua ja vaatia siltä niin paljon kuin yleensä pystyn... Enkä jaksanut tätä kovin kauaa, oli pakko pitää tauko muutaman minuutin jälkeen. 

Laukassa sitten oikeastaan tätä samaa, keskilaukkaa ja hitaammassa temmossa laukkaa. Mielestäni siirtymiset askellajin sisällä (temmonmuutokset, mitälie) ovat hyvä keino saada hevonen paremmin kuulolle ja reagoimaan nopeammin apuihin. Harmi vaan kun mulla ei ollut tällä kerralla vointi mikään paras. 

Takaisinheitto-torstain kunniaksi muutama kesäinen kuva Maaikesta vuoden takaa. :)

Asukuvia ja hevosia

Kyllä nyt on panostus! Olo oli kuin nololla muotibloggaajalla konsanaan näitä kuvia ottaessamme. Paitsi etten osannut poseerata, olo tuntui lähinnä kiusaantuneelta eikä tuo vieressä näkyvä kaidekaan ole mikään maailman valokuvauksellinen. Mutta kun halusin näyttää teille mun uusimmat rakkausvaatteet! (Kyllä, uusista ratsastusvarusteita voi käyttää tätä ällöttävää termiä.)

Tämä ei ole maksettu mainos.

Olin ihan innoissani kuultuani Horse Riderin avattua myymälän kotipaikkakunnalleni Nurmijärvelle! Siellä ei tietääkseni ole koskaan ollut hevostarvikeliikettä, jos Myllykukossa ollutta epämääräistä puotia ja 2000-luvulla lopettanutta Agrimarkettia ei lasketa. En ole aiemmin käynyt Horse Riderilla sillä mulla ei ole ikinä ollut asiaa Keravalle, mutta yritys on muuten tuttu messuilta ja nettikauppana. Tiesinkin etukäteen heillä olevan myynnissä moni lempimerkkini, esim. Equiline, Kingsland ja Roeckl. Minä joka en KOSKAAN voita mitään, voitin alkuvuodesta Nooran blogista 70 € lahjakortin Horse Riderille. Laitoin jo tilauksen menemään verkkokaupan kautta, mutta haluamaani tuotetta ei ollut varastossa ja toimitusajasta ei ollut tietoa, joten sain vaihdettua lahjakortin Nurmijärven myymälään. Kävin siellä viimeisenä Suomi-päivänä ja nyt on pakko antaa ilmaista mainostusta ja suositella kaikille vierailua Horse Riderin Nurmijärven liikkeeseen! Kaipasin tällaista liikettä heppateininä ja nyt se vihdoin tuli, harmi vaan kun en enää asu Nurmijärvellä. Aion ehdottomasti käydä siellä jos ei jokaisella Suomireissulla, niin usein kuin vain voin. Valikoima oli laaja, alerekeissä roikkuvat ihanat tuotteet aivan liian houkuttelevia, myymälä tilava ja avara ja palvelu mukavaa.

Kiersin myymälää niin kauan, että mieheni jo hermostui. Sellaista se on kun päästää varustefriikin hevostarvikeliikkeeseen... ;) Mulle iski aivan kamala valinnanvaikeus. Ensin olin ajatellut ostavani uudet Roecklit, mutta sitten iskin silmäni tähän Kingslandin pikeeseen. Aivan täydellinen kesäpaita! Mukavaa teknistä materiaalia, tyylikäs siniharmaa väri ja suht diskreetti logo. Ja vielä kun paita istui todella hyvin niin ei tarvinnut montaa sekuntia miettiä otanko sen vai en. Ja hintaakin oli juuri se 70 €. Aika paljon pikeestä ja en tiedä olisinko raaskinut ostaa tätä ilman sitä lahjakorttia. No nyt ostin. Eikä kaduta, on se kyllä ollut törkeän hyvä rankemmassakin koulutreenissä.

Toinen juttu ovat nämä housut! Ostin nämä Horse Showsta viime talvena ja ehdin käyttää näitä ehkä kymmenisen kertaa kun vetskari hajosi. Olen vähän tällainen saamaton ihminen ja mulla kesti 3-4 kk viedä nämä ompelijalle korjattavaksi. Olisi ne ehkä voinut lähettää takaisin Equilinelle korjattavaksi kuten tein viime vuonna Animon housuilleni (italialaiset eivät selvästi osaa tehdä kestäviä vetskareita), mutta en jaksanut alkaa postittelemaan ja sitten odotella monta viikkoa housuja takaisin. Korjaus maksoi 170 kr ja sain housut takaisin viikossa.

Nämä housut ovat todella lähellä täydellisyyttä. Ihanan väriset, hyvää materiaalia ja istuvat kuin valetut. Mä haluan ratsastushousujen olevan tiukat ja hyvin istuvat, en tiedä mitään kamalampaa kuin makkaroituvat ja valuvat ratsastushousut. Mutta näissä on sitten tämä isoperseisen ja kapeavyötäröisen ihmisen ongelma, että saan tehdä aika hauskat moovsit ja päällepukemistanssin että saan nämä päälle. :D Ja hei, en normaalisti tykkää julkaista belfie-kuvia mutta nämä jopa tekevät ahteristakin kivan näköiset ja oman vankan kokemukseni mukaan suurin osa ratsastushousuista vain litistävät perseen tai tekevät sen oudon näköiseksi. 

Kameramiehelle propsit hyvistä kuvista. Mun täytyy vielä harjoitella luontevaa kameraesiintymistä.

Dee

Tämä viikonloppu oli oikein mainio! Pääsin heppailemaan joka päivä. Perjantaina ratsastin Deellä ensimmäistä kertaa ulkokentällä. Olen tähän asti mennyt sen kanssa maneesissa, sillä halusin oppia tuntemaan sen ennen ulostautumista. Omistajan sanojen mukaan se voi nimittäin olla vähän raisu ulkokentällä. Ja no, niinhän se oli. Hehe. Meidän ulkokentän toisella pitkällä sivulla on estevarasto, ja tätä se Dee sitten kyttäsi melkein koko ratsastuksen ajan. Välillä sain sen rentoutumaan, kunnes se taas parin hyvän kierroksen jälkeen mulkoili sivulle ja teki omatoimisia sivuttaisliikkeitä.

Sitten se nousi pystyyn.

En ole ikinä ennen ollut selässä hevosen noustessa pystyyn. Tämä oli sellainen ihan kunnollinen pystyyn nouseminen. Siellä yläilmoissa oleminen tuntui ikuisuudelta ja ehdin jo hyväksymään ajatuksen, että kohta täältä tullaan ryminällä alas ja jään hevosen alle. Luojan kiitos Dee laskeutui pian takaisin neljälle jalalle. Mua ei jostain syystä edes pelottanut, eikä tietenkään myös saakaan pelottaa. Mutta olihan toi jälkeen päin ajateltuna aika inhottava tilanne. En tiedä mikä siihen meni, tultiin kulman jälkeen pääty-ympyrällä ihan tavallisesti kevyessä ravissa kun se näki tietä pitkin tulevan hevosen ja vain yhtäkkiä nousi pystyyn. WTF oli mun fiilis.

No se siitä. Jatkettiin hommia, pysyin tosi tarkkana ettei se edes yritäkään mitään vastaavaa ja loppuratsastus meni tosi hyvin. Mutta nyt mietin pitäisikö mun käyttää varoksi sen kanssa turvaliiviä jos meen ulkokentällä. Voi olla aika hyvä idea.

Rozzie

Lauantaina ja sunnuntaina pääsin Rozzien kyytiin! Rozzie on siis kaverini 6-vuotias estetamma, kisaa tällä hetkellä 120 cm ja on myynnissä. Olin mennyt sillä viimeksi keväällä tallin rataharjoituksissa, joihin lähdin melkein kuiviltaan ratsastettuani Rozziella edellisenä päivänä 20 min ja verkkasin rataa varten 10 min. Tauosta huolimatta meni oikein hyvin! Lauantaina satoi koko päivän kaatamalla, joten oli itsestään selvää ratsastaa maneesissa. T. Kermaperse. Rozzie oli vähän hidas pohkeelle, joten kiinnitin eniten huomiota siihen, että se liikkuu istunnasta ja pohkeesta eteen. Ratsastin puoli tuntia, askellajit läpi ja vähän avoja. Se oli laukassa aluksi vähän tahmea, mutta askeleeseen tuli mukavasti ilmaa ja vauhtia lisää kun tein temmonvaihteluja.

Sunnuntaina oli poutaista ja se tarkoitti metsäkävelyä! Olisin halunnut ratsastaa kentällä, mutta toinen puolisko muistutti järveä enkä nähnyt järkeä veivata koko ratsastuksen ajan yhdellä pääty-ympyrällä joten menimme taas maneesiin. Otin raipan käteen alkuverkkojen ajaksi, mutta heitin sen pois yhden kierroksen jälkeen sillä Rozzie tuntui vähän jännittyneeltä kun mulla oli se matkassa. Pidensin vähän jalustimia jotta pääsin istumaan paremmin ympäri, tosin estesatulassa se oli vähän mielenkiintoista mutta en vaan osaa ratsastaa koulua lyhyillä jalustimilla. :(

Jälleen kerran, en halunnut tehdä mitään temppuja vaan halusin Rozzien liikkuvan hyvin, kevyesti ja pyöreänä eteen kaikissa askellajeissa ja vastaavan avuille välittömästi. Rozzie on tosi hauska hevonen! Se on sellaisen vaavin oloinen ja jotenkin vähän ponimainen lyhyine kauloineen. Kuitenkin sillä on esim. laukka todella hieno ja matkaavoittava, ravi tosi kiva istua ja sitä saa helposti säädeltyä. Nuoreksi tammaksi se on tosi tasainen ja yhteistyöhaluinen, liikkuu siinä askellajissa ja tahdissa mitä ratsastaja pyytää. Siirtymisissä laukasta raviin se on vähän epätasapainoinen vielä, tai sitten se on päässyt vähän liian helpolla omistajansa kanssa. ;D Sitä saa nimittäin ratsastaa siinä siirtymisessä kuitenkin pohkeella aika paljon eteen, pitää istua tiukasti ja pitää ohjasta sillä se meinaa helposti vain levähtää pitkäksi, lössähtää ja painaa kuolaimelle. Ratsastuksen edetessä Rozzie alkoi liikkumaan ihan sairaan hyvin, se näytti aika upealta peileistä - ihan kunnon lihaksikkaalta kouluhevoselta! :) Toivottavasti pääsen menemään sillä vielä muutaman kerran ennen sen myyntiä ja jos vaikka saan siitä jotain ratsastusmateriaalia tänne blogin puolelle. On mulla siitä se ratavideo keväältä Youtubessa, mutta se ei ollut tasaisin mahdollinen suoritus meidän lyhyen tuttavuuden takia enkä tiedä haluanko sitä tänne räävittäväksi. ;)

Kuva katkaisemaan tätä pitkää tekstioksennusta.

Tää on niin perus, bloggaajan arkea kun on pakko muokata kuvia ja kirjoittaa tekstiä vielä puoli kahdeltatoista yöllä. No, enää kaksi tai kolme viikkoa kesälomaan! En ole ihan varma milloin mulla se alkaa, mutta eiköhän se tässä kohta selviä kun näen työtilanteen ja sääennusteet. :D

Ensi viikosta tulee tosi kiva! Maanantaina ja sunnuntaina ratsastan Deellä ja keskiviikkona sekä perjantaina hoidan Vikingin sen omistajan ollessa matkoilla! Mulla on myös kauheasti kuvia muokattavana usealta kuvauskeikalta ja täälläkin vielä julkaisematta vaikka ja mitä, mutta jokaiselle on aikansa. Hauskaa maanantaita teille kaikille! :)

Uusia kavereita ja koulutreeniä

Taas on viikko mennyt ihan sairaan nopeasti! Mihin tämä aika oikein katoaa. Huomenna on jo kesäkuu, torstaina mulle tulee vuosia lisää mittariin ja viikon päästä onkin jo kesäloma sekä Suomen reissu. Apua, ikä- ja aikakriisi sekä -stressi! Mua piinaa myös aivan K-A-M-A-L-A siitepölyallergia ja vieressä oleva nenäliinapino kasvaa eivätkä lääkkeet meinaa auttaa. Yritin nauttia lämpimästä kesäpäivästä ulkona mutta käytettyäni puolet vessapaperirullasta niistämiseen näin parhaaksi paeta pölymäärää sisälle. Masentavaa. Mutta mitä tänne taas kuuluu ja mitä on ehtinyt tapahtumaan?

Viime viikolla kävin kuvaamassa yhtä kaveria hänen super söpön poninsa kanssa ja lähipäivinä saan kuvat valmiiksi jolloin julkaisen ne myös täällä blogissa. Instagramissa näitä kuvia onkin jo näkynyt. Tänään ja lauantaina mulla on taas kuvauskeikat joten tekemistä sekä muokattavaa riittää. Olen kyllä tosi iloinen, että kuvaustilauksia on tullut näin paljon. Olen saanut hurjasti lisää kokemusta sekä uutta materiaalia "portfoliooni"! Nyt tulevalla Suomen reissulla mulla on myös muutama kuvattava tiedossa, toivottavasti huono sää ei estä näitä.

Pakko kai se on myös julkisesti täällä sanoa, että Topanga ei luultavasti ainakaan hetkeen blogissa tule näkymään, jos enää ikinä. En kerro edes uteliaimmille tämän enempää sillä se ei ole minun hevoseni. Topangan "korvaavat" samalla tallilla asuvat Dee ja Rozzie joista Dee kaipasi vakituista vuokraajaa ja vuokraan sitä nyt kouluratsastukseen kerran viikossa, kun taas Rozzie on vanha tuttavuus. Se sama tamma jolla ratsastin rataharjoituksissa kevättalvella ja jonka kanssa olen autellut silloin tällöin. Se on todella hieno sekä laadukas 6-vuotias estehevonen, ja autan sen liikutuksessa nyt epäsäännöllisen säännöllisesti kunnes omistaja saa sen myytyä. Jos etsit kilttiä, laadukasta, kaunista ja hyväsukuista estetammaa, laita mulle meiliä! :) Rozzie on täydessä kisakunnossa ja kisaa tällä hetkellä 120 cm.

Dee taas on todella mukava 8-vuotias hollantilainen esteruuna joka yllätti mut hyvällä ratsastettavuudellaan! Myönnän, olen vähän ennakkoluuloinen aina istuessani estehevosen kyytiin - monet ratsastamani estehevoset tai "estehevoset" kun ovat olleet vähän... No, huonosti ja "sinne päin" ratsastettuja. Joten oli todella positiivinen yllätys kun koeratsastus meni niin hyvin ja Dee oli pehmeä, miellyttävä ratsastaa sekä tasapuolisesti hyvä ja herkkä molempiin suuntiin. Tällaisten hevosten vuokraajana on aina kiva olla kun voi vaan omana vuokrauspäivänään istua kyytiin ja nauttia menosta eikä tarvitse laittaa säätöjä kohdilleen ja tehdä kaikkea alusta asti. Ihan mukavaa vaihtelua siis olla vain "perus vuokraaja". :D

Lisäsin näistä lyhyet esittelyt "Muut hevoset"-sivulle. En usko, että näistä ihan hirveästi juttua tänne blogiin tulee mutta tiedättepähän mitä hevosia tarkoitan sitten kun nimet täällä vilahtavat. Topangan sivua en ainakaan vielä poista sillä eletään päivä kerrallaan ja katsotaan mihin tilanne kehittyy.

Ratsastuskuvat ovat about kuukauden takaa, nyt täällä on tietysti jo ihan kesä!

Maaiken kanssa on mennyt ihan todella hyvin ja meillä on ensi viikon maanantaina kauden viimeiset kisat. No, eipä tämä kisakausi oikein ehtinyt edes alkaa kun ei kyytiongelmien takia päästy kuin kotitallin järjestämiin kisoihin. Syksyllä sitten! ;) Nämä ovat ihan vaan seuranmestaruudet joissa mä ratsastan ulkopuolisena pay'n'riden/rataharjoituksen sillä en kuulu tänä vuonna tähän seuraan. Mennään Maaiken kanssa se vaikein helppo B, LB:3 ja en voi kieltää etteikö mua jännittäisi ja vähän myös pelottaisi sillä tiedän ettei se tule olemaan helpoin rata meille. Varsinkin viime kisojen epäonnistuneen helpon C:n jälkeen ei ole itseluottamus kovin korkealla. :D Mutta en aio nyt antaa periksi, tämä on paras mahdollinen tilaisuus kun saa treenata kotona sitä vähän vaikeampaa rataa.

Olin sunnuntaina ensimmäistä kertaa tuomarisihteerinä oman seurani koulukisoissa. Kirjoitin ponien helpon A:n ja oli kyllä tosi hyödyllistä ja opettavaista! Tuomari oli ihan mielettömän hauska tyyppi ja kommentoi ponien söpöyttä ja hyräili musiikin mukana. Ihan loistava tilaisuus koulutuupparille päästä kuulemaan tuomarin kommentteja vierestä. Oletko ollut sihteerinä joskus? Suosittelen!

Kisojen jälkeen kävin ratsastamassa Maaiken. Mun oli tarkoitus treenata sitä LB:3 rataa ulkokentällä. Se on pitkä rata joten ei onnistu meidän pätkämaneesissa... No, ratsastuskoululla oli jotain ylimääräisiä estevalmennuksia joten jouduin menemään maneesiin. Olin jostain syystä ihan sairaan väsynyt ja ajattelin etten tällä kerralla tee mitään muuta kuin vähän keventelen ja ratsastan kaikki askellajit läpi. Onneksi piristyin sitten ja lopputuloksena oli ihan mieletön treeni.

Päätin treenata laukkasiirtymisiä, pysähdyksiä ja keskiaskellajeja - kaikki siis meidän heikkoja kohtia ja kisojen kompastuskiviä.

Mä olen ratsastaja joka voi ratsastaa joko tosi hyvin tai huonosti oikeastaan päättämällä ja psyykkaamalla. Tähän pitäisi varmaan sanoa, että valitettavasti. Se on se motivaatio. Ihan oikeasti, ärsyynnyn usein itseeni tajuttuani taas jääneeni matkustelemaan ja ongelman ratkaisemisen sijaan vain valitan ja keksin tekosyitä. Monesti on käynyt niin, että tuskailen puolet ratsastukseta ettei hevonen muka toimi ja miksen mä nyt osaa mitään. Sitten joku sanoo päässä naks ja sen hetken päästä ollaan kuin eri ratsukko.

Tällä kerralla laitoin aivot heti alkukäyntien jälkeen ON-asentoon. Ratsastin jokaisen siirtymisen ja kulman ajatuksella, käytin istuntaa. Ehkä meillä molemmilla oli hyvä päivä, mutta Maaike liikkui tosi hyvin. Tein paljon laukannostoja kulmissa F:ssä ja H:ssa, LB:3 radassa laukannostot tulevat niissä pisteissä (eikä "vid" tai "nära" kuten C:ssä) joten ihan hyvä tehdä täsmällisiä nostoja treenissä. Maaike teki paljon hyviä nostoja ja lopuksi se oli niin herkkä laukka-avuille (tai sitten se ennakoi niitä samoja kulmia), että se nosti laukat ihan vaivatta. Raviin siirtymiset olivat tosi hyviä ja pehmeitä, se on kehittynyt niissä tosi paljon. :)

Keskiravissa ja -laukassa Maaike innostui aika paljon (hyvä!) ja muutaman diagonaalin jälkeen se teki lisäykset ihan itsestään ja oli aivan innoissaan. :D LB:3 radassa on kaksi keskiravia ja kaksi keskilaukkaa. Jos saan esitettyä kisoissa ne samalla powerilla ja vauhdilla niin hyvä juttu! Luultavasti en, sillä luultavasti Maaike on taas yhtä jännittynyt ja liikkuu kuin täi tervassa kuten viimeksi. Huomaatteko tän mun asenteen? Wää... Liikaa negatiivista ajattelua (tai mä sanoisin kylläkin että realismia :D), mun pitäisi nyt yrittää psyykata itseni onnistumismoodiin ja ratsastaa kuten mä ratsastan treeneissä. No tällaista tää on...

Huomenna ja sunnuntaina treenataan sitten täysiä maanantain kisoja varten ja perjantaina ratsastan Deellä. Tästä viikosta tulee kiva! :)