Photoshoot: Alexandra ja Arbaleesia

Syksyn ensimmäinen päivä on täällä (se ei onneksi vielä näy säässä, Tukholmassa nautitaan tällä hetkellä reilusta +20 asteen lämmöstä ja auringonpaisteesta), mutta palataan vielä takaisin kesään ja Suomeen. Kävin moikkaamassa ystävääni Alexandraa ja otin samalla vähän kuvia hänestä ja Arbaleesiasta, ja pääsin vielä itsekin lopuksi Arbaleesian selkään! Kuvausreissu kävi ihan urheilusuorituksesta sillä kuvauspaikalle oli noin puolen tunnin kävely per suunta ja lämpöä oli mukavat +25. Mitäpä sitä ei tekisi hyvien kuvien eteen! ;)

Kesäinen Suomi on kaunis!

Matka taittui kapean asfalttitien reunaa ja välillä hypittiin metsän puolelle kun vastaan tuli traktori.

Tämän lähemmäs vettä ei Arbaleesia suostunut menemään, ja tähänkin päästiin vain peruuttamalla.

Rannassa keikkuvat veneet olivat Arbaleesian mielestä ihan kamalia. :D

Tämä on oma lempikuvani!

Kesää ja lämpöä tulee kyllä vähän ikävä, mutta onneksi syksyn kalenteri on ihan täpötäynnä kivoja matkoja ja tapahtumia. Suomeenkin olen tulossa peräti kaksi kertaa kuukauden sisään, ensin HIHSiin ja sitten marraskuun lopulla BLOGIEXPOON! Laittakaa 20.11 kalenteriin. ;)

Suomalainen lainaratsu - Arbaleesia

Lomallakaan ei pääse näistä hevosista eroon... ;) Läppä.

Saimme tällä kerralla sovitettua aikataulumme yhteen Alexandran (linkki blogiin) kanssa ja pistimme pystyyn kunnon photoshootit. Tähän kuului mm. 10 000 askelta hevosen perässä joka harppoo melkein 7 km/h, lämpöäkin oli vaatimattomat +25 joten aika hyvästä treenistä se siinä valokuvaajankin roolissa meni. ;) Photoshootin tulokset näette sitten hieman myöhemmin. :) 

Kävin viimeksi Alexandran luona vuosi sitten elokuussa jolloin myös kokeilin hänen tammaansa Arbaleesiaa. Silloin en oikein saanut siihen otetta eikä fiilis ollut mikään parhain, mutta tällä kerralla oli kuin mun alla olisi ollut eri hevonen. Toki Alexandra läpiratsasti ensin hevosensa ja pääsin nautiskelemaan parhaista paloista, mutta silti! Arbaleesia oli selkeästi kehittynyt ihan hurjasti tässä vuoden aikana. 

Mulla oli ensimmäistä kertaa päällä uudet Licarzon ratsastushousut, oikein varusteurheilijan unelmahousut. Kauniin ulkomuodon lisäksi ne olivat todella hyvät päällä. Näistä tulee vielä lisää juttua myöhemmin!

Jalassa mulla olikin sitten Alexandran vähän liian isot jodhpurit. Olin vähän pulassa niiden kanssa kun kengät meinasivat tippua jalasta pitäessäni jalkaa jalustimessa. Päädyin sitten menemään ilman jalustimia ja selvisin onneksi hengissä. ;) Arbaleesialla on oikein mukavat liikkeet, joskin sillä on vähän erikoinen ravi. Sellainen keinuva. Päädyimme Alexandran kanssa siihen loppupäätelmään, että se on kuin aavikkolaiva.

Nopean sarjakuvauksen etuja - saa ikuistettua sen puolikkaan sekunnin kun meno näyttää hyvältä. ;)

Ratsastelin ympäri isoa kenttää, hain tuntumaa ja kokeilin kaikki askellajit läpi. Olin tosiaan erittäin iloinen siitä, että Arbaleesia liikkui tänä vuonna niin paljon paremmin minä kyydissä. Välillä vierasta hevosta ratsastaessa on kyllä niin orpo olo ja tuntee itsensä ihan surkeaksi. :D Vielä kun Alexandra vinkkasi Arbaleesian nostavan laukan ulkopohkeella, niin kyllä sujui.

Arbaleesia yllätti vähän mut, ja nimenomaan positiivisesti! Se tunti reippaalta ja oli heti menossa eteen kun vähän pyysin. Aluksi olin vähän hukassa käsien ja tuntuman kanssa, mutta aika nopeasti meillä klikkasi ja pääsimme samalle aaltopituudelle. ;) 

Käyntipaussi kuumuudessa...

Kokeilin vielä vähän rallittaa laukassa ja Alexandra sanoikin naureskellen, ettei tämä tamma oikein ymmärrä tai osaa laukata kovaa. Hehe, ainakin se yritti kovasti!

Kun on kuuma.

Arbaleesia

Kun sitä nyt Suomessa kerrankin oli käymässä, niin jo oli aikakin sopia treffit pitkäaikaisen blogituttavani Alexandran kanssa! Suuntasin heti torstaina lounasaikaan kohti Kirkkonummea moikkaamaan häntä ja Arbaleesiaa. Oli tosi kiva tavata vihdoin ja nyt odottelen milloin saan Alexandran tänne Ruotsiin vastavierailulle.

En ollut yhtään varautunut ratsastamaan ja olinkin vähän järkyttynyt kun Alexandra lopuksi kysyi haluanko ratsastaa Arbaleesialla hetken. Mun mielestä on ihan kamalaa ratsastaa ensimmäistä kertaa uudella hevosella, ratsastan selvästi liikaa samoilla ratsuilla joten olo on aina ihan Antti Alkeisratsastaja kun alla on uusi hevonen.

Farkut olivat onneksi loistavat ratsastusta ajatellen (Ginan superstretchit) joten selkään vain. Hukassahan mä olin, mutta onneksi Arbaleesia antoi suurimmaksi osaksi mun säätämiset anteeksi ja ajoittain se liikkui jopa ihan ok. Topangan jälkeen nyt mikä tahansa hevonen tuntuu raskaalta ratsastaa ja sanoinkin Alexandralle, että hän saa homman kyllä näyttämään todella helpolta. :D Laukassa en osannut istua ollenkaan, noh, kuten kuvasta näkee. Kokonaisuudessaan vähän etupainoista menoa ja ratsastaja epätasapainossa. Tällaista tää on. ;)

Sist när jag var i Finland så hade vi bestämt att vi ska träffas med Alexandra. Så på torsdag åkte jag till Kyrkslätt för att hälsa på henne och Arbaleesia. Det var jätte kul att äntligen träffas och jag hoppas att jag får henne nån gång till Sverige.

Jag var inte alls beredd på att rida och blev lite chockad när Alexandra frågade om jag vill rida en stund. Jag tycker att det är jätte jobbigt och otäckt att rida en ny häst för första gången... :D Man märker tydligt att jag rider för mycket på samma hästar, känner mig som en nybörjare på främmande hästar.

Mina jeans var helt okej att rida i (Ginatricots superstretch) så det var bara att hoppa upp. Jag var helt vilse men Arbaleesia var jätte snäll och förlät mina fel och rörde sig helt okej. När man är van vid Topanga så känns alla andra hästar tunga att rida och jag sa faktiskt till Alexandra att när hon rider så ser det väldigt lätt ut. :D Jag kunde inte alls hålla en snygg sits i galoppen, ja, man ser ju på bilderna hur det gick. Hästen ser lite tung ut och ryttaren är i obalans. Men så är det ibland. ;)