Lämmin ilta, laskeva aurinko ja se, että tarkenee!
Oltiin kävelty tuntikausia; nähty ja koettu kaikenlaista. Palattiin linnoitukselta läpi vanhan kaupungin..
Paikka oli siinäkin mielessä sopivan kokoinen, että aina jostain pilkotti meri, jota kohti kannatti suunnata.
Kertaakaan emme poikenneet rantakadulla oleviin ravintoloihin. Niissä kun tuppaa olemaan tuplahinnat.
Mutta ihana tuolla oli kävellä - merenaaltojen ja iloisten ihmisten äänet sekä tasainen tie kulkea.
Noita mielikuvitusta ruokkivia kujia riitti.
Tuossa oli nähty vaivaa.
Oli muutakin kuin pelkkiä 'tägejä'.
Juuri siinä kohtaa, mistä käännyttiin meidän hotellille, oli joka ilta tarjolla heppakyytiä.
Emme testanneet.
Kävelimme hotellille ja menimme illalliselle.
Olikin jo nälkä.
Taisi olla se kerta kun Tuppo totesi, että "pitääkö kaikki paras olla kerralla?".
Oli pizzaa, jauhelihapihvit ja lasagnea sekä paljon muuta.
Jälkiruoat eivät olleet kummoisia, mutta tällä kertaa oli jäätelöä, nam.
Tässäpä tämä yksi päivä. Arvannette, että Kreetan kuvia tulee vielä paljon. Sama se - ihana näitä on muistella.
Kun luette tätä olen oletettavasti juuri Tallinnassa tai merellä...