R.I.P. Ystävämme R.

Eilen oli ne hautajaiset ja ihan hyvin ne meni.

Lähdettiin kotoa oikeaan aikaan ja käveltiin ensin hakemaan kukka (unohdin ottaa sen kuvan, mutta vastaavia näkyy alla olevassa kuvassa arkun vasemmalla puolella) kaupasta. Aurinko paistoi ihmeen lämpimästi vuodenaikaan nähden. 

Mentiin sitten TheBaariin, jossa tavattiin kolme samaa matkaa tulevaa henkilöä. Oli siellä toki muitakin, joiden kanssa käveltiin yhtä matkaa kirkkoon. Porukkaa oli vajaa sata, oletan.

Toimitus oli lyhyt ja hienosti vainajaa kunnioittava. Yksi virsi (338) laulettiin. Kukat laskettiin perinteisesti, mutta minulle oli uutta, että ne käytiin henkilökohtaisesti hakemassa pois ennen kun arkku kannettiin autoon. Siinä kirkon pihalla kuski seisoi auton vierellä ja odotti, että me kaikki veimme kukat arkun päälle ja ympärille. Sitten kuski kumarsi, istui ratin taakse ja lähti vainajan kanssa.

Me lähdimme kävellen takaisin TheBaariin, jossa oli tarjolla voileipäkakkuja, voileipiä ja erilaisia makeita kakkuja sekä kahvia. 

Se, että kerroin vapaasta illasta, kolahti omaan nilkkaan. Nainen, joka aloitti vetämään karaokea kolme tuntia etuajassa, loukkasi itsensä. Oli terassilla tupakalla kun joku rysähti hänen käden päälle. Eihän siinä muu auttanut kuin jatkaa hänen hommaansa. Plaah.

(Päällimmäinen adressi takana on meiltä)

Ei varmaankaan olisi pitänyt olla lainakengillä (korot) yli kymmentä tuntia jaloillaan? Päkiät on todella kipeät, mutta suoriuduin kuitenkin. Olimme ihan tyylikäs pari Tupon kanssa. 

Pääasiassa koko hautajaiset sujuivat hyvin ja leski jaksoi ihmeen reippaana.

Toivottavasti ei tule hautajaisia hetkeen enempää!