Näytetään tekstit, joissa on tunniste uimapuku. Näytä kaikki tekstit

Tylli-uimapuku ja Nuppunen 5
















 Jos olet vilkaissut tänään ulos, niin voinet yhtyä mielipiteeseeni siitä, että rantakelit eivät hetkeen ole täällä. Katse on silti sitkeästi kohti kevättä ja kesää, joten optimistisesti ompelin neitoselle uikkarit valmiiksi. Idealamppu syttyi saadessani käsiini uusimman Nuppunen-kirjan, joka painottaa tällä kertaa liikuntaan ja hyvinvointiin. Pienten tyttöjen Tylli-kaava oli niin söpö, että sellainen oli ommeltava meillekin! Ihanan pirteän pinkki kuosi on Nupun Sydäntalvi ja materiaalina on liukas urheilutrikoo, joka sopii erityisen hyvin uima-asuihin. Uikkariteema innosti myös Tinttaraa, joka sujuvasti stailasi itse itsensä kuvauksia varten ♥

Jos olet ehtinyt Nuppusen kaavoihin tutustua tai olet mallikuvia nähnyt, tiedätkin, että Tylli on oikeasti yksiosainen uimapuku. Sellaista minäkin olin ompelemassa, mutta sovitusvaiheessa Tinttara rakastui erillisiin ylä- ja alaosiin, joita en ollut vielä yhdistänyt helman kanssa. Totesimme yhdessä osien olevan aivan kelpoiset bikineiksi ja meidän miniteini oli aiiiivan haltijoissaan napapaidasta. Sen verran minäkin joustan, rannalle jos mihin voi mennä napa paljaana... Alkuperäisestä ohjeesta poiketen ylä-ja alaosat ovat siis erillään ja molempiin on lisätty "resorikaitale" vyötärölle. Hamosen alla olevia bikinihousuja jouduin vähän kaventelemaan  hoikalle lapselle. Kokoa arpovalle vinkkaankin, että ota leveys pienemmän koon mukaan, jos lapsi on kapoinen. Olimme molemmat, minä sekä Tinttara, hyvin tyytyväisiä lopputulokseen ja tuota yläosan kaavaa tulee varmasti hyödynnettyä jumppatoppiinkin. 

Mutta entäpä se uusin Nuppunen? Nuppu print companyn viides kirja keskittyy hyvinvointiin ja liikkumiseen tarjoten kaavoja teemaan sopien. Kirjasta löydät naisten treenivaatteita, takin, pari rentoa mekkoa sekä t-paidat ja uima-asut koko perheelle. Naisille kokoskaala on 34-52 ja lapsille 74- 140 cm. Materiaaliksi valikoituu tällä kertaa trikoo-, softshell- ja lycrakankaat. Nuppunen 5 on tyyliltään saman henkinen aiempien opusten kanssa. Kuvat ovat harmonisia ja kauniit luontomaisemat nostavat vaatteet kivasti keskiöön. Kirjan alkuosa on teemoiteltu vuodenaikojen mukaan ja malleja esitellään monipuolisesti. Loppuosasta löytyy tarkemmat kuvaukset vaatteista ja tietenkin yksityiskohtaiset ompeluohjeet. Kaava-arkit ovat ihanan selkeät ja bonuksena on vielä erilliset ohjeet ja vinkit yleisesti ompeluun. Seuraavaksi tästä kirjasta ompeluun pitää ottaa lycrasta ommeltava juoksuvyö, johon myös löytyy ohje. Kuvissa näet muita malleja, jotka jäivät minua kiinnostamaan. Kaiken kaikkiaan ihastuttava kirja muiden  Nuppusten joukkoon ♥

Joko Sinä olet suuntaamassa kesää kohti vai kannattaako kaivaa merinot kehiin uudestaan?

Kivaa viikkoa just Siulle ♥

Take the Plunge Swimsuit







Äsken telkkarissa joku rupes itkemään,
kun ei mielestään ollut tarpeeks ihana.
Ne pistivät sen korokkeelle häpeemään, 
housut vaihtu hameeseen ja suorast tuli kihara.
Must se tyyppi oli alunperin upea
ja kun tarkemmin mä kelaan, niin oon minäkin
Ei mun päälle tarvii roolipukuu pukea,
jos en kelpaa, ota joku joka kelpaa paremmin.
Jos mä muuta esitän se on feikkii,
mä en lähde tähän muuttumisleikkiin.
Oon mitä oon, mitä oon.
Mariska, Muuttumisleikki

Olen käyttänyt vuosia aikaa kehoni inhoamiseen ja vain sen vikojen noteeraamiseen. Olen seissyt tunteja peilin edessä ja halunnut olla toisenlainen, erilainen, parempi, laihempi, kauniimpi. Sopivampi ja riittävämpi. Ajatukset eivät ole juurikaan muuttuneet, vaikka keho on muuttunut vuosien varrella välillä isommaksi, sitten pienemmäksi ja taas isommaksi. Olen ollut varma, että muita ihmisiä jaksaa kiinnostaa minun mahamakkarani tai lättänä takapuoleni, että he minut nähdessään kauhistelevat mielessään. Olen tuntenut häpeää ja nipistellyt itseäni arvioivasti reisistä ja käsivarsista. 

Kun on vuosia pitänyt kehoaan vihollisena, on ajatusmaailmaa vaikea muuttaa. Lasten saamisen myötä aloin tuntea vartaloani kohtaan kiitollisuutta ja arvostaa sitä enemmän. Arvostaa itseäni enemmän. Miksi soimaisin kehoani, joka mahdollisti äitiyden, kasvatti ja ruokki vauvat, joka joka aamu nousee sängystä omin jaloin, joka jaksaa taittaa pitkiä matkoja ja uurastaa ahkerasti, joka tuottaa hyvää oloa, joka venyy, taipuu ja toimii kuten pitää. Suhteeni vartalooni on muuttunut ystävällisemmäksi, mutta yhä minun on vaikea tuntea olevani hyvä juuri näin ja muistaa, että tuskin muut välittävät vyötärö-lantiosuhteestani. 

Vaikka automaattinen ajatukseni on ahdistua oman peilikuvani edessä, olen päättänyt tietoisesti kulkea kohti hyväksyvää asennetta. Opettelen kohtelemaan kehoani kauniimmin ja haluan uskoa, kun joku sanoo minun näyttävän kauniilta. Vaikken varmaan koskaan ole täysin tyytyväinen itseeni, on hillitöntä ajantuhlausta keskittyä vain epäkohtiin, surra sitä mitä ei ole ja mitä ei välttämättä tule koskaan olemaankaan. Minulta vaatii ihan hirmuisesti uskallusta painaa "julkaise"-nappia ja seisoa tässä pelkissä uikkareissa sellaisena kuin olen. Mutta juuri siksi minun on niin tehtävä.

Uimapuvun ompelu on ollut haaveissani viime kesästä asti ja lopullinen inspiraatio iski, kun näin ompeluryhmässä kuvan samanlaisesta uikkarista. Se näytti napakalta, istuvalta ja kauniilta, juuri sellaiselta kuin tahdoin. Kaava on Patterns for piratesin Take the Plunge Swimsuit. Kaava ohjeineen on englannin kielinen, mutta kuvallisten ohjeiden takia melko selkeä. Oman versioni vuoritin kokonaan ohuella mustalla lycralla, lisäksi tuin rintamuksen powermeshillä. Kaavassa on useampi erilainen variaatiomahdollisuus ja valitsin tähän rypytetyn alaosan. Kuminauha huolitteluissa on lateksikumpparia, joka toivon mukaan kestää klooriveden hapertumatta. Huomenna pääsen testaamaan pukua käytännössä ja peukut ovat pystyssä sille, että vilautuksilta vältytään. 

Ole kiltti itsellesi, minäkin yritän olla ♥


Vuosi 2018 paketissa

































Tässä kohtaa on perinteisesti aika tehdä jonkinlainen loppulausuma menneestä vuodesta. Vaikka viikot ovat kuluneet ihan huiman nopeaa vauhtia, tuntuu vuosi olleen tosi pitkä. Talvi ja kevät kuluivat kuin jäitä poltellen odotellessamme uuteen kotiin muuttoa ja viimein huhtikuussa pääsimme omakotitaloasujiksi. Oli ihanan pinkit synttärijuhlat, Tukholman reissu parhaassa seurassa, retkeilyä mukuloiden kanssa monessa metsässä ja haikeutta oman eskariryhmän hyvästelystä. Kesään kuului kauan kaivattua parisuhdeaikaa puolison kanssa, vauhdikkaita huvipuistoreissuja, ikimuistoisia festareita ja helteisiä hetkiä mökillä. Syksy toi mukanaan uuden ja innoittavan työn sekä hellittämättömän stressin, joka tuntui vievän ilon kaikesta. Loppuvuotta kohti elo alkoi onneksi taas helpottaa ja joulun odotus lasten kanssa toi lämpöä kylmään ja pimeään talveen. 

Vuonna 2018 tuntui, ettei aikaa käsitöille ollut entiseen malliin. Ylpeyttä tunsin erityisesti saadessani valmiiksi tyttöselle yksityiskohtia täynnä olevan parkatakin sekä uimapuvun, jollaisia en ollut ennen tehnyt. Tykkään kovasti  myös tekemistäni tabletin suojuksesta sekä pikkulaukusta, jotka ilahduttavat päivittäin töissä käytännöllisyydellään ja ulkoasullaan. Lisäksi ompelin vuoden mittaan melkoisen määrän erilaisia mekkoja, paitoja ja bomber-takkeja keskittyen pääasiassa lastenvaatteisiin. Käytössäni oleva Pfaffin ompelukone sekä blogiyhteistyöt eri yritysten kanssa haastoivat minua kokeilemaan uusia asioita konekirjailusta lycran ompeluun. Kokosin yllä oleviin kuviin omia suosikkejani tämän vuoden käsitöistä ja blogipostauksista. 

Ompelijan näkökulmasta viime vuoden yksi kohokohta oli Ommel-tapahtuma, mikä minun ja monen muun riemuksi on järjestymässä myös ensi kesänä! Mainintansa ansaitsee Tampereen käsityömessut, jotka eivät pettäneet tänäkään vuonna. Kävin myös rintaliivikurssin Imatran työväen opistolla, mutta sen anti ei ole vielä jalostunut jatkokäyttöön. Ihania käsityökirjoja tupsahti postiluukusta useampi, mainittakoon etenkin Kototekoja-kirja sekä viimeisin Klompelompe. Inspiraatiosta ja ideoista ei siis ollut lainkaan pulaa, päinvastoin - niitä riittää seuraavillekin vuosille. 

Koska kässäilytahti oli hitaampi viime vuonna, blogi vietti hiljaiseloa aiempaan verrattuna, mutta ei onneksi kuihtunut kokonaan. Kaikkia ompeluitani en enää blogiin asti saanut edes, kun etenkin omien pertsojen kuvaaminen tuntui päivänvalon puutteessa ihan hölmöltä. Joulua kohti olen näköjään ottanut loppukirin ja postausten määrä on kuitenkin noussut sinne 60:een. ISuosittuja ovat olleet tekemäni tutoriaalit mekkokaavan muokkaamiseen, kehyskukkaron/-laukun ompeluun, pupurepun tekemiseen sekä tuplavetoketjullisen laukun ompeluun. Suosittujen listan kärjessä keikkuvat myös vanhemmat ohjeet rusettiturbaaniin sekä rusettipipoon

Ihanaa on ollut huomata, että edelleen teitä riittää siellä ruudun toisella puolella, itse asiassa jopa edellisiä vuosia enemmän.  Tyhmää olisi väittää, etä ihan vaan itselleni tätä teen, sillä kyllä teillä lukijoilla on se isoin merkitys. Kiitos, että olette ♥ Ja erityisen iso kiitos jokaiselle kommenttinsa johonkin foorumiini jättäneelle, niiden antama ilo on suuren suuri! Kiitos teille ♥ Toivottavasti just Sinä kuljet kanssani myös tänä alkaneena vuonna.

Niin tämä vuosi... Koska olen vannoutunut tavoitteiden ja suunnitelmien laatija, on mielessäni jo muutama ajatus tulevista töistä. Vuonna 2019 aion ommella laukun tai ehkä jopa useamman, onnistua tekemään itselleni joustamattomasta kankaasta topin sekä ommella sopivat alusvaatteet. Tarkoitus olisi tänä vuonna ommella itselleni työkelpoisia vaatteita  sekä toki täydentää lasten vaatekaappeja heidän venyessä kohti seuraavia kokomerkintöjä. Frilloja, helmoja ja eläinkuoseja on luvassa jatkossakin siis. Samalla aion säilyttää kohtuuden ja ommella oikeasti tarvelähtöisesti ja muistaa tämän myös tarvikehankinnoissa. Ja hei, jos Sinulla on mielessäsi jokin postausidea tai toiveohje, niin kerro ihmeessä!  

Tämän postauksen myötä toivotan mahtavan hyvää alkanutta vuotta just Siulle.  Tuokoon vuosi iloa, valoa, terveyttä, rakkautta, ystävyyttä ja muita onnenhetkiä ♥! 

Ps. Vielä muutama päivä aikaa osallistua jouluarvontaan!

Värikkäät uikkarit lapsille











Yhteistyössä Ompelusoppi

Voi vitsit, kun olen ylpeä itsestäni! Tein itselleni ihkauuden aluevaltauksen ompelemalla lapsille uimapuvun ja -housut. Tämä setti kuului samaan sarjaan kuin vaikkapa takit ja lompakko aiemmin: asioita, joita on vaan ihmetellyt, että kuinka joku osaa, tajuamatta, että samalla tavalla ne ommellaan kuin kaikki muukin. Tai itse asiassa nämä olivat yllättävän simppelit tehdä, valmista tuli nopeasti.

En muista lycraa ommelleeni koskaan aiemmin ja ilahduin kuinka miellyttävä materiaali se oli liukkaudestaan huolimatta. Lycra tuntuu olevan itse asiassa tämän kevään ja kesän hittituote, kun tosi monella kotimaisella kangasmyyjällä on lycraa myynnissä ihanissa kuoseissa samalla, kun uikkari ja bikinikaavoja pukkaa monelta taholta. Lycra on siis se yleensä uima- ja urheiluasuista tuttu liukas, kiiltävähkö ja erityisen joustava materiaali, joka on 100% tekokuitu. Pikaisella silmäyksellä lycrat näyttävät koostuvan elastaanista ja polyesterista. 

Vaikka kiire painaa päälle ennen lomaa, en pystynyt sanomaan ei, kun ihkauusi yritys, Ompelusoppi tarjosi minulle kankaitaan testattavaksi. Uimapuku kuulosti juuri sellaiselta haasteeta, mikä houkutti kokeilemaan. Sain tytön uimapukua varten supersuloista Jäätelöpuikot UV-uimapukukangasta, jossa on suojakerroin 50+. Pojan pöksyihin valitsin harjattua uimasortsikangasta lainelautakuosilla. Tämä kangas oli kokonaan polyesteria, joustamatonta,ohutta ja helppoa ommella. Ompelusopissa erityisen kiinnostavaa on yrittäjä Susannan osaaminen tekstiilien kemikaaliturvallisuuden suhteen. Kankaat ovat siis vastuullisesti tuotettuja, kestäviä ja laadukkaita. Lapsetkin ihastuivat näihin kankaisiin ♥

Jätskiuikkarin kaava löytyi Ottobresta 3/16, koko on 98 pituudeltaan ja 92 leveydeltään. Pienempi koko olisi riittänyt myös pituudestaan, sillä neiti on tosi lyhytselkäinen ja siksi jää vähän ylimääräistä ruttua kankaaseen. Mahtuupahan ensi vuonnakin... Sortsien kaava puolestaan on Ottobresta 3/15, jotkut puuvillasortsit, mutta toimi oikein hyvin uimahousuissakin. Otin koon 110, koska poika on hoikkanen, mutta olisi näköjään saanut olla kokoa isommat käyttöajan pidentämiseksi. Näissä oli muuten kiva vyötärön huolittelu, ei jäänyt saumanvarat näkyviin! Kaitaleen toinen reuna ommeltiin ensin nurjalle ja sitten se käännettiin vasta oikealle puolelle ja tehtiin kapea käänne reunaan, joka tikattiin sitte kiinni. Tuli tosi siisti. 

Lisää lycraompelua on tulossa lähiaikoina vielä yhden kivan yhteistyön merkeissä, mutta välissä on tehtävä vähän kesävaatetta :) Oletko sinä uima- tai urheiluasuja ommellut? Vinkkaahan parhaat kaavasi!