Näytetään tekstit, joissa on tunniste bomber. Näytä kaikki tekstit

7 vuotta Punatukkaa ja kahta karhua



Hoksasin tässä pari päivää sitten, että blogini täytti tämän kuun alussa seitsemän vuotta! Seitsemän vuotta ompelua ja sitä myöten seitsemän vuotta bloggaamista ja rapiat 500 postausta. Kulunut aika näkyy vauvasta kouluikäiseksi ja viskariksi varttuneiden lasten sekä kasvaneiden silmäpussieni lisäksi postauksien laadussa ja valmistuneissa käsitöissäni – ja onneksi niin, olisihan se ikävää, jos ei mitään kehitystä olisi tapahtunut (tosin silmänalusten kehitys olisi voinut jäädä tapahtumatta). Vaikka postaustahti on romahtanut alkuvuosista, koen blogin ylläpitämisen, inspiraation jakamisen ja vuorovaikutuksen teidän lukijoiden kanssa edelleen niin merkitykselliseksi, että hitaasti, mutta varmasti julkaisen töitä tulevaisuudessakin.

Blogia perustaessani olin äitiyslomalla esikoisen kanssa, ompelin useita tunteja päivässä ja postasin parhaimmillaan 18 tekstiä kuukaudessa. Kynnys postaamiseen oli matala ja asiaa riitti. Kotona ollessa ei aikuista juttuseuraa ollut liiaksi, joten ajatusten suoltaminen blogiin tuntui vapauttavalta. Näin jälkikäteen hämmästyttää, kuinka hyvin olen osannut mietteitäni muotoilla kirjalliseen muotoon. Tuolloin kässäblogeja oli lukuisia eikä Instagram ollut vielä ottanut paikkaansa kuvien jakajana. Niistä blogeista, joita silloin seurasin, on jäljellä enää muutama, mikä on sääli sinänsä. Kuka muu muistaa muun muassa Miiinullekkon, Karkelot, Nuutikin, Villa Kianan, Hanna Mi:n, Helmoja ja hepeneitä, Mallikelpoisen, Kikiduun tai  The Diy Storiesin? Perhevapaiden ja opiskelujen päättyessä työ ja arki vähensivät oleellisesti myös minun vapaa-aikaani ja pakottivat käyttämään hyvää ompeluaikaa johonkin niin turhanpäiväiseen asiaan kuin nukkumiseen. Bloggaamistakin alkoi hidastaa muuttunut unen tarve, koska tietokoneen sinivalossa istuttu ilta enteili unetonta yötä.

Selailin huvikseni vanhoja postauksia, ihan sieltä vuodesta 2013 asti. Kuvien luokattoman huono laatu, hölmö nimeäminen ja kummallinen tekstin asettelu nolottavat näin vuosien jälkeen, mutta saavat ne siellä olla – jos ei muuten niin kontrastina nykypäivälle ja kadonneen vyötäröni muistolle. Vanhat postaukset ovat myös hyvä paikka tarkistaa mitä kaikkea olenkaan ehtinyt tekemään. Valtava määrä muistoja vyöryi ylle kuvia selatessa, niin paljon olin jo unohtanut ommelleeni! Etenkin lastenvaatteiden kohdalla iso osa oli unohtunut, sillä niiden vaihtuvuus on ollut suurempaa kuin itselleni ommeltujen vaatteiden. Oikea aikamatka siis ♥

Pari ekaa vuotta blogini haki omaa tyyliään bannereiden ja taustojen vaihdellessa oranssista pilkulliseen, kunnes asettui siihen, missä se on edelleen. Mustavalkoisuus ja suhteellinen selkeys, isot kuvat ja niihin panostaminen viehättävät vuodesta toiseen. Tyyliä haki alussa myös vaatekaappini, eikä alkuvuosien vaatteista käytössä taida olla juuri yhtään. Kirkkaita värejä, lapsellisiakin kuoseja, joustofroteeta ja pyöriviä helmoja, mitkä eivät tällä hetkellä enää puhuttele lainkaan. Silloin oli ihana ommella sellaista, mitä ei kaupasta voinut saada. Nyt tyylini on selvästi murroksessa, mutta kirjoittelen  siitä lisää toisella kerralla. Jännä nähdä sitten taas myöhemmin, miten maku on muuttunut ja kehittynyt. Ja kuinka kauan saan lastenvaatteita ommella vielä, pysynköhän muksujen vaatemaun perässä?

Kokosin tähän omia lemppareitani vuosien varrelta. Klikkaile sieltä itsesi mukaan postauksiin. Näistä lempparistatuksen saaneista löytyy joitakin selkeitä yhdistäviä tekijöitä, huomaatkohan sinä ;) ?

Virkattu matto löytyy eteisestä nykyisessä kodissamme, erityisen hyvä paikka koiran oksennukselle ja ripulille. On muuten painava pestessä! 

Merinovillatakki lämmittää syksyllä ja talvella ihanasti.


Tämä tunika on muuttunut paidaksi ja olkapäiden timantit ovat edelleen tallessa. Legginssitkin mahtuu vielä.

Huppubody kummipojalle jäi söpöydessään mieleen. Postauksessa myös ohje!

Noshin yhteistyöt olivat yksi blogiurani huippuja, harmittaa vietävästi, ettei kankaita enää myydä.
Tämä tunika tuntui lyhyeltä, joten se päätyi paitamittaan. Pitsikauluksia rakastan, samoin lettikuosia.


Ihkaensimmäinen jumppikseni! Saadessani tämän valmiiksi, olin niin ällistynyt ja voitonriemuinen ettei tosikaan. Mistähän sen saman fiiliksen saisi nyt? 


Edellisen kuvan murunen seitsemän vuotta myöhemmin. Tässä kuvassa ja Jasu-hupparissa täsmää ihan kaikki ♥

Rakkautta ensi silmäyksellä ja itse tehtyä kaikki kuvassa näkyvä



Tämä jouluinen mekko meni tänäkin kesänä vielä neidille! Kun itse tekee ja reiluilla kasvunvaroilla, saa monivuotisia lastenvaatteita :D

Lempparivillikset, Joulukalenterisukat 2016.

Laukku on päivittäisessä käytössä ja nyt juuri huomasin liimauksen alkavan pettää. Pitänee liimata uudestaan.  Ohje kehyslaukkuun on ollut hitti.

Kukkamekko, joka on ollut päällä niin arjessa kuin juhlassa, kotona ja festareilla. Ihan paras ikinä!

Neuleet ja bomberit ovat vaatetukseni kulmakiviä, tämä yksi mieluisimpia.

Tämä on yksi lempparikuviani ja eka isompi kirjoneuleeni. Mahtuu edelleen nippanappa Tinttaralle :D

Tuttu kuosi ja mekkomalli, luottovaate.

Ei lisättävää edelliseen... Kuositteluohje löytyy täältä.

Vielä kerran Mystical flowers! Olisi kiva tietää, missä tämä takki nykyään asuu?

Tämä kuosi epäilytti alkuun aikuisen vaatteessa, mutta on päätynyt käyttöön lukuisia kertoja. Se kertoo aina eniten siitä, onko onnistunut vaate vai ei.
Nukkekoti oli kivoimpia projektejani ♥


Superkaunis kuosi ja rakkaudella ystävälle ommeltu.
Ensimmäisiä frillaompeluita. Sittemmin helmoja ja rimpsuja on tullut tehtyä mooonet kerrat.


Ikimuistoinen ilta ja erittäin käyttökelpoinen trikoomekko.

Kiireellä ommeltu, mutta paljon pidetty ja tykätty

Takki on ommeltu syksyllä 2018 ja tänä vuonna se on juuri sopiva.

Tämä on ensiaskeleita joustamattomaan suuntaan omissa vaatteissa.

Joko mainitsin bomberit... Täällä myös vinkkejä vetskarin ompeluun!
Reput saivat aikaan itsensä ylittämisen fiiliksiä ja olivat kauan käytössä.

Tinttaran poseeraminen kameran edessä on ollut tyrmäävää jo pikkutytöstä asti. Tämä ruusumekko oli ihana!

Uusimpia luottovaatteitani, solmumekko. Kaava on muuten tulossa Ommellisella myyntiin!

Tämä synttärimekko oli sekä äidin että tyttären suosikki. Neiti muistelee kaiholla helmarimpsuja edelleen.

Korkkikankainen tabletin suojus tuottaa kultahippuineen iloa edelleen joka päivä!

Ekaluokkalaisen softshelltakki on onnistunut kaikin puolin. Nämä kuvaukset olivat myös ihanat pojan kanssa ♥

Tuuttikuosi ja yksi ekoja bombereitani, jossa kaikki natsasi.

Lettimekko, tarvitseeko sanoa enempää ;)

Villapaita miehelleni oli jälleen uusi onnistuminen, eka aikuisten neulevaate.


Olisi mukava kuulla, oletko ollut mukanani alusta asti ja millaisia juttuja Sinulla on jäänyt mieleen näistä vuosista?
Iloa just Siulle ♥

Vuosi 2018 paketissa

































Tässä kohtaa on perinteisesti aika tehdä jonkinlainen loppulausuma menneestä vuodesta. Vaikka viikot ovat kuluneet ihan huiman nopeaa vauhtia, tuntuu vuosi olleen tosi pitkä. Talvi ja kevät kuluivat kuin jäitä poltellen odotellessamme uuteen kotiin muuttoa ja viimein huhtikuussa pääsimme omakotitaloasujiksi. Oli ihanan pinkit synttärijuhlat, Tukholman reissu parhaassa seurassa, retkeilyä mukuloiden kanssa monessa metsässä ja haikeutta oman eskariryhmän hyvästelystä. Kesään kuului kauan kaivattua parisuhdeaikaa puolison kanssa, vauhdikkaita huvipuistoreissuja, ikimuistoisia festareita ja helteisiä hetkiä mökillä. Syksy toi mukanaan uuden ja innoittavan työn sekä hellittämättömän stressin, joka tuntui vievän ilon kaikesta. Loppuvuotta kohti elo alkoi onneksi taas helpottaa ja joulun odotus lasten kanssa toi lämpöä kylmään ja pimeään talveen. 

Vuonna 2018 tuntui, ettei aikaa käsitöille ollut entiseen malliin. Ylpeyttä tunsin erityisesti saadessani valmiiksi tyttöselle yksityiskohtia täynnä olevan parkatakin sekä uimapuvun, jollaisia en ollut ennen tehnyt. Tykkään kovasti  myös tekemistäni tabletin suojuksesta sekä pikkulaukusta, jotka ilahduttavat päivittäin töissä käytännöllisyydellään ja ulkoasullaan. Lisäksi ompelin vuoden mittaan melkoisen määrän erilaisia mekkoja, paitoja ja bomber-takkeja keskittyen pääasiassa lastenvaatteisiin. Käytössäni oleva Pfaffin ompelukone sekä blogiyhteistyöt eri yritysten kanssa haastoivat minua kokeilemaan uusia asioita konekirjailusta lycran ompeluun. Kokosin yllä oleviin kuviin omia suosikkejani tämän vuoden käsitöistä ja blogipostauksista. 

Ompelijan näkökulmasta viime vuoden yksi kohokohta oli Ommel-tapahtuma, mikä minun ja monen muun riemuksi on järjestymässä myös ensi kesänä! Mainintansa ansaitsee Tampereen käsityömessut, jotka eivät pettäneet tänäkään vuonna. Kävin myös rintaliivikurssin Imatran työväen opistolla, mutta sen anti ei ole vielä jalostunut jatkokäyttöön. Ihania käsityökirjoja tupsahti postiluukusta useampi, mainittakoon etenkin Kototekoja-kirja sekä viimeisin Klompelompe. Inspiraatiosta ja ideoista ei siis ollut lainkaan pulaa, päinvastoin - niitä riittää seuraavillekin vuosille. 

Koska kässäilytahti oli hitaampi viime vuonna, blogi vietti hiljaiseloa aiempaan verrattuna, mutta ei onneksi kuihtunut kokonaan. Kaikkia ompeluitani en enää blogiin asti saanut edes, kun etenkin omien pertsojen kuvaaminen tuntui päivänvalon puutteessa ihan hölmöltä. Joulua kohti olen näköjään ottanut loppukirin ja postausten määrä on kuitenkin noussut sinne 60:een. ISuosittuja ovat olleet tekemäni tutoriaalit mekkokaavan muokkaamiseen, kehyskukkaron/-laukun ompeluun, pupurepun tekemiseen sekä tuplavetoketjullisen laukun ompeluun. Suosittujen listan kärjessä keikkuvat myös vanhemmat ohjeet rusettiturbaaniin sekä rusettipipoon

Ihanaa on ollut huomata, että edelleen teitä riittää siellä ruudun toisella puolella, itse asiassa jopa edellisiä vuosia enemmän.  Tyhmää olisi väittää, etä ihan vaan itselleni tätä teen, sillä kyllä teillä lukijoilla on se isoin merkitys. Kiitos, että olette ♥ Ja erityisen iso kiitos jokaiselle kommenttinsa johonkin foorumiini jättäneelle, niiden antama ilo on suuren suuri! Kiitos teille ♥ Toivottavasti just Sinä kuljet kanssani myös tänä alkaneena vuonna.

Niin tämä vuosi... Koska olen vannoutunut tavoitteiden ja suunnitelmien laatija, on mielessäni jo muutama ajatus tulevista töistä. Vuonna 2019 aion ommella laukun tai ehkä jopa useamman, onnistua tekemään itselleni joustamattomasta kankaasta topin sekä ommella sopivat alusvaatteet. Tarkoitus olisi tänä vuonna ommella itselleni työkelpoisia vaatteita  sekä toki täydentää lasten vaatekaappeja heidän venyessä kohti seuraavia kokomerkintöjä. Frilloja, helmoja ja eläinkuoseja on luvassa jatkossakin siis. Samalla aion säilyttää kohtuuden ja ommella oikeasti tarvelähtöisesti ja muistaa tämän myös tarvikehankinnoissa. Ja hei, jos Sinulla on mielessäsi jokin postausidea tai toiveohje, niin kerro ihmeessä!  

Tämän postauksen myötä toivotan mahtavan hyvää alkanutta vuotta just Siulle.  Tuokoon vuosi iloa, valoa, terveyttä, rakkautta, ystävyyttä ja muita onnenhetkiä ♥! 

Ps. Vielä muutama päivä aikaa osallistua jouluarvontaan!