Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lifie. Näytä kaikki tekstit

Pioni-lapaset ja Oslo-pipo









Eilen kuulin termin "siunaus valepuvussa" ja päätin heti lainata sitä. Siunaus valepuvussa, juuri sellainen oli tapaturma, jossa nelisen viikkoa sitten mursin kätenii. Tein sen niin taitavasti, että leikkausta tai hankalaa kipsihoitoa ei tarvittu, mutta kuitenkin lepo ja kuormittamaton käyttö oli ehtona paranemiselle. Olen siis ollut kohta kuukauden kotosalla kättäni säästellen, nukkuen enemmän ja omasta rauhasta nauttien! Olen ehtinyt tehdä hyvissä ajoin lisäopintoihin liittyviä tehtäviä, kuunnella monta äänikirjaa, neuloa ja olla enemmän lasteni kanssa. Vaikka kipu ja toiminnallisuuden haasteet tottakai tökkäsivät, niin hullumminkin olisi voinut käydä. Tarvitsin tämän stopin ja nyt ensi viikolla odotan innolla paluuta töihin.

Ensimmäinen Oslo-piponi valmistui jo ennen sairauslomaa ja on siitä asti keikkunut päässä aina, kun pipolle tarvetta on. Se on IHANA! Olin taas trendeistä jäljessä, sillä tämä malli oli hitti jo pari talvea sitten, mutta itse ostin ohjeen vasta nyt. Kyseessä on Petite Knitin ohje, jota saa mm. Ravelrystä parilla eurolla. Valitsin mohairversion, koska halusin vähän ylellisemmän myssyn kuin ihan pertsapipon. Langat löytyivät ihan säkällä kotoa (kyllä kannattaa hamsteroida!); tuo Fortissima on joku Karnaluksilta ostettu sekoitelanka ja se sai kaverikseen Dropsin Alpaca Silk-langan. Lopputulos on pehmeä, ei kutita ollenkaan. Pipon koot tuntuivat olevan varsin napakoita ja valmista pipoa viruttelin hartaudella leveämmäksi, sillä tykkään pipon olevan löysä päässä. Isoinkin koko tuntui siis pieneltä aluksi. vaikka mitat olivat monta senttiä enemmän kuin ohjeen mukaan.

Mutta entäpä nuo lapaset! Harvoin iskee neuleinspis niin voimallisesti kuin näiden kanssa. Bongasin lapaset Hupsistarallaa-Terhin instassa ja jo samana iltana riensin kirjastoon hakemaan Lumi Karmitsan kirjaa, missä ohje niihin löytyi (niin, silloin kirjastoon vielä pääsi, oi niitä aikoja). Neuloin vimmalla ekan lapasen ja toisenkin puoleen väliin, kunnes kävi tuo alussa mainittu haaveri käden kanssa ja pelkäsin lapasten jäävän kesken. Sitkeästi kuitenkin onnistuin jatkamaan neulomista kipsi kädessä ja kauneimmat omistamani lapaset valmistuivat kuin valmistuivat! Lapaset ovat kauttaaltaan kirjoneuletta, jopa tuo yksivärinen osuus on tehty "yksivärisellä kirjoneuleella" (kaksi samanväristä lankaa neulotaan vuorotellen), jotta lapaset ovat kauttaaltaan yhtä lämpimät. Ja IHANAT! Tuo kuvio on minusta niin kaunis. Se neulottiin molempiin samalla tavoin, joten kun lapaset laittaa vierekkäin kummin päin vaan, on kuvio kokonainen. Nyt pitää vaan olla tarkkana, että lapaset pysyvät tallessa ja koirien hampaiden ulottumattomissa, sillä olen mestari hukkaamaan hanskojani.
Oletko Sinä neulonut jo Oslo-pipon tai tutustunut Lumi Karmitsan upeisiin neulemalleihin?

Lempeyttä ja ihanuutta just Siulle ♥

Pupuvillasukat

 





Nyt on pakkanen paukuttanut niin navakoita lukemia jo monta päivää, että villasukille, jos jollekin, riittää käyttöä. Halusin tehdä Tinttaralle sellaiset sukat, joiden kuviointi miellyttäisi ja joita neito pitäisi varmasti jalassaan. Nätithän näistä tuli, mutta mitä vielä, eivät ole käytössä olleet. Tinttara on nimittäin sitä paljasjalkaväestöä, joka kokee sellaisten turhakkeiden kuin sukkien rajoittavan vapauttaan ja sielunelämäänsä. Siinä vaiheessa, kun ipana saa kotiin tultuaan kengät riisuttua, lentävät sukat samaa tietä nurkkaan (josta niitä sitten etsitään epätoivoisesti pareja kaivaten) ja hän läpsyttelee iloisesti paljain - ja näillä keleillä jääkylmin - varpain. Ei auta järkipuhe eikä maanittelu, sukat eivät pysy jalassa. No mutta, tässä sellaiset olisi nyt kuitenkin tarjolla, josko ne joskus jalkaan päätyisivät.

Näihin pupusukkiin löytyy ohje Sissukat-sivustolta facebookista. En tiedä mitä kummaa sivuilla tapahtui, sillä aloitin nämä koon 26 ohjeella, jota en enää lopuksi kuitenkaan löytänyt lainkaan. Sen sijaan koon 32 ohje löytyy, kun kuvien kautta etsii. Kauniita sukkia, mutta ohjeet vähän sekavasti saatavilla. Pupukuvio on suoraan ohjeesta, muilta osin sovelsin jonkin verran. Neuloin nämä Nalle-langasta ja pituutta näillä on Tinttaraa lähes polviin.  Huomaan minulla olevan melkoisia haasteita sovittaa käsialaa ohuemmalle langalle etenkin näin kirjoneuleessa. Vähän on epätasaisia pupusia, mutta olkoon. 

Neuloosi jatkuu täällä edelleen, vaikka ompeluhaaveitakin olisi. Taidankin esitellä vuoden käsityösuunnitelmiani seuraavaksi täällä, niin ehkä ne jalostuvat paremmin valmiiksi asti. Sitä odotellessa puehan Sinä lempparivillikset jalkaan ja pysyi lämpöisenä ♥

Riddari karkkiväreissä













Ajatus omasta Riddarista lähti viriämään jo viime talvena, kun neuloin miehelleni  villapaidan. Se oli ensimmäinen aikuisten koossa neulomani vaate ja onnistui yli odotusteni  - koska ne eivät olleet kovin korkeat. Mallailin miehen paitaa päälleni ja mietin, kuinka fiksaisin omaa versiotani, jos sellaisen uskaltaisin tehdä. Itselle neulomisessa on tökkinyt se, että neulevaate on kuitenkin työläs tehdä, vaikea muokata valmiina ja todella ärsyttävä purkaa, joten olen valinnut aina ompelemisen. Lopulta oma riddari houkutteli niin kovin, että päätin ottaa riskin.

Työn ehdottomasti vaikein vaihe oli värien valinta. Kyselin sitä Instagramin storyissakin ja sain hyviä ehdotuksia. Olin kallellani harmaaseen ja johonkin neutraaliin tehosteväriin, kunnes lankakaupassa huomasin haalivani käsiini kaikkia mahdollisia värejä. Eikös pitkä talvikausi ole ihan riittävän harmaa sellaisenaan, joten voihan vaatteessa olla väriä? Hämmästytin itseni ostamalla kerän useita karkkisävyjä ja pohjaväriksi 9 kerää sinistä lankaa. Siis sinistä!

Koska tiesin alkuperäisen islantilaisen Lettlopi-langan kutittavan minua liikaa, valitsin korvaavaksi langaksi Sandnes Garnin Smarttia, mikä on villaa, mutta pehmeämpää. Apua sain paikallisen Pyöröpuikon mukavalta myyjältä ja vakuutuin taas siitä, kuinka ihana on päästä asioimaan välillä kivijalkaliikkeessä. Pohjaväri on petrooli 6545, okra 2527, pinkki 4627 ja vaalea kitti 1015. Lisänä on munakoison sävyinen ja joku liila 7 veljestä jämälanka, jotka kaivoin mukaan haettuani netistä väri-inspistä. Puikot oli reunoissa 3,5 ja muuten 4. Halusin paidasta istuvan, joten tein vyötärölle kavennukset omasta päästä. Lisäsin myös pituutta helmaan sekä hihoihin, mutta muuten tuo on ohjeen mukainen L-koko. Juuri sopiva niin, että alle mahtuu kerrastopaita ja päälle takki.

Valmista villapaitaa katsellessani mietin, onko se ihana, kamala vai kamalan ihana värikylläisyydessään. Päädyin ihanaan. Paita oli helppo tehdä, mutta kyllä se aikaa otti ja pidin välissä taukoja koskematta neuleeseen lainkaan. Innostuin kuitenkin tästä valmiista paidasta niin kovin, että hommasin ohjeen jo seuraavaan villapaitaan. Tavoitteena olisi saada se tämän vuoden aikana valmiiksi, joten uskon ehtiväni :D Millaisia villapaitoja Sinä olet neulonut tai millaisesta haaveilet?

Lämpöä ja läheisyyttä tammikuun päiviin just Siulle ♥♥


Ommellisen solmutunikat ja uuden vuoden aatoksia







Vuosi sitten kriiseilin vuosikymmenen vaihtumisesta ja siihen liittyvää tunnetta, että elämä liukuu ohitse niin vinhalla vauhdilla, että heikompi hermoista hirvittää. Enpä minä tai moni muukaan silloin arvannut millainen vuodesta tulisi ja millainen arki tällä hetkellä alkaa tuntua jo ihan normaalilta. Vaikka korona vei minultakin harrastukset, keikat, festarit ja ulkomaan matkat, ei se onneksi muuta vienyt. Itse asiassa jopa antoi jotain erittäin tärkeää; aikaa ja kiireettömyyttä. Oli hämmentävää, kuinka vapauttavalta tuntui keväällä se, että kalenteri tyhjeni ja harrastukset taukosivat. Perheen kanssa vietetty aika korostui, samoin toimivan parisuhteen merkitys. Lähiluonto tuli entistä paremmin tutuksi ja kässäily jatkui sujuvasti kotioloissa kuten ennenkin. Iloitsin työstäni, joka piti koronakuplan loitolla jatkuessaan lähes ennallaan enkä päässyt etätöitä kokemaan.  Onnena oli myös se, että suku ja ystävät löytyvät pitkälti niin likeltä, että tapaamisia ei tarvinnut juurikaan rajoittaa. Löysin itsestäni uutta joustavuutta, stressin sietokykyä ja kykyä sopeutua uuteen.

Ja niin paljon ihania juttuja mahtui myös vuoteen 2020. Uusi työ vei mukanaan ja sai jopa jatkoaikaa tulevallekin vuodelle. Olen saanut uusia tuttavuuksia, herätellyt vanhoja ystävyyksiä ja iloinnut nykyisistä. Kokenut rakkautta, yhteenkuuluvuutta ja aitoa välittämistä. Olen saanut nauraa vedet silmissä ja tanssia kesäyössä omalla pihalla. Saimme perheenä viettää ikimuistoisen kesäloman ja alkaa haaveilla jo seuraavasta. Esikoinen saateltiin koulutielle hämmästyttävän kivuttomasti ja ylpeydellä. Olen saanut toteuttaa itseäni ja tehdä suunnitelmia myös tulevaan. Aika näyttäköön miten ne toteutuvat, mutta toivoa voi aina. Olemme olleet onnekkaita niin monella tavoin. Kiitollisuudella, uteliaisuudella ja toiveikkaana suuntaan siis nenän kohti alkanutta vuotta. Liikoja lupailematta, mutta parempaan pyrkien, kiinnittäen huomiota hyvään ja toimivaan.

Käsityöt kulkivat mukanani viime vuonna tiiviisti. Oman kirjanpitoni mukaan ompelin noin 65 vaatetta ja asustetta, joista iso osa onkin nähty täällä blogissa. Neuletöitä tein 14, joista useimmat villasukkia. Uutena aluevaltauksena tein elämäni ensimmäisen aikuiskokoisen villapaidan miehelleni ja sen innoittamana itsellenikin samanmoisen, joka valmistui kuin valmistuikin ennen vuoden vaihdetta. Ehkäpä joku kooste näistä pitää vielä tehdä. Lisäksi tutustuin makrameehen sekä askartelin pienempiä juttuja itsekseni sekä lasten kanssa. 

Viime vuoden lempparikaavakseni nousi ehdottomasti Ommellisen solmutunika. Kesällä tein siitä lyhythihaiset versiot päästessäni kokeilemaan kaavaa ennakkoon ja nyt muokkasin siihen pitkät hihat. Myynnissä olevassa kaavassa hihat ovatkin valmiina. Oman mekkoni ompelin Ainolan Ruusu-köynnöstrikoosta, josta tein joulupaidan myös Tinttaralle eri värisenä. Jäin miettimään, onko mekko liian juhlava ihan arkikäyttöön? Toisen solmumekon tein anopille joululahjaksi löydettyäni euriksen palalaarista ihan hänen näköisensä viskoositrikoon. Vielä olisi musta solmumekko to do-listalla, sillä se olisi monikäyttöinen, kuten mustat monesti ovat. 

Onnellista ja kaikin tavoin valoisaa alkanutta vuotta just Siulle! Tarjotkoon se meille sitä, mitä toivomme ja tarvitsemme, vaikka se ei aina sama asia olisikaan. ♥

Ps. Vielä ehdit osallistua Jouluarvontaan!

 

Pari paitaa ja ohje pitsisomisteen kiinnitykseen








Oi ihana joulukuu ♥ Aika, jolloin omat lapset heräävät aamuisin viideltä avaamaan joulukalenteria ja etsimään tonttuja (jos tonttujen tolvailut kiinnostavat, seuraathan instagramiani), töissä lapset alkavat olla enemmän ja vähemmän loman tarpeessa niin kuin me aikuisetkin, lahjastressi hiipii kintereillä ja siivotakin kannattaisi. Huomaan kuitenkin tänä vuonna löytäneeni melko hyvän balanssin kaikkeen tähän. Joulu tulee vähemmälläkin hösäämisellä ja paniikkiompelun sijaan on kivempaa neuloa hiljakseen luvattoman huonoja jouluelokuvia katsellen. 

Ennen näitä jouluisia hulinoita ompelin pari pertsaa itselleni. Joustocollege molempiin on Lalialta. melko ohutta ja sopivan napakkaa. Harmaan paidan kanssa turvauduin luottoratkaisuuni eli pitsikaulukseen ja lopputulos oli ihana. Pitsikauluksista olen saanut aiemmin kysymyksiä ja sen takia otinkin pari kuvaa kiinnittämisestä. Simppeli juttu, kokeile vaikka!

Kun suunnittelet pitsikauluksen kiinnittämistä, huomioi kauluksen muoto pääntietä leikatessasi. Huolittele pääntie valmiiksi ja neulaa sen jälkeen pitsi pääntielle. Aloita reunasta ja olkapäistä. Tämä kannattaa tehdä siten, että paita on päällä, niin näet kuinka se asettuu. Ota sitten paita pois ja neulaa pitsi kokonaan kiinni. Mitä tiuhempaan neulaat, sen parempi. Tähän voisi käyttää myös sprayliimaa.


Varsinainen kiinnittäminen tapahtuu ompelukoneen suoralla ompeleella. Ompele pitsin värisellä langalla ja pitsin kuvioita pitkin ensin suuremmat linjat ja sitten tarpeen mukaan pienempiä linjoja pitkin. Ommellessasi huolehdi, ettei kangas veny pitsin alla. Jos kangas on kovin joustava, voisi revittävä tukikangas olla hyvä vaihtoehto kankaan alla. 


IIhanaa ja stressivapaata joulun odotusta just Siulle ♥

Ihan hiljaa- villasukat







Välillä tulee mieliteko neuloa jotain, vaikka aivan selvää ei ole, mihin valmis työ päätyy. Nyt minua houkutti Niina Laitisen Villasukkien vuosi-kirjan Ihan hiljaa-malli. Helppo kaavio, mutta silti näyttävä kuvio. Lankaa oli omassa korissa, viime vuotista seiskaveikkaa viininpunaisen sävyssä. 

Sukat nakuttelin pikkuhiljaa ja viime viikonloppuna pakkasin nämä joulupakettiin. En vaan malttanut olla postaamatta näitä jo nyt, kun jotenkin tähän itsenäisyyspäivän tunnelmaan mielestäni hyvin sopivat. Ylimääräinen vapaapäivä tuli niin kovin tarpeeseen ja ihana hiljaisuus ja rauha kuulostaisivat enemmän kuin hyvältä. Jostain kumman syystä lapset eivät tätä ajatusta suuresti arvostaneet ja täystohina on ollut käynnissä aamukuudesta asti. Mutta nämä sukat, hiljaisuutta edes niiden muodossa.

Rauhallista ja tunnelmallisen arvokasta itsenäisyyspäivää just Siulle ♥

Ideoita joulukalenterin täytteeksi


Vuoden paras aika (heinäkuun jälkeen) on ihan kohta käsillä! Meillä on jo valoketjut kiedottu kuistin reunaan, tähdet ripustettuina ikkunoihin ja joulukuusetkin (yksi olohuoneeseen ja pienet lastenhuoneisiin) odottavat pääsyä pois varastosta. Spoifysta löytyy useampi joululaululista, joiden sävelin jokainen päivä tuntuu kepeämmältä. Lahjakäsityöt kutkuttelevat mieltä ja houkuttelevat valvomaan iltaisin pidempään kuin olisi järkevää. Joulufiilistely, valot ja kaikki joulun odotukseen liittyvä ihana auttaa minua selviämään järjissäni marraskuun pimeydestä ja lyhyttäkin lyhyemmistä illoista. Missä vaiheessa Sinä aloitat joulun odotuksen ja mitä siihen kuuluu?

Kolmisen vuotta sitten ompelin tämän joulukalenterin kotoa löytyvistä tilkuista. Vaikka makuni on muuttunut näinä vuosina varmasti jo pariinkin kertaan, oli ilahduttavaa huomata, kuinka mukavalta ja omaan silmään sopivalta tämä näyttää edelleen. Lasten toiveesta joulukalenteri pääsi jo seinälle tunnelmaa luomaan ja joulun odotusta lisäämään. Tänä iltana kalenterin alapuolelle muutti myös tonttuovi, mitähän muksut siitä tuumaavat...


Ensimmäisenä vuonna sujauttelin taskuihin pieniä herkkuja ja leluja pojalle, neitonen ei vielä asian päälle tajunnut. Toisena vuonna tein lorupussin ja jokaisesta luukusta löytyi yksi kortti lisää. Viime vuonna sydänkalenteri valloitettiin meidän aikuisten suklaille ja lapsille tein joulupussukat joka päivälle pienine ylläreineen. 

Tämän vuoden sisältöjä miettiessäni kokosin yhteen ne ideat, joita itse tehdyn joulukalenterin täytteeksi voisi laittaa lapsia ajatellen.

  • Suklaa ja karkit/ muut herkut. Tämä on takuuhitti lähes kaiken ikäisten kohdalla, pahasti ei voi mennä metsään. Jos sokeriherkut ovat pannassa, voi taskuihin sujauttaa rusinoita, mysli- tai hedelmäpatukoita, kuivattuja hedelmiä, keksejä, smoothiepusseja tai vaikka pähkinöitä.
  • Lelut. Monelle lapselle uppoaisi varmasti pienet lelut, joita esim. Tigerista saa eurolla ja parilla. Kalenteriin mahtuvat hyvin myös pikkuautot, muovieläimet, leikkiruuat, nukenhoitovälineet, pienet pelit, rakentelupaketit, slimet, petsit ymsyms... 
  • Hyödylliset tarvikkeet. Sukat, hammasharja ja -tahna, huulirasva, kynsilakka, hiuspompulat, suihkusaippua lempparihahmon kuvalla, sormikkaat, juomapullo, heijastin, taskulamppu, värikynät. Ilahduttavat varmasti nämäkin.
  • Legot tai palapeli. Osta iso paketti legoja tai monen palan palapeli, ja jaa se osiin joka päivälle. Jouluaattona saa ihastella valmista rakennusta tai palapeliä. Jos käytät palapelin paloja, kokoa se ensin kerran itse, jotta voit antaa paloja loogisessa järjestyksessä. Legojen mukana kannattaa antaa ohje, vaikka heti ensimmäisessä luukussa. 
  • Joulukoristeita. Koristelkaa kotia tai vaikka kuusi hyvissä ajoin koriste kerrallaan lasten kanssa. 
  • Askartelutarvikkeita. Etenkin isommille ja monenlaisesta puuhastelusta kiinnostuneelle tämä on hyvä; hileitä, liimaa, kiiltokuvia, kartonkia, erilaisia kyniä, piipunrassia, sakset, helmimassaa, helmiä...
  • Tarroja.  Valitse toki aihepiiri saajan maun mukaan.
  • Satuhieronta. Jokaisesta luukusta löytyy pieni tarina, jonka avulla iltahetkestä saadaan ihanan rentouttava.
  • Hyvien tekojen joulukalenteri. Ketä kaikkia voittekaan ilahduttaa, mitä hyvää voisi tehdä oman perheen sisällä tai muulle lähipiirille.
  • Joulutarina. Jatkokertomus pitää otteessaan ja johdattelee kohti joulua.
  • Yhdessä rakennettava joulumaisema. Tee tausta valmiiksi esimerkiksi metsämaisemaan, johon sitten päivä kerrallaan kalenterista löytyy eläimiä ja muuta söpöä lisättävää kuvaan. Tämä vaatii etukäteisvalmistelua, mutta on varmasti vaivan arvoinen.
  • Yhteisen tekemisen kalenteri. Lisää taskuihin lappusia, joissa on ideoita mukavaan yhteiseen toimintaan perheen kesken. Ota huomioon se, minä päivänä on mahdollista tehdä mitäkin, kiireisenä arki-iltana  kannattaa valita jotain yksinkertaisempaa ja säästää suureellisemmat suunnitelmat viikonloppuihin. Kalenterissa voi olla lappusen lisäksi jokin esine, mikä viittaa tulevaan toimintaan, kuten piparimuotti leivontapäivänä. Aineeton joulukalenteri on järkevä vaihtoehto turhaa krääsää vastaan.
  • Sekoitus. Kokoamalla kalenterin useampaa kategoriaa hyödyntäen on taskuihin helppo keksiä lapselle mieluisaa ja samalla semijärkevää täytettä.
Tänä vuonna meidän perheen kalenteriin ilmestyy kirjeitä tontulta. Muutamana päivänä kirjeen lisänä on herkkuja tai pieniä leluja lasten toiveiden mukaan. Päasiassa kirjeet kuitenkin kehottavat yhteisiin jouluisiin puuhiin ja perheenä tekemiseen. Toki touhuamme paljon yhdessä ympäri vuoden, mutta kirjeiden avulla toivon huomion kiinnittyvän siihen, miten hyvä on olla yhdessä ja kuinka pienetkin asiat voivat lisätä iloa. Ideoita kirjeisiin olen koonnut valmiiksi, mutta lappuset aion kirjoittaa päivä kerrallaan, jotta pystyn huomioimaan sen, millainen on tulevan päivän ohjelma. Listalla on mm:
  • Peli-ilta
  • Tunnelmallinen juhlailtapala kynttilän valossa
  • Joulukuusien koristelu
  • Hopelle lahjoituskassin vieminen
  • Joulukorttien askartelu
  • Piparitalojen koristelu
  • Joulutervehdyssoitto sukulaiselle tai ystävälle
  • Sisaruksen auttaminen
  • Itsenäisyyspäivän juhlallisuudet perheen kesken
  • Joululaulutapahtuma/ Kauneimmat joululaulut
  • Hiihto/luistelu/ mäenlasku, jos on lunta
  • Tonttujumppa
  • Temppurata olohuoneeseen
  • Kuunnellaan jokaisen lempijoululaulu
  • Tutustuminen jonkun muun kulttuurin joulun viettoon
  • Jouluelokuva
  • Kerrotaan jokaiselle perheenjäsenelle mistä pidetään hänessä
  • Lumihiutaleiden askartelu
  • Joulusiivous
  • Leipominen
  • Metsäretki eväiden kanssa kera
  • Herkkuaamiainen
  • Linnuille ruokaa
  • Jouluiset värityskuvat
  • Pakkasiltana tähtien katselu omalla pihalla kaakaota juoden
Uskon, että näillä ideoilla saadaan ihana joulukuu! Millaisia joulukalentereita teiltä löytyy?

Ps. Kässämessujen koostepostaus on vieläkin tuloillaan, sillä haluaisin ostoksistani kuvia mukaan. Nyt ei vaan valoa ole aamulla eikä illalla, joten katselleen viikonloppuna uudelleen. Tai sitten hypätään suoraan joulujuttuihin ja muihin ♥



Ystävänpäiväsukat ja alakulon taittamista





Elämällä on välillä tapana muistutella niistä asioista mitkä ovat oikeasti tärkeitä. Vaikka kuinka repii itsestään tehoja irti, polttaa kynttilää suurin piirtein keskeltä ja suunnittelee elämänsä, saattaa jonakin päivänä huomata, ettei oikeastaan saa aikaan yhtään mitään. Että ihan liikaa ahdistaa, ilo on karkuteillä ja takki tyhjä. Että muisti pätkii ja kiukuttaa koko ajan. Ettei muista, koska olisi oikeasti päässyt purkamaan tunnelmiaan ja saanut hyviä neuvoja ja sympatiaa. Että aamulla väsyttää jo valmiiksi.

Tuo olo oli hiipinyt luokseni varkain viime kuukausien aikana. Uusi ja uudella tavalla vaativa työ verotti jaksamista enemmän kuin sen kuuluisi. Koska halusin heti osata, olla pätevä, tehdä oman osuuteni. Kun tähän yhdistyy tilanne, jossa ystävät elävät omia isoja tai pieniä elämänkriisejään, lapset ovat väsyneitä pitkistä päiväkotipäivistä ja parisuhteessa kahdenkeskiselle ajalle jää naurettavan vähän aikaa, tuntuvat viikot toistavan itseään. Eikä käsitöillekään ole ollut aikaa tai jaksamista, kuten ennen.

Kun paha mieli kulminoitui, oli tilanteen muututtava. Sain vihdoin kiinni siitä, mikä mieltäni painoi ja pystyin sanomaan sen ääneen. Jo pelkästään se naksautti jonkin osan takaisin paikoilleen. Heti tuntui paremmalta. Kokosin itselleni työkalut siihen, kuinka pitää huolta omasta jaksamisesta ja voimavaroista. Hyvin sisäistettyä naistenlehtihömppää ja käytännön kautta koettuja tipsejä, mutta josko näillä saataisiin taittumaan tämä syysalho. 

♥ Mene nukkumaan, jos sinua nukuttaa. Unesta tinkiminen vie lopulta järjen ja tehon.
♥ Etsi joku, jolle voit puhua. Jos puhuminen ei ole sinulle se juttu, selvitä mikä olisi.
♥Kysy ystäviltäsi, mitä heille kuuluu. Vaikka sinulla olisi itselläsi mitä tahansa mielen päällä, on jokaisella omat pulmansa, joiden jakaminen keventää mieltä.
♥ Älä pura omaa pahaa oloasi läheisiisi. Kiukun kiertäessä koko perhettä, on hyvää mieltä hankala tavoittaa.
♥ Uskalla joskus mennä sieltä aidan matalimmasta päästä. Tsemppaat sitten toisella kerralla.
♥ Muista, että olet korvaamaton vain omalle perheellesi.
♥ Pyörää ei tarvitse aina keksiä uudestaan. Vanhat ideat ovat hyviksi havaittuja, kertaus opintojen äiti.
♥ Jos luovuus ei kuki juuri nyt, anna sille aikaa. Inspiraatiota ei voi pakottaa, mutta se voi yllättää odottamatta.
♥ Huomaa hyvä. On vaikea olla totaalisen allapäin, kun tiedostaa, miten paljon kaunista, hyvää ja toimivaa ympärillä on. Kiitollisuuden voima on suuri.
♥ Muista syödä. Terveellisesti mahdollisimman usein, mutta silloin tällöin mäkkäri on ihan hyvä vaihtoehto.  Ota pirtelökin.
♥ Jaa vastuuta. Luota siihen, että joku muukin osaa hoitaa asiat, joita olet haalinut itsellesi.
♥ Raaski kieltäytyä. Ihan jokaiseen tarjoukseen, ehdotukseen, pyyntöön tai mahdollisuuteenkaan ei tarvitse tarttua. Kivoistakin asioista voi muodostua turhaa painolastia. Jos aika ei ole nyt, voi se olla taas myöhemmin.
♥ Liiku. Edes se korttelin kiertäminen, jos muka muuta ei ehdi. Ja sitten kun ehtii, niin sellaista liikuntaa, mistä tulee ilo ja lentävä olo.
♥ Käytä villasukkia. Lämpimillä jaloilla on parempi olla.
♥ Usko, että kaikki järjestyy, henki kulkee ja aurinko nousee.

Kuvien villasukat ovat Niina Laitisen suunnittelemat Ystävänpäiväsukat tämän vuoden helmikuun yhteisneulonnosta. Neuloin sukat silloin lähes valmiiksi, mutta jostain kumman syystä toinen sukka jäi kesken. Viime viikolla päätin ottaa sukat taas työn alle, koska syyskylmyys on viilentänyt laminaatin ja lämpöä tarvitaan. Eikä niistä sukista puuttunut lopulta kuin yksi kuvio ja kärkikavennukset, joten ne sai nopeasti käyttöön. Ihan nätit ja lämpöiset sukkaset niistä syntyi. Lanka on muistaakseni Nallea, malli Laitiselle tyypillisesti simppeliä ja kivan näköistä. Neuloitko sinä Ystävänpäiväsukat?

Voimaa, virtaa ja lempeyttä just Siulle ♥

Urheilutrikoosta housut ja (toivon mukaan) intoa lenkkipoluille








Blogiyhteistyössä Kikapi, housujen urheilutrikoo saatu

Näillä helteillä ei hirmuisesti lenkkeily houkuttele, ainakaan näin mökkiolosuhteissa. Paarmojen ja hyttysten hyökkäystä vastaan pitäisi suojautua niin pitkillä lahkeilla ja hihoilla, että tuskanhiki kihoaa otsalle jo ajatuksesta. Lenkkeilyn sijaan minua vetää tällä hetkellä puoleensa laituri, auringonpaiste ja hyvä kirja. Sup-lautoja olen silmät innosta kiiluen etsinyt verkkokaupoista, mutta sellaista en kyllä täksi kesäksi enää saa. Harmi, se olisi kyllä ollut varmasti paras kesälaji, näyttää tosi mukavalta. Oletko sinä jo kokeillut suppailua?

Koska loma ja mökkeily loppuu aikanaan ja viileämmät säätkin ovat taatusti jo kulman takana, ei ole hullumpi juttu, että uudet vaatteet lenkille tai jumppasaliin ovat valmiina. Sain loppukeväästä Kikapilta kokeiltavakseni kompressio urheilutrikoota, josta valitsin Anemone-kuosin. Kompressiotrikoo on erittäin napakkaa ja palautuvaa urheiluvaatteisiin tarkoitettua kangasta, jossa on lycraa ja nailonia. Tunnultaan se on vähän paksumpaa ja jämäkämpää kuin peruslycrat. Kangas joustaa kivasti joka suuntaan, mikä on hyvä huomioida ommellessa. 

Ompelin tästä kauniista kuosista itselleni juoksutrikoot (tai kävelytrikoot, sillä polvi ei kestä juosta, mutta juoksutrikoot kuulostaa kivemmalta) Suuri Käsityö 3/15 lehdestä löytämälläni kaavalla. Tykkäsin sen reisiä kiertävästä leikkauksesta ja takakaarrokkeesta, sisäpuolelta löytyy myös tasku. Vyötärö olisi saanut ulottua hieman korkeammalle, mutta hyvä se on näinkin. Saumuroin kappaleet nurjat puolet vastakkain ja ulkopuolelle jäävät saumanvarat tikkasin siksakilla litteiksi.

Pöksyistä innostuneena ompelin myös topin palalaarista löytyneestä ohuemmasta lycrasta. Kokeilin tähän Puuhakaspajan Aava-treenitopin kaavaa etukaarrokkeella. Kiva malli ja jatkoon, mutta seuraavan kerran teen kaarrokkeen kaksinkertaisena. En osaa sanoa, oliko kaavan mukana tullut ohjeistus vähän vajavainen vai ymmärrykseni vain, mutta v-aukon huolittelu tuntui melko kimurantilta. 

Että näillä eväillä sitten kuntoilumotivaatiota kasvattamaan taas syksyä kohti, lisääkin lycraa odottelee kangaskaapissa vaatteiksi muuntumistaan!

Nyt jatkan auringossa löhöilyä ja paarmojen metsästystä, heipat ♥