Jari Tervo: Eeva ja Aatami

 

”Hitler yllätti Rytin ja marsalkan puhumalla tyynesti. Hän ei keskeytellyt ketään. Hän vaikutti selväjärkiseltä, toisin kuin filmikatsauksissa. Kukaan ei muistuta propagandaansa.”

 

Miten kuvata Jari Tervon tyyliä sellaiselle, joka ei ole Tervoa koskaan lukenut? Hänen tyylinsä on hyvin omanlaistaan ja tunnistettavaa. Sanatasolla kieli on värikästä ja eloisaa, yllättävääkin. Lausetasolla teksti on hiottua, punnittua ja tarkkaa. Osa lauseista tiivistyy hienoiksi aforistisiksi timanteiksi, kuten yllä oleva yhden kappaleen lopusta napattu sitaatti osoittaa. Tervon ajattelu on kirkasta ja huomiot oivaltavia. Ne on maustettu purevalla ironialla ja ripauksella kyynisyyttäkin. Runoilijan ja toimittajan taustasta ammennetaan pitkään proosaan taitavasti ja monitasoisesti.

Teos- ja teossarjatasolla tyyli skaalautuu vakuuttavasti. Romaanit ovat laajoja monipolvisia ja -säikeisiä tarinoita, joiden kronologia on usein rikottu mielivaltaiselta vaikuttavalla tavalla. Henkilökaarti on runsas, ja monissa Suomen lähihistoriaan sijoittuvissa teoksissa on iloisesti sekoitettu oikeat historialliset henkilöt fiktiivisiin ja aidot historialliset tapahtumat sellaisiin, jotka olisivat hyvin ainakin voineet olla myös faktaa. Ja ehkä olivatkin. Lukija on autuaasti eksyksissä tarinan sokkeloissa, jossa häntä hämätään ja huiputetaan jatkuvasti ja kaikin keinoin. Kunnes lopussa kaikki loksahtaa kuin ihmeen kaupalla kohdilleen ja lukija saa kokea valaistuksen. Tai sitten ei, mutta ainakin jää siihen vakaaseen käsitykseen, että Tervolla on ollut koko ajan kaikki langat tiukasti käsissään.

Aikanaan kuuntelin Tervon Suomen itsenäisyyden ajan poliittista historiaa käsittelevän romaanitrilogian Myyrä (2004), Ohrana (2006) ja Troikka (2008). On pakko myöntää, että ihan kevyt urakka se ei ollut, ja ainakin itselleni olisi ollut helpompaa ja järkevämpää lukea kirjat painettuina. Kimurantti juoni ja edellä kuvattu tyyli vaativat lukijalta miltei herpaantumatonta keskittymistä.

Muistin tämän hyvin, joten viisaasti tartuin Eeva ja Aatami -romaanin painettuun versioon ja jätin suosiolla äänikirjan tällä kertaa sivuun. Hyvä olikin, sillä Eeva ja Aatami on taattua Tervoa, kuten taisin Instagramissa jo luennan lomassa todeta.

Eeva ja Aatami on Suomen itsenäisyyden alkuvuosiin ja erityisesti vuoteen 1944 sijoittuva sota- ja sukuromaani, jossa tapahtumien pyörteissä on tavallisia ja vähän vähemmän tavallisia suomalaisia. Tarinassa soditaan, rakastetaan, tapetaan ja naidaan. Siinä myös juonitellaan, petetään ja vakoillaan ristiin rastiin. Mutta erityiseksi sen tekee vaihtoehtohistoria. Lukuohjeeksi nimiösivulle on painettu Epähistoriallinen romaani.

Romaanissa Suomen armeija häviää jatkosodan ratkaisevan Talin-Ihantalan taistelun kesällä 1944, eikä sen jälkeen väistämättömälle ole enää mitään tehtävissä. Neuvostoliitto valloittaa tasaisen varmasti koko Suomen. Viimeinen sillanpää on lopulta Vaasa, joka sekin joutuu vihollisen haltuun. Pahin tapahtuu, eli valloittaja miehittää Suomen.

Keskiössä on kaksi perhettä tai sukua, joiden polut risteävät ja yhdistyvät jo romaanin nimiparissa. Eeva on Karjalan Räisälästä kotoisin olevan Kyyhkysen suurperheen tytär, Aatami taas vauraan helsinkiläisen Rautaparran perheen poika. Miten he aikanaan tutustuivat ja päätyivät yhteen, on yksi monisyisen romaanin juonilangoista.

Romaani käynnistyy käytännössä keskeltä katastrofia eli 20.6.1944 tapahtunutta Elisenvaaran aseman pommitusta, jossa kuoli ilmeisesti parisataa ihmistä. Pahimmin osumaa sai siviileillä lastattu evakuointijuna, joka seisoi Elisenvaaran asemalla.

Romaanissa surmansa saa kahdeksan Kyyhkysen perheen jäsentä, niin ainakin virallisesti ilmoitetaan omaisille. Todellisuudessa kymmenvuotias Aino selviytyy hengissä, mutta yleisen sekasorron keskellä hän katoaa. Lukija pääsee seuraamaan Ainon uskomattomia vaiheita, mutta jäljelle jäänyt perhe Eeva-siskoa lukuun ottamatta uskoo hänen kuolleen. Eeva etsii Ainoa sinnikkäästi yhä tukalammaksi muuttuvassa todellisuudessa.

Viimeksi taisin törmätä Elisenvaaran aseman katastrofiin Merja Mäen romaanissa Itki toisenkin. Myös Mäki kuvaa kammottavan joukkoteurastuksen tapahtumia hyvin vaikuttavasti, ja kuvaus on jäänyt vahvana mieleen. Mäen romaanissa on kuitenkin niin paljon muutakin sellaista, josta kaipasin lisätietoa, että en jostain syystä vielä havahtunut siinä yhteydessä selvittelemään Elisenvaaran tapahtumia tarkemmin.

Nyt Tervon toisen tyylisen mutta yhtä kaikki vaikuttavan ja karmaisevan kuvauksen jälkeen kurkistin, mitä tästä jatkosodan käännekohdan aikaan tapahtuneesta hirvittävästä pommituksesta sanotaan Wikipediasta. Hämmästyttävästi tapahtuma on tullut laajempaan julkiseen tietoon vasta vuonna 2006, kun Ylen TV1 esitti Erkki Rahkolan toimittaman Ykkösdokumentin Vaiettu murhenäytelmä.

Katsoin dokumentin nyt tätä juttua kirjoittaessani, ja suosittelen sen katsomista kaikille. Se on erittäin vaikuttava ja pysäyttävä dokumentti, jossa pääosassa ovat pommituksesta selvinneet ihmiset, jotka tapahtuma-aikaan olivat lapsia tai teini-ikäisiä. Pommituksen uhreista enemmistö oli naisia ja lapsia.

Mutta vielä Eevasta ja Aatamista. Keskiössä ovat siis Eeva Kyyhkynen ja Aatami Rautaparta, mutta ennen kaikkea Aatamin isä Otto Rautaparta sekä tämän veljet Kauko, Johannes ja Aleksanteri valintoineen ja kohtaloineen avaavat tarinaa eri suuntiin. Suomen viidenneksi rikkaimmaksi mieheksi luonnehdittu Otto Rautaparta työskenteli salaisissa tehtävissä 1920- ja 30-luvuilla ja toimi vastavakoilun johtotehtävissä sodan aikana.

Kauko Rautaparta oli maanpetturi, joka loikkasi Neuvostoliittoon, ja Aleksanterista tulee kommunisti. Kuvaukset Tammisaaren pakkotyölaitoksesta ja siellä harjoitetusta järjestelmällisestä vankien pahoinpitelystä ja laiminlyönneistä sekä pakkosyötöstä ovat teoksen karmivimpia osuuksia. Mikäli näistä tapahtumista haluaa lisätietoa, kannattaa lukea Sirpa Kähkösen tietokirja Vihan ja rakkauden liekit. On kyllä sanottava, että pakkosyöttämisen kuvaus on melkoisen pysäyttävä romaanissa. Samaan vaikutukseen ei hyväkään tietoteos ihan pysty.

Pysäyttäviä ja vaikuttavia jaksoja ja kohtauksia Eevassa ja Aatamissa on toki muitakin. Ahdistavimpiin kuuluu ehdottomasti vaihtoehtohistorian puolelle sijoittuva jakso, jossa Helsinki päätyy miehittäjän kynsiin. Siviiliväestöä ei evakuoida, vaan ihmiset linnoittautuvat koteihinsa odottamaan, mitä tuleman pitää, niin myös Rautaparran perhe. Eikä tarina poikkea yhtään niistä lukuisista kuvauksista, joissa puna-armeija vyöryy Saksan maaperälle.

Helppo ei ole myöskään seurata pienen Aino-tytön tai Naomi Bernsteinin, Otto Rautaparran rakastajattaren, kirjavia vaiheita sodan melskeissä.

Hyvin kirjoitetut vaihtoehtohistoriat ovat kiehtovia. On kutkuttavaa (tai raastavaa) heittäytyä kuvitelmaan, miten kaikki olisi voinut mennä. Entä kuka ja missä olisin, jos kaikki olisi mennyt, kuten Tervo kirjoittaa?

Eeva ja Aatami on siis melkoinen romaani ja huima lukukokemus, joka vaatii lukijalta keskittymistä ja paneutumista aivan kuten se on vaatinut kirjoittajaltaankin. Ei siis mikään helppo välipalakirja tosiaankaan, vaikka omalla tavallaan koukuttava onkin. Mutta vaiva tulee kyllä monin verroin palkituksi.

Jari Tervo: Eeva ja Aatami
Otava 2024. 557 s.

Arvostelukappale.

PS. Kiitän vielä romaanin lopussa löytyvästä hieman epätyypillisestä henkilöluettelosta lyhyine luonnehdintoineen. Se on syystä vasta lopussa, koska se sisältää lukuisia juonipaljastuksia.

Syksyn 2024 historiallisia romaaneja

Kokosin itselleni ja teille muillekin iloksi ja hyödyksi kaikki löytämäni syksyllä 2024 ilmestyvät historialliset romaanit. Vastaavanlainen päivittyvä kooste kevään 2024 historiallisista romaaneista löytyy täältä. 

Kuten keväällä jo totesin, suomeksi ilmestyy huikea määrä ja todella monenlaisia historiallisiksi romaaneiksi laskettavia teoksia. Asetin historiallisen rajan noin vuoteen 1950 ja otin mukaan kirjat, joiden tapahtumat sijoittuvat joko siihen tai aiempiin vuosiin. Alagenrejä on perinteisistä sotaromaaneista dekkareihin ja keveään romanttiseen viihteeseen. Jokaiselle löytyy varmasti mieleistä luettavaa tältä listalta. 

Lukuohje: Uutuuskirjan linkki johtaa kustantamon sivulle kirjan esittelyyn. Jos jutussa mainitaan aiempia teoksia, niiden mahdolliset linkit vievät omaan blogijuttuuni kirjasta. Kun olen kirjan lukenut, lisään tänne tiivistelmän tunnelmistani ja linkin blogijuttuun, jos sellaisen teen.

Mitä poimit omaan lukupinoosi?

Otan myös mielihyvin vastaan täydennysvinkkejä.

 

Simona Ahrnstedt: Mahdoton kohtalo (Ett otänkbart öde)
Suom. Auli Hurme-Keränen.
WSOY. Ilmestyy heinäkuussa.

Tekijän neljäs suomennettu romaani. Mahdoton kohtalo sijoittuu 1880-luvun Ruotsiin ja käsittelee emansipaatiota. Ahrnstedt on kustantamon esittelyn mukaan Ruotsin suosituimpia viihdekirjailijoita ja hänen teoksensa hekumallisia.

 

Päivi Alasalmi: Meren ja veren liitto
Gummerus. Ilmestyy syyskuussa.

Hurja romaani nuoresta Christinasta, ristiriitojen repimästä rakkaudesta ja vilpittömästä uhrautumisesta. Syyskuussa 1714 joukko Perämeren rannikon asukkaita pakenee venäläissotilaita Hailuotoon. Heidän on tarkoitus jatkaa Ruotsiin, mutta 200 kasakkaa ehtii rantautua saareen. Murhaperjantain myllynratas pyörii armotta, eikä rattaan läpi virtaa vesi vaan veri.

Tämän kirjan pariin pääsyä odotan kovasti, sillä Alasalmi on yksi suosikkikertojistani ja aihehan on vallan hyytävä.

 NYT LUETTU: Vielä paljon odottamaani hurjempi! Kauhea, tärkeä, erinomainen romaani. Lukekaa!
Täällä tarkemmin.

Ann-Christin Antell: Puuvillatehtaan joulutarinat
Gummerus. Ilmestyy lokakuussa.

Kokoelmassa ovat mukana aiemmin ilmestyneet joulutarinat Loviisan joulu ja Joulu Örndahlin ruukissa, jotka molemmat olen kuunnellut. Uusi teksti on nimeltään Joulu Falken linnassa, joka sijoittuu talvisodan aikaan. Eiköhän sekin pidä kuunnella joulukuussa.

NYT LUETTU: Sain kustantajalta tämän painetun kokoelman joululahjaksi. Kiitos! Joulu Falken linnassa on tuttua Puuvillatehdas-sarjan joulunovellityyliä. Ajankohtana on talvisotajoulu 1939, eikä traagisilta käänteiltä vältytä, kun sota näyttää julmat kasvonsa myös Littoisissa. Onneksi Paula on rivakka ja rohkea rouva. Luin pitkästä novellista osan ääneen kirjaston lukuillassa. 

 

Ingeborg Arvola: Jäämeren laulu (Kniven i ilden)
Ruijan rannalla -sarjan osa 1
Suom. Aki Räsänen.
Gummerus. Ilmestyy elokuussa.

Vuonna1859 Priita-Kaisa laittaa sukset jalkaansa ja lähtee kahden poikansa kanssa pitkälle matkalle Sodankylästä Norjaan. Hän on joutunut kirkon kurinpidon kohteeksi suhteesta naimisissa olevaan mieheen. Päämääränä on Pykeija, jossa meren sanotaan kiehuvan turskasta.

Jäämeren laulu kertoo lumoavasti suomensukuisista kveeneistä ja heidän karusta ympäristöstään.

Tämä sarja on kyllä ihan pakollisten luettavien joukossa!

 

 

Laura Baldini: Unelma kauneudesta (Ein Traum von Schönheit)
Suom. Auli Hurme-Keränen.
Bazar. Ilmestyy elokuussa. Bazarin Naisia historiassa -sarjaa.

Kauneusguru Estée Lauderin elämään perustuva biofiktiivinen lukuromaani.

 


Eva-Maria Bast: Kuningatar Elisabet (Die Queen)
Suom. Hanna Fauster.
Bazar. Ilmestyy joulukuussa. Elisabet-sarjan toinen osa.

Biofiktiivinen romaani valottaa kiehtovalla tavalla kuningatar Elisabet II:n ensimmäisiä, äärimmäisen haastavia vuosikymmeniä hallitsijana.

 

Marie Benedict: Agatha Christien arvoitus (The Mystery of Mrs. Christie)
Suom. Hanni Salovaara.
Sitruuna. Ilmestyy elokuussa.

Benedict hyödyntää tunnettua yhdentoista päivän mittaista Agatha Christien katoamista vuonna 1926 ja rakentaa siihen fiktiivisen murhamysteerin.

Kiinnostaa ja ei kiinnosta. Tuntuu, että tästä aiheesta olen jo saanut kaiken, minkä haluan. Pidin kuitenkin aiemmin lukemastani Benedictin romaanista Rouva Einstein, joten en nyt täysin tyrmääkään.

Olen saanut kirjasta arvostelukappaleen kustantajalta. Se vielä odottelee pinossa, mutta aikanaan, aikanaan.

Lorna Cook: Tanssi sodan näyttämöllä (The Dressmaker’s Secret)
Suom. Nina Mäki-Kihniä.
Bazar. Ilmestyy syyskuussa.

”Pakahduttava romaani yhden naisen taistelusta pahuutta vastaan”, luvataan takakansitekstissä. Romaani jakautuu kahteen aikatasoon. Historiallinen taso sijoittuu vuoden 1941 Pariisiin, toinen taso nykyajan Pariisiin, jossa Chloé muistelee isoäitiään Adèlea ja tämän tarinaa.

Tämä on Cookin toinen suomennettu teos. Keväällä ilmestyi ensimmäinen Ystävät,rakastavaiset, viholliset, jossa mennyt aikataso sijoittuu toisen maailmansodan vuosiin Guernseylle Kanaalisaarille. Kuuntelin sen kesän aikana ja pidin kovasti.

 

Paulus Dill: Gaius
Readme. Ilmestyy elokuussa.

Kirjailijanimi Paulus Dillin esikoisromaani Gaius kertoo hämmästyttävän tarinan muinaisen Rooman, Egyptin ja Juudean seuduilta. Menneen maailman ihmeet ja mystiikka törmäävät toisiinsa, kun kirjailija valottaa kristinuskon alun muinaisia mysteerejä ja tapahtumia.

Tästä kirjasta sain arvostelukappaleen. Valitettavasti filosofiaa ja autiomaassa haahuilua oli enemmän kuin kestokykyni silloin salli, joten teos jäi poikkeuksellisesti kesken. Harmi. 

 

Sara Divello: Broadwayn perhonen (Broadway Butterfly)
Suom. Elina Salonen.
Sitruuna. Ilmestyy lokakuussa.

Tositapahtumiin perustuva romaani vuonna 1923 Manhattanilla tapahtuneesta murhasta. Nuori skandaalinkäryinen nainen on joutunut ryöstömurhan uhriksi, ja rikostoimittaja Julia Harper ryhtyy tutkimaan tapausta.

Kuulostaa vauhdikkaalta ja emansipatoriselta!

 

Joel Elstelä: Izak
WSOY. Ilmestyy syyskuussa.

”Izak on runsasta ja perinteistä romaanitaidetta, jonka taitavasti rakennetut kohtaukset, hurmaava miljöökuvaus ja tragikoomiset hahmot vievät lukijan vuosisadan takaisen Euroopan kaoottiseen, värikylläiseen mielettömyyteen”, lupaa kustantamo. Minulla on Elstelän Finladia-ehdokasromaanikin vielä lukematta. Izakissa on 700 sivua, eli kuuluu järkälesarjaan!

 

Christina Erikson: Autuuden saari (Lycksalighetens ö)
Kartanon naiset -sarjan osa 2
Suom. Jänis Louhivuori.
Docendo. Ilmestyy lokakuussa.

Tapahtumat alkavat Svartån kartanossa vuonna 1789, kun Christina huomaa olevansa vastuussa perintökartanon tulevaisuudesta. Aviomies pitäisi valita huolella, mutta Christina ei saa mielestään muurarin poika Gustafia.

Tätä markkinoidaan Ruotsin Downton Abbeyna, mutta suomalainen vastine voisi olla Hakoisten naiset. Erikson asuu itse nykyään Svartån linnassa, ja romaanien päähenkilöt ovat samaten kartanossa eläneitä historiallisia henkilöitä.

 

Sarah Freethy: Dachaun posliinintekijä (The Porcelain Maker)
Suom. Sirpa Saari.
Docendo. Ilmestyy syyskuussa.

Kahden aikatason romaani, jossa varhaisempi tarina alkaa 1920-luvun lopulta ja nykyaika vuodesta 1993. Clara selvittelee mystisen isänsä tarinaa johtolankanaan posliiniesine.

Ihan hirveästi en näistä keskitysleiriromaaneista innostu. Katsotaan.

 

Mikko Haaja: Lemetin veriset hanget
Docendo. Ilmestyy syyskuussa.

Tämä on v. 1990 syntyneen Haajan viides sotaromaani. Lajityyppi ei todellakaan ole omintani, mutta olen kyllä aikoinani siihenkin sen verran tutustunut, että rajaus on tehty kokemuspohjalta.

 

Antti Heikkinen: Rautavaara
WSOY. Ilmestyy syyskuussa.

Viiden sukupolven mitalta saman suvun jäsenien elämät kietoutuvat 150 vuotta täyttävän Rautavaaran kunnan 150-vuotiseen historiaan.

Tämä teos odottelee nyt lukuvuoroaan arvostelukappalepinossa. Maailmalta on kaikunut tästä kovasti positiivisia kommentteja, joten odotan jo tämän kimppuun pääsemistä.

 NYT LUETTU: Rautavaara-romaani syntytarina on aivan huikea, mutta hieno on itse romaanikin. Antti Heikkinen on oivallinen tarinaniskijä. Lue tarkemmin täältä.

Henna Huovila: Sielulintu
Docendo. Ilmestyy elokuussa.

1830-luvulle Jyväskylän kaupungin perustamisaikaan sijoittuva romaani, jossa päähenkilönä torpan tyttö Pieta. Nuori nainen on ammatiltaan parantaja, jonka tulevaisuus on kaikkea muuta kuin ruusuinen.

Kiinnostaa kovasti!

 

James Hynes: Varpunen (Sparrow)
Suom. Risto Mikkonen.
Sitruuna. Ilmestyy syyskuussa.

"Muinaisen Rooman kaupungin Carthago Novan armottomille kaduille ja kujille sijoittuva romaani kertoo orja Jaakobista, Varpusesta, jonka syntyperä on tuntematon."

Suunnilleen näin tämä romaani esitellään takakannessa, mutta tapahtumat sijoittuvat pääosin Cartago Novan Helicon-nimiseen tavernaan ja sen yläkerrassa sijaitsevaan bordelliin. Päähenkilö on nimetön ja syntyperältään tuntematon orja, jota kutsutaan tarinan mittaan eri nimillä. Romaani kuvaa armottomasti laillista ihmiskauppaa sen uhrien näkökulmasta. Väkivaltaa, raiskauksia, murhia. 

NYT LUETTU: Katso juttu tästä.

Virpi Hämeen-Anttila: Myöhäinen kevät
Synnyinmaa-sarjan osa 2
Otava. Ilmestyy syyskuussa.

1860-luvun nälkävuosiin sijoittuva romaani. En ole vielä ehtinyt lukea Synnyinmaa-sarjan ensimmäistä osaa Sarastus, joka on mielestäni saanut hieman kriittisen vastaanoton. Nälkävuodet on kuitenkin 1800-luvun historiassa mielenkiintoinen ja tietysti hyvin traaginen vaihe, joten periaatteessa kiinnostaa kyllä.

 

Heidi Jaatinen: Vuolle
Gummerus. Ilmestyy elokuussa.

En ole vielä lukenut romaaneja Koski (2018) ja Suvanto (2021), joihin tämä 896-sivuinen Vuolle on jatkoa. Vuolle sijoittuu 1920-luvun lopulle ja 1930-luvulle, jolloin suomalainen oikeistoradikalismi nousee ja jännitteet kiristyvät.

Nyt on kyllä ryhdistäydyttävä, sillä tämä on varmasti juuri sellainen romaanisarja, josta pidän. Teos odottelee jo vuoroaan arvostelukappalepinossa, mutta haluaisin lukea ensin sarjan aiemmat osat. Lisää aikaa lukemiseen, kiitos!!!

 

Roy Jacobsen: Rigelin silmät (Rigels øyne)
Barrøy-sarja, osa 3

Suom. Pirkko Talvio-Jaatinen. 
Sitruuna. Ilmestyy syyskuussa.

Toisen maailmansodan aikaan Norjaan Lofooteille sijoittuvan Ingrid Barrøysta kertovan sarjan kolmas osa. Ingrid etsii lapsensa venäläistä isää vuoden 1946 sekasortoisissa oloissa.

Sarja on tosi kiinnostava monella tavalla: naisen näkökulma Norjan kohtalonvuosiin, jylhät maisemat, kirjojen valtava suosio ja myös arvostus merkittävien palkintojen ehdokkuuksien muodossa. Loputtomalle lukulistalle siis! 

Vaseem Khan: Kuolema koittaa keskiyöllä (Midnight at Malabar House)
Komisario Persis Wadia tutkii -sarjan osa 1
Suom. Inka Parpola.
Sitruuna. Ilmestyy elokuussa.

Intian ensimmäinen naiskomisario Persis Wadia joutuu kohtaamaan kaikki kuviteltavissa olevat ennakkoluulot ratkoessaan kimuranttia rikosta vuoden 1950 alkutunteina Bombayssa. Onneksi avuksi rientää Scotlan Yardin rikostutkija Archie Blackfinch.

NYT LUETTU: Kuuntelin tämän kesän aikana ja viihdyin vallan mainiosti. Ei ihme, että Khan sai tästä rikosromaanistaan arvostetun Crime Writers Association Historical Dagger -palkinnon.

 

Sanna-Leena Knuuttila: Toisen maan tyttäret
Reuna. Selkoromaani.
Ilmestyy elokuussa.

Suomalaisen Mirjan matka siirtolaisena Amerikkaan 1900-luvun alkupuolella. Olen lukenut Knuutilan aiemman historiallisen selkokirjan Ne lensivät tästäyli, ja sen perusteella tämä siirtolaisromaanikin kiinnostaa.

 

JP Koskinen: Ukkoslintu
Like. Ilmestyy elokuussa.

Ukkoslintu täydentää amerikansuomalaisesta Kuuran suvusta kertovan Tulisiipi-trilogian. Ajallisesti tämä sijoittuu Haukansilmän ja Tulisiiven väliin. Tapahtumat alkavat vuodesta 1917.

Yksi oman kirjasyksyni tapauksista!


NYT LUETTU: Täydentää romaanitrilogian ja sijoittuu ajallisesti Haukansilmän ja Tulisiiven väliin, kertoo samalla Yrjön lehtimieheksi ryhtyneen Janne-pojan tarinan. Taattua Koskista. Lue koko sarjaa esittelevä juttuni Ukkoslinnusta tästä.

 

Petter Kukkonen: Pohjoinen tanssi
Docendo. Ilmestyy lokakuussa.

Tästä kirjasta olen iloinen! Kukkosen esikoisromaani Oliivipuut eivät koskaan kuole on järkälemäinen ja hieman raskassoutuinen, mutta erittäin lupaava. Lukulistalle siis ehdottomasti!

Anni Kytömäki: Mirabilis
Gummerus. Ilmestyy syyskuussa.

Kustantamo kuvailee syksyn merkkitapausromaania näin:
”Mirabilis sijoittuu 1800–1900-luvun vaihteeseen ja kuvaa maailmankatsomuksellista murrosta, jolloin luonnontiede osoittaa, ettei ihminen olekaan luomakunnan kruunu.

Väkevä kirjallinen seikkailu kuljettaa nälkävuosista Amurinmaan suomalaiseen siirtokuntaan, vuorille ja villeihin metsiin ja takaisin kotimaan harjumaisemiin.”

Saan kirjoittaa kirjasta arvion Salon Seudun Sanomiin, mistä olen ikionnellinen!

NYT LUETTU: Todellinen runsaudensarvi, jota lukiessa helposti riistäytyy harhapoluille, kuten kuuntelemaan Ylen podcast-sarjaa historian ornitologeista! Vaikuttava monella tapaa.

Arvio ilmestynyt 22.9.2024: 

Mammuttimaisessa Mirabilis-romaanissa riittää ammennettavaa ja luodattavaa. Paikoin ollaan fokuksen katoamisen rajoilla. Lukuisat mielenkiintoiset aiheet ja yksityiskohdat houkuttelevat poikkeamaan harhapoluille.

Taiturimaisesti Kytömäki kuitenkin pitää tarinan hallinnassaan ja jännitteen yllä loppuun asti. Kaiken viimeistelee huolella hiottu kieli runollisen kauniine kuvineen. ”Tuuli vetää ylleni lehtien kahinan.”

Heidi Köngäs: Tango Frisk
Otava. Ilmestyy syyskuussa.

1900-luvun alkupuolelle Vaasan seudulle sijoittuva avioliittoromaani. Köngäs on yksi suosikkikertojistani, joten ehdottomasti tämä on lukulistalla tukevasti.

NYT LUETTU: Melko lohduton avioliittokuvaus. Lue juttuni kokonaan tästä.

 

Jari Lappalainen: Konepistooliritarin seikkailut
Karisto. Ilmestyy syyskuussa.

Tosipohjainen romaani jatkosodassa taistelleesta Emil Pasasesta, joka palkittiin ansioistaan Mannerheim-ristillä. Historiallinen romaani tämäkin, vaikka sujahtaa omaan selkeään lokeroonsa.

Sarah Lark: Simpukoiden soitto (Der Klang des Muschelhorns)
Suom. Sanna van Leeuwen. Bazar.
Ilmestyy lokakuussa. Toinen osa Tulikukka-sarjaa.

1860-luvun Uuteen-Seelantiin sijoittuva romaani. Rata Stationin lammasfarmi kohtaa suuria vaikeuksia, mutta nuoret naiset päättävät palata kotiin ja pelastaa sen.

Larkin tuotantoa olen vain pidellyt käsissäni. Muhkeat romaanit kyllä kiinnostavat, mutta lukemiselle ei ole tuntunut löytyvän oikeaa hetkeä.

 

Michelle Marly: Mademoiselle Coco ja rakkauden tuoksu (Mademoiselle Coco und der Duft der Liebe)
Suom. Pekka Tuomisto.
Sitruuna. Ilmestyy elokuussa.

Romaani kertoo salaperäisestä ajasta ikonisen muotisuunnittelijan Coco Chanelin (1883–1971) elämässä.

Teos odottelee vuoroaan arvostelukappalepinossani.

 

Lynn Messina: Kohtalokas kihlaus (A Nefarious Engagement)
Beatrice Hyde-Clare ratkaisee -sarjan osa 4
Suom. Meri Kapari.

Olen lukenut sarjan aloitusosan Murha paremmissa piireissä, eikä se ollut lainkaan hassumpaa viihdettä. Kiivaan julkaisutahdin kyydistä olen näemmä pudonnut oikein kunnolla, mutta ehkäpä näitä voi lukea myös epäjärjestyksessä.

 

Anna Misko: Väärä sääty
Docendo. Ilmestyy syyskuussa.

Miskon aiemmat historialliset romaanit Armovuosi ja Kultaokra ovat olleet lukulistallani pitkään, mutta vielä en ole niiden pariin ehtinyt. Väärä sääty sijoittuu 1800-luvun alkuvuosikymmenten Turkuun. Kirjan nimi jo kertoo, että papintytär Sara ja paroni Edelcrantz kohtaavat vastuksia rakkaudessa. Kustantaja lupaa nautittavaa romantiikkaa.

 

Markus Nummi: Käräjät
Otava. Ilmestyy syyskuussa.

Vuoteen 1938 ja Etelä-Pohjanmaalle sijoittuva romaani rikosvyyhdistä ja siitä seuraavista tapahtumista.

NYT LUETTU: Vuoden upeimpia romaaneja! Mykistävän hyvä. Lue lisää ajatuksistani tästä.

Raija Oranen: Punaisten kukkien puutarha
Otava. Ilmestyy syyskuussa.

1900-luvun alkupuoliskon Suomesta ja Mikkelin seudusta kertova romaani. Päähenkilö kunnallisneuvos Edwin Allén.

 

Reidar Palmgren: Veli jota minulla ei ollut
Otava. Ilmestyy elokuussa.

Miesten välisestä ystävyydestä kertova romaani, jossa päähenkilöt Axel Kannosto ja pitkäkoipinen Urho tutustuvat kansalaissodassa. Tarina jatkuu 1920- ja 1930-luvuille.

Jaana Piira: Polttavat raiteet, aseman varjo
Lind & co. Ilmestyy marraskuussa, vain e- ja äänikirjana.

Eletään 1930-lukua Kellomäen kylässä, Ylä-Karjalassa. Anna on saanut töitä juna-asemalla laiturivaihteenhoitajana. Aviomies Niilo on ollut aikoinaan vangittuna punaisten vankileirillä eikä häntä vieläkään pidetä kunnon kansalaisena. Annan siivellä Niilo saa kuitenkin töitä ratavartijana. 

Uutena postinhoitajana on asemalla aloittanut myös Kerttu, jolla on suuria unelmia tulevaisuuden varalle.  Kukaan heistä ei osaa odottaa nurkan takana vaanivaa uutta sotaa.

 

Julia Quinn: Petollinen kosija (The Secret of Sir Richard Kenworthy)
Smythe-Smith-sarjan 4. osa.
Suom. Taimi Tornikoski.
Tammi. Ilmestyy heinäkuussa.

Quinnin tunnetuin työ on Bridgerton-romaanisarja. Smythe-Smith-sarjassa perheen epämusikaaliset tyttäret etsivät aviomiehiä tai jotain sellaista. Ei vaikuta ihan minun sarjaltani, mutta ulkoasu on kaunis.

Tracy Rees: Syreenilehto (The Elopement)
Suom. Anu Heino.
Sitruuna. Ilmestyy syyskuussa.

Edellinen Tracy Reesiltä suomennetty romaani Ruusutarha odottelee edelleen lukupinossani. Syreenilehdon päähenkilö on varakkaan perheen 24-vuotias Rowena-tytär, joka ei taida solmia avioliittoa, jota hänen vanhempansa toivoisivat. Tapahtumat alkavat vuonna 1897.

Asko Sahlberg: Pompeius
Like. Ilmestyy syyskuussa.

Sotapäällikkö Gnaeus Pompeius antiikin Rooman vallan käytävillä.

Cristina Sandu: Tanskalainen retkikunta
Otava. Ilmestyy syyskuussa.

Nicaraguan tanskalaisista siirtolaisista kertova romaani, jonka aikatasoista toinen sijoittuu 1920-luvulle. Erittäin mielenkiintoinen aihe!

 

Esa Sirén: Partisaanien takaa-ajo
Gummerus. Ilmestyy elokuussa.

Sirénin 20. sotaromaani kertoo kesällä 1943 neuvostopartisaanien Suomussalmen alueelle tekemistä julmista iskuista, joissa siepataan suomalaissotilaita ja tapetaan niin naisia kuin lapsia. RJP8:n pelottomat rajajääkärit lähtevät talvisodan karaiseman luutnantti Vaalamaan johdolla hurjaan takaa-ajoon, joka päättyy joulukuun veriseen erämaataisteluun.

 

Wilbur Smith ja Tom Harper: Nouseva hyöky (Storm Tide)
Courtney-sarjan 21. osa.
Suom. Nina Mäki-Kihniä.
WSOY. Ilmestyy lokakuussa.

Nouseva hyöky on osa tällä hetkellä 24-osaista Courtneyn suvusta kertovaa sarjaa. Smith julkaisi aloitusosan vuonna 1964, ja sarjan loppupään kirjat on kirjoitettu yhdessä toisten kirjailijoiden kanssa. Smith kuoli vuonna 2021, mutta sarjaan on senkin jälkeen tullut lisäosia. Nouseva hyöky sijoittuu 1770-luvulle Amerikan itsenäisyyssodan aikaan.

Tätä Courtney-sarjaa en ole lukenut, mutta Joen jumalasta alkanutta Egypti-sarjaa kyllä.

 

Danielle Steel: Morsiusmekko (The Weddingdress)
Suom. Minna Kujamäki.
WSOY. Ilmestyy marraskuussa.

Ideana on sukupolvelta toiselle kulkevan morsiuspuvun seuraaminen. Alkuun lähdetään vuodesta 1929 juuri ennen suurta pörssiromahdusta.

Steeliä en ole tainnut koskaan lukea, mikä on vähän yllättävää, koska kirjailija on suorastaan megasuosittu: yli miljardi myytyä teosta!

Miina Supinen: Kultainen peura 
Otava. Ilmestyy syyskuussa.

1880-luvun Sortavalan opettajaseminaariin sijoittuva romaani, jossa historiallisten ainesten lisäksi yliluonnollisia aineksia ja kauhuelementtejäkin. Mielenkiintoinen yhdistelmä!

Jari Tervo: Eeva ja Aatami
Otava. Ilmestyy syyskuussa.

Teosta luonnehditaan mammuttimaiseksi (n. 600 sivua) ja epähistorialliseksi. Tutummin lienee kyse vaihtoehtohistoriassa, sillä lokakuussa 1944 Neuvostoliitto miehittää Suomen. Pelottava, humoristinen. Kiinnostava yhdistelmä!

Satu Tähtinen: Seikkailijalordin paluu ja muita yllätyksiä (Moraalisten naisten kirjakerho 2)
Otava. Ilmestyy syyskuussa.

Historiallinen viihderomaani, jonka tapahtumat sijoittuvat viktoriaanisen ajan Englantiin. Keväällä ilmestynyt aiempi osa Lordi D ja muita seurapiirisalaisuuksia on ollut ainakin kirjagramissa suosittu. Itse en vielä ole tullut kokeilleeksi.

 

Kristiina Vuori: Kuningattaren lemmikki
Tammi. Ilmestyy syyskuussa.

Aargh! En ole vielä ehtinyt lukea viime vuonna ilmestynyttä kiehtovan kuuloista Tulppaaneja kuninkaalle -romaania, jolle tämä on (itsenäistä) jatkoa! Tuudittauduin siihen, että luen kirjat sitten peräkkäin, kun molemmat osat ovat ilmestyneet. Niin hujahti se vuosi…

Romaanin pohjana on 1600-luvulla eläneen Ulrika Beata Tanton uskomaton elämäntarina. Nuori tyttö lähetetään Konstantinopolista sulttaanilta lahjaksi Ruotsin kuninkaalle.

Arttu Tuominen: Vaiettu

 

Kesän 2021 dekkariviikko saa ainakin omassa blogissani arvoisensa päätöksen Arttu Tuomisen uutukaisen eli Vaietun esittelyllä. Olen lukuisissa blogijutuissani ja kaikilla somekanavillani jo vuosia avoimesti hehkuttanut (vaikka sanaa syvästi inhoankin), kuinka kovasti fanitan Tuomisen dekkareita, ja sama meno jatkuu tässäkin jutussa. Todettakoon se jo tässä alkuun varoitukseksi.

Olen Tuomisen Delta-sarjan aloitusosasta Verivelka  kirjoittamani jutun lopussa todennut, että se ”on kaikkea muuta kuin perinteinen poliisiromaani, vaikka sen keskiössä onkin rikostutkintayksikkö”. Tämä on yksi keskeinen syy, miksi niin kovasti pidän Tuomisen kirjoista. Ne ovat niin paljon enemmän kuin ’vain’ dekkareita, tai kuten nyt Vaietun osalta, ’vain’ sotaromaaneja. Lukijaa hämätään viihdyttävän juonenkuljetuksen valeasun varjolla pohtimaan tärkeitä elämän perusasioita ja syvällisiä moraaliseettisiä kysymyksiä. Siinäpä taituruutta kerrakseen.

Edelleen olen tykästynyt Tuomisen henkilökuvaukseen, joka on lämmintä, hitaasti syvenevää ja tarkkanäköistä. Lukijalle välittyy tunne, että Tuominen katsoo henkilöitään rakastavin silmin. Tarinoiden henkilöt ovat samaan aikaan sekä perustaviksia että vähän supersankareita, eivätkä erot rikollisten ja poliisien välillä ole mitenkään selvärajaiset. Kuten olen Hyvitys-jutussani todennut, kenestä tahansa voi tulla rikollinen, jos olosuhteet ovat ’oikeat’. Tämä ajatus tuntuu olevan mukana monessa Tuomisen kertomassa tarinassa ja Vaietussa erityisesti.

Arttu Tuomisella on myös oma persoonallinen ja ainutlaatuinen äänensä. Koko paketti on siis koossa, joten ei olekaan ihme, että Delta-sarjan myötä on alkanut tulla menestystä. Aloitusosa Verivelka nappasi himoitun Vuoden johtolanka -palkinnon, ja sarjan käännösoikeuksia on myyty jo useaan maahan, muun muassa Ranskaan. Mikään huippunopea rakettikiito ei kuitenkaan ole kyseessä, sillä Vaiettu on Tuomisen seitsemäs julkaistu romaani. Delta-sarjaa edeltää neliosainen Labyrintti-sarja, jonka viimeisen osan Leipuri Tuominen on kertonut kirjoittaneensa samanaikaisesti Verivelan kanssa!

Kun on löytänyt itselleen suosikkikirjailijan, jonka jokaisesta uudesta kirjasta on pitänyt vähintään saman verran ja usein jopa enemmän kuin aiemmista, alkaa tilanne viimeistään seitsemännen kirjan kohdalla olla jo vähän kuumottava. Uuden kirjan ilmestymistä odottaa sekä malttamattomana että hieman kauhistuneena. Uskallanko edes aloittaa? Entä jos tällä kertaa petyn?

Delta-sarjan alkuperäinen idea on ollut, että jokaisessa sarjan romaanissa keskushenkilöksi nousee aina uusi työntekijä Porin poliisin rikostutkinnasta. Verivelan päähenkilö on komisariota sijaistava Jari Paloviita, Hyvityksessä Paloviidan työpari Henrik Oksman, ja jotenkin olin ajatellut, että nyt vuorossa olisi ollut Linda Toivonen.

Haastatteluissa Arttu Tuominen on kuitenkin kertonut, miten Vaietun tarina sai alkunsa bussimatkalla luetusta aikakauslehden jutusta. Idea oli niin vahva, että kirja oli kirjoitettava, ja mikäpä siinä, kyllä Vaiettu istuu hyvin Delta-sarjaankin, vaikka kukaan poliiseista ei tällä kertaa nousekaan ilmeiseksi päähenkilöksi. Samalla kustantaja ja kirjailija ovat paljastaneet, että sarjasta on tulossa kuusiosainen.

Palvelutalo Kuusipuun 97-vuotiaan asukkaan Albert Kangasharjun kimppuun hyökätään, kun tämä on jokailtaisella kävelyllään viereisessä puistossa. Albertin omahoitaja kuitenkin ehtii hätiin ja hyökkääjät joutuvat pakenemaan paikalta. Tajuton Albert kiidätetään sairaalaan. Siellä hänet yritetään murhata vielä samana yönä. Tällä kertaa paikalle osuu viime hetkellä Jari Paloviita. Tekeillä on vähintäänkin jotain hyvin omituista. Kuka haluaa niin kiivaasti hengiltä hauraan vanhuksen, jolla ei voi missään nimessä olla muutenkaan kovin monia elinvuosia edessään?

Lukijalla on kyllä jokseenkin selvä käsitys, ketkä Albert Kangasharjun kintereillä ovat ja miksi he ovat hänen kimppuunsa käyneet. Nykyhetken tutkinnan ja tappajien kanssa käytävän kilpajuoksun rinnalla tarina kulkee myös menneisyydessä, vuosien 1941 ja 1942 tapahtumissa Suomessa, Saksassa ja Ukrainassa. Huhtikuussa 1941 Albert Nousiainen saa käskyn lähteä Saksaan sotilaskoulutukseen, SS-vapaaehtoiseksi.

Mitä pidemmälle Vaiettua lukee, sitä vaikeammalta tuntuu aloittaa jaksoja, jotka kertovat Albert Nousiaisen ja muiden suomalaisten vaiheista natsi-Saksan palveluksessa. Lukiessaan tietää, että yhä kauheampia asioita tapahtuu, mitä pitemmälle tarina etenee. Tuomista on kehuttu hyvästä sotakuvauksesta, ja sen verran olen sotakirjoja lukenut, että en voi kuin olla samaa mieltä. Vaikuttavaa ja koskettavaa kuvausta samaan aikaan.

Suomalaiset joutuivat saksalaisten rinnalla taistellessaan kokemaan kammottavia asioita, mutta he väistämättä myös tekivät niitä. Tuominen osuu lähihistoriamme kipeimpiin kohtiin kirurgin tarkkuudella, mutta onnistuu kertomaan kaiken niin, että lukijalle pitkälti jää tulkintojen tekeminen ja moraalikysymysten pohtiminen. Romaanin loppuratkaisu on uskomattoman taitavasti rakennettu!

Arttu Tuominen: Vaiettu
WSOY 2021. 401 s.
Äänikirjan lukija Ville Tiihonen, kesto 11 h 31 min.

Arvostelukappale. Äänikirja Storytel.

Delta-sarja:

Verivelka
Hyvitys
Vaiettu

Labyrintti-sarja:

Muistilabyrintti
Murtumispiste
Silmitön
Leipuri