Neljäs blogivuosikatsaus 2014

Luettavaa riittää myös vuonna 2015!

Uusi vuosi, uudet kujeet. Ennen uuden aloittamista on aika hetkeksi pysähtyä kertaamaan menneitä. Blogitapoihini on jo jonkin aikaa kuulunut osavuosikatsauksen laatiminen neljännesvuosittain, joten nyt on vuorossa vuoden 2014 viimeinen kvartaali.

En ole mikään syksyihminen, oikeastaan kaikkea muuta. Lounais-Suomeen lokakuussa saapuvat kylmyys, märkyys ja pimeys ovat joka vuosi vähällä musertaa alleen. Ainoa toimiva vastalääke tuntuu olevan aktiivinen sosiaalinen kulttuuritoiminta, jota tänäkin syksynä ihan mukavasti tulin harrastaneeksi. Tästäkin loskakaudesta taas selvittiin! Apuna olivat perheen ja työn lisäksi kirjat ja kirjalliset riennot, teatteri ja runoillat sekä muutama elokuvakin.

Lokakuu on kirjaihmiselle vuoden kohokohtia kaksien merkittävien kirjamessujen ansiosta. Tänä vuonna messuilin oikein urakalla sekä Turussa että Helsingissä. Antoisaa, hauskaa ja mukavaa oli! Messuilla karttuneet kirjapinot eivät ole vieläkään huvenneet, joten iloa riittää pitkälle kevääseen asti, jotain saattaa jäädä heinäkuullekin. Suunnitelmissa on nimittäin uusia paksujen kirjojen teemakuukausi silloin.

Lokakuussa elvytin myös lanu-kirjateemaviikkoni. Syyslomalla luin vain lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Jälkikäteen huomasin, että olin tullut valinneeksi pinoihini vain kotimaista lanua, mutta mikäs sen parempaa. Viikko osoittautui kuitenkin jälleen harmillisen lyhyeksi ajaksi ja ehdin lukea vain viisi kirjaa muhkeasta kirjastopinostani. Niinpä jatkoin teemaa vielä marras- ja joulukuussakin, ja onpa muutama kirja edelleen odottamassa luentaansa. Tämä teemaviikkoidea saa varmasti jatkoa viimeistään ensi lokakuussa, kenties jo aiemminkin.

Marraskuussa jännitettiin tietysti kirjallisuuspalkintoehdokkaita ja sitten myöhemmin kisojen voittajia. Tällä kertaa esiraatilaiset olivatkin valinneet kosolti minulle tuttuja ja hyviksi havaitsemiani ehdokkaita, vaikka sen paremmin Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinto kuin Finlandia-palkinto ei ihan omalle suosikilleni osunut. Omaa marraskuutani elävöittivät myös 4-vuotissynttärit blogissani sekä niiden kunniaksi järjestetty suurarvonta. Arvonta saavutti suursuosion, kuten suuren arvonnan pitääkin, mutta suurin voittaja taisi kuviossa olla Itella. Postipakettien lähettäminen on mukavaa mutta tuhottoman kallista. Mutta arvonnan ja onnittelujen vauhdittamana oli hyvä lähteä joulukuuta kohden.

Joulukuu oli kiireinen ja pimeä, työntäyteinenkin, vaikka loma jo loppukuussa häämöttikin. Kaikista lupailuista ja aikomuksista huolimatta jouluvalmistelut nielivät aikaa, mutta siitä huolimatta myös kirjoille jäi aikaa. Viimeisen kvartaalin aikana luin ja kuuntelin melkoisen pinon hyviä kirjoja. Tällä hetkellä tätä juttua kirjoittaessani päällimmäisenä on edelleen huima Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät. Hieno romaani jäi mieltä askarruttamaan. Välipäivinä taas jo ehdin poiketa pariinkin otteeseen kirja-alessa…

Vuosi 2015 on ihan virallisestikin Kirjan vuosi. Mitenpä sitä voisi paremmin viettää kuin hyvien kirjojen merkeissä? Ainakin minä aion myös tänä vuonna lukea paljon ja hyvää kirjallisuutta. Edelleen jaan ajatuksiani lukemastani ja kokemastani täällä blogissa. On enemmän kuin mukavaa, jos jaksatte tänäkin vuonna kulkea rinnallani, lukea tekstejäni ja joskus vaikka jonkin kommentin jättää. Oikein kirjaisaa vuotta 2015 kaikille teille!

Aiemmat kvartaalit 2014:

1. kvartaali

2. kvartaali

3. kvartaali

Kirjablogin kolmas osavuosikatsaus 2014

Nopea vilkaisu kalenteriin vahvistaa, että on aika tehdä osavuosikatsaus blogielämän osalta. Kolmas neljännes vuodesta on hurahtanut edellisten tapaan nopeasti sekä kirjoja lukien ja kuunnellen. Mitään olennaisesti uutta ei siis ole ollut, mutta jotain pientä säätöä nyt aina.

Ikimuistoisen helteisin heinäkuun vietin rattoisasti Paksun heinäkuun merkeissä. Teemakuukausi-ideani oli monella tavalla napakymppi. Luin viisi to-del-la paksua romaania, joista osa oli omasta hyllystä tai sinne juuri hankittua ja osa kirjastosta lainattua. Kirjavalintani tuntuivat kiinnostavan mukavasti blogin lukijoita, ja vaikka julkaisin heinäkuussa harvakseltaan tekstejä, niitä klikkailtiin hykerryttävän vilkkaasti ja osa on edelleen kiinnostuksen kohteina. Eniten on luettu tai ainakin käyty kurkkaamassa Tikliä ja Totuutta Harry Quebertin tapauksesta. Nautin kirjojen maailmaan heittäytymisestä kovasti, ja yhtä mukavaa oli keskustella luetusta kommentoijien kanssa. Tämän teemakuukauden aioin ehdottomasti uusia ensi kesänä!

Heinäkuussa luettujen lukumäärä ei päätä huimannut, mutta elokuussa olen tilastoni perusteella ollut oivallisessa vauhdissa. Suurimpana saavutuksena pidän elokuussa valmistunutta Josephine Teyn Alan Grant -sarjan läpiluennan loppuun saattamista ja siitä bloggaamista. Vaikka Ajan tytär oli antiräjäyttää tajuntani, olivat Grant-dekkarit kuitenkin mukava lisä lukusaldooni. Elokuussa pääkaupungin isot kustantamot avasivat syyskautensa tarjoamalla sidosryhmilleen kepeää seurustelua ja ihmistungosta. Parissa tilaisuudessa kävinkin kurkkaamassa menoa, mutta eivät ne oikein maalaistyttöä miellyttäneet. Kiitos kuitenkin kutsusta!

Syyskuuta on sävyttänyt hyväntekeväisyyskampanja, johon kirjabloggaajiakin kutsuttiin mukaan. Kyseessä on siis Suomen pakolaisavun Parempi lahja -lukuhaaste. Lupasin osallistua jokaisella bloggaamallani kirjalla syyskuun aikana. Kokoon sain kahdeksan euroa, jonka vielä tänään pyöristän täyteen kymppiin. Tässä haasteessa on ollut hienoa olla mukana! Ihan viime metreillä hyppäsin mukaan vielä Rikoksen jäljillä -haasteeseenkin.

Syyskuussa tuntui myös uusia kirjoja putkahtavan joka tuutista siihen tahtiin, että kirjablggaajakin alkoi jo heikottaa. Meno ei tosin taida vielä lokakuullakaan merkittävästi hiljetä. Lokakuu on kirjamessukuukausi. Jo tällä viikolla ovat Turun kansainväliset kirjamessut ja loppukuusta messutaan Helsingissä. Molempiin olen menossa, ja molemmista aion raportoida myös blogiin tavalla tai toisella. Tulossa on runojuttukin jossain vaiheessa, koska työpöydälleni on vuoden mittaan ilmiintynyt muutama runokokoelma. Katsotaan sitten, mitä niistä saan aikaan. Ainakin kansikuvat julkaisen… Syyslomaviikko on Kirsin kirjanurkassa nuortenkirjaviikko. Kirjoja olen jo hamstrannut valmiiksi. Eipä taida olla luettavasta pulaa silloinkaan!

Tänään vietetään kirjablogeissa kirjanostopäivää Oksan hyllyltä -blogin emännöimänä. Osallistun teemapäivään vain vaatimattomasti tällä valokuvalla. Leivonta- ja ruokakirjat hankin heräteostona Kirjatorilta, jolle poikkesin sattumalta lounaalla käydessäni muutama viikko sitten. Toven elämäkertaa olen himoinnut jo kauan, ja sen hankin nettikirjakaupasta. Samalla tuli täydennystä Fingerpori-kokoelmaankin. Kaikki kirjat ovat edelleen lukemattomien pinoissa.

II osavuosikatsaus ja Paksu heinäkuu alkaa!

Kuukaudet kuluvat sellaista laukkaa, ettei ole mukana pysyä! On taas aika vilkaista taustapeiliin ja laatia osavuosikatsaus. Vuosi on puolessa, ajatelkaa! Toisaalta taakse vilkuillessaan ymmärtää, miksi aika tuntuu lentävän. Niin paljon kaikkea kivaa ja mielenkiintoista on tullut jälleen puuhattua kirjojen ja kirjamaailman liepeillä.

Huhtikuu alkoi kirjablogien yhteisellä vanhan kirjan päivällä. Ajatuksena oli osoittaa, että kirja ei ole mikään hetken tuote ja että kirjabloggaajatkin lukevat muuta kuin aivan uusinta kirjallisuutta. Olen kova Kjell Westö -fani, mutta vaikka kirjailijan alkupään tuotantoa on tullut hyllyyn hankituksi, on osa kirjoista edelleen lukematta. Päätin lyödä kaksi kärpästä samalla iskulla ja luin Langin hyllystäni. Kolmas kärpänen lyötiin sitten siten, että kirjailija sattui kiertueelle lähimaastoon, ja tietysti piti mennä kuuntelemaan. Suosittelen kaikille, sillä Westö puhuu hyvin ja kiinnostavasti. Raporttia kaikista kolmesta täällä.

Kuun loppuun osui toinen kirjallinen riento, kun onnekkaan sattuman takia pääsin osallistumaan kirjan ja ruusun päivänä Blogistanian kirjapalkintojen jakoon Helsingin Akateemisessa kirjakaupassa. Tilaisuus oli lämminhenkinen ja kaikin puolin mukava. Harmi vain, että todella pieni osa bloggaajista ja äänestäneistä pääsi paikalle työviikon keskellä virka-aikaan. Puhetta olikin, että ensi vuonna pitäisi saada palkintojenjakoa siirretyksi lähemmäs voittajien julistamista eli aikaistettua. Silloin voisi kellonaikaakin kenties saada osallistujille sopivammaksi.

Kirjallisissa riennoissakin olen tullut kevään ja alkukesän mittaan riekkuneeksi. Atena ja Schildts&Söderströms järjestivät mediaväelle maistiaistilaisuuden syksyn kirjasadosta jo kesäkuun alussa. Lomalaisena onnistuin pääsemään kerrankin paikalle. Iltapäivän kohokohtia olivat ulkomaisten vieraiden haastattelut eli saimme kuulla Ursula Poznanskin ja Maggie O’Farrellin kertovan uutuuskirjoistaan. Kumpikin on jo julkaistu. Poznanskin Sokeista linnuista olen jo kirjoittanut esittelyn ja O’Farrellin uutuutta Varoitus tukalasta helteestä luen parhaillaan. On oikein hyvä, sen voin jo puolet luettuani sanoa.

Ihan kesäkuun loppuun osuivat Turun keskiaikaiset markkinat, joiden yhdeksi pieneksi ohjelmanumeroksi oli Brinkkalan kirjakauppaan kutsuttu puhumaan Kristiina Vuori historiallisista romaaneista ja niiden kirjoittamisesta. Raporttini tilaisuudesta on täällä. Samaan syssyyn Turun suunnan kirjabloggaajat kokoontuivat turisemaan kahvikupin äärelle. Oli kiva tavata! Pian uudestaan!

Turussa muuten vierailin kirja-asioiden tiimoilta jo aiemmin kesäkuussa. Syynä oli mukava osallistuminen Ylen radio Turun kirjapiiriohjelmaan. Minua pyydettiin ohjelmaan mukaan vierailijaksi. Kyseisessä istunnossa puhuttiin Antti Tuomaisen viime kesän dekkarista Synkkä niin kuin sydämeni. Jännitti sikana, mutta oikeasti kokemus oli oikein hauska ja leppoisa. Kyseessä on muuten kirjaston ja radion yhteisprojekti.

Lukeakin olen ehtinyt kaikesta liehumisesta huolimatta. Kirjoja on listalleni kertynyt kolmessa kuukaudessa huimat 46 kappaletta. Näistä suuri osa, peräti 20, on äänikirjoja, mikä selittää osaltaan määrää. Dekkarien osuus pysyttelee edelleen siellä noin kolmanneksessa kaikesta luetusta, ja arvostelukappaleita on neljännes luetuista. Toisen vuosineljänneksen ehdottomaksi lukunautintohuipuksi kohosi Anni Kytömäen upea esikoinen Kultarinta.

Itse itselleni tekemiäni lukuprojekteja on vaiheessa ainakin kaksi. Tove Janssonin juhlavuoden kunniaksi olen kuunnellut kaikki löytämäni Muumi-kirjat äänikirjoina. Vielä joitakin puuttuu, mutta kunhan koko sarja on koossa, kirjoitan yhteispostauksen niistä ja suhteestani Muumeihin ylipäätään. Sekaan saattaa lipsahtaa muutakin Janssoniin liittyvää, kuten kokemukseni Kesäkirjan kuuntelusta. Kannattaa muuten käydä Ateneumin upeassa näyttelyssä. Dekkaririntamalla projektina on lukea kaikki Josephine Teyn Alan Grant

-dekkarit. Kaksi kuudesta uupuu vielä. Tähänkin asiaan palaan syksymmällä.

Kolmas vuosineljännes on alkamassa. Heinäkuu on perinteisesti ollut kirjablogissa vaisuhkoa aikaa. Ehdin kyllä lukea ja kirjoittaakin, jopa enemmän kuin muina vuodenaikoina, mutta lukijoilla on muuta tekemistä. Ihan ymmärrettävää. Kukapa roikkuu netissä, kun voi olla ulkona ja ihmisten kanssa!

Heinäkuu on toivon mukaan pitkä ja kuuma, mutta omalta osaltani on varma, että se on ainakin PAKSU. Aion nimittäin toteuttaa jo keväällä suunnittelemani Paksujen kirjojen teemakuukauden. Luen vain paksuja kirjoja, tai ainakin bloggaan koko heinäkuun vain paksuista kirjoista. Paksussa kirjassa on yli 500 sivua. Vähemmän on siis enemmän! Kuuntelen edelleen varmasti äänikirjoja ja saatan lukeakin jotain ohutta välillä, mutta niistä julkaisen juttuni aikaisintaan elokuussa. Huomenna aloitan syntymäpäivälahjaksi saamallani Joël Dickerin Totuus Harry Quebertin tapauksella, ja sitten katsotaan, mitä hyllystä löytyy. Tervetuloa seuraamaan Paksua heinäkuuta!

Ensimmäinen osavuosikatsaus

Niin se vain on, että vuodesta 2014 on jo ehtinyt neljännes kulua. On siis aika tehdä blogin ensimmäinen osavuosikatsaus. Kaikenlaista kivaa onkin taas ehtinyt tapahtua myös kirjamaailmassa.

Vuosi alkoi blogihistoriassani varsin räväkästi, sillä ensimmäistä kertaa blogini ulkoasu uudistui. Koska itse olen mahdottoman epävisuaalinen ihminen ja arka radikaalien uudistusten suhteen, ilahduin huomatessani paikallislehdessä jutun nuoresta naisesta, joka koulutyönsä ohella pyörittää pientä yritystä. Julko ny on erikoistunut blogien ulkoasuihin. Päätin antaa Julialle vapaat kädet, ja lopputulos onkin todella raikas. Silmä tottui nopeasti, enkä ole yhtään kaipaillut takaisin entiseen maanläheiseen (= tylsähköön) ulkoasuun. Oranssi piristää kummasti päivää!

Lukemisen osalta vuosi on pyörähtänyt vallan mainiosti käyntiin. Kolmen kuukauden aikana luettu on peräti 36 kirjaa. Niistä tosin koko joukko on (lasten)äänikirjoja. Kuuntelin koukuttuneena ja nauttien Siri Kolun Me Rosvolat -sarjan. Nyt menossa ovat Muumit äänikirjaversioina. Ajattelin myöhemmin kirjoittaa niistä yhteisjutun Tove Janssonin merkkivuotta juhlistaakseni.

Muumeja olen rytmittänyt Käsikirja Linnunradan liftareille

-kuunnelmasarjalla, jossa onkin mittaa melkoisesti. Sekapäistä kohellusta maailmankaikkeudessa tuskin olisin koskaan jaksanut kirjoina lukea, mutta kuunnelmana se on toiminut ihan mukavasti. Siitäkin lisää keväämmällä.

Dekkarilinja on pitänyt, sillä runsas kolmannes luetuista kirjoista on ollut dekkareita tai ainakin jonkinlaisia jännäreitä. Iloinen yllättäjä oli J. K. Rowlingin Käen kutsu, jolle on luvassa kesällä jatkoa (suomeksi pitäisi ilmestyä elokuussa Otavan syyskatalogin mukaan). Matti Röngän surumielinen Levantin kyy jäi mieleen, samaten vahva kotimainen naisdekkaristi Kati Hiekkapelto ja hänen toinen teoksensa Suojattomat. Eniten hiuksiani kuitenkin nostatti Ursula Poznanskin Vii5i.

Hienoja lukuhetkiä ovat tarjonneet kotimaiset esikoiskirjailijat, kuten Tommi Kinnunen, Meri Kuusisto, Sari Pöyliö ja Petri Vartiainen. Viime vuoden lukuhuippuja äänestettiin Blogistanian kirjapalkintokisoissa. Omat suosikkini pärjäsivät ihan mukavasti. Palkinnot muuten luovutetaan voittajille tai heidän edustajilleen kirjan ja ruusun päivänä Helsingin Akateemisessa kirjakaupassa, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan.

Helmikuussa kirjoitin pari juttua kirjastoista. Ensin ihastelin koti- tai lähikirjastoni muodonmuutosta. Vaihto uusiin, avariin tiloihin on kertakaikkisen onnistunut. Pari viikkoa sitten etuosan hyllyjä siirrettiin runoraadin tieltä. 

Tänään kirjastossa käydessäni ihailin kansalaisopiston kevätnäyttelyä, joka on viikoksi rakennettu tiloihin. Sitä ennen paikalla oli pistäytynyt nukketeatteri, jota kaikki viereisen koulun oppilaat olivat käyneet katsomassa. Juuri tällaista tilaa olemme tänne maalle kaivanneet! Kun vielä olisi varaa hankkia aineistoakin. Hiihtolomalla käväisin ystävien kanssa vanhassa pääkaupungissa ihastelemassa vanhan ja uuden loistavaa liittoa.

Ihan maaliskuun viimeiselle päivälle ehti vielä Lukulamppu-sivuston avaaminen nettiin. Sivustoa on työstetty kovasti useita kuukausia kulissien takana. Olin ja olen edelleen todella imarreltu siitä, että minua pyydettiin mukaan ensimmäiseen avustaja-aaltoon. On ollut etuoikeus päästä läheltä seuraamaan, mitä kaikkea tällaisen idean kehittely ja toteuttaminen on vaatinut. Nyt hedelmät ovat kaikkien nautittavissa. Työ kuitenkin jatkuu. On ilo olla siinä mukana! Tervetuloa minunkin puolestani kaikki kirjojen ystävät Lukulampun valokeilaan!

Kevät tekee tuloaan ja tuo kaikkea mukavaa tullessaan. Ensimmäisenä huomenna kirjailijavierailu työkaupunkini kirjastossa. Tavattavissa Kjell Westö! Sinne.

Vuoden 2013 viimeinen kvartaali

Vuodenvaihteen näkymä pihaltamme.

Kuten kaikki vähänkin tolkuissaan olevat huomasivat, vuosi 2013 päättyi eilen. On taas aika laatia blogin osavuosikatsaus, vuoden 2013 viimeinen sellainen. Noutopitsan ja Rillit huurussa -maratonin jälkeen se kai jotenkuten onnistuu.

Lokakuun alusta joulukuun loppuun on kirjaihmiselle monin tavoin kiireistä aikaa. Kustantajat suorastaan vyöryttävät ulos viimeisetkin herkkupalansa, jotta ne ehtisivät mukaan paitsi joulumarkkinoille, joilla tunnetusti myydään merkittävä osuus suomalaisesta kirjamyynnistä, myös palkintorumbaan, joka taas tunnetusti on omiaan kiihdyttämään edellistä.

Lokakuu on Suomessa kirjamessukuukausi. Tänä vuonna olin ällistyttävän reipas ja aktiivinen ja osallistuin peräti sekä Turun että Helsingin messuille. Turussa järjestettiin ihan omaa bloggaajaohjelmaakin, jonka paneelikeskusteluun tulin jotenkin vahingossa ilmoittautuneeksi. Siellä sitten huomasin istuvani ’viisaita’ puhumassa. Helsingin päivä oli myös monin tavoin antoisa mutta raskas ja kiireinenkin. Kummastakin päivästä päällimmäisiksi jutuiksi ovat näin jälkikäteen katsoen jääneet mukavat kohtaamiset ystävien ja tuttavien kanssa! Oli mukava nähdä! Ensi vuonna uudestaan?

Kirjapalkintorumbaa seuraan oman blogiharrastukseni myötä entistä kiinnostuneempana, ja iloitsin monen voittajan puolesta tänäkin vuonna. Erityisen mielissäni olin, että Finlandia-diktaattori osasi tällä kertaa valita oikein! Vieläkin tunnen suurta iloa ja ylpeyttä Riikka Pelon ja hänen kirjansa puolesta. Osa vuoden 2013 palkinnoista on edelleen jakamatta, eivätkä suinkaan vähäisimpänä kirjabloggaajien valitsemat Blogistania-palkinnot. On tunnustettava, että jossain määrin nuo palkinnot ja niiden ehdokasasettelun takarajan lähestyminen vaikuttavat myös omiin lukuvalintoihini. Loppuvuodesta sain ilokseni arvioida lehteen kaksi aivan huippuhienoa käännösromaania, joista on vielä tammikuun aikana kirjoitettava blogijututkin, sillä ne tulevat molemmat olemaan minun Globalia-ehdokkaitani.

Viimeisellä vuosineljänneksellä kirjoitin paljon myös äänikirjoista, joista olen itse melkoisen riippuvainen. Valmiiksi tuli lähes puolen vuoden Harry Potter-kuunteluprojekti, ja hieman haikein mielin jätin Harrylle hyvästit. Ehkä voisi vielä joskus katsoa kaikki elokuvat putkeen… Hieman pakkomielteisesti heittäydyin myös selvittelemään kustannustoimittamisen ja pienkustantamisen saloja. Ihan perille en tainnut päästä, mutta kiehtovia seikkoja kuitenkin paljastui ja pohdittavaa riittää.

Lokakuussa intouduin tunnustamaan rakkauteni suomalaista kirjastolaitosta ja erityisesti omaa lähikirjastoani kohtaan. Juttu poiki mielenkiintoisesti, sillä paikallisen pikkulehden toimittaja otti minuun yhteyttä ja halusi tehdä jutun. Oli pakko suostua, sillä sen verran linssilude olen, että kaiken julkisuuden, minkä voi kirjoille ja lukemiselle hankkia, myös hankin. Lähikirjastomme oli kuluneella kvartaalilla myös kolme viikkoa suljettuna muuton takia. Kunhan uudet tilat saadaan lopulliseen kuosiinsa, teen aiheesta jutun tänne. Hyvältä näyttää jo nyt, vaikka viimeksi käydessäni osa hyllyistä oli vielä saapumatta.

Vielä on mainittava osallistumiseni todella hauskaan tempaukseen eli kirjabloggaajien joulukalenteriin. Idea on kiva ja sopivan rento, sillä en millään jaksaisi pitää kokonaista kalenteria yksin blogissani, mutta joulukin on ihan kiva jotenkin huomioida.

Kaiken tämän tohinan keskellä ehdin lukea tai kuunnella yhteensä 30 kirjaa (mikäli kirjanpitoni ei pahasti heitä). Kirjat ovat saapuneet luokseni seuraavia reittejä:

Kirjastosta lainattu 7 kpl

Arvostelukappaleina saatu 19 kpl

muulla tavalla hankittu 4 kpl

Arvostelukappaleiden osuus korostuu loppusyksyn luonteen vuoksi mutta myös siksi, että ihan tarkoituksella koetin raivata pois lupaamiani rästejä. Uutuuskirjojen osuus on myös suuri edellä mainituista syistä: luetuista 22/30 on ilmestynyt vuonna 2013. Dekkareiksi luetuista voidaan laskea 9 kappaletta.

Hieman olen pettynyt kokonaissaldoon, sillä vuonna 2013 luin yhteensä 137 kirjaa. Jonkinlainen henkinen tavoite on tuo parina vuonna kuin itsestään saavutettu 150/vuosi, mutta mitään pakkoahan tässä ei ole, ja olen toki tyytyväinen määrään. Lisäksi vielä laatu korvaa määrän oikein mainiosti.

Viimeisen kvartaalin huippuja on monta. Luin vuonna 2013 aika vähän lanu-kirjoja, mutta Siiri Enorannan Nokkosvallankumous on niiden joukossa helmi. Dekkareista järkälemäisin ja omalla tavallaan nerokas oli Marisha Pesslin Yönäytös, mutta taisin sittenkin enemmän viihtyä Christian Rönnbackan Julman parissa. Mutta kaikkien huippujen ylle kohoaa melkoinen Everest: joulun välipäivinä ahmimani Ann-Marie MacDonaldin Linnuntietä.

Vielä tässä lienee tunnustettava, että edellisvuonna aloittamani lukuhaaste Morren KKK ei ole edennyt ja Facebookissa aloittamani Koen 13 kotimaista kirjailijaa vuonna 2013 on sekin nolosti hyytynyt. Minusta ei vain ole suunnitelmalliseen ja kurinalaiseen lukemiseen. Luen ilokseni, en suorittaakseni. Vaikka haasteet ovat leikkimielisiä ja vapaaehtoisia, ne kuitenkin ovat jonkinlainen henkinen piiska, jota kavahdan.

Vuoden 2013 kvartaalit Kirsin kirjanurkassa:

Ensimmäinen kvartaali

Toinen kvartaali

Kolmas kvartaali

Vuosi 2014 tuo monenlaista mukavaa, niin ainakin uskon ja toivon. Jatketaan lukemista ja kirjoista keskustelemista, hyvät kirjojen ystävät! 

Kiitos vuodesta 2013 ja oivallista kirjavuotta 2014!

Kolmas osavuosikatsaus

Jälleen on aika seisahtaa hetkeksi ja luoda katse menneisyyteen. On näet vuorossa kirjablogin kolmas osavuosikatsaus. Viimekertaisen eli heinäkuun alkuun sijoittuneen katsaukseni kuvan voisin hyvin siirtää tämän jutun kuvitukseksi, sillä miljoonakellot ovat edelleen täydessä kukassa terassimme kaiteella. Mutta kuva-arkistosta löytyi sentään jotain syksyisempää.

Blogimaailman vauhti tuntuu vain kiihtyvän. Kaikenlaista projektia ja tempausta on meneillään lähes koko ajan, eikä hitaampi aina ehdi tai suoraan sanoen jaksakaan kaikkea. Mukana olen kuitenkin ollut ainakin heinäkuisessa kimppalukumaratonissa, joka osoittautui monin tavoin opettavaiseksi kokemukseksi. Huomasin nimittäin, että maratonlukeminen ei ole minun lajini lainkaan. Mukava kokemus silti oli, sillä se oli jälleen osoitus sosiaalisen median positiivisesta yhteisöllisyydestä. Kiitos kaikille mukana tavalla tai toisella olleille!

Kesän mittaan seurailin Helsingin Sanomien kesäsarjaa, jossa ensin kyseltiin lukijoilta ja sitten esiteltiin kymmenen parasta suomalaista 2000-luvulla ilmestynyttä romaania. Lopuksi julkaistiin netissä myös ns. pitkä lista, jossa on lueteltu sata eniten ääniä saanutta kirjaa. Siihen asiaan palataan kirjablogeissa vielä piakkoin.

Syyskuun alussa ehdin kuin ehdinkin osallistua pienimuotoiseen flashmobiin, jonka ideana oli ostaa (mielellään pienestä kirjakaupasta) täysihintainen kirja ja kertoa sitten ostotapahtumassa blogissa. Tarkoitus oli hieman herätellä ihmisiä huomaamaan, että kirja-ala tarvitsee toimiakseen myös maksavia ostajia. Tempaus sai hieman ristiriitaisen vastaanoton, mutta oli minusta kuitenkin ihan paikallaan ja sillä ainakin tarkoitettiin pelkästään hyvää.

Syyskuun alkupuolelle osui myös kirjabloggaajien kenties kaikkien aikojen hienoin yhteiskampanja eli lukuhaaste lukutaidon levittämiseksi. Haaste on kaikille avoin, ja rahaa saa edelleenkin käydä lahjoittamassa. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että saimme kokoon lähes kolminkertaisesti tavoittelemamme summan! Hienoa! Lämmin kiitos kaikille osallistuneille ja osallistuville! Miten itse arvelisit pärjääväsi maailmassa ilman lukutaitoa? Aika pysäyttävä ajatus, eikö vain?

****

Kirjojakin tuli sentään kiireisen kvartaalin aikana luettua. Tällä hetkellä kesken on kaksi varsin mittavaa teosta, nimittäin Laila Hirvisaaren Me, keisarinna (576 s.) ja äänikirjana Harry Potter ja Puoliverinen prinssi (19 cd:tä), joista tuskin kumpaakaan saan enää syyskuun aikana loppuun, joten voinee jo tehdä loppulaskelman. Yhteensä luettuja kirjoja on kertynyt 38 kpl. Käännöskirjojen osuus oli hyvin alhainen, vain 7 kirjaa. Käännöksiksi en tässä muuten laske suomenruotsalaisten kirjailijoiden teoksia. Luetuista 8 laskettaneen lasten- ja nuortenkirjallisuudeksi tai ns. nuorten aikuisten kirjallisuudeksi. Kaksi teoksista on tietokirjoja. Vain kymmenen kirjoista laskettaneen dekkariksi tai jännäriksi, mikä on mielestäni varsin vähän. Tähän pitänee panostaa paremmin!

Miten sitten hankin lukemani kirjat? Aina kysymys ei saa ihan yksiselitteistä vastausta, sillä olen saattanut hankkia saman kirjan eri versioina eri reittejä. Joskus olen ensin ostanut kirjan ja sitten saanut sen vielä arvostelukappaleena toista reittiä. Siksi seuraavat luvut yhteen laskemalla saa kokonaismääräksi enemmän kuin 38.

Kirjastosta lainattu 12 kpl

Arvostelukappaleena saatu 14 kpl

Ostettu tai ystäviltä lainattu 14 kpl

Arvostelukappaleita saan paitsi blogia myös satunnaista lehtikirjoittelua varten. Merkitsen kaikki lukemani kirjat tuonne välilehden kautta aukeavalle sivulle Vuonna 2013 luetut. Sieltä näkyy myös, mistä ja miten olen kirjan hankkinut. Merkitsen tiedon myös kunkin jutun yhteyteen.

Kvartaalin parhaita lukukokemuksia oli ehdottomasti Pauliina Rauhalan puhutteleva esikoisromaani Taivaslaulu, jonka innoittamana olen lukenut muitakin lestadiolaisuuteen liittyviä kirjoja. Niistä Tanja Kaarlelan Saarasta kerron täällä lisää keskiviikkona. Kovasti odottamani Kjell Westön uusi romaani Kangastus 38 täytti mukavasti odotukseni, vaikka se ei kiilannutkaan suuren rakkauteni eli MKK:n ohitse. Parhaat kauden dekkarit taisivat olla ruotsalaisen Kristina Ohlssonin Varjelijat ja englantilaisen Kate Atkinsonin Ihan tavallisena päivänä.

*****

Seuraava kvartaali onkin sitten jo vuoden viimeinen. Lokakuu on messukuukausi, sillä aioin mennä sekä Turun että Helsingin kirjamessuille tuttuja tapaamaan ja kirjailijoita tiirailemaan. Hauskaa siis on luvassa! Pian alkavat myös kirjallisuuspalkintokuhinat, Finlandia tietysti ylimpänä (minulla on muuten suosikkini tähän kisaan jo valittuna). Marraskuussa Kirsin kirjanurkka täyttää kolme vuotta. Eräänlainen juhlajulkaisu on muuten tämäkin juttu, sillä Blogger väittää, että se on blogin 500.! Nöyränä kiitän kaikkia teitä, jotka olette mukana kulkeneet, lukeneet ja kommentoineet! 

Oikein kirjaisaa syksyä!

Kirjablogin toinen osavuosikatsaus

Kolme kuukautta sitten päätin laiskuuttani kirjoittaa vuosineljänneksittäin jonkinlaista yhteenvetoa blogitapahtumista. Joka kuukauden loppuun kun en millään sellaista jaksaisi eli viitsisi kuitenkaan tehdä. Äkkiä aika kuluukin, kun on taas jo aika istahtaa osavuosikatsauksen ääreen. Vuosi 2013 on puolessa.

Kevätkausi onkin ollut harvinaisen vilkas. On tapahtunut monenlaista kivaa ja mukavaa, jos kohta jotain hieman kiukuttavaakin välillä. Mutta aloitetaan kirjoista, nehän tässä ydinaluetta ovat. Kolmen kuukauden aikana luin tai kuuntelin yhteensä 38 kirjaa. Vauhti on siis varsin tasaista. Tällä tahdilla 150 kirjan vuosivauhti säilyy entisellään. Tavoitteenikaan ei ole mitenkään tuosta kirjamäärää lisätä, sillä kun ei sellaisenaan ole mitään arvoa. Valitsisin toki ohuempia ja helppolukuisempia kirjoja luettavakseni, jos tavoitteena olisi mahdollisimman korkea kappalemäärä. Lukemiseni pontimena on kuitenkin lukeminen itsessään. Luen sitä, mitä milloinkin haluan, ja niin paljon kuin tykkään.

Olen tunnettu dekkariahmatti, ja kauden aikana luinkin yhteensä 17 dekkaria. Dekkareihin liittyi myös oma-aloitteinen ja täysin vapaaehtoinen projektini lukea kaikki Kirsti Mannisen ja Jouko Raivion yhdessä kirjoittamat historialliset dekkarit. Jutun yhteyteen sain pienoishaastattelunkin Kirsti Manniselta, jonka uutuuskirjan Paimentyttö aion lähiaikoina lukea.

Eräänlainen projekti on myös J. K. Rowlingin Harry Potter -sarjan äänikirjaversion läpikuuntelu. Olen aika koukussa, eikä vähiten siksi, että lukijana on Vesa Vierikko. Menossa on neljäs kirja eli Liekehtivä pikari, mutta projekti on jonkinlaisessa välivaiheessa kesäloman takia. Paremmin pääsen kuuntelun vauhtiin, kun työt taas alkavat (kuuntelen näitä autossa työmatkalla). Sähkökirjasuhteenikin syveni. Tarkemmin kerron siitä täällä sekä täällä Dan Brownin Infernon yhteydessä. Lukeminen puhelimelta tai tietokoneen ruudulta on sekin enemmän talvikauden puuhia, mutta äänikirjoja olen ladannut myös puhelimeeni, ja niitä olen kuunnellut lenkkiseurana ja kesäisten maalausprojektien ryydittäjänä.

Tällä vuosineljänneksellä kierrätettiin kirjoja innokkaasti. Järjestin ensimmäisen hieman isomman kirja-arvonnan blogissani, ja se osoittautuikin menestykseksi. Kiitos kaikille osallistujille vielä! Pitää katsoa, jos vaikka uusittaisiin tempaus loppuvuodesta. Kierrätystapahtumaan kaupungin kauppakeskukseen vein kolme täyttä paperikassillista kirjoja ja toin kotiin vain yhden. Lisäksi poikkesin Kirjakopilla ja Kesäkirjastossa.

Kesän korvalla ilmestyi (ainakin kirjablogipiireissä) kauan odotettu Katja Jalkasen ja Hanna Pudaksen Rivien välissä-kirjablogikirja, jonka synnyssä minullakin oli pikkiriikkinen osani, vastasin nimittäin tekijöiden lähettämään kyselyyn. Kirja ilmestyi sikäli mukavaan saumaan, että juuri pari viikkoa aikaisemmin kirjablogit esitettiin hieman kyseenalaisessa valossa Nyt-liitteen artikkelissa. Oli hyvä saada itsellekin muistutus, miksi kirjoista blogiin kirjoittaakaan: koska rakastaa lukemista ja kirjoja sekä pitää kirjoittamisesta ja on mukava keskustella kirjoista edes kevyesti jonkun kanssa. Jos blogini on mukana lapsellistamassa kirjallisuuskeskustelua ja johtamassa koko alaa rappioon, pahoittelen, mutta aion siitä huolimatta jatkaa kuten ennenkin. Käyn kaksi tai jopa kolme kertaa vuodessa kustantajien hulppeilla kekkereillä (joihin matkustan omalla ajallani ja kustannuksellani) sekä vastaanotan arvostelu- ja ennakkokappaleita kirjoista (kiitos vain kovasti!). Luen tosin silti edelleen myös ostamiani ja kirjastosta lainaamiani kirjoja kuten ennenkin ja päätän ihan itse, mitä ja milloin luen. Tämän vuosineljänneksen kirjoista 14/38 oli arvostelukappaleita (joista osa lehtikirjoituksia, ei blogia varten saatuja) ja 16/38 kirjastosta lainattuja teoksia.

Eniten lukijoita näyttää kiinnostaneen juttuni Antti Tuomaisen uutuusdekkarista, ja eniten keskustelua (arvontaa lukuun ottamatta) syntyi Pia Heikkilän Operaatio Lipstickin ympärille. Taisin itse eniten ihastua juuri tuohon Tuomaisen kirjaan sekä Seppo Jokisen uutuuteen. Myös Riikka Pelon Taivaankantaja oli vaikuttava monella tavalla ja jäi mieleen vahvasti. Viimeksi luettu on myös usein parhaiten mielessä, mutta uskon silti, että juuri loppuun saamani Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin on yksi koko kesän mielenkiintoisimmista. Sen innoittamana aioin lopultakin tarttua Murakamiin! Kankimäen kirjasta kerron tarkemmin 16.7.

Ensimmäinen vuosineljännes

Olen huomannut olevani liian laiska kirjoittaakseni joka kuukausi koosteen blogin tapahtumista ja kuukauden aikana lukemistani kirjoista. Koska kuitenkin on hyvä välillä vilkuilla taakseenkin, ajattelin siirtyä enemmän kvarttaaleihin. Niinpä tarjoilen täten Kirsin kirjanurkan ensimmäisen vuosineljänneksen 2013. Olkaa hyvät!

Vuoden alussa päätin liittää tuonne yläpalkin lisäsivulle kokoamaani luettujen listaan hieman lisätietoja kirjoista. Ideana on, että voin halutessani itse paremmin seurata, mitä luen ja mistä kirjat ovat luettavikseni päätyneet. Samalla koko blogin läpinäkyvyys toivoakseni lisääntyy myös lukijoiden suuntaan. Ei tarvitse kenenkään pähkäillä, kehunko vain arvostelukappaleina saamiani teoksia. Lisäksi merkitsen sinne näkyviin, milloin lukemani kirjat ovat ilmestyneet. On mukava tarkkailla, kuinka paljon tulee lukeneeksi uutta, kuinka paljon vanhempaa. Taannoin keskusteltiin kirjablogeissa myös siitä, kuinka paljon kirjabloggaajat kirjoittavat vain suurten kustantajien kirjoista. Mutuni oli, että ainakaan omalla kohdallani se ei pitäisi paikkaansa. Nyt senkin voi tarkistaa tuolta sivulta halutessaan.

Vuosi 2013 on lukuvuotena pyörähtänyt ihan mukavasti käyntiin, vaikka ainakin maaliskuu on ollut työ- ja perhe-elämässä hyvin kiireinen. Kolmen ensimmäisen kuukauden aikana olen lukenut tai kuunnellut yhteensä 33 kirjaa, keskimäärin siis 11 kirjaa kuukaudessa. Olen kahden aiemman kirjablogivuoden aikana lukenut hyvinkin tarkkaan 150 kirjaa vuosittain, joten tahti on pysynyt lähes samoissa.

33:sta lukemastani kirjasta olen kuunnellut viisi kappaletta äänikirjoina, joiksi lasken myös Tuntemattoman sotilaan kuunnelmaversion, jonka osti itselleni joululahjaksi. Mikael Karvajalan kuuntelin jo toiseen kertaan. Iloinen yllätys oli myös, että vuosi sitten lukemastani Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävistä oli ilmestynyt äänikirjaversio. Sen parissa oli mukava virkistää muistia ja nautiskella rauhassa kirjan taiten rakennetusta juonesta. Vieläkin parempi uutinen on, että Jääskeläisen kolmas romaani ilmestyy syksyllä!

Mistä sitten kirjat tulevat luettavikseni? Kirjastosta, kustantajilta pyydettyinä ja pyytämättöminä arvostelukappaleina, avustamani lehden toimituksesta ja omasta hyllystä eli alkuaan kirjakaupasta. Yhden lukemani kirjan olen saanut pyytämättömänä ennakkokappaleena ja yhtä kirjaa kustantaja-kääntäjä tarjosi luettavakseni. Kirjasto on ylivoimaisesti tärkein kirjalähde, sillä 16 lukemaani kirjaa, siis lähes puolet kaikista, olen lainannut kirjastosta.

Kustantamoittain luokittelu paljastaa, että olen kevättalven aikana lukenut kaikkiaan 15 eri kustantamon teoksia. Eniten kirjoja olen lukenut Otavan valikoimista, yhteensä kahdeksan, sitten Gummerukselta, Tammelta ja Teokselta kultakin kolme kappaletta ja WSOY:ltä, Atenalta, Karistolta ja Likeltä kultakin kaksi. Lopuilta eli Bazarilta, Blue Moonilta, Innolta, Mansardalta, Minervalta, Schildts&Söderströmsiltä ja Siltalalta olen lukenut kultakin yhden. Otavan johtoasema selittyy niillä seikoilla, että kolme lukemaani vanhaa dekkaria ovat kaikki Otavan kustantamia ja että avustamaani lehteen Otava toimittaa tällä hetkellä eniten kirjoja arvosteltavaksi ilman, että ne erikseen tilattaisiin.

Uutuudet painottuvat lukemisissani aika lailla, sillä tänä vuonna ilmestyneitä kirjoja olen lukenut 12 kappaletta ja viimevuotisia 14 kappaletta. Yli vuotta vanhempia kirjoja olen siis lukenut vain seitsemän. Tästäkin osa selittyy sillä, että Jyrki Heinon Kellarin innoittamana päätin lukea uudelleen Kirsti Mannisen ja Jouko Raivion historiallisten dekkarien sarjan, josta nyt olen lukenut kolme. Teokset on julkaistu parikymmentä vuotta sitten.

Miesten kirjoittamat teokset ovat johdossa, sillä kaikkiaan 18 lukemaani kirjaa on miesten kirjoittamia, kolmen on puoliksi kirjoittanut mies ja vain 12 on kokonaan naisten käsialaa. Mitä tästä sitten voi päätellä? Ei mitään, sillä valitsen luettavakseni mielenkiintoisia kirjoja. Kirjailija on kuitenkin viime kädessä sivuseikka, tai ainakin hänen sukupuolensa. Dekkarit jyräävät, sillä dekkareiksi voi lukemistani luokitella 14 kappaletta. Nuorten tai nuorten aikuisten kirjoja lukemistani on kolme.

Vuoden alussa lähdin mukaan Facebookin Koen 13 kotimaista kirjailjaa -haasteeseen, joka on edennyt hitaahkosti mutta kuitenkin. Samalla koetan pitää mielessä myös Morren KKK-haasteen, johon otin omin luvin vuoden lisää lukuaikaa.

Kolmen kuukauden lukemisiin sisältyy monenlaista mielenkiintoista ja hyvää. On aika vaikea nostaa mitään ylitse muiden. Tapani Heinosen Reunalla jäi mieleen vahvasti. Monen kirjailijan teoksen luettuani ajattelin ja ajattelen edelleen, että luen hänen seuraavankin kirjansa. Tällaisia olivat mm. Milja Kaunisto, Jenny Kangasvuo, Christian Rönnbacka ja Salla Simukka.

Usein paras viime aikoina luetuista kirjoista on ihan viimeisin varmaan siksi, että se on aina parhaiten mielessä. Niin nytkin, sillä edelleen olen vaikuttunut Mikael Niemen Veden viemää -kirjan tunnelmasta. Juuri lopettelemani Riikka Pelon runoilija Marina Tsvetajevasta ja hänen Ariadna-tyttärestään kertova romaani Jokapäiväinen elämämme on kuitenkin jotain aivan omaa luokkaansa. Kirja on kaikkea muuta kuin helppolukuinen mutta se todella palkitsee lukijansa. Suosittelen!

Kevään kirjasesongin kirjoista on vielä todella monta kiinnostavaa ja kiehtovaa kirjaa lukematta, mutta kustantajat julkaisevat jo syksyn katalogeja. Kamalan ihanaa!

                                             
P.S. Pakko vielä lisätä tähän, että luetut kirjat usein myös lisäävät kuin varkain luettavien listaan yhä uusia kirjoja. Näin tälläkin kertaa, sillä Pelon kirjan luettuani kiinnostuin hänen esikoisteoksestaanTaivaankantaja. Kirja kuulostaa aivan huikealta. Pakko lukea vielä sekin, joskus.