Mikko With: Saakelin sieppaus

 

Meillä kirjoitetaan ja julkaistaan todella korkeatasoista ja monipuolista lasten- ja nuortenkirjallisuutta, mutta ainahan loistavassakin on pientä toivomisen varaa. Olen vuosia valitellut, että kotimaisesta kentästä tuntuvat puuttuvan yläkouluikäisille suunnatut dekkarit ja jännitysromaanit. Mistä oletetaan dekkarilukijoiden kasvavan, jos tarjolla ovat vain Agatha Christien klassikot (kaikki kunnia toki niille)?

Kuin vastauksena toiveisiini Mikko With julkaisi vuonna 2021 Saakelin satanen -nimisen nuortenromaanin. Kirjan mainiot ansiot huomioi myös vuoden 2022 Topelius-palkintoraati, joka valitsi sen yhdeksi kuudesta palkintoehdokkaista seuraavin perusteluin:

"Vauhdikas ja hulvaton seikkailukertomus kuvaa nuoria uskottavasti: se tunnistaa nuorten maailman niin kirjan henkilöinä kuin lukijoina. Romaanissa on hyvä imu ja rautainen juoni. Saakelin satanen on uskottava kertomus siitä, miten kahdelle kaverukselle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin lähikaupan ryöstäminen. Kerronnan täsmälliset yksityiskohdat ja nuoren pojan väkevä elämä tekevät mahdottomaksi romaanin tapahtumien kyseenalaistamisen. Teoksella on voimakas sisäinen kerronta ja kuvailu elokuvamaisen elävää. Kieli on tarkkaa ja yksinkertaisuudessaan täsmällistä."

Saakelin satasen päähenkilö on 16-vuotias Uuno Turhanen. Uuno käy Pyhäharjun yhtenäiskoulun ysiluokkaa, joka tarinan aikana päättyy. Kesälomalla Uuno on töissä paikallisessa rautakaupassa. (Tykkään niin paljon tästä Within huumorista, joka suunnattu paitsi varsinaiselle kohderyhmälle myös varttuneemmille lukijoille!)

Uunon elämä ei ole mitenkään kovin hohdokasta. Palomiesisä on kuollut työtehtävissä neljä vuotta sitten, ja äiti yrittää sinnitellä kahden pojan yksinhuoltajana rahahuolten syövereissä. Isä ja isän kuolema hiertävät äidin ja Uunon välejä. Pikkuveli Veeti on kuusivuotias. Koulussa Daniel-niminen öykkärikingi kiusaa muun muassa Uunoa aina sille päälle sattuessaan. Uunon suureksi pettymykseksi ihana Melina tuntuu olevan kiinnostunut Danielista.

Uunolla on oikeastaan vain yksi ystävä, Heikkinen. Kaveri on koko tarinan omituisin tyyppi! Lukijalle ei selviä, miten ja mistä Heikkinen on Uunon elämään putkahtanut. Hän on joitakin vuosia Uunoa vanhempi, mutta edes Uuno ei tiedä, kuinka monta. Arvoituksia ovat iän lisäksi muun muassa Heikkisen asuinpaikka ja perhe. Mitä hän tekee elääkseen? Ilmeisesti Heikkinen on kuitenkin ihan luotettava tyyppi, sillä äiti hyväksyy hänet Uunon kaveriksi. Aina kun Uuno on pulassa, hän voi luottaa harvasanaisen mutta ystävällisen Heikkisen apuun.

Saakelin satanen ja sen uunituore kakkososa Saakelin sieppaus kuvaavat siis melko tavallisen suomalaisen nuoren miehen elämää koulu- ja kesätyökuvioineen sekä kaveri- ja seurusteluhuolineen. Syvyyttä tulee mukaan Uunon perhetilanteesta. Siihen With kirjoittaa lohduttavaa valoa, kun Uuno lopulta taipuu suostumaan terapiaan. Se ei ratkaise kaikkia pulmia, mutta auttaa kuitenkin.

Valoa tuo myös jo edellä mainitsemani hulvaton huumori. Uunossa on hitunen koheltajan vikaa, eikä hän ihan aina ajattele loppuun asti sanomisiaan ja tekemisiään. Niinpä hän huomaa tuon tuostakin joutuneensa jonkinlaiseen liemeen, josta kuiville pääsy vaatii taas uusia kikkakolmosia. Huumoria on paljon myös kielen tasolla, ja kuten sanottu, sen kärki on pääosin suunnattu kohderyhmälle mutta myös minä huomasin monia silmäniskuja, jotka on suunnattu meille varttuneemmille lukijoille.

Mutta kaiken tämän lopulta varsin tavanomaisen nuortenkirja-aineksen lisäksi Saakeleissa on kunnon jännitys- ja dekkarijuonet! Kokenutkin dekkarifani huomasi kääntelevänsä sivuja melkoista vauhtia, kun jännitys tiivistyy ja toiminta tihenee.

Saakelin satasessa prologi on tyrmäävä. Uuno ja Heikkinen toteavat, että ainoa ulospääsy heidän tilanteestaan on lähi-Salen ryöstäminen. Miten tilanteeseen on päädytty, selviää sitten kirjan seuraavissa luvuissa. Vastoin lukijan odotuksia Salen ryöstäminen on kuitenkin vasta vaatimaton alku tulossa oleville ongelmille ja juonenkäänteille! Uuno joutuu tahtomattaan ja onnettoman sattuman kautta keskelle amerikkalaisen toimintafilmin kohtausta muistuttavaa tilannetta, jossa ihan oikeasti kuolee ihmisiä. Ja vasta sen jälkeen alkavat Uunon ja Heikkisen ongelmat… Lisäpisteet vielä todella kekseliäästä loppuratkaisusta.

Saakelin sieppaus on itsenäinen jatko-osa Sataselle. Eka lukiovuosi on ohi, ja Uuno saa järjestettyä itselleen kesätyön Oulusta. Asuntoasia ratkeaa, kun Tanja-täti suostuu ottamaan hänet ainakin alkuun luokseen sohvamajoitukseen. Tanja on aina ollut sosiaalisesti tyly, eikä yhdessä asuminen itaran tädin kanssa houkuta, mutta vaihtoehtoja ei juuri ole. Pian Uuno huomaa, että Tanja käyttäytyy entistäkin omituisemmin. Asunnossa tapahtuu kummallisia asioita. Mikä on vialla?

Lukija alkaa uumoilla monenmoista, koska on prologista lukenut Uunon vielä joutuvan melkoiseen pulaan eli kolkatuksi ja vangituksi saunaan. Edessä on siis sieppaus, mutta miten siihen oikein päädytään? Kun lukija lopulta löytää Uunon lukitusta saunasta, voi olla varma, että luvassa on vielä monta todella tiukkaa ja täpärää juonenkäännettä, ennen kuin voidaan rauhassa istahtaa kahvittelemaan ystävien kesken.

Kerrassaan mainiota! Ainakin yhtä Saakelia vielä sarjaan kaipaisin, onhan sellainen luvassa?

Mikko With: Saakelin satanen
Myllylahti 2021. 195 s.

Mikko With: Saakelin sieppaus
Myllylahti 2023. 204 s.

Lainattu kirjastosta.

Holly Jackson: Kiltin tytön murhaopas

 

Olen useaan otteeseen ja eri yhteyksissä peräänkuuluttanut hyviä nuorille ja nuorille aikuisille suunnattuja dekkareita ja trillereitä. Niitä kun tuntuu ilmestyvän todella vähän. Lapsille ja esiteini-ikäisille kirjoitettuja laadukkaita jännityskirjoja ja -sarjoja kirjoitetaan suomalaisinkin voimin ihan mukavasti, mutta sitten lähinnä kumisee tyhjää. Kuvitellaanko edelleen, että jännityskirjallisuutta lukevat nuoret seilaavat teinivuosien lukuharrastuksen kannalta vaarallisen kuilun yli Agatha Christien sinänsä mainioiden mutta nykymakuun kovin hitaiden ja vähän pölyttyneiden arvoitusdekkarien matkassa?

Niinpä ilahduin saadessani Karistolta ennakkokappaleen englantilaisen Holly Jacksonin esikoisromaanista Kiltin tytön murhaopas, joka on nimenomaan kirjoitettu nuorille aikuisille. Tosin esimerkiksi Adlibriksessä Kiltin tytön murhaopas ja sen jatko-osia suositellaan ikäryhmälle 12–15. Minusta haarukka voisi hyvin olla 12–18, ehkä jopa 15–18. Nuoremmat kyllä lukisivat silti, ehkä vielä innokkaamminkin.

Kiltin tytön murhaopas on ollut hurja menestys. Se ja sen jatko-osat ovat keränneet runsaasti palkintoehdokkuuksia ja palkintoja, ja teokset ovat myyneet valtavia määriä. Suomennos on tänä kesänä keikkunut kuunteluaikapalveluiden kärkilistoilla. En ihmettele suosiota lainkaan. Itse aloitin kirjan äänikirjaversiona lähinnä testatakseni, lähteekö juttu vetämään. Pian huomasin etsiskeleväni sopivaa kuuntelupuuhaa päästäkseni kirjan pariin. Kun viimeiset puolitoista tuntia oli vielä kuuntelematta ja yö oli jo pitkällä, oli pakko napata painettu versio pinosta ja lukea itse loppuun.

Mielestäni kirja sopi oikein hyvin kuunneltavaksi, sillä äänikirjatoteutukseen on panostettu. Toteutuksessa on nimittäin kolme eri lukijaa, joista kaksi on mukana, kun luetaan kirjassa olevia litteroituja haastatteluja. Silti painettuun versioon tarttuminen paljasti, että kirjan sivuille on taitettu paljon visuaalista aineistoa, kuten karttoja ja kuvia, jotka eivät äänikirjaversiossa välity yhtä hyvin tai lainkaan.

Lyhyt guuglailu paljastaa, että Holly Jackson on syntynyt vuonna 1992, suorittanut akateemisen tutkinnon pääaineenaan englanti ja asuu nykyään Lontoossa.  Good Girl's Guide to Murder -sarjan ideana on Jacksonin mukaan olla vetävä kirjallinen versio true crime -podcasteista, joita hän innokkaasti kuuntelee. Itse en ole yhtään innokas true crime -fani, mutta se ei haitannut. Koukutuin silti tarinaan ihan totaalisesti.

Pippa tai ystävien kesken Pip Fitz-Amobi käy Little Kiltonin pikkukaupungin oppikoulun (kuten koulumuoto on kirjassa suomennettu, brittiläinen koulujärjestelmä kun ei ihan vastaa suomalaista) viimeistä luokkaa. Syksystä on tulossa rankka. On kirjoitettava lopputyö eli laaja tutkielma vapaavalintaisesta aiheesta sekä pyrittävä jatko-opintoihin yliopistoon. Pip on älykäs, lahjakas, erittäin tunnollinen ja hyvin päämäärätietoinen opiskelija, ja hän tähtää tosissaan Cambridgen yliopistoon.

Pip päättää valita lopputyönsä aiheeksi kotikaupungissaan viisi vuotta aikaisemmin sattuneen traagisen katoamistapauksen. 17-vuotias Andie Bell katosi jäljettömiin, ja vain kaksi päivää myöhemmin hänen poikaystävänsä Sal Singh teki itsemurhan ja jätti jälkeensä tunnustuskirjeen. Andien ruumista ei kuitenkaan löydetty, mutta poliisitutkinta päättyi Salin tunnustukseen.

Pip ei halua uskoa, että Sal Singh olisi oikeasti tappanut Andien ja itsensä. Pip on tuntenut Salin aikanaan etäisesti mutta kuitenkin. Mukava nuori mies oli suhtautunut 12-vuotiaaseen Pipiin ystävällisesti. Nyt Singhien perhe asuu edelleen Little Kiltonissa kaikkien halveksimana hylkiöjoukkona. Pip päättää koota rohkeutensa ja aloittaa tutkielmansa taustoituksen menemällä tapaamaan Salin pikkuveljeä Ravia, joka on suurin piirtein Pipin ikäinen nuorukainen. Vastahakoisesti Ravi suostuu keskustelemaan Pipin kanssa ja lopulta innostuu tämän tutkimussuunnitelmasta. Hänkään ei voi uskoa veljensä syyllisyyteen, ja nyt hän voisi auttaa Pipiä saamaan totuuden selville.

Pip ja Ravi tekevät valtavasti töitä haastatellessaan kaikkia mahdollisia tahoja ja etsiessään materiaalia internetistä ja kaikista kuviteltavista lähteistä. Vähän kerrallaan viiden vuoden takaiset tapahtumat alkavat hahmottua. Epämiellyttävä yllätys nuorille on, miten paljon ikäviä ja rumia asioita alkaa paljastua oikeastaan kaikista ihmisistä, jotka liittyvät tapaukseen edes etäisesti. Salaisuuksia on joka puolella, mihin he huomionsa milloinkin kääntävät, eikä Andiekaan ole ollut mikään puhdas pulmunen. Epäilyttävien ihmisten lista venyy venymistään. Mutta mitkä asiat ja ihmiset liittyvät Andien katoamiseen ja Salin kuolemaan?

Vielä paljon ikävämpi yllätys on, että joku ei lainkaan pidä siitä, että Pip on alkanut penkoa jo ratkaistuna pidettyä tapausta. Hän alkaa saada uhkausviestejä, ja samalla myös kirjan tunnelma alkaa kuin varkain muuttua yhä uhkaavammaksi. Pip ja Ravi eivät kaikissa käänteissä toimi aivan sääntöjä eivätkä edes lakeja pilkun tarkasti noudattaen, ja välillä lukijan sydäntä kylmää heidän viaton varomattomuutensa. Kuinka pitkälle uhkaaja, joka todennäköisesti on myös murhaaja, on valmis menemään?

Pip on mukavanoloinen nuori nainen, jonka kautta pääsee murhatutkinnan lisäksi kurkistamaan brittiläiseen keskiluokan elämään. Koulukuviot on kuvattu sen verran ylimalkaisesti, ettei niiden parissa pääse pitkästymään, oikeastaan päinvastoin, ne ovat näin ulkopuolisesta ihan kiinnostavia. Pipin oma perhe on sympaattinen ja turvallinen, ja Ravi tuo kuvioon hyvän lisäsäväyksen.

Näin keski-ikäisen lukijan silmään vähän pistää, miten itsestään selvänä kirjassa kuvataan erilaisten huumeiden käyttöä. Se tuntuu olevan luonteva osa alaikäistenkin opiskelijoiden bilettämistä siinä missä meillä (vielä) kuvataan alkoholin käyttöä vastaavissa tilanteissa. Tämä ei ole moralisoiva kommentti, vaan vain kiinnostava ja vähän huolestuttava huomio.

On hienoa, että Kiltin tytön murhaopas on suomennettu ja että se on löytänyt ainakin runsaasti kuuntelijoita. Toivon, että kirja löytää myös varsinaisen kohderyhmänsä käsiin, vaikka se sopii mainiosti varttuneempienkin nautittavaksi. Olisi hienoa saada sarjan seuraavia osia pikapuoliin suomeksi. Vielä enemmän toivon, että kustantamojen kammioissa suosiollisemmin suhtauduttaisiin myös kotimaisiin nuorten aikuisten jännityskirjoihin. Onhan sellaisia käsikirjoituksia runsaasti tarjolla, onhan?

Holly Jackson: Kiltin tytön murhaopas (A Good Girl's Guide to Murder)
Suom. Leena Ojalatva.
Karisto 2022. 418 s.
Äänikirjan lukijat Yasmine Yamajako, Valtteri Lehtinen ja Mimosa Willamo.

 

Ennakkokappale. Äänikirja itse maksettu kuunteluaikapalvelu.

Good Girl's Guide to Murder -sarjan teokset:

A Good Girl's Guide to Murder (2019) (suom. Kiltin tytön murhaopas, 2022)
Good Girl, Bad Blood (2020)
As Good As Dead (2021)
Kill Joy (2022)

Tapani Bagge: Jäätävää kyytiä

 

Archie ja Tanja hytisevät räntäsateisena marraskuun iltana Hämeenlinnan kaduilla. Kovat tyypit kun eivät Archien mukaan käytä sateenvarjoa. Omien sanojensa mukaan Stadista mutta oikeasti Korsosta alkusyksystä muuttanut Archie haluaa tehdä vaikutuksen Tanjaan ja ehdottaa, että he puhaltavat terveyskeskuksen pihalta jonkin auton käyttöönsä. Tanjaa kauhistuttaa, mitä kotona sanotaan, jos he jäävät kiinni. Ja entä miten Archiella muka voisi olla ajokortti, hehän ovat kumpikin 15-vuotiaita?

Sattuman oikusta paikalle kurvaa automaailman kaunotar DeSoto Adventurer 1960 (aito dollarihymy, kannattaa guuglata kuva!), jonka nuoret hämäläiset Bonnie ja Clyde nappaavat lennosta ja hurja seikkailu alkaa. Peräänsä kaksikko saa alkuun poliisit, sitten kiukkuisen maanviljelijän ja lopulta pelottavat rikolliset.

Jäätävää kyytiä on Tapani Baggen uunituore nuortenjännitysromaani. Pyysin kirjasta kustantajalta arvostelukappaleen luettavakseni, koska olen useaan otteeseen viime vuosina peräänkuuluttanut yläkouluikäisille sopivia dekkareita ja Jäätävää kyytiä kuulosti esittelyn perusteella siihen huutoon vastaavan. Ihan dekkariksi sitä en kuitenkaan itse ensimmäiseksi määrittelisi, mutta kuten sanottu, kelpo toiminnallinen jännitysromaani se nyt ainakin on. Rikos tai parikin siinä tehdään ja myös selvitetään, ja lisämausteena on huumoria ja ripaus teiniromantiikkaa.

Kun olin kirjan lukenut ja etsin sitä Goodreads-palvelusta, huomasin, että Jäätävää kyytiä on ilmestynyt jo vuonna 2020 Avaimen kustantamana selkokirjana. 120-sivuinen pehmeäkantinen selkokirja on nyt siis ilmestynyt uudessa kuosissa 104-sivuisena ja kovakantisena. Selkotausta selittää* ehkä osaltaan, miksi tarinaan lukiessani välillä kummastelin hyvinkin rivakoita kohtauksia, joista tuntui puuttuvan tavanomaista kertovaa osuutta.

Satasivuisena opus vastaa oivallisesti tarpeeseen tilanteessa, jossa yritetään houkutella vastahakoista nuorta tarttumaan kokonaiseen kirjaan tai jossa johdatellaan selkokirjojen kanssa alkuun päässyttä lukijaa eteenpäin kirjojen maailmassa. Silti vauhdikas ja monikäänteinen tarinan olisi sietänyt vielä vähän rohkeammin lihaa luidensa ympärille.

Tanja ja Archiekin jäävät valitettavan ohuiksi, vaikka heissä tuntuisi olevan paljon kiinnostavaa pinnan alla. Tanjan Kuhmoisissa asustelevat eno ja ukki esimerkiksi ovat vallan mainioita tyyppejä, joista myös lukisi mielellään vähän enemmänkin.

Tapani Bagge: Jäätävää kyytiä
Aviador 2022. 104 s.
Kansi Jussi Kaakinen.

Arvostelukappale.

* Taas sorruin arvuuttelemaan, mitä teoksen syntyyn liittyy. Facebookin puolella kirjailija kiistää olettamani ja kertoo vain jättäneensä tylsät kohdat pois. 

L. K. Valmu: Ystävä - Katoaminen yhdeksännellä luokalla

Hege Kujala on jo yhdeksäsluokkalainen L. K. Valmun nuortendekkarissa Ystävä – Katoaminen yhdeksännellä luokalla. Lukuvuosi on niin pitkällä, että ysiluokkalaisilla on menossa TET- eli työelämään tutustumisen jakso. Hegellä on käynyt mieletön tuuri, sillä hän on saanut himoitsemansa harjoittelupaikan Keskusrikospoliisin rikosteknisestä laboratoriosta. Ihan omin voimin se ei onnistunut, mutta hieman suhteita hyödyntämällä Hege pääsi tavoitteeseensa.

Hege on tuttu niille lukijoille, jotka ovat lukeneet Valmun aiempia hänestä kertovia nuortendekkareita. Hege on vähän sulkeutunut, kuvataiteellisesti lahjakas tyttö, joka on koko elämänsä elänyt yksinhuoltajaäitinsä Outin kanssa. Isästään Hege ei tiedä mitään. Jonkinlaisena isänkorvikkeena on Ola-eno, joka on helsinkiläinen rikospoliisi.

Sarjan ensimmäisessä osassa Poika Hege aloitti seitsemännen luokan uudessa koulussa. Lukijalle vihjataan, että alakoulussa on tapahtunut jotain, jonka takia on päätetty, että Hege vaihtaa eri yläkouluun kuin oli alunperin tarkoitus. Mitä tuo ikävä on ollut, selviää vasta nyt tässä kolmannessa osassa.

Kuten nimen alaotsikkokin kertoo, kirjassa selvitetään nuoren pojan katoamistapausta. Asiaan mennään suoraan, sillä heti ensimmäisessä luvussa Ola on työparinsa kanssa käymässä perheessä, jonka ysiluokkalainen poika Valtteri on ilmoitettu kadonneeksi. Valtterin äiti on samassa paikassa töissä kuin Hegenkin, eli Helsingin yliopiston biokeskuksessa. Siellä myös Valtteri oli ollut suorittamassa omaa TET-jaksoaan viikkoa aikaisemmin.

Valtterin perhe ei ole aivan tavanomainen, sillä hänen isäpuolensa on tunnettu karismaattinen saarnaaja Uuskristillisessä herätysliikkeessä, jossa on ankarat säännöt niin nuorille kuin aikuisillekin. Onko Valtteri karannut kotoa isäpuolensa takia?

Hege saa kuulla Valtterin katoamisesta, kun pojan tutkittavaksi lähetetty puhelin osuu hänen eteensä rikosteknisessä laboratoriossa. Hän tunnistaa Valtterin nimen oitis, onhan tämä ollut hänen paras ja ainoa lapsuudenystävänsä. Mitä Valtterille on voinut tapahtua? Koska Hege on ollut mukana jo kahdessa henkirikoksen selvittelyssä, hän reagoi vahvasti uutiseen.

Valmu jatkaa Ystävässä hyvin samantapaiseen tyyliin kuin aiemmissakin osissa. Rikoksen selvittely etenee hyvin verkkaisesti. Aloin jo menettää uskoani, mutta puolenvälin jälkeen tunnelma alkaa tiivistyä, ja loppu onkin tyrmäävä.

Hegen aktiivinen osuus ratkaisuun pääsemisessä on aiempiakin osia vaisumpi. Oikeastaan se on oikein hienoa, sillä Valmu kirjoittaa mielestäni hyvin realistisesti siitä, miten rikosten ja ikätovereiden kuolemien läheltä kokeminen ovat vaikuttaneet Hegen psyykeen. Ote on myös myönteinen, sillä Hege saa oikeasti ammattiapua, josta on hänelle myös hyötyä. Puhuminen on hänelle normaalistikin vaikeaa, mutta hyvä terapeutti saa lukot lopulta aukenemaan.

Ystävän juoni siis etenee edeltävien osien tavoin hyvin hitaasti. Samalla Valmu vähän hukkaa muutamiakin teemoja, joita jo lupaavasti hipaisee mutta sitten päästää irti. Yksi tällainen on uskonnollisen liikkeen toiminta, joka on juonen kannalta tärkeä ja olisi muutenkin oivallista ainesta myös nuortenkirjassa.

Samoin vähän harmittavaa on, että Ystävässä ei juurikaan käsitellä koulua tai käytetä koulua miljöönä. Kolmessa romaanissa vain ensimmäisessä koululla fyysisenä paikkana ja yhteisönä on tärkeä osuus. Olen kaipaillut kouluun sijoittuvia nuortenkirjoja aiemminkin. Lapset ja nuoret viettävät arjestaan ison siivun kouluympäristössä, mutta jostain syystä se on liian mielenkiinnoton kirjojen miljööksi.

Aikaisemmista osista olen todennut, että ne ovat melko vaativia luettavia ja edellyttävät lukijalta joltistakin lukijakokemusta. Niin vaatii Ystäväkin, koska sen henkilögalleria on lähes uuvuttavan laaja. Tämän on huomannut kirjailijakin, koska alkusivulla on piirroskuva helpottamassa henkilöviidakossa tarpomista. Ihan helppoa se ei ole siltikään!

Hege kumppaneineen on nyt suorittanut peruskoulun. Mitähän seuraavaksi, L. K. Valmu?

L. K. Valmu: Ystävä – Katoaminen yhdeksännellä luokalla
Karisto 2020. 242 s.

Arvostelukappale.

L. K. Valmu: Poika – Murha seitsemännellä luokalla

L. K. Valmu: Lappilainen – Kuolema kahdeksannella luokalla
L. K. Valmu: Ystävä – Katoaminen yhdeksännellä luokalla

Marja-Leena Tiainen: Rakas Natasha

Viime vuonna luin läpi melkoisen pinon tuoretta kotimaista nuorten- ja nuorten aikuisten kirjallisuutta. Loppuyhteenvedossani jäin muun muassa kaipaamaan nuorille lukijoille suunnattuja jännityskirjoja (sillä mistä muuten tulevat tulevaisuuden dekkarifanit?) ja ammattiin opiskelevista nuorista kertovia kirjoja. Pääsääntöisesti kun kirjojen henkilöt tuntuvat käyvän joko peruskoulua tai sitten lukiota. Miten pitää kirjan syrjässä kiinni ne nuoret, jotka oletettavasti ovat muutenkin arjessaan vähemmän kirjojen kanssa tekemisissä kuin lukiolaiset? Kuka kirjoittaisi amisromaanin?

Marja-Leena Tiaisen uusi nuortenromaani Rakas Natasha on kuin toiveideni mukaan tehty! Päähenkilö Joel täyttää kirjan kuvaaman vuoden alussa kahdeksantoista. Hän opiskelee ammattioppilaitoksessa vartijaksi, suorittaa työharjoittelujaksoja ja on kesätöissä vartiointiliikkeessä. Opinnoista ja työelämästä annetaan kirjassa mukavan positiivinen kuva, vaikka ne eivät olekaan kuin taustaa tapahtumille.

Joelin vakaa ja rauhallinen nuoren miehen elämä muuttuu, kun hänen biologinen isänsä ottaa yllättäen yhteyttä. Joel on kyllä aina tiennyt, että hänen isänään pitämänsä Jyrki ei ole hänen oikea isänsä, mutta Turkka Siimeksen hän oli tavannut aiemmin vain pari kertaa, viimeksi ripille päästyään. Nyt Turkka siis haluaa tavata poikansa. Epäröivä Joel suostuu ja saa kuulla, että hänellä on eskari-ikäinen pikkuveli Anton. Tieto ilahduttaa Joelia kovasti, sillä hän on aina toivonut sisaruksia.

Turkan oma tilanne vaikuttaa jotenkin epämääräiseltä. Käytettyjen autojen kauppa teollisuusalueella on nuhjuisen ja ankean tuntuinen, eikä Turkan käytös tapaamisella ole kovin vakuuttavaa. Miehen saama puhelu tuntuu hermostuttavan tätä kovasti. Eräänä iltana Joel näkee isänsä puuhailevan jotain autokaupan takapihalla moottoripyöräjengiläiseltä näyttävän korston kanssa. Ei kai isä ole sotkeutunut mihinkään laittomaan?

Joel jää miettimään, tapaisiko Turkkaa vielä uudestaan, kun tuleekin tieto, että isä on kuollut auto-onnettomuudessa. Hautajaisissa Turkan perhesuhteista ilmenee yllättävä asia. Hänen tytärpuolensa Natasha on Joelin yläkouluaikainen luokkakaveri, joka joutui vaihtamaan koulua seiskaluokan aikana jouduttuaan koulukiusatuksi. Joelkin oli yksi pitkäjalkaisen ja isonenäisen tytön kiusaajista. Mutta Natasha ei tosiaankaan ole enää mikään rimppakinttu vaan mallinuraa aloitteleva upea kaunotar. Tytön itsestään Instaan lataamat kuvat ovat suorastaan kuumottavia.

Tutustuessaan isänsä leskeen ja perheeseen Joel tulee tahtomattaan sekaantuneeksi oikeasti vaarallisiin asioihin. Natasha kohtelee Joelia alkuun kylmäkiskoisesti, mutta sitten tytön käytös yllättäen muuttuu. Joel on umpirakastunut ja kuin huumassa. Mutta onko Natashalla samanlaisia tunteita? Mitä tekemistä tytöllä on kaupungin laidalla sijaitsevan Tsaarin hovin venäläisomistajan kanssa?

Joel on mukava ja kunnollinen nuorukainen, aika herkkäkin kaveri. Hän ei halua tehdä mitään väärää, mutta Natashan takia hän on valmis melkein mihin tahansa. Hyväuskoista rakastunutta poikaa on helppo käyttää hyväksi, ja lukijan tekee moneen otteeseen mieli huutaa Joelille ja avata väkipakolla tämän silmät. Valitettavasti on kuitenkin annettava miehen tehdä kaikki ne virheet, jotka hänelle on kirjoitettu, ja on vain toivottava parasta.

Rakas Natasha on siis hyvin tervetullut kotimaiseen nuortenkirjakenttään. Siinä on sopivassa suhteessa jännitystä ja romantiikkaa, vähän seksiäkin, ja nuorten maailmaa kuvataan realistisesti ja arvostavasti. Kirja sopii hyvin yläkouluikäisille ja heitä vanhemmille lukijoille. Myös amispojille!

Marja-Leena Tiainen: Rakas Natasha
Myllylahti 2019. 223 s.

Arvostelukappale.

Turun kirjamessujen tärpit ja messulippuarvonta!

Syksyn odotetut kirjallisuustapahtumat ovat jo pyörähtäneet käyntiin, ja itsekin vietin viime viikonlopun Helsingissä jo perinteeksi muodostuneella tavalla eli osallistumalla Dekkarifestivaaliin. Tapahtuma järjestettiin nyt jo viidennen kerran tutulla kaavalla, eli puoliltapäivin aloitettiin kirjailijahaastatteluputki rinnakkaisohjelmineen ja ilta päättyi kolmen ruokalajin illalliseen kirjallisen seuran ja viihdykkeen kera. Ensimmäistä kertaa Dekkarifestivaali järjestettiin nyt Paasitornissa, ja ihan konkreettisesti tornissa oli mahdollisuus tutustua Tornin mysteeri -nimiseen pakohuonepeliin. Kivaa oli, ja ensi vuonna 

uudestaan!

Paasitornin huippu.

Seuraava yhtä odotettu ja jo perinteisempikin syksyn kohokohta ovat Turun kirjamessut. Olen käynyt messuilla ties kuinka monta kertaa. Jo ennen blogia kävin eri kokoonpanoissa messuilla useaan otteeseen, mutta perustettuani Kirsin kirjanurkan osallistumisesta on tullut vuosi vuodelta intensiivisempää ja mukaan on alkanut hiipiä myös työtehtäviä messuhaahuilun oheen. Muutamina vuosina olin mukana messujen somelähettilästouhuissa, olen tehnyt messuilta juttuja paikallislehteen, päivystänyt Dekkariseuran kojulla, osallistunut bloggaajapaneeliin ja viime vuonna olin ensimmäistä kertaa tekemässä kirjailijahaastatteluja.

Nyt kun messujen alkuun on enää puolitoista viikkoa, alkaa hieman kauhistuttaa. Olen lupautunut tekemään kaksi kirjailijahaastattelua, osallistumaan yhteen paneeliin, jonka muut osallistujat ovat melkoisia nimiä sekä moderoimaan kaksi dekkaripaneelia! Apua! En selvästikään osaa vastata ei.😅

Perjantaina olen haastattelemassa Myllylahden upeita nuortenkirjailijoita Marja-Leena Tiaista, Sini Helmistä ja Janne Mäkitaloa. Heiltä kaikilta on tänä vuonna ilmestynyt uusi nuortenromaani. Marja-Leena Tiaisen uutuus on jännittävä nuortendekkari Rakas Natasha. Sini Helmisen fantasiaromaani Maan povessa on Väkiveriset-sarjan neljäs ja viimeinen osa. Pääkallokiitäjät ja salaisuus Kanarialla on Janne Mäkitalon vauhdikkaan ja jännittävän Pääkallokiitäjät-sarjan kolmas osa. Marja-Leenan kanssa juttelemme Rakkaasta Natashasta kahdestaan ja Sini ja Janne ovat samaan aikaan lavalla jututettavanani. Esiintymislava on intiimi Kallas Auditorion takana.

Perjantain ohjelmat, joissa olen mukana, esitellään messuohjelmassa näin:

MARJA-LEENA TIAINEN: RAKAS NATASHA pe 4.10. klo 11.30 – 11.50 Kallas

Tiivistunnelmainen, romantiikalla höystetty nuorten jännitysromaani. 18-vuotiaan Joelin biologinen isä Turkka ottaa yhteyttä ja kuolee vain muutaman päivän päästä. Hautajaisissa Joel tapaa salaperäisen Natashan, joka saa hänen elämänsä raiteiltaan.

SINI HELMINEN: MAAN POVESSA, VÄKIVERISET 4. & JANNE MÄKITALO: PÄÄKALLOKIITÄJÄT JA SALAISUUS KANARIALLA pe 4.10. klo 12.10 – 12.40 Kallas

Urbaania nuortenfantasiaa edustava Maan povessa pureutuu ympäristönsuojelun ja radikalisoitumisen teemoihin. Teos on päätösosa kotimaista mytologiaa nykypäivään tuovaan Väkiveriset-sarjaan. Pääkallokiitäjät-sarja yhdistää perinteisen seikkailukirjallisuuden tämän päivän nuorten elämään ja ajatusmaailmaan. Vauhdikkaan ja samaistuttavan sarjan kolmas osa vie roistokoplan kintereille Kanarian lämpöön.

SOMELUKUTAITO KANSALAISVELVOLLISUUDEKSI? -paneelikeskustelu pe 4.10. klo 14.50 – 15.30 Auditorio

Lukutaito on meille itsestäänselvyys, mutta pärjäätkö sillä someviidakossa? Moni kaipaa sosiaaliseen mediaan ainakin parempia käytöstapoja. Keskustelijoina JANNE MATIKAINEN, yliopistolehtori, yksi ensimmäisistä sosiaalisen median tutkijoista Suomessa, PEKKA SAURI, työelämäprofessori ja maan kokeneimpia twiittaajia, KIRSI HIETANEN, äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja sekä huippusuositun Kirsin kirjanurkan blogisti ja MIISA ROTOLA-PUKKILA, sisällöntuottaja ja puheviestinnän maisteriopiskelija, jonka Mmiisas-kanavalla on satoja tuhansia seuraajia. Juontajina tiedetoimittajain liiton pääsihteeri Ulla Järvi ja tiedetoimittaja Minna Malja. Ohjelmatuottaja: Suomen tiedetoimittajain liitto.

Tässä yllä oleva Suomen tiedetoimittajain liiton paneelikeskustelu jännittää suoraan sanoen eniten, koska siihen valmistautuminen on hankalinta. En tunne etukäteen muita panelisteja, mutta onneksi salolainen liiton pääsihteeri Ulla Järvi on mukana juontajana. Hänen piikkiinsä laitan tuon mairittelevan mutta valitettavan liioitellun määritelmän ’huippusuosittu’ blogi. Huhhuh, kaikkeen sitä päätyykin! No, ainakin huomattavasti itseään fiksumpaan seuraan. Nyt on vain toivottava, että en pahasti nolaa itseäni enkä ainakaan paneelin järjestäjiä.

Lauantaina 5.10. on vuorossa Myllylahden esikoisdekkaristien paneeli, jossa keskustelemme Tuire Malmstedtin, Pekka Hyytin ja Emma Luoman kanssa esikoisdekkareiden lumosta, niiden kirjoittamisesta, vastaanotosta ja mitä todennäköisimmin myös siitä, mitä dekkaristille kuuluu esikoisen jälkeen. Joko ovat seuraavat teokset tulilla? Toivottavasti mahdollisimman moni dekkarien ystävä löytää tiensä myös messukeskuksen toiseen kerrokseen, missä Eino-sali sijaitsee. Käynti kakkoskerrokseen on messuhallin sisääntuloaulassa pääovea vastapäätä.

ESIKOISDEKKARIEN LUMO la 5.10. klo 13.50 – 14.30 Eino (2. krs)
TUIRE MALMSTEDT, PEKKA HYYTI ja EMMA LUOMA.

Vuoden esikoisdekkari -tunnustuksen saanut psykologisen jännityksen taidonnäyte Pimeä jää, sairaalamaailmaa uhkauksien ja mysteerien pauloihin kietova Vain huonoja vaihtoehtoja sekä vahvan ajankuvan luotsaama Tummat pilvet eilisen 1920-luvun lopun Tampereelta. Mihin pohjautuu kolmen näin erilaisen esikoisdekkarin lumo?

Messuviikonloppuni huipentuu arvoisellaan tavalla, kun haastattelen kolmea herraa tapahtuman päälavalla eli Agricola-lavalla A-hallissa sunnuntaina 6.10. iltapäivällä. Suomen dekkariseura on saanut kutsun osallistua messuihin ohjelmanjärjestäjänä ja minä taas olen saanut ilon edustaa seuraa moderoimalla Matti Remeksen, Timo Sandbergin ja Arttu Tuomisen keskustelua dekkarisarjojen kirjoittamisesta. Viime vuonna keskustelimme Artun kanssa Muistilabyrintti-sarjasta pienemmällä Fiore-lavalla.

SUURI DEKKARIPANEELI: JATKUU! MITEN RAKENNETAAN KOUKUTTAVA DEKKARISARJA? Su 6.10. klo 14.50 – 15.30 Agricola (A-halli)

Pitkien dekkarisarjojen kirjoittajat Matti Remes ja Timo Sandberg sekä jo toisen dekkarisarjansa ensimmäisen osan keväällä julkaissut Arttu Tuominen avaavat sarjamuodon saloja. Miten pitää sekä lukijoiden että kirjailijan mielenkiinto yllä? Mitkä ovat sarjamuodon parhaat puolet ja mikä siinä kirjailijaa kenties häiritsee? Mikä olisi kirjailijan näkökulmasta dekkarisarjan optimipituus? MATTI REMES: PERIAATTEEN MIES (Tammi). Ruben Waara sotketaan isokenkäisten bisneksiin ja politikointiin, kun gaala luksusaluksella saa dramaattiset jatkot. ARTTU TUOMINEN: VERIVELKA (WSOY). Mökillä, jossa on koolla iso ryyppyporukka, puukotetaan mies. Verivelka aloittaa suomalaista poliisiyksikköä tuoreella tavalla kuvaavan Delta-sarjan. TIMO SANDBERG: KULLANHUUHTOJA (Karisto). Komisario Heittola kohtaa tuttavansa hautajaisissa puolitutun mieskolmikon, jonka kanssa lähtee selvittämään Lapin erämaakämpällä menehtyneen kohtaloa. Ohjelmatuottaja: Suomen dekkariseura ry.

Messuilla on jälleen kerran aivan valtavasti kiinnostavaa ohjelmaa, joten jokaiselle varmasti löytyy jotakin. Lisäksi aikaa pitää varata myös osastojen ja kojujen tarjonnan tutkailuun, tuttujen tapaamiseen ja vain ihan yllätetyksi tulemiseen.

Turun kirjamessujen järjestäjät ovat ystävällisesti lahjoittaneet minulle muutamia vapaalippuja messuille. Pistän niistä nyt kaksi jakoon eli vuorossa on perinteinen messulippuarvonta!

Messulippu on arvoltaan 16 euroa ja sillä pääsee messuille yksi henkilö yhtenä päivänä. Arvon alle kommentilla kiinnostuksensa ilmaisseiden ja jonkinlaisen yhteystiedon jättäneiden kesken 2 kpl messulippuja eli kaksi eri henkilöä saa kumpikin yhden messulipun itselleen. Pelkkä kiinnostuksen ilmaus ja yhteystieto riittävät osallistumiseen, mutta kiitollinen olen kaikista hyvistä messuvinkeistä. Mitä aiot itse mennä katsomaan ja miksi? Mikä juttu kuuluu messuperinteisiisi?

Koska messut ovat jo ihan pian ja Postin toiminta on valitettavan epävarmaa, aikataulu on kireä. Arvontaan osallistuvat ne henkilöt, jotka ovat ehtineet jättää kommentin torstaihin 26.9.2019 klo 18.00 mennessä. Toivon, että osallistujat ovat kuulolla, jotta saamme vaihdettua postitusosoitetiedot vielä tämän viikon puolella. Liput pitäisi saada matkaan pikaisesti.

Mahtavat kirjamessut ovat tulossa jälleen!

***

Liput on nyt arvottu. Onnea voittajille eli Arille ja 'edeaevilille'. Mukavia messuja kaikille ja kiitokset runsaasta osanotosta!

Jasu Rinneoja: Autiotalon arvoitus #nuortenkirjatorstai

Kymppiluokkaa käyvä helsinkiläispoika Taneli viettää syyslomaa isänsä kanssa isovanhempien maapaikassa Taivassalossa. Taneli on lomaillut myös edeltävän kesän maalla ja ystävystynyt lähellä asuvan saman ikäisen Pekan kanssa. Kesällä poikien uteliaisuus on johtanut vakaviin seurauksiin. Tanelin olkapään ampumahaava ei ole vielä lokakuussakaan kokonaan parantunut. Ampumatapaukseen liittyy jotenkin vaarin ja muorin nurkissa hiippaileva Omituiseksi kutsuttu vanha erakko Santeri Lappalainen.

Vanhemmat ja isovanhemmat ovat syystäkin huolissaan, että lomaviikon aikana Taneli ja Pekka jotenkin taas saavat itsensä sotkettua johonkin vaaralliseen. Ihan perusteeton pelko ei olekaan, sillä ei aikaakaan, kun Taneli päätyy lähes umpeen kasvaneen vanhan tien varteen. Miettiessään, mihin suuntaan tietä lähtisi seuraamaan, Taneli huomaa tuijottavansa haulikon piippuun. Santeri varoittaa Tanelia ja kehottaa tätä pysymään kaukana metsästä.

Luonnollisesti varoitus on tässä tapauksessa yhtä kuin kehotus. Pian Taneli ja Pekka lähtevät yhdessä selvittämään, mitä metsän uumenissa oikein on salattavaa. Yllätys onkin melkoinen ainakin Tanelille. Tilanne kärjistyy lopulta pisteeseen, jossa heilutellaan kaikenlaisia tuliaseita pistoolista hirvikivääriin.

Autiotalon arvoitus on jatkoa Jasu Rinneojan nuortendekkarille Erakon arvoitus, jota en ole lukenut. Aiempiin tapahtumiin viitataan alituiseen, mutta kohtalaisen hyvin Rinneoja pystyy kuitenkin pitämään edellisen osan tapahtumat peiteltyinä, joten senkin voisi hyvin tämän toisen osan jo luettuaan lukea.

Pitäisin näiden kirjojen kohderyhmänä yläkouluikäisiä nuoria, lähinnä poikia, jotka ainakin jonkin verran harrastavat lukemista ja joiden mielenkiinto ei ihan helposti herpaannu. Taneli ajelee isoisänsä vanhalla Fergusonilla ja Pekka pappamopolla, ja meno maalla on melko verkkaista muutenkin. Aseiden käsittely sen sijaan on jokseenkin vapaamielistä.

Olen lukenut ja esitellyt muutaman Jasu Rinneojan aikuistendekkarin täällä blogissani, viimeksi Kylmäkorpi-sarjan osan viisi eli Paha silmä. Dekkaristina Rinneoja on siis jo kokenut tekijä, mutta valitettavasti ihan ideoiltaan vähintäänkin kelvollista Kylmäkorpi-sarjaa vaivaa hiomattomuus. Ihan kivasta tulisi erinomaista tiukemmalla viimeistelyllä.

Samaa on sanottava nyt tästä nuorille suunnatusta Arvoitus-sarjasta. Juonta olisi ollut varaa tihentää melkoisesti, sillä aikaa ja sivuja kuluu turhan paljon aikuisten saunotteluihin ja pullakahvitteluihin. Puoliväliin saakka näkökulmahenkilöinä vaihtelevat Taneli ja Verneri-vaari, mikä onkin toimiva ratkaisu. Sitten näkökulmia alkaa tupsahdella lisääkin.

Alkupuolella kirjaa vilahtelee tiheähkösti kursivoituja kappaleita, joissa lainataan kulloisenkin näkökulmahenkilön ajatuksia. Tämä kerrontakeino tuntuu sitten unohtuvan lähes kokonaan, kun päästään juonessa tiiviimpään toimintaan. Hiontaa teksti olisi kaivannut niin juonen kuin vaikkapa oikeakielisyyden ja joidenkin termien osalta (esimerkiksi pyörätuoli – rullatuoli).

Sisältönsä puolesta Autiotalon arvoitus tarjoaa kuitenkin runsaasti pohdiskeltavaa erilaisista teemoista, kuten vaikka vaikeuksista selviytymisestä, erilaisuudesta ja sen kohtaamisesta, sukupolvien välisistä yhtäläisyyksistä, maaseudun ja kaupungin turhasta 

vastakkainasettelusta ja niin edelleen. Taneli on ihan mukavan tuntuinen nuorimies, vaikka jääkin hieman ohueksi tämän yhden kirjan perusteella.

Jasu Rinneoja: Autiotalon arvoitus
Reuna 2018. 189 s.

Arvostelukappale.

 #nuortenkirjatorstai-sarja:

Tatu Kokko: RobMacCool ja Krimin jalokivi
Tatu Kokko: Rob MacCool ja Kirottu metsä
Marja-Leena Tiainen: Viestejä Koomasta
Juuli Niemi: Et kävele yksin
Nemo Rossi: Viimeinen etruski

Iida Sammalisto: Tähtimosaiikki
Jukka Behm: Pehmolelutyttö
L. K. Valmu: Poika - Murha seitsemännellä luokalla

Elina Rouhiainen: Muistojenlukija

Sanna Heinonen: Noland

Kalle Veirto: Kyläkaukalon lupaus 
Laura Suomela: Silmänkääntötemppu
Nonna Wasiljeff: Loukkupoika 
Riina Mattila: Järistyksiä
Jukka-Pekka Palviainen: Virityksiä 

Jyri Paretskoi: Shell's Angles - Aivot narikkaan
Kalle Veirto: Sählymestarit - Ruotsin kuninkaat
Maria Autio: Lohikäärmekesä 
Kimmo Ohtonen: Ikimaa. Soturin tie 

Anniina Mikama: Taikuri ja taskuvaras

Mervi Heikkilä: Revonpuro 

Anders Vacklin ja Aki Parhamaa: Beta. Sensored Reality 1

Laura Lähteenmäki: Yksi kevät 

Veera Salmi: Saari 

Sini Helminen: Veden vallassa (ja Kaarnan kätkössä sekä Kiven sisässä)

Anne Leinonen: Kirjanoita ja Noitakirja 

Maija Haavisto: Perhonen vatsassa 

Nelli Hietala: Kenen joukoissa seisot, Miia Martikainen? 

Vilja-Tuulia Huotarinen ja Satu Koskimies: Emilia - Runotytön tarina jatkuu 

J. S. Meresmaa: Naakkamestari ja Hämäränsäteet

Jyri Paretskoi: K15 

Tittamari Marttinen: Aurinkoa, Linnea! 

Kalle Veirto: Ohut hauska kirja 1 ja 2

Mika Wickström: Meidän jengin Zlatan matkalla maineeseen
Magdalena Hai: Kolmas sisar 

Anna-Riikka Sairio: Milja - Suhdesolmuja ja suitsimista

Salla Simukka: Sytytä valot! - Sammuta valot! 

Essi Ihonen: Ainoa taivas 
Siiri Enoranta: Tuhatkuolevan kirous
Päivi Haanpää ja Marika Riikonen (toim.): Tusina - Novelleja

Tapani Bagge: Polttava rakkaus
Tuija Takala: Lauralle oikea
Marja-Leena Tiainen: Hiekalle jätetyt muistot 
Nemo Rossi: Salainen veljeskunta
Helena Waris: Linnunsitoja ja Vedenkehrääjä

Kaisa Happonen ja Karri Miettinen: Revi se 
Esko-Pekka Tiitinen: Pikkulinnunrata 

Kaj Korkea-aho ja Ted Forsström: Zoo! Sydänkohtauksia 

Mervi Heikkilä: Tuulenkala 

L. K. Valmu: Lappilainen - Kuolema kahdeksannella luokalla 

Elina Rouhiainen: Aistienvartija

Jasu Rinneoja: Autiotalon arvoitus 

Tulossa:

Anu Ojala: Petos 8.11.2018
Minna Roininen: Heda 15.11.2018

Satu Kivinen: Pese hampaat ennen kuin pussaat 22.11.2018
Anu Holopainen: Sydänhengitystä 29.11.2018

Jyri Paretskoi: K15 - Salaisuuksia 6.12.2018
Maria Turtschaninoff: Maresin voima 13.12.2018
Heidi Silvan: John Lennon minussa 20.12.2018

Elina Pitkäkangas: (Kuura - Kajo -) Ruska 27.12.2018