Tämä kirja tupsahti
työpöytäni nurkan huojuvaan luettavien kirjojen pinoon jo syksyllä, mutta ei
oikeastaan herättänyt kummoistakaan mielenkiintoa. Kirjan nimi vaikuttaa aivan
idioottimaiselta: Kani nimeltä jumala.
Siis mitä? Onko kanin nimi Jumala? Miksi se sitten kirjoitetaan pienellä
alkukirjaimella? Alkuteoksen nimi on When
God Was a Rabbit, mikä sekään ei kauheasti valaise tilannetta. Nyt kirjan
luettuani tiedän, että tarinassa tosiaan on mukana kani, jolle tyttö antaa
nimeksi jumala (siis pienellä alkukirjaimella!). Hämmentävästi kani paikoin on kuitenkin
nimeltään Jumala… Toisaalta koko kanilla ei ole kovinkaan keskeistä roolia
tarinassa. Se lohduttaa läsnäolollaan ja filosofisilla neuvoillaan päähenkilöä,
kun tämä on vielä lapsi.
Myöskään kirjan kannet eivät
herättäneet lukuintoa, vaikka eivät ne missään nimessä rumat tai vastenmieliset
ole. Ne vain eivät jostain syystä houkuttele minua. Kansiliepeestä selviää,
että Sarah Winman, jonka
esikoisromaanista tässä on kyse, on ammatiltaan näyttelijä. Olen ennenkin
avautunut siitä, mitä ajattelen ns. julkkisten ryhtymisestä kirjailijoiksi. Ennakkoasetelmat
eivät siis luvanneet kovin hyvää. Pian alkoi kuitenkin moniin kirjablogeihin
tupsahdella ylistävältä kuulostavia arvioita. Aloin ajatella, että kenties
sittenkin kannattaisi jossain välissä tämä kirja lukea. Myös alkuvuodesta
koittavaan Blogistanian Globalia -kisaan olisi kiva saada lisää omaa
vertailumateriaalia.
Niinpä sitten päätin, että
tämä olkoon yksi tämän vuoden joulukirjoistani. Yllätyin positiivisesti, sillä
hyvä, luistavasti kerrottu tarina imaisi nopeasti mukaansa ja viihdytti minua
lähes kokonaisen joutilaan pyhäpäivän. Mitä mainioin valinta siis. Ainoana
puutteena oli vain kirjan lyhyys. Todella hyvä joulukirja on myös riittävän
paksu, sellainen tiiliskivi, jossa riittää luettavaa useammaksikin päiväksi.
Kirjan minäkertoja Elly on
syntynyt alempaa keskiluokkaa edustavaan lontoolaisperheeseen vuonna 1968.
Lapsuus kuluu pinnalta katsoen leppoisasti. Rakas isoveli suojelee, ja isä ja
äiti huolehtivat vanhemmuuden velvoitteistaan kiitettävästi. Kuitenkin pimeä
salaisuus varjostaa Ellyn lapsuutta. Siitä vain vihjaillaan lukijallekin, eikä
se paljastu vanhemmille ennen kuin vasta vuosikymmenien kuluttua. Vain isoveli
Joe tietää totuuden.
Lapsuuteen kuuluu
erottamattomasti myös paras ystävä Jenny Penny, jonka elämä lähinaapurissa on
kaikkea sitä, mitä Ellyn elämä ei ole. Ystävyys sinnittelee vielä hetken sen
jälkeenkin, kun Ellyn perhe on muuttanut Cornwalliin. Siellä joen ja meren
rannalla perheen elämä muuttuu ja lapset kasvavat aikuisiksi. Sinne vielä
lopussa palataan, kun on aika parantua ja eheytyä. Silloin Elly on noin
kolmikymppinen kolumnisti.
Tarinassa on siis kyse
lapsuudesta, kasvusta, eheytymisestä, erilaisuudesta, ystävyydestä ja perheestä. Elämästä.
Winman kirjoittaa mukaansatempaavasti, ja yksi kerronnan vahvuuksista on
selittelemättömyys. Moni asia jää tarinassa kutkuttavasti auki, lukijan oman
mielikuvituksen ratkaistavaksi. Menetelmä ei ole helppo, mutta Winmanilta se
onnistuu hienosti. Jotenkin minulla kesti pitkään sisäistää, että tapahtumat
sijoittuvat Englantiin ja että kyseessä on brittikirjailija. Assosioin tarinan
mielessäni Yhdysvaltoihin, amerikkalaiseen pikkukaupunkiin tai
esikaupunkialueelle. Tämä ei missään nimessä ollut negatiivista, enkä sitten
yllättynytkään, kun tarinan loppupuolella monet keskeiset tapahtumat
sijoittuivatkin New Yorkiin. Sopi oikein hyvin tunnelmaan. Kerronta ja tarina
toivat useaan otteeseen mieleeni amerikkalaiset kertojasuosikkini, etupäässä
John Irvingin ja Donna Tarttin, vaikka Winman onkin muutamia asteita keveämpi
tyyliltään.
Sarah Winman: Kani nimeltä jumala (When God Was a
Rabbit)
Suom. Aleksi Milonoff. Tammi 2012. 324 s.