Pitää heti suorin vartaloin tarttua Jennin oivalliseen
runohaasteeseen. Kovin innokas en ole runoja lukemaan, mutta kuuntelen niitä hyvin esitettynä erittäin mielelläni. Lauantaina olin paikallisten runoharrastajien runo- ja musiikkipitoisessa illassa, jossa esitettiin mm. yksi lempirunoistani eli
Lauri Viidan iki-ihana
Alfhild. Viita on suosikkejani, koska hänen tekstinsä eivät ole liian vaikeita, mutta ovat silti kiistämättä hienoja mestariteoksia. Aikoinaan minulle oli melkoinen yllätys, että Viita ja
Aila Meriluoto olivat olleet pari. Myöhemmin olen aiheesta lukenut kaiken, mitä Meriluoto on julkaissut, samaten
Panu Rajalan elämäkerran Meriluodosta. Pidin myös
Putoavia enkeleitä -elokuvasta. Tämä Alfhild minulla on myös levyllä
Tapani Kansan tulkitsemana. Harvoin vain tulee kuunneltua.
Mutta runon voi kuunnella Ylen Elävästä arkistosta, jossa sen lausuu itse
Veikko Sinisalo. Kuunnelkaapa! Sivulla on myös vähän tietoa runosta ja siihen liittyvistä asioista. Sivun alalaidassa on lisää linkkejä muualle Ylen materiaaleihin. Minusta runo on samaan aikaan kaunis, liikuttava ja hauska. Melkoinen yhdistelmä!
Linkki Alfhildiin.