Johanna Valkama: Tervahovi

Tervahovi on Johanna Valkaman historiallisen Ilkkalan Susanna -romaanitrilogian päätösosa. Aloitusosa Katariinanpyörä sijoittuu vuoteen 1597. Jaakko Ilkka kannattajineen on hävinnyt nuijasodan, ja Jaakko itse on teloitettu. Jaakon leski Susanna Katariina Ilkka os. Weck joutuu lähtemään Pohjanmaalta kohti Turkua voidakseen pelastaa oman ja lastensa tulevaisuuden.

Kuningatarlaiva sijoittuu vuoteen 1625 ja Pohjanlahden toiselle puolelle Tukkiholmiin. Katariina on muuttanut valtakunnan pääkaupunkiin ottolastensa kanssa ja ryhtynyt pyörittämään maustekauppaa. Kauppakumppanin poismeno kuitenkin saattaa Katariinan pienen perheen pahaan talousahdinkoon.

Tervahovin tapahtumat sijoittuvat nekin Tukkiholmiin, mutta ajassa on taas tehty reilu loikka eteenpäin. Nyt valtakuntaa hallitsee nuori Kristiina-kuningatar, kun eletään vuotta 1648. Katariina on saavuttanut kunnioitettavan iän ja on jo yli 70-vuotias. Tervakauppa on suvun liiketoimien selkäranka ja ydin, mutta taivaalle alkaa kertyä uhkaavia pilviä, kun Katariinan ja hänen kauppahuoneensa pahimmat kilpailijat alkavat suunnitella tervakomppaniaa. Osakkuuteen vaadittaisiin oman laivan varustamista. Miten kummassa sellainen pienporvareilta onnistuisi?

Katariina ei jouda muutenkaan viettämään rauhallisia vanhuudenpäiviä, sillä hänen ovelleen tupsahtaa yllättäen vieras meren takaa. Pojanpoika Samuel Joosepinpoika Ilkka on lähetetty Katariinan hoiviin. Nuorukaisella on vaivoinaan taipumus unissakävelyyn. Lisäksi hän myös puhuu unissaan, mikä on herättänyt kotipuolessa pahoja puheita ja epäilyksiä, onhan pojalla vielä kaiken lisäksi eripariset silmätkin. Samuel haluaa oppia kauppaporvariksi, ja Katariina ryhtyy innokkaasti raivaamaan suojatilleen tietä Tukkiholmin suhdeverkostoissa.

Toinenkin kohtaaminen saa Katariinan veren virtaamaan kiivaammin. Kapteeni Söfring Hansson on palannut Uudesta maailmasta monen vuoden jälkeen Tukkiholmiin. Miksi mies ei ole vaivautunut ilmoittamaan tulostaan mitään Katariinalle?

Odotettu Tervahovi jää harmillisesti lähinnä pitkitetyksi epilogiksi kahdelle aiemmalle romaanille. On toki mukavaa päästä päivittämään Katariinan ja hänen lähipiirinsä kuulumiset sekä heidän kauttaan kurkistamaan Tukkiholmin valtakiemuroihin ja jopa Tre Kronor -linnan uumeniin. 1600-luvun puolivälin elämänmeno valtakunnan hallinnon ytimen tuntumassa on kiinnostavaa, ja Valkama on kaivanut esiin mielenkiintoisia kuriositeetteja kuten kuninkaallisen pallohallin, jossa pelattiin koukuttavaa tennispeliä.

Samuelin unissakävely ja -puhuminen, tervakomppanian muodostama taloudellinen uhka ja Söfringin omituinen käytös eivät kuitenkaan riitä luomaan Tervahoviin kunnon jännitettä. Kaikki kuvaan ilmaantuvat vaikeudet saavat ratkaisunsa kovin helposti, välillä jopa ällistyttävän pikaisesti. Kuningatarlaivan dramaattisten tapahtumien kaltaista huipennusta jäin turhaan kaipaamaan. Esimerkiksi kuningatar Kristiina* on verrattoman kiinnostava historiallinen henkilö, mutta häntäkään ei juuri tarinassa hyödynnetä.

Mielenkiintoinen tieto on, että Samuel Joosepinpoika Ilkka on historiallinen henkilö ja on sidoksissa kirjailijan omaan sukuhistoriaan. Tämän kirjailija kertoo jälkisanoissa.

Parhaiten Tervahovi toiminee niille lukijoille, jotka tarttuvat Katariinanpyörään vasta nyt, koko sarjan valmistuttua, ja voivat lukea koko trilogian yhteen menoon. Itse olen tyytyväinen, että syksyn Tukholman-matkalla kävimme Vasa-museon lisäksi tutustumassa myös kuninkaanlinnan yhteydessä sijaitsevaan Tre Kronor -museoon ja nykyiseen kuninkaanlinnaan. Kerrankin olin kaukaa viisas!

Johanna Valkama: Tervahovi
Otava, 2023. 234 s.
Äänikirjan lukija Elina Varjomäki.
Kansi Timo Numminen.

Arvostelukappale. Äänikirja itse maksettu kuunteluaikapalvelu.

 

Kuningatar Kristiinasta kiinnostuneille suosittelen lämpimästi Peter Englundin tietoteosta Kuningatar Kristiina (WSOY, 2012).

Johanna Valkama: Kuningatarlaiva

 

Johanna Valkaman Ilkkalan Susanna -sarjan aloitusosa Katariinanpyörä päättyy epilogiin, jossa kapinapäällikkö Jaakko Ilkan leski Susanna Katariina Ilkkala os. Weck purjehtii kasvattilastensa Hanneksen ja Piritan kanssa kohti Tukkiholmin kaupunkia tavoitteenaan asettua sinne porvarien joukkoon mauste- ja tervakauppiaana. Suomen puolelle jääneille lapsille on ansaittava toimeentuloa. Eletään 1500-luvun viimeisiä hetkiä.

Kuningatarlaiva jatkaa Ilkkalan Susannan eli Katariina Weckin tarinaa neljännesvuosisata myöhemmin eli hänet tavataan Tukkiholmista vuonna 1625. Aikahyppäys on kirjailijalta hyvä oivallus monellakin tapaa. Kyseinen vuosi on Ruotsin valtakunnan pääkaupungin kannalta kohtalokas ja mielenkiintoinen. Samalla Katariinan elämässä on menossa aivan uusi vaihe, joten uudet lukijat voivat huoleti tarttua tähän teokseen ja palata sitten halutessaan aloitusosan pariin. Katariinanpyörän juonenkäänteistä ei paljastu liikaa.

Katariina on siis asettunut pysyvästi Tukkiholmiin ja on nyt osa kaupungin porvaristoa, vaikka viimeinen sinetti eli porvarisvala on vielä vannomatta. Isä on aikanaan teroittanut, että vannomatta on paras, ja sitä neuvoa Katariina yrittää viimeiseen asti noudattaa. Helppoa ei suomalaistaustaisella naisella ole yritysmaailmassa, mutta lyypekkiläiset sukujuuret ja perheen kauppahuone ovat hyvä tuki kuitenkin.

Heti Kuningatarlaivan alussa Katariina saa huonoja uutisia. Hänen kauppakumppaninsa arvostettu maustekauppias Blasius Dundi on menehtynyt. Tapaus on paha takaisku Katariinalle ja häneen huonekunnalleen. Blasiuksen tyttäret eivät halua jatkaa yhteistä liiketointa Katariinan kanssa, joten hänen on muutettava kaupungin keskustasta Södermalmille, missä jo ennestään asuu runsaasti suomalaisia ja muita Ruotsin valtakunnan syrjäseuduilta kaupunkiin muuttaneita. Alue on siis kaikkea muuta kuin arvostettu, minkä omapäinen Pirita kimpaantuneena tuo esiin kerta toisensa jälkeen.

Katariinan talous ei vaikuta kovin vakaalta, ja hän ponnistelee kovasti saadakseen tilanteen hallintaansa. Samalla on huolehdittava äärimmäisen tarkasti moitteettomasta maineesta, sillä pienikin tahra porvarin ja vielä naisen nimessä saa nopeasti aikaan tuhoisan ketjureaktion. Samalla Katariinalla on huoli paitsi Suomessa asuvista lapsistaan, jotka ovat jääneet hänelle sydäntä särkevän etäisiksi, myös Hanneksesta ja Piritasta ja heidän tulevaisuudestaan. Hannes haikailee merille ja Pirita rikkaisiin naimisiin. Miten käy Katariinan ja hänen kauppahuoneensa?

Kuten sanottu, vuosi 1625 on hyvin valittu ajankohta romaanin tapahtumille. Ruotsin ja Puolan välillä jatkunut pitkä sota kiihtyy kesällä. Samaan aikaan Tukkiholmissa rakennetaan kuninkaan tilaamia suuria sotalaivoja, joista tärkein on antanut nimensäkin romaanille. ’Kuningatarlaiva’ on Vasa-laiva, jonka on tarkoitus olla valmistuttuaan häikäisevän upea Ruotsin laivaston lippulaiva ja tuhoa kylvävä sotakone. Rakennustelakkaa johtaa tiukoin ottein tanskalainen Söfring ’Juutti’ Hansson, joka on myös tekeillä olevan Vasan tuleva kapteeni.

Hanssonin jykevä ja karski olemus saa aikaan kummia väristyksiä Katariinan vartalossa. Yllättäen jyhkeän telakanvalvojan ja Katariinan polut alkavat risteytyä mitä omituisimmissa yhteyksissä. Romanttisille haaveille Katariinalla ei kuitenkaan juuri ole aikaa, koska on yritettävä kaikin keinoin saada Hanneksen Suomesta tuoma tervalasti myytyä.

Kuningatarlaiva ei ole kovin juonivetoinen historiallinen romaani, eikä edeltäjänsä tavoin kovin romantiikkapainotteinenkaan Katariinan ja Hanssonin välisestä ilmiselvästä kipunoinnista huolimatta. Valkama on enemmän keskittynyt kaupungin arkeen ja sen asukkaiden toimeentulon puolesta jatkuvasti käymän kamppailun ja ankaran elämän kuvailuun. Naisten, lasten ja köyhien asema ei ollut kaksinen, ja kaikkein huonoimmassa asemassa olivat vielä muualta tulleet, kuten suomalaiset. Suomalaisia pilkattiin avoimesti säätyläispiireissä, eikä Katariinakaan välty tilanteilta, joissa hän joutuu altavastaajaksi suomalaiskytköstensä takia. Sitkeä ja omanarvontuntoinen porvari ei kuitenkaan yleensä jää sanattomaksi tai neuvottomaksi.

Mielenkiintoista antia romaanissa on tietysti Vasa-laivan rakentaminen, josta olisin lukenut mielelläni enemmänkin. Lukija tietysti tietää, miten kuninkaan ylpeydelle tulee käymään, joten rakennusvaiheiden probleemat sekä projektiin liittyvä politikointi saavat tiettyä kohtalokasta sävyä ylleen. En ole Vasa-museossa käynyt, mutta mitä ilmeisimmin pitäisi!

Tässä hetkessä kirjaa lukeva kiinnittää huomiota myös Tukkiholmissa vallitsevaan jatkuvaan ruton pelkoon. Kulkutaudeilta yritetään suojautua kaikin mahdollisin tiedossa olevin keinoin. Hannes esimerkiksi istuttaa Katariinan uuden talon seinustalle ruusuja, joiden tuoksu tiettävästi torjuu tauteja aiheuttavaa miasmaa. Myös omatekoisia ruttonaamioita käytetään taudilta suojautumiseen.

Ilkkalan Susanna on siis sarja, ja Kuningatarlaiva on sen toinen osa. Se päättyy tavalla, joka antaa mahdollisuuden joko päättää tarina tähän tai jatkaa. Itse toivon tietysti jatkoa, sillä sarja on tähän mennessä ollut todella mielenkiintoinen, raikas ja antoisa lisä suomalaisessa laadukkaassa historiallisen romaanin kentässä. Esimerkiksi Katariinan Lontoossa asuva kaksossisko Kristiina on jäänyt kovin vähäiseksi sivuhenkilöksi. Häneen tutustuisin mieluusti paremminkin.

Johanna Valkama: Kuningatarlaiva
Otava 2022. 303 s.
Kansi Timo Numminen.
Äänikirjan lukija Elina Varjomäki.

Arvostelukappale.

Johanna Valkama: Katariinanpyörä

 

Törmäsin vuodenvaihteessa Turun Sanomissa ilmestyneeseen toimittaja Heli Peltoniemen artikkelisarjaan nimeltä Kynän viemää (13.12.2020, 27.12.2020, 10.1.2021 ja 24.1.2021), jossa hän esitteli varhaisia suomalaisia naisten kirjoittamia romaaneja. Teoksilla ja tekijöillä oli yhteisenä nimittäjinä myös jokin kytkös Turkuun. Innostuin sarjan pohjalta lainaamaan pinon romaaneja, mutta lukemaan olen ehtinyt niistä vasta yhden, Fredrika Runebergin historiallisen romaanin Sigrid Liljeholm.

Romaani sijoittuu nuijasodan aikaiseen Suomeen, Turkuun ja Turun linnaan. Nimihenkilö Sigrid Liljeholm on Tannilan tilan tytär. Isä Eerik Liljeholm on linnanherra Klaus Flemingin uskollinen palvelija, joten on luontevaa, että Jaakko Ilkka joukkoineen ryöstää Tannilan talon kapinan melskeissä. Kaikeksi onneksi Sigrid onnistuu piiloutumaan ryöstäjiltä, jotka jättävät myös talon rouvan henkiin. Tapahtuman jälkeen Sigrid kutsutaan Turun linnaan Klaus Flemingin ja hänen vaimonsa Ebba Stenbockin vieraaksi.

Kuten tunnettua Fleming menehtyi pian nuijasodan jälkeen ja Kaarle-herttua valtasi Turun linnan. Siinä yhteydessä Sigridin isä vangitaan, mutta neuvokas tytär onnistuu auttamaan tämän pakosalle.

Lukukokemuksena Sigrid Liljeholm on nykylukijalle lähinnä mielenkiintoinen kurkistus suomalaisen kirjallisuuden alkuaikojen tuotantoon. Mutta tälläkin kertaa kävi niin, että luettu asettui sattumalta aivan uuteen valoon, kun luin Johanna Valkaman uunituoreen romaanin Katariinanpyörä.

Katariinanpyörällä viitataan teilipyörään. Wikipedia tietää kertoa tästä keskiaikaisesta kidutusvälineestä, että ’teilauksessa uhri sidottiin suurta puista kärrynpyörää muistuttavaan telineeseen ja kaikki raajat murrettiin metallitangolla lyömällä kahdesti tai kolmesti pyörän hitaasti pyöriessä.--Toisinaan teilattavan luut murskattiin ja ruumis paloiteltiin vasta mestauksen jälkeen. Ruumiinosat jätettiin teilirattaalle virumaan varoitukseksi muille.’  

Tämä olikin minulle jo tuttua, mutta sitä en ollut ennen kuullut, että teilipyörää kutsutaan myös katariinanpyöräksi, koska kuuluisin teilipyörän aiotuista uhreista on pyhimykseksi julistettu Katariina Aleksandrialainen. Teilipyörää on käytetty pyhän Katariinan tunnuksena. Törmäsin ällistyksekseni pyhään Katariinaan ja hänen teilipyöräänsä myös Anneli Kannon loistavassa romaanissa Rottien pyhimys, jossa maalataan Hattulan kirkon seinämaalauksia.

Valkaman Katariinanpyörä aloittaa Ilkkalan Susanna -nimisen uuden sarjan. Nimihenkilö Ilkkalan Susanna alias Katariina Weck on Jaakko Ilkan toinen vaimo, joka jäi leskeksi vuonna 1597, kun hänen aviomiehensä teilattiin rangaistuksena kapinoinnista ja kapinaan yllyttämisestä. Sitä pidetään faktana, että Jaakko Ilkka oli kahdesti naimissa, mutta edes hänen vaimojensa nimiä ei tiedetä. Arvellaan kuitenkin, että toinen vaimo olisi ollut kotoisin Ruotsista.

Koska faktoja on tiedossa hyvin niukasti, jää kirjailijalle melkoisen vapaat kädet. Johanna Valkama on kirjoittanut Katariina Weckin rikkaan lyypekkiläisen maustekauppiaan tyttäreksi. Hänellä on kaksossisar Kristiina naimisissa Lontoossa ja pikkuveli Jonatan kauppiaankisällinä Turussa. Naimisiin Ilkkalan isännän kanssa Katariina on päätynyt hyvien neuvottelujen tuloksena.

Kevättalvella 1597 Katariina on kuitenkin totisen paikan edessä. Aviomies on teloitettu kapinallisena, eikä Katariina pienine lapsineen ole itsekään turvassa, kaikkea muuta. Kapinaan yllytettyjen talonpoikien omaiset ovat syvästi katkeroituneita, eivätkä voittajien puolen edustajat suhtaudu kapinajohtajan leskeen sen suopeammin. Mikä neuvoksi?

Sattuma tuo Katariinalle ratkaisun. Ilmolan kirkkoherra on surmattu, ja hänen ruumistaan hakemaan ja Turkuun toimittamaan on saapunut Laihelan nuori apupappi Sigfrid Johansson. Jos Katariina saisi puhuttua itsensä Johanssonin matkakumppaniksi, hän voisi Turussa periä miehensä saatavat ja ryhtyä kauppaporvariksi. Ehkä hän onnistuisi selvittämään myös totuuden aviomiehensä vankeusajasta Turun linnassa sekä ennen kaikkea, miten mies onnistui sieltä pakenemaan. Kuka häntä auttoi?

Suunnitelma on yltiöpäinen ja uhkarohkea, mutta vaihtoehtoja ei tunnu olevan. Katariina jättää pienet lapsensa poikapuolensa hoiviin Ilkkalaan nimitettyään ensin uskollisen palvelijansa talon emäntäpiiaksi. Apupappi Sigfrid Johansson eli Sipi vaikuttaa alkuun Katariinasta ylimieliseltä ja vähän avuttoman oloiselta mieheltä, mutta kun matka vaivalloisesti edistyy ja kaksikko kohtaa yhdessä vaaroja toisensa jälkeen, alkaa Katariina arvostaa matkakumppaniaan koko ajan enemmän.

Romaanin päähenkilö leskirouva Katariina Weck on luotu oivallisesti. Hänellä on perhetaustansa takia laaja sivistys ja hyvä kontaktiverkosto, ja luonteeltaan hän on päättäväinen ja sinnikäs, tarvittaessa myös ovela ja pikkuisen häikäilemätönkin. Kun panoksena on hänen omaisuutensa ja hänen lastensa perintö, Katariina ei anna periksi, vaikka miesten ylivallan edessä tehtävä tuntuu välillä musertavalta. Hän on myös hyväsydäminen ja oikeudentuntoinen, ja niinpä retkueen pääluku kasvaakin ennen Turkuun saapumista parilla kappaleella.

Vaarallinen ja vaivalloinen, monivaiheinen matka siis lopulta päättyy Turkuun, mutta Katariinan vastukset eivät suinkaan pääty siihen. Vielä hän päätyy silmätysten miehensä surmauttajan lesken, itsensä Ebba Stenbockin kanssa. Miten käy Katariinan havittelemien porvarisoikeuksien kanssa, kun kaupungissa tuntuu olevan kovin harvassa niitä, jotka suostuvat asettumaan pohjalaisen kapinapäällikön lesken tueksi?

Katariinanpyörä on todella hyvä historiallinen romaani. Viihdyin sen parissa erinomaisesti, sillä juoni on punottu jännittäväksi. Romaani luokitellaan romanttiseksi viihteeksi, mutta romantiikkaa ainakin tässä sarjan aloitusosassa on hyvin niukalti, erotiikkaa sitäkin vähemmän eli ei lainkaan. Katariina on näyttävä nuori nainen, mutta suru ja huoli ovat päällimmäisiä tunteita pelon ohella, ja sydämenasiat ja lihan ilot ovat selvästi taka-alalla, vaikka kansikuva ehkä vähän jotain muuta kepeydessään vihjaakin.

Valkama kuvaa runsaan neljänsadan vuoden takaista maailmaa ja ihmisiä kiehtovasti. Jälleen opin paljon. Turun linnaankin olisi mukava päästä taas käymään. Ainakin vankityrmiä katsoisin uusin silmin…

Ebba Stenbock on siis osunut kohdalleni hänkin jo pariin otteeseen viime aikoina. Kuin tilauksesta ilmestyi juuri hiljan Anu Lahtisen tietokirja Ebba kuningattaren sisar (Atena), jonka aion pikapuoliin lukea.

Johanna Valkama: Katariinanpyörä
Kansi Timo Numminen.
Otava 2021. 462 s.
Äänikirjan lukija Elina Varjomäki, kesto 14 h 25 min.

Arvostelukappale. Äänikirja Nextory.