Veera Vaahtera: Rakkautta, vahingossa

Luistavasti kirjoitettu, sukkelalukuinen rentoutumiskirja naisille! Näin voisin mainostaa Veera Vaahteran alias Pauliina Vanhatalon toista chick lit -teosta Rakkautta, vahingossa. Olen tutustunut Vanhatalon omalla nimellään julkaisemaan vakavampaan tuotantoon vain yhden romaanin verran, eli olen lukenut viimeisimmän Korvaamaton-teoksen, joka oli lukukokemuksena vavahduttava ja pakahduttava. Aivan toisenlaista hauskaa kepeyttä edustavat nämä kirjailijanimellä julkaistut romaanit, joista ensimmäinen eli Onnellisesti eksyksissä ilmestyi vuosi sitten keväällä.

Rakkautta, vahingossa -kirjan päähenkilö on kolmikymppinen markkinointialalla työskentelevä Pihla, joka on päättänyt karistaa parisuhteen ja Helsingin pölyt ja muuttaa Gerda-mummoltaan perimäänsä pikku taloon Kemin pohjoispuolelle. Parisuhde on jäähyllä, koska Pihlan ilmoitettua raskaudestaan avopuolisolleen Otolle tämä päätti lähteä miettimään asiaa Intiaan. Kunnollinen ja tasainen Otto petti kaikki Pihlan odotukset osoittautumalla yllättäen sitoutumiskammoiseksi pelkuriksi.

Maalle muutto kevättalvella vuoden verran autiona olleeseen taloon on tietysti hankalampaa kuin kaupunkilaistyttö on kuvitellut. Seuraa joukko kommelluksia, joista Pihla selviää sisulla ja ympärille ilmestyvien miesten avulla. Useampikin kaksilahkeinen herättää Pihlassa lämpimiä tuntemuksia, vaikka Ottoa hän silti vielä kaipaa.

Ajallisesti tarina kattaa noin sen yhdeksän kuukautta, jonka odotusaika kestää. Ennen loppua vauva ehtii syntyä ja Pihla järjestellä elämänsä palaset kohdilleen.

Lukiessa kannattaa turha realismihakuisuus unohtaa ja antautua kerronnalle. Vaahtera oikoo turhat mutkat, ja Pihlan selviytymistarinasta nauttii ja sen parissa viihtyy. Juoni ei ole mitenkään turhan koukeroinen ja romanttisen kuvion ratkeamisenkin aavistaa todennäköisesti kuka tahansa oikein, mutta sehän on tämän tyylilajin ominaisuuksia. Huumori miellytti minua lempeydellään. Pihla ei koheltele kohtuuttomasti, eivätkä sivuhenkilötkään ole aivan mahdottoman karrikoituja, kenties Ottoa lukuun ottamatta. Ei mitään ääneen naurattavaa, mutta hyvälle mielelle tästä kyllä tuli! Luin kirjan lähes yhteen menoon illassa, mikä sekin kertoo jotakin.

Veera Vaahtera: Rakkautta, vahingossa

Tammi 2013. 239 s.

Veera Vaahtera: Onnellisesti eksyksissä

Löysin itselleni uuden kirjailijan Pauliina Vanhatalon kevään 2012 Tammen luettelosta. Ensikosketus kirjailijan tuotantoon oli vaikuttava Korvaamaton, joka on aiheeltaan raskas mutta kirjana todella hieno. Kirjaa lukiessani tutustuin kirjailijan verkkosivuihin, joista kävi ilmi, että Vanhatalolta tuli tänä vuonna toinenkin kirja, salanimellä Veera Vaahtera kirjoitettu Onnellisesti eksyksissä.

Ideana on ollut, että kirjailijanimen alla kirjoitetut kirjat ovat keveitä lemmentarinoita vähän Jane Austenin, Hilja Valtosen ja Helen Fieldingin tyyliin. Nämä esikuvat voikin tunnistaa teoksen takaa, vaikka minulle mieleen tuli lähinnä Kirsti Ellilä, joka on tunnustautunut älykkään naisviihteen tekijäksi(kin). Tämän lajityypin kirjallisuus ei ehkä ole minulle juuri sitä ominta, jota mieluiten luen, mutta Ellilän kaikista teoksista olen varauksettomasti pitänyt, eikä Vaahteran esikoinenkaan ollut lainkaan hullumpi. Viihdyin sen parissa oikein hyvin!

Kirjan minäkertoja, 27-vuotias Emma Aaltonen, on oman elämänsä haahuilija. Hän on muuttanut useampaan kertaan opiskeluaikanaan paitsi kaupunkia myös pääainetta, samoin poikaystävää. Eräänä keväisenä päivänä Emma saa tarpeekseen elämänsä päämäärättömyydestä ja laatii itselleen listan tavoitteista. On valmistuttava, saatava työpaikka ja kunnon koti opiskelijasolun tilalle. Epämääräiset mutta kiinnostavaongelmaiset miehet eivät enää kuuluisi kuvioihin.

Nopeasti Emma huomaa tarvitsevansa jo gradun valmiiksi saamiseen henkilökohtaisen piiskurin. Kontrollifriikki ystävätär Sanni sopii tehtävään kuin valettu. Lisäkannustimeksi sovitaan, että Sanni saa Emmalle rakkaan Nopsa-fillarin, jos tulosta eli gradua ei ala syntyä.

Miesrintamalla ongelmia onkin enemmän. Itserakas Janek ei suostu luovuttamaan vaan roikkuu edelleen Emman perässä. Sydämentykytyksiä aiheuttaa ällistyttävän komea graduohjaaja Miikka. Pahinta on kuitenkin, että Sannin uusi rakkaus Ilari vaikuttaisi juuri sellaiselta mieheltä, jonka Emma tarvitsisi. On vielä kunnollinen Jukkakin, joka on Emmasta kiinnostunut. Onko tästä joukosta kukaan Emmalle se oikea? Emma ei onneksi suhtaudu rakkauteen kovin siirappisesti.

Pidin Vaahteran tyylistä antaa Emman päätyä varsin usein hyvinkin rationaalisiin ratkaisuihin. Emma ei shoppaile tai hölmöile enempää kuin suomalainen peruskunnollinen nainen, eikä hän huokaile ulkonäköasioista tai laihduta vimmatusti vain sortuakseen heti suklaaseen. Emmasta alkaa kirjan mittaan todella pitää!

Muut henkilöt ovat karrikoidumpia. Esimerkiksi Emman ylihuolehtiva äiti on tuttu hahmo tämän genren kirjoista. Kun Emma kerran on sinkku ja parhaassa lapsentekoiässä, tyrkyttää hyvää tarkoittava äiti Emmalle sulhasehdokkaita tavan takaa rasittavuuteen asti. Leipominen ja kunnon siivoussessio ovat äidin lääkkeet kaikkiin vaivoihin. Sanni on myös aika liioiteltu hahmo, mutta ihan sympaattinen kuitenkin. Miehetkään eivät ole ihan yksiulotteisia vaan voivat jopa kehittyä!

Veera Vaahtera: Onnellisesti eksyksissä

Tammi 2012. 272 s.

Muita blogiarviota ainakin  Tuulian ja Jaanan blogeissa.

Kroonisen kirjahyllyahtauman takia tämä nopealukuinen hyvänmielen kesäkirja lähtee kiertoon. Ahtauma on todella paha, sillä eilen kirpparilla käteeni osui aivan virheetön kappale Riku Korhosen Lääkäriromaania vain kuuden euron hintaan, mutta jouduin jättämään himoitun teoksen sinne. Ei nimittäin enää mahdu hyllyyn! Jos siis tämä uutuuskirja kiinnostaisi Sinua, jätä kommentti alas. Jos halukkaita löytyy useampia, arvon kirjan keskiviikkona 4.7. klo 12 mennessä ilmoittautuneiden kesken!