Anna ja Donna ovat
kummallinen ystävyspari. Donna on viimeisen päälle tuunattu
kosmetologiyrittäjä, sinkku saalistaja, joka vain vaivoin voi sietää edes
kummityttöään, 13-vuotiasta Juulia. Anna, Juulin äiti, on nukkavieru
freelancetoimittaja, jonka suuri rakkaus eli aviomies Samuli on vuosi sitten
yllättäen muuttanut uuden naisensa luo. Annan sydän on edelleen pirstaleina,
eikä työnteostakaan ole tullut oikein mitään Samulin lähdön jälkeen. Rahat ovat
lopussa ja elämänilo tiessään.
Stockmannin Herkussa naiskaksikko
törmää kaikkien naisten kävelevään märkään uneen, Daniel Degerothiin. Kalliin
näköinen unelmapakkaus ei vilkaisekaan trimmattuun Donnaan vaan luo turhan
lämpimiä katseita Annan suuntaan. Donnan on toimittava nopeasti. Niinpä hän
siltä seisomalta kutsuu Danielin juhliinsa, joihin myös Anna on vastahakoisesti
tulossa. Ohimennen Daniel maksaa Annan kauppalaskun, tällä kun ei ole ihan
viimeistä tarvittavaa euroa kukkarossaan.
Tällainen on Jaana Taposen neljännen kirjan eli Stockan herkun lähtöasetelma. Alku
vaikuttaa chiclitin peruskamalta, mutta aika nopeasti mukaan hiipii
toisenlaisiakin sävyjä. Jo Donnan juhlissa paikalle saapuu salaperäinen Ben,
joka Annan käsityksen mukaan haluaa lainata Danielilta rahaa. Daniel taas
haluaa kaikin keinoin iskeä Annan, joka pyristelee vastaan minkä kerkeää. Donna
koettaa kaikkensa saadakseen merkillisen välinpitämättömän Danielin
kiinnostumaan itsestään. Ben vaikuttaa käytöksen ja ulkonäön perusteella
balkanilaiselta torpedolta, mutta paljastuu pian paljon proosallisemman ammatin
harjoittajaksi.
Kun ex-mies Samuli häipyy
kuvioista lopullisesti, Anna masentuu entistä pahemmin. Samalla myös
taloudellinen ahdinko muuttuu pahasta unesta painajaiseksi. Kun Daniel alkaa
houkutella Annaa lohtumatkalle Lontooseen, alkaa naisen vastarinta murentua.
Mutta mikä on lopulta totuus mielettömän upeasta Daniel Degerothista?
Tarinan kepeys alkaa karista
toden teolla jo ensimmäisen osan lopussa, mutta kierrokset vain kovenevat
loppua kohden. Kovin keveinä en nimittäin pidä anoreksiaa, kiristystä, kuolemaa
tai toistuvia raiskauskuvauksia, vaikka niitä huumorilla höystettäisiinkin.
Pidin tätä sävyn ja aiheitten ristiriitaa paikoin aika hämmentävänä, vaikka se
tietysti tuo oman jännitteensä kokonaisuuteen. Mistään samanlaisesta leppoisasta
hyvänmielenkirjasta ei ole kyse kuin vaikkapa viimeksi lukemani Veera Vaahteran Onnellisesti eksyksissä, joka sekin määriteltäneen naisviihteeksi
ja ehkä myös chiclitiksi. Henkilöt on tyypitelty ja kuormattu kliseillä lähes
liikaakin, mutta esimerkiksi Donnan ulkokuorta raotellaan ihan lupaavasti ja
käyttäytymistä perustellaan, lopulta.
Mutta vaikka olin
hämmentynyt, ahmin silti tämän nopealukuisen ja juonivetoisen kirjan parissa
illassa. Oli vain pakko saada tietää, kuinka naisten (ja miesten) lopulta käy,
kuka vetää pisimmän korren. Loppu on Annan kannalta onnellinen, mutta muutama
muu juonenkuvio jää mukavasti avoimeksi.
Kariston sivuilta löytyy
lyhyt esittely Jaana Taposesta ja hänen tuotannostaan. Unelmavarkaan ovat lukeneet ainakin Tata
ja Booksy,
Lalalandian
Anuliini ja Susa.
Taposen vuonna 2008 ilmestyneestä esikoisesta eli kirjasta Väärä varustus löytyy arvio Inahduksesta
ja Peoran
kirjoista. Kovin laajaa bloginäkyvyyttä tämä tuottelias kirjailija (neljä
kirjaa viidessä vuodessa) ei ole siis saanut. Oletko sinä lukenut ja kenties
kirjoittanut? Kerro, niin linkitän lisää.
Jaana Taponen: Stockan herkku
Karisto 2012. 413 s.
Tilanpuute kirjahyllyssä on
edelleen krooninen, joten tämäkin uutuusteos olisi lähdössä uuteen kotiin.
Vinkkaa kommenttilaatikossa, jos olet kiinnostunut. Jos kiinnostuneita
ilmaantuu useita sunnuntaihin 8.7. klo 12 mennessä, arvon kirjan.