TTT: Vuoden 2012 parhaat dekkarit

Tämän kerran TTT:n listattavina ovat parhaat vuonna 2012 lukemani dekkarit. Koetin ensin värkätä listaa kymmenestä parhaasta lukemastani kirjasta, mutta se osoittautui varsin ongelmalliseksi varsinkin edelleen käynnissä olleitten Blogistania-kisojen takia. En halunnut etukäteen paljastaa mahdollisia ehdokkaitani Blogistanian Finlandiaan, ja lisäksi luin aivan mahdottoman monta todella hyvää kirjaa viime vuonna.

Dekkareitakin sujahti kuin huomaamatta lähes viisikymmentä, eli karkeasti sanoen kolmannes viime vuonna lukemistani kirjoista oli juuri dekkareita. Se ei minua yllätä, sillä ne ovat yksi keskeinen suosikkini lajityyppien joukossa. Ihan yhtä avarasti kuin Ruumiin kulttuurin Kirjakäräjillä en dekkarin määritelmää käsitä, joten en laske joukkoon vaikkapa Mia Vänskän Mustaa kuuta, Marko Hautalan Unikoiraa tai Paul Tordayn Ventovierasta. Osa lukemistani on oikeammin kuunneltuja, sillä mielelläni kuuntelen autossa dekkareita äänikirjoina. Useimmat kuuntelemistani ovat olleet uusintakierroksella olevia teoksia, eli sellaisia, jotka olen jo aikaisemmin lukenut ihan kirjana, kuten vaikkapa Stieg Larssonin Millennium-trilogia ja monet Agatha Christien mainiot klassikot.

Kymmenen parasta dekkaria eivät ole tässä nyt missään paremmuusjärjestyksessä, sillä dekkarigenren sisälläkin tyylilajikirjo on melkoinen. Lisäksi omat mieltymykset tuntuvat heittelevän. Välillä tykästyn keveämpään uutuuteen, toisinaan taas vanha tuttu ystävä voi olla juuri se, mitä on kaivannut.

1. Seppo Jokinen: Hervantalainen

Jokisen pitkän komisario Koskisesta kertovan sarjan parhaita osia! Pian on taas kevät, jolloin ainakin toivon mukaan ilmestyy seuraava osa.

2. Vera Vala: Kuolema sypressin varjossa

Tähän kirjaan minulle ehti syntyä kiintymyssuhde jo ennen sen ilmestymistä, joten hieman oli jännitystä ilmassa, kun lopulta sain kirjan käteeni. Onneksi voin aivan rehellisesti sanoa pitäneeni kirjan italiantuoksuisesta kepeydestä ja murhajuonistakin kovasti. Seuraava osa on jo kirjailijalla lupaavassa vaiheessa!

3. C. J. Sansom: Talvi Madridissa

Tutustuin Sansomiin ensin hänen historiallisen Shardlake-sarjansa kautta. Siihen muuten odottelen jo kovasti kolmatta suomennosta. Talvi Madridissa sijoittuu toisen maailmansodan aikaan ja on enemmän trilleri kuin salapoliisiromaani.

4. Jussi Adler-Olsen: Vanki

Tämä vangitseva lukukokemus tutustutti uuteen pohjoismaiseen dekkaristiin, jonka muiden teosten suomennoksia odottelen myös kovasti.

5. Ann Cleeves: Komisario Perez –sarja

Pääsin jälleen alkuun toista kautta, sillä ensimmäinen Cleevesiltä lukemani teos oli Vera Stanhope -sarjan ensimmäinen suomennos VERA – Kuolonkukkia, joka ilmestyi kesällä. Vera-sarjaa esitetään parhaillaan televisiossa perjantai-iltaisin, ja sarjan seuraava kirja ilmestyy keväällä. Veran innoittamana päätin lukea myös tämän Shetlantiin sijoittuvan toisen sarjan, johon tykästyin kovasti.

6. Åsa Larsson: Uhrilahja

Vuoden parhaita lukukokemuksia! Nautinnollinen yhdistelmä: tuttu sarja, laadukas juoni ja muutenkin huippukirja. Larsson ei ole tyytynyt toistamaan tiheästi samaa, hyväksi havaittua dekkarikaavaa, kuten monet muut.

7. M. J. McGrath: Jään muisti

Tämä teos jäi erityisesti mieleen erikoisesta tapahtumapaikastaan, sillä kirja sijoittuu Grönlannin liepeille, tosin Kanadan puolelle. Hyytävät tunnelmat taattuja tämän parissa!

8. Elizabeth Hand: Pimeää kohti

Synkkääkin synkempi tarina, joka sijoittuu vähän Helsinkiin ja paljon Islantiin, joka kirjassa kuvataan Helvetin esikartanon kaltaiseksi synkkäläksi. Edes Arnaldur Indriðason ei anna näin tummaa kuvaa kotimaastaan.

9. Philip Kerr: Liekit Berliinissä

Berlin Noir -sarjan aloitusosa, ja melkoisen mustaa onkin meno tässä vuoden 1936 Berliiniin sijoittuvassa tarinassa, jossa tutustutaan Bernie Guntheriin, Kerrin yksityisetsiväsankariin. Bernie joutuu tarinan mittaan mm. keskitysleiriin peitetehtävää suorittamaan! Tätä on saatava lisää.

10. Johanna Tuomola: Minkä taakseen jättää

Tuomola oli minulle uusi kotimainen tuttavuus ja miellyttävä yllätys oli, että Tuomolan teokset sijoittuvat Lohjalle, josta taas vuoden vaihduttua tuli työnantajakaupunkini. Tylsäänkin kaupunkiin (anteeksi vain!) voi sijoittaa toimivan rikostarinan. Noora Nurkan tutkimuksia on tarkoitus lukea lisääkin.

Huomaan, että pidän kovasti sarjoista, jotka usein haluan lukea kokonaan. Mutta toisaalta taas uudet tuttavuudet virkistävät kovastikin mieltä. Kotimaisen osuus kymmenen parhaan joukossa on aika vähäinen, vain kolme. Hieman yllättävää, sillä mielestäni luen paljon kotimaisia dekkareita. Toisaalta jotkut vanhat suosikkini, kuten Leena Lehtolainen ja Reijo Mäki, ovat joko vaihtaneet tyylilajia tai sitten olen tietyllä tavalla kyllästynyt, vaikka edelleen kirjat luenkin. Onko listalla yhtään Sinun suosikkiasi? Mikä oli paras dekkarisi vuonna 2012? 

Vuoden 2013 parhaat dekkarit
Vuoden 2014 parhaat dekkarit

TTT: Kirjabloggaajan vuoden kohokohtia

Jälleen on tiistai. Koska kyseessä on kuluvan vuoden 2012 toiseksi viimeinen, päätin tällä kertaa listata taakse jäävän blogivuoden huippuhetkiä. On ollut vauhdikas vuosi! Kiitos siitä teille, rakkaat lukijat ja kommentoijat!

1. Kaksi blogivuotta täynnä

Blogini otti haparoivat ensiaskeleensa 20.11.2010, joten marraskuussa se täytti kaksi vuotta. Aika on kulunut kuin siivillä, ja blogista on tullut kiinteä osa elämääni. Se on oikeastaan lukemisen jälkeen rakkain harrastukseni. Marraskuussa blogin kävijälaskuriin kirjautui maaginen lukusarja 100 000. Aika pyörryttävä tuntemus! Aloitteleville blogeille vinkiksi, että kannattaa vain uskollisesti kirjoittaa blogiinsa sisältöä. Kävijämäärät kasvavat kyllä. Mitään ihmeellistä ei tarvitse olla. Erityisen onnellinen olen tuossa sivupalkissa näkyvästä Lukijat-ryhmästä, joka kasvaa sekin tasaisesti.

2. Blogini on somettunut

Tämän vuoden aikana kirjablogeille alkoi putkahdella omia Facebook-sivuja. Hieman ensin emmin, mutta nopeasti päätin itsekin kokeilla, mitä lisäarvoa se toisi bloggaamiseen. Toihan se. FB-sivullani on tykkääjiä, jotka eivät ole halunneet rekisteröityä blogin lukijoiksi. Se on varmasti ihan kätevä tapa seurata, mitä blogissa tapahtuu, jollei halua tilata sitä esimerkiksi sähköpostiinsa. Minulle FB-sivu on paitsi yksi lisäkontaktiväylä (Facebook on todellakin verkostoitumisen tehoväline) myös kiva foorumi laittaa vaikkapa lehtilinkkejä ja tv-ohjelmasuosituksia näkyville. Kaikesta pienestä en halua tänne varsinaiseen blogiini aina kirjoittaa.

Lisäksi päätin olla rohkea ja kokeilla jotain itselleni uutta. Perustin Twitter-tilin kirjablogille. Twiittailukin on ihan mukavaa, ja yllättäen sielläkin puolella on sellaisia seuraajia, jotka eivät ole blogiin rekisteröityneet tai jotka eivät ole FB-sivun tykkääjiä. Edelleen linkitän arvosteluni myös Kirjaseurantaan.

3. Blogistanian Kuopus

Kuluvan vuoden alussa minäkin osallistuin Blogistanian Finlandia -kisaan. Alkuperäinen idea on Sallan lukupäiväkirja -blogin Sallan. Voiton vei Katja Ketun Kätilö, joka sittemmin osoittautui yhdeksi oman kirjavuoteni huipuksi. Leikkimielinen kilpailumme herätti yllättävänkin laajaa kiinnostusta, ja niinpä helmikuussa Ketulle ojennettiin kukat ja kunniakirja Akateemisessa kirjakaupassa. Salla haastatteli voittajaa. Lisäksi äänestimme myös parhaasta käännösromaanista eli Blogistanian Globalia -palkinnosta. Sen nappasi Sarah Waters Vieras kartanossa -romaanillaan.

Tänä syksynä innostus vain kasvoi, ja nyt marraskuun lopussa kirjabloggaajat valitsivat vuoden parhaaksi lasten- ja nuortenkirjaksi Annukka Salaman Käärmeenlumoojan. Onnittelut Salamalle Blogistanian Kuopus -palkinnosta.

Nuortenkirjat innostivat minuakin pitämään blogissani nuortenkirjateemaviikon, jonka aikana esittelin kaikkiaan kuusi kotimaista nuortenkirjaa. Teemaviikon yhteenvedon voi lukea täältä. Tekstissä on myös linkit kirjaesittelyihini.

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden häntää koetetaan pitää pystyssä myös Facebookissa, jonne syksyllä perustettiin sivu Kotimaiset lasten- ja nuortenkirjat. Minulla on ilo olla mukana sivua ylläpitämässä. Käykäähän kaikki tykkäämässä ja pyytäkää kaverit mukaan!

4. Plagioinninvastainen flash mob -tempaus

Kirjallisuusesseisiin ja -esitelmiin materiaalia kopsaileviin koululaisiin ja opiskelijoihin tympääntyneet kirjabloggaajat pistivät lokakuun alussa pystyyn nettipilan. Kirjoitimme toistakymmentä ”juoniselostusta” etsityimmistä ja luetuimmista klassikkoteoksista. Ideana oli kirjoittaa niin päätöntä soopaa, että kuka tahansa hätkähtäisi ja alkaisi nopeasti haistaa palaneen käryä. Tarkoitus ei siis ollut johtaa ketään harhaan vaan terveellisesti muistuttaa siitä, että netissä vastuu on lukijalla. Kaikki ei olekaan aina totta. Lisäksi nettitekstejä ja -kuvia koskevat tekijänoikeudet. Näistä asioista kouluissa paasataan suu vaahdossa, mutta silti aina vain viikon suosituimpien tekstieni joukossa on vanha kirjoitukseni Ilmari Kiannon Punaisesta viivasta. Kyynisenä ihmisenä en usko, että kaikki lukijat ovat olleet klassikoista kiinnostuneita lukuharrastajia… Oma kirjoitukseni 1.10. oli kuitenkin Pentti Haanpään Noitaympyrästä.

Jotkut pahoittivat tempauksestamme mielensä, mistä olen pahoillani. Tempauksella on kuitenkin ollut ihan oikeasti vaikutusta koulumaailmassa, joten en kadu. Asia on edelleen ajankohtainen.

5. Ensimmäinen korruptioiltani

Kirjabloggaajathan tunnetusti viettävät glamoröösiä elämää, jossa kuohuviini virtaa ja ilmaisia kirjoja tulvii kaikkialta vastustamattomana hyökynä. Ihan tuollaista meno ei ainakaan täällä syrjäkylillä asustavalla ja päivätyössä käyvällä kirjabloggaajalla ole. Valitettavasti.

Ihka ensimmäiseen kustantamon tarjoamaan illanviettoon osallistuin syysloman aikaan Turussa. Mukavinta näin jälkikäteen ajatellen oli tavata ihan elävässä elämässä turkulaisia blogisiskoja. Talvihalit sinne! Toki oli mukavaa kuulla kirjailijoitakin, enkä toki pahastunut kirjalahjasta. Mutta kirjabloggaaja siis joutui astumaan ihan ulos ovesta. Hui.

6. Helsingin kirjamessut

Olen kyllästymiseen asti paasannut onnenpotkusta, jonka ansiosta sain ystäväni Hennan kanssa viettää hauskan ja monin tavoin antoisan kirjamessupäivän Helsingissä. Kotiin raahauduimme kirjapinoja ja leipiä isot pinot mukanamme. Muutaman vuoden tauon jälkeen oli mukava taas haistella messumeininkejä.

Jälleen oli suuri ilo tavata kirjablogistikollegoja WSOY:n vieraanvaraisessa huomassa. Lopultakin pääsin ihan kasvotusten tervehtimään Vera Valaa, jonka esikoisteoksen syntyä olin seuraillut. Kuolema sypressin varjossa on aivan herkullinen dekkari, lue vaikka joululomalla! Veralle ja  perheelle mukavaa joulua! Uutta dekkaria odotellaan…

7. Dekkariseuran blogi

Oman kirjablogini lisäksi kirjoittelen silloin tällöin juttuja dekkareista myös Dekkariseuran blogiin. Tästä mahdollisuudesta olen todella iloinen ja otettu, vaikka välillä tunnen lievää syyllisyyttä, koska päivitystahtini siellä on luvattoman hidas. Kirjoitin sinne keväällä kirjailijahaastattelun Vera Valasta, jonka esikoisteos oli juuri ilmestymässä. Kiitos vielä haastattelusta!

Olen ollut seuran rivijäsen varmaan viisitoista vuotta, joten on mukavaa päästä ihan konkreettisestikin osallistumaan toimintaan. Minulta jopa pyydettiin näytelmäarvio Ruumiin kulttuuriin! Seuran jäsenet saavat pieniä etuja, mutta tärkeintä on saada Ruumiin kulttuuri kotiinsa neljästi vuodessa. Kannattaa liittyä.

8. Magdalena Hai ja kirjatrailerit

Verkottuminen on päivän sana, ja se tosiaan myös toimii ja tarjoaa parhaimmillaan aika huikeita juttuja. Ikimuistoinen projekti lähti sattumalta liikkeelle, kun Magdalena Hai huomasi minun kommenttini J. S. Meresmaan blogissa. Kyseessä oli teksti, jossa Meresmaa esitteli Mifongin perintöön tekemäänsä kirjatraileria. Kirjalle tehtävät esittelyvideot ovat Suomessa vielä lapsenkengissä, mutta kun otin ne esille oppitunnilla, sain kuulla, että innokkaimmat lukijat etsivät niitä ulkomaisista kirjoista ihan omin nokin.

Magdalena ehdotti, että voisimme tehdä yhteistyönä kirjatrailerin hänen elokuussa ilmestyvälle nuortenkirjalleen Kerjäläisprinsessa. Innostuimme molemmat melkoisesti, vaikka ainakin omat taitoni ovat hyvin vaatimattomat. Byrokratiakin saatiin taltutettua, ja niinpä innokas 8.A:ni ryhtyi heti syksyn alussa kirjatraileria vääntämään. Tuloksia voi ihailla Magdalena Hain blogista. Kiitos vielä!

Vinkki kannattaa laittaa mieleen. Kirjatrailerin tekeminen oli monella tavalla mielenkiintoista ja opettavaista.

9. Toinen Kirsin kirjanurkka!

Sain syksyllä blogiystäviltä huolestuneita viestejä, jossa ihmeteltiin kaupalliselle alustalle ilmaantunutta kirjablogia nimeltä Kirsin kirjanurkka. Olinko siirtänyt oman blogini sinne vai oliko kyseessä toinen mutta samanniminen blogi? Ällistykseni oli suuri, sillä kyse oli jälkimmäisestä.

Asiaa selvittelin ja lähetin ko. firmaan useita toivottavasti kohteliaita mutta varsin tiukkoja pyyntöjä, että tämän toisen blogin nimi vaihdettaisiin. Nimiasiassa päästiin nopeasti kompromissiin, eikä ollut tarvetta sen kummempiin toimenpiteisiin. Silti tapaus säikäytti. Kirjablogin nimeä taitaa olla aika vaikea suojata, varsinkaan näinkin tavanomaista. Menestystä Kirsin Kirjakulma -blogille!

10. Oma exlibris!

Pitkäaikainen haaveeni omasta exlibriksestä toteutui, kun keksin tiedustella tekijäksi ystävääni Virvaa. Merkin idea on tekijän, ja hauska, hellyttävä merkki saa minut aina hyväntuuliseksi sen nähdessäni.

Olen ottanut tavaksi, että omistamani kirjan luettuani päätän, liimaanko exlibriksen paikoilleen vai en. Toisin sanoen päätän, jääkö kirja haltuuni pitemmäksi aikaa vai laitanko sen nopeasti kiertoon. Liimaamishetki on aina pikkuisen juhlava. Kiitos merkistä, Virva, ja oikein hyvää joulunaikaa!

Tällaisia tunnelmia tällä kertaa. Mitä kohokohtia Sinun kirjavuoteesi on sisältynyt?

TTT: Lainassa ja lukematta

Kirjahyllyähkystä olen monet kerrat täällä blogissakin avautunut. Kirjoja tulee haalittua huomattavasti enemmän kuin ehtii lukea. Aina kuvittelee, että nyt kyllä luen kaikki rästissä olevat kirjat ennen kuin hankin uusia. Huihai. Jos omaksi hankitut kirjat kasaantuvatkin lukemattomina hyllyyn, on se vain minun ja perheeni ongelma. Hankalampaa on, jos onkin lainannut kirjat jostakin. Kirjasto pitää tässä puolensa ja antaa myöhästymissakot, lopulta. Mutta on tahoja, jotka vain vaieten kärsivät eivätkä rankaise.

Tämän viikon TTT eli kymmenen kärjessä -listani pitääkin sisällään kymmenen lainattua mutta edelleen palauttamatonta teosta.

1. Hellevi Salminen: Sivari

Kirja on peräisin työpaikalta, jonne olemme hankkineet teosta kokonaisen sarjan yhteiseksi kokonaisteokseksi lähinnä ysiluokkalaisia varten. Olisi hyvä, että opettaja olisi lukenut kirjan ennen kuin luettaa sen oppilailla. Pitäisi lukea ja pian. Aikaa tähän mennee korkeintaan kolmisen tuntia, joten kyse on lähinnä saamattomuudesta.

2. Bernhard Schlink: Lukija

Tämäkin on peräisin työpaikalta. Kyseessä on kuitenkin jostain lahjoituksena saatu kappale, jonka ajattelin lukea itse ennen oppilaitten hyllyyn laittamista. Lukematta on vielä, vaikka kesälomalla tämä jo piti hoitaa…

3. Joel Haahtela: Tule risteykseen seitsemältä

Myös tämä on työpaikalta lainassa. Kappaleita on koulun hyllyssä useita, joten ei tarvitse pelätä, että siellä oppilaat saavat vain ei-oota, koska kirjat ovat opella lainassa. Paria tuntia ei kesälomalla liiennyt tähänkään.

4. J. D. Salinger: Sieppari ruispellossa

Kesäloman edellä kuvittelin myös, että olisi aikaa ja tarmoa lukea uudelleen tämä klassikko. Ei ollut. Pitänee kiikuttaa kiireen vilkkaa takaisin työpaikalle asiakkaitten saataville. Lukenevat todennäköisemmin.

5. Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa

Tämä on maannut pinon pohjilla jo vuoden ja on peräisin samasta paikasta kuin edellisetkin. Kun rahaa oli, pistin elämän risaiseksi ja hankin viime vuoden Junior Finlandian saanutta kirjaa oikein kaksi kappaletta. Toinen on ollut tarjolla nuorisolle jo siis vuoden, mutta ei ole saavuttanut merkittävää menestystä. Pari tuntia vaativaan urakkaan ei ole minulta tarmoa löytynyt. Aloitusluvunkin olen joskus tästä lukaissut. Onneksi tänä vuonna palkinto meni kuvakirjalle, ettei tule uutta jonoon ihan vielä.

6. Erkki Tuomioja: Häivähdys punaista

Tämä kirja on maannut meillä jo pian puolitoista vuotta, kauhistus ja nolous. Viime vuoden kevättalvella kävin katsomassa elokuvan Hella, ja sen innoittamana luin Vappu Tuomiojan muistelmateoksen Sulo,Hella ja Vappuli. Alkoi kovasti tehdä mieli myös tätä Tuomiojan kirjaa, mutta missasin sen kirja-alennusmyynnistä. Onneksi Laura tuli hätiin ja lupasi anteliaasti lainata omaa pokkariversiotaan. Varmasti jo kaduttaa. Täältä saa hakea, jos ei enää kestä odottaa J Mutta kyllä minä sen vielä luen, joskus. Ehkä.

7. Alexandra Salmela: 27 eli kuolema tekee taiteilijan

Työpaikan tavoin, ellei jopa rankemmin, hyväksikäytön uhriksi joutuu äiti. Häneltä on ollut lainassa tämäkin teos jo pian kaksi vuotta. Pahaa pelkään, että olen tämän itse ostanut joululahjaksi, koska tämähän oli vuonna 2010 Finlandia-ehdokkaana. Muistelisin tosin, että äitikään ei kirjaa lukenut kokonaan, joten tällä ei vielä liene kiire takaisin?

8. Gil Courtemanche: Kigalin sunnuntait

Tämän kirjan olen maininnut jo lähes kaksi vuotta sitten blogissani, kun olen luetellut kirjoja, jotka pitäisi lukea. Eipä ole paljoa homma edistynyt. Toisaalta äiti ei ehkä ole muistanut tätä kirjaa enää omistavansakaan? Nyt saattaa pian tiedusteluja tulla.

9. Aravind Adiga: Valkoinen tiikeri

Samasta ehtymättömästä lähteestä peräisin tämäkin. Tästä olen huomannut kehuja siellä täällä ihan viime aikoinakin, joten sen puoleen kirja pitäisi saada luetuksi ja takaisin omistajalleen.

10. Meiju Niskala: Olet tässä (Turku)

Tämän kirjan lukemattomuutta ja palauttamattomuutta häpeän eniten. Löysin tämän hauskan kirjan aikanaan, varmaan jo kolme vuotta sitten, Ateneumin kirjakaupasta joululahjaksi äidille. Lahja oli mieluisa. Koska omatkin juureni ovat entisessä pääkaupungissa, jossa myös olen opiskellut, sain kirjan lainaan. Huh.

Auttaakohan julkinen syntien tunnustaminen? Tuskin. Mutta nytpä lainanantajat tietävät, ettei paljoa toivoa ole, jollei itse vaadi saataviaan. Mutta toisaalta enpä pihtaile lainata kirjojani niitä haluaville. Jos joku viipyy tai vaikka rähjääntyykin reissussa, en pahastu. Oikeastaan olisi aika kauheata, jos kaikki lainaan antamani kirjat yhtäkkiä palaisivat kotiin!

TTT: Kymmenen kirjallista joulua

Hitauttani putosin tänä vuonna pois kirjabloggaajien kivasta joulukalenterista, ja ihan omaa, joka päivä avautuvaa joulukalenteria en viitsi vaivoikseni ottaa. Onneksi on TTT, joka pelastaa! Voin kertarysäyksellä pullauttaa ilmoille kaikki patoutuneet kirjalliset jouluvinkkini. Hieman epäilin, ettei kirjoista kovin helposti löytyisi joulukuvauksia, mutta erehdyin. Niitähän on vaikka kuinka! Kaivellessani ikimuistoisimpia esiin mieleen putkahteli uusia, samaten kirjapinoja pöllytellessäni. Joulu on hyvin tunnepitoinen juhla, ja siksipä sitäkin kai on niin runsaasti kirjoissa käsitelty.

Kymmenen kirjallista joulukuvausta:

1. Outi Pakkanen: Katson naamion taa

Tämä muistui mieleen ensin tv-elokuvana, jonka muistan perustuvan kirjaan. Kirjan olen joskus tainnut lukea, elokuvan olen nähnyt parikin kertaa, luulisin. Idea on kuitenkin, että perheeseen odotetaan aattoiltana Joulupukkia, joka saapuukin, mutta osoittautuu – murhaajaksi.

2. Marita Lindquist: Tuuti

Tämä lapsuudesta tuttu kirja palautui mieleeni jonkun blogikaverin kirjoituksesta. 1970-luvulla ilmestyneessä kirjassa alakoulua käyvä Tuuti asuu kahden isänsä kanssa. Isällä on uusi naisystävä Anita, josta Tuuti ei ensin pidä lainkaan, mutta vähitellen suhde alkaa lämmetä. Anita on tulossa isän ja Tuutin luo viettämään jouluaattoa, jonka valmistelut sujuvat vähän niin ja näin. Sillipurkki esimerkiksi lipsahtaa lattialle, ja kinkku tuoksahtaa hieman epäilyttävältä.

”Ulkona satoi lunta. Ikkunasta veti hiukan ja kuusen koristeet liikkuivat ja kimalsivat. Ja sitten lahjat. Tuuti oli ostanut isälle ja Anitalle kummallekin muistilehtiöt, ja kannet hän oli liimannut täyteen kuvia. Isä ja Anita tulivat iloisiksi. He sanoivat, että sellaiset lahjat olivat hyviä, joita tarvitsi ja joita saattoi käyttää. Entäs Tuutin oma lahja! Se iso jonka Anita toi mukanaan. Paras mitä Tuuti oli eläissään saanut.”

3. Ilmari Kianto: Punainen viiva

Korpiloukon torppaankin tulee joulu, kaikesta huolimatta. Parasta ovat joulusauna ja sen päälle oikeaa kahvia. Sitä nimittäin tuo paikalle sattunut yllätysvieras, Simana Arhippaini. Tuomisina on myös suutarin lähettämä kirjanen, Kansalaisen vaaliopas, jota Topi pitelee kunnioittavasti käsissään epäillen sitä ensin ”itse soli-sali-ratiksi”. ”Eikä kukaan näistä erämaan eläjistä ollut muistanut lukea Betlehemin piltistä, jonka juhlaa paraikaa vietettiin humisevassa mailmassa ympäri maapallon…”

4. Satu Grönroos: Lumen syli

Ekaluokkalaisen Helmin joulu ei suju kovin kaksisesti. Äiti on kolmilapsisen perheen yksinhuoltaja, ja lisäksi ruokakuntaan kuuluvat isovelipuoli Pena ja dementoitunut isoisä. Jouluaterian aikana Pena lopulta saapuu paikalle, juovuksissa. Seuraa riitelyä ja murjotusta. Lopulta jaetaan lahjat. Helmi on kovasti toivonut uusia luistimia ja on lähdössä saman tien niitä koettamaan.

”Loikkasin sohvalta, vetäisin paketin Timolta. Se ei ollut ihan niin painava kuin olin luullut, mutta ainakin iso. Marssin paketin kanssa keittiöön. Revin paperit. Ei luistimen kuvaa. Raotin kantta, sisältä pilkisti harmaata.”

5. Laura Ingalls Wilder: Pieni talo preerialla

Kukapa ei muistaisi tätä takuuvarmaa itketyssarjaa televisiosta? Huomattavasti realistisempi on alkuperäinen kirjasarja, jonka muistan alakoululaisena kirjastosta ahmineeni. Tyttären hyllystä löytyi sarjan aloitusosa, joten pääsin tarkistamaan muistikuvieni oikeellisuuden. Preerialla intiaanien keskellä ja luonnonvoimien pauhatessa ympärillä Laura ja Mary odottavat kiihkeästi Santa Klausia ja täytettä takan eteen ripustettuihin sukkiin. Riemu on rajaton, kun sukista paljastuu – ihan oma peltituoppi! Kummallekin oma!

”Sitten he työnsivät kätensä uudestaan sukkiin. Ja he vetivät esiin kaksi pitkää, pitkää karamellikeppiä. Se oli piparminttukaramelliä, puna- ja valkoraitaista. He katselivat katselemistaan noita kauniita makeisia, ja Laura nuolaisi omaa keppiään, vain yhden kerran. Mutta Mary ei ollut yhtä ahne. Hän ei edes koskenut keppiinsä kielellään.”

Muistelisin, että myöhemmissä osissa olisi ollut ankeampiakin jouluja, joissa tytöt saivat lahjaksi vanhat nukkensa, joita äiti oli salaa korjaillut. Saattaa kyllä olla, että tämä tapahtui jossakin aivan muussa kirjassa.

6. Ulla-Lena Lundberg: Jää

Tätä kirjoittaessani kirja on vieläkin vähän kesken, mutta juuri eilen illalla tätä kirjoitusta suunnitellessani tulin kohtaan, jossa Luodoilla vietetään ikimuistoista joulua. Pappilan väki hytisee raivoavan myrskyn kourissa, joka tuntuu puhaltavan vuoteeseenkin. Aamuyöllä merellä uppoaa amerikkalainen rahtialus Park Victory ja kymmenen miehistön jäsentä menehtyy. Uutinen saapuu parahiksi jouluaamun jumalanpalvelukseen.

”Mutta joulua pitää viettää ja isä sulkee Raamatun ja ottaa Sannan syliinsä ja äiti hakee joululahjakorin sisälle. Punaista lakkaa ja nauhoja, sääli avata niin kauniita paketteja! Niissä on ensinnäkin kirjoja, enimmäkseen isälle mutta myös äidille, ja Sannalle kolme satukirjaa! Lisäksi sukkia ja lapasia ja Sannalle tonttu ja Lillukselle jouluenkeli, jonka hän heti tunkee kitaansa kuin kannibaali.”

7. Rauha S. Virtanen: Tapaamme Seljalla

Selja-sarjan toisessa osassa on idyllinen joulukuvaus. Isän uusi vaimo on juuri ennen joulua synnyttänyt kaksospojat Romuluksen ja Remuksen, kuten tytöt heitä kutsuvat. Jouluvalmistelut ovat jääneet perheen tyttöjen harteille. Kris johtaa joukkojaan kuin parastakin siivous-, ruuanlaitto- ja leipomisarmeijaa. Jouluaattona Rea ja pojat haetaan kotiin sairaalasta, ja talo kiiltää puhtauttaan, vaikka Rea on pelännyt vallan muuta.

”Kris kaatoi kahvia ja istuutui sitten tutkimaan työjärjestystä, jonka hän oli laatinut tätä jouluaattopäivää varten. Hän oli jo päiväkausia kulkenut lukemattomia luetteloita ja muistilistoja taskuissaan, sillä hän oli nyt tässä perheessä ottanut harteilleen vastuun joulusta. Hän tunsi itsensä ylen tärkeäksi mutta toisinaan myös avuttomaksi ja epätietoiseksi. Ja kaiken aikaa hän oli kauhean huolestunut, menisikö kaikki nuottien mukaan.”

8. Astrid Lindgren: Peppi Pitkätossun tarina

Minulla on kaikki Pepit sisältävä yhteisnide, jonka olen saanut vanhemmiltani joululahjaksi vuonna 1971. Olen siirtänyt kirjan jo eteenpäin, mutta sain sitä vielä lainaksi tätä juttua varten. Viimeisessä tarinassa Peppi ei tahdo tulla isoksi Peppi, Annikka ja Tommi ovat palanneet Etelämereltä hieman joulun jälkeen. Koska toiset ovat tästä pikkuisen pahoillaan, Peppi järjestää heille ihan oman joulun Huvikummussa.

”Ja totisesti: siellä oli joulukuusi! Kynttilät oli sytytetty ja seitsemäntoista tähtisadetta paloi räiskyen ja levittäen kodikasta tuoksua ympärilleen. Pöydälle oli katettu joulupuuroa ja kinkkua ja makkaraa ja kaikenlaista jouluruokaa, niin, vieläpä piparkakku-ukkojakin. Takassa loimusi tuli, ja hevonen seisoi halkolaatikon vieressä ja kuopi jalallaan. Herra Tossavainen hyppeli edestakaisin kuusessa tähtisateiden välissä.”

Illan päätteeksi lapset nielaisevat Pepin kätköistä löytyvät kiekurapillerit, jotka estävät aikuiseksi kasvamisen (Annikka tosin epäilee niitä tavallisiksi herneiksi).

9. Astrid Lindgren: Eemelin kootut metkut

Tämä on ehdottomasti vahvimpia lapsuuden joulutarinamuistojani. Eemeli järjestämässä yllätyspitoja vaivaistalon asukkaille, joilta ilkeä Komentoora on pimittänyt Eemelin äidin lähettämät jouluherkut. Vielä kaiken päätteeksi Komentoora lähtee itse kylille pitoihin ja lukitsee vaivaiset vaivaistaloon tapaninpäiväksi. Eemelin sappi kiehahtaa ja Aatun kanssa he ryhtyvät toimeen. Äidin varaamat pitoherkut katoavat nälkäisiin suihin ennätysvauhtia ja vaivaiset itkevät ilosta ja kiittävät Eemeliä. Lähtemättömän vaikutuksen on tehnyt mahtava luettelo kaikista herkuista, jotka köyhät ahmivat vatsoihinsa. Tarina vielä huipentuu siihen, kun Komentoora putoaa ahneuttaan Eemelin kaivamaan sudenkuoppaan…

10.  Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä

Legendaarisin joulukohtaus ikinä! Aivan mahtava! Poikien uudispirtti, joka on rakennettu poikamieselämää silmällä pitäen, on valmis ja pöydässä on vahvaa olutta sekä runsaasti karhunlihaa. Eläimillekin on annettu jouluannokset, on saunottu ja ryhdytään syömään. Jouluoljet alkavat houkutella päihtyvää Juhania, ja seuraukset ovatkin sitten kirjallisuushistoriaa.

On muuten ällistyttävän vaikea selittää nykyteinille, miksi ihmeessä kannettiin jouluna oljet tuvan lattialle! Juonen kannaltahan ne ovat kuitenkin olennaisessa osassa, sillä muuten tulipalo ei olisi syttynyt yhtä helposti. Samaten ajatus siitä, että makuuhuone on samalla sauna, on aika vaikeatajuinen. Entä miksi ihmeessä miehet saunovat rohtimiset paidat päällään?

                 

Kymmenen ihanaa mieskirjailijaa

Viime viikolla listasin TTT:hen innoissani löytämiäni kotimaisia naisfantasiakirjailijoita ja heidän hienoja teoksiaan. Pikkuisen jäi kaivelemaan listani sukupuolisyrjivä lähtöasetelma, joten ihan tasa-arvon nimissä (sen kiihkeä kannattaja kun olen) ovat tämän tiistain kärkikympin kirjailijat kaikki miehiä. EB eli ennen blogia kuvittelin lukevani jos ei nyt enemmän mies- kuin naiskirjailijoita, niin ainakin tasapuolisesti kumpiakin. Jotenkin olin ajatellut, että kirjamakuni olisi jotenkin miesmäinen. Blogin sivulle kokoamani Vuoden luetut -listat kuitenkin paljastavat miesten olevan pahasti alakynnessä!

Tällä kertaa TTT-listalle pääsevät ne kotimaiset mieskirjailijat, joiden jonkin teoksen olen lukenut tänä vuonna ja pitänyt. Joukosta uupuu siis monia suosikkimiehiäni. Lisäksi säästän ihan tarkoituksella dekkarikirjailijat myöhempään käyttöön. Järjestys noudattelee omaa lukemisjärjestystäni.

TTT 27.11.2012: Kymmenen ihanaa kotimaista mieskirjailijaa

1. Pasi Ilmari Jääskeläinen

Hieman epäröiden tartuin alkuvuodesta Harjukaupungin salakäytäviin, koska sitä oli kovasti monissa blogeissa viime vuonna kehuttu. Ihastuin, tykkäsin kovasti. Oikeastaan vielä enemmän pidin tämän jälkeen lukemastani Lumikosta ja yhdeksästä muusta, kenties siksi, että yksi keskeisistä henkilöistä on äidinkielen opettaja. Jääskeläinen tuntuu jakavan mielipiteitä, mutta minä kuulun vankkumattomaan ihailijakaartiin, ei mahda mitään. Kolmatta romaania odotellaan!

2. Turkka Hautala

Hiukan oikeastaan hävettääkin, kun tällainen täti-ihminen fanittaa estoitta itseään melkoisesti nuorempaa mieskirjailijaa. Salo vei kuitenkin sydämeni kerralla, eikä se siitä muuksi muutu. Hautala on ehdottomasti suuri suosikkini hänkin. Koko tuotanto, kaikki kolme kirjaa ovat tuolla hyllyssä, myös Paluu ja tämänkeväinen Kansalliskirja.

3. Tuomas Kyrö

Mielensäpahoittaja on kertakaikkisen loistava kirjallinen hahmo, yliveto. Pitääkö tätä enempää perustellakaan? Miniästäkin pidin, samoin Ruskeakastikkeesta, vaikka alkuperäinen on parempi. Kyrön muusta tuotannosta olen lukenut toistaiseksi vain Urheilukirjan.

4. Jussi Valtonen

Blogeista sain vihiä tästä taitavasta kirjoittajasta, joka muuten olisi varmasti edelleen täysin tuntematon. Ihastuin hienoon Siipien kantamiin niin, että luin kaikki toistaiseksi ilmestyneet, eli Vesiseinän ja Tasapainoilun. Mieluusti lukisin Valtoseltakin jotain uutta.

5. Aki Ollikainen

Kertarysäyksellä teki tämä mies minuun melkoisen vaikutuksen! Nälkävuosi on hieno kirja. Oikeastaan kirjoitin siitä turhankin laimean blogiesittelyn, sillä kirja on vain kypsynyt mielessäni.

6. Reidar Palmgren

Kirjailija, jonka tuotantoon suhtauduin aluksi karsaasti, koska minusta julkkisten, ts. näyttelijöiden yms. on Suomessa ihan liian helppoa julkaista kirjoja ja alkaa kutsua itseään sitten kirjailijoiksi. Palmgren kuitenkin on saanut minut vakuuttumaan, että hänen kohdallaan ei ole tästä kyse. Alkuun pääsin äänikirjan muodossa, kun kuuntelin Lentämisen alkeet. Tänä syksynä luin uudenkarhean Sudenmarjan ja pidin luonnon onnistuneesta mystifioinnista ja odottamattomista juonenkäänteistä. Mielenkiintoinen kirja.

7. Juha Itkonen

Itkoselta olen lukenut Myöhempien aikojen pyhiä silloin, kun se oli Finlandia-ehdokkaana, eli vuonna 2003. Myöhemmin luin teoksen Kohta samaten uutena, ja tänä syksynä Hetken hohtavan valon. Itkonen tuntuu kirjoittavan yhä laveampia teoksia, mutta pidin uusimman tarkasta ajankuvasta ja eräänlaisesta tavallisen elämän tapahtumattomuudesta.

8. Riku Korhonen

Korhonen, tuo Turun massahurmaaja, on minulle uusi kirjallinen tuttavuus. Olen lukenut hänen kirjoistaan vain uusimman eli Nuku lähelläni (jossa by the way on Korhosen omistus, mulle). Kahden ja yhden yön tarinoita on jo vuosia odotellut tuolla hyllyssä, ja Lääkäriromaanin kohdalla jouduin harjoittamaan taannoin kirpputorilla melkoisia itsehillintämenoja. Kielellisesti Nuku lähelläni on hiottu kauniiksi. Paikoin lauseet muistuttavat aforistisia pienoisrunoja. Tykkäsin kyllä.

9. Petri Tamminen

Tamminen on jonkinlainen Itkosen kirjallinen vastakohta, niukkuuden mies. Tämänsyksyinen Rikosromaani ei ainakaan ollut paksuudella pilattu. Aiemmin olen nautiskellut myös Enon opetukset sekä Mitä onni on.

10. Roope Lipasti

Lipastilta naurahtelin läpi äänikirjaversion Rajanaapurista.

Onko listallani yhtään Sinun suosikkikirjailijaasi?

TTT: Kymmenen fantastista naiskirjailijaa

Tämän tiistain TTT:n eli kymppikärkilistan idea alkoi muhia päässäni viime viikolla, kun aloittelin blogini nuortenkirjateemaviikkoa. Ajatuksenani oli kerätä vähän materiaalia pian koittavaa Blogistanian Kuopus -kisaa varten ja muutenkin nostaa esille nuortenkirjallisuutta vähän paremmin. Minulla on ilo kuulua Facebookin Kotimaiset lasten- ja nuortenkirjat

-sivun ylläpitäjiin, joten senkin vuoksi teema tuntui istuvan minulle ja blogiini hyvin. Muutenkin koetan jo ihan työni vuoksi pitää edes pikkuisen silmällä sitä, mitä kaikkea mielenkiintoista lanu-puolella tapahtuu. Siellä nimittäin tapahtuu. Oli hauska sattuma, että kesken teemaviikkoni ilmestyi lauantain 17.11. Hesarissa Suvi Aholan essee nuorten aikuisten kirjoista. Kirjoitus herätti vilkasta keskustelua kirjablogeissakin.

En suunnitellut oman teemaviikkoni lukemisia mitenkään etukäteen, vaan nappasin lukemattomien kirjojeni pinosta kaikki nuortenkirjat. Kun ne loppuivat, poikkesin lähimpään kaupungin lomautuksista huolimatta auki olleeseen kirjastoon ja lainasin lisää. Vasta nyt, kun viikko alkaa olla pian kasassa, huomaan, että kaikki lukemani kirjat ovat naisten kirjoittamia ja kotimaisia. Huomaan myös, että useat lukemani teokset ovat enemmänkin tuota vaikeasti määriteltävää nuorten aikuisten kirjallisuutta kuin sitä, mitä ehkä perinteisemmin on ajateltu nuortenkirjallisuudeksi. Jotenkin koen kaikenlaisten raja-aitojen asettelun kuitenkin vaikeaksi ja turhaksi, haitalliseksikin. Tietysti luokittelusta on jossakin apua, mutta tiukka rajanveto on aiheetonta. Kirjallisuutta voi lukea kuka tahansa. Kannattaa, ihan oikeasti, olla ennakkoluuloton ja kokeilla erilaista. Voi yllättyä.

Mutta asiaan! Kymmenen fantastista suomalaista naiskirjailijaa ja heidän kirjansa (miten oppisin keksimään tiiviitä otsikoita näihin?!):

1. Anu Holopainen: Syysmaa-sarja

Tutustuin sarjaan sopivasti tänä vuonna. Kesällä nimittäin ilmestyi (käsittääkseni) sarjan päätösosa Matkalaiset. Syysmaa on kiehtova fantasiasarja, sopivan erilainen mutta samalla riittävän perinteinen. Kustantaja suositteli joitakin teoksia takakansiteksteissä ”varttuneille nuorille”, mikä herätti hilpeyttä. Suosittelen kaikille fantasian ystäville ikään ja sukupuoleen katsomatta. Kirjat ovat sen verran itsenäisiä, että voi oikeastaan aloittaa mistä kohtaa sarjaa hyvänsä. Toki järjestyksessä lukemisesta on etua, jos haluaa hahmottaa kokonaisuuden.

2. Kirsti Ellilä: Majavakevät

Selkeästi edellistä nuoremmille lukijoille suunnattu teos, jossa on mukana aimo ripaus maagista realismia. Hienoa luontokuvausta ja tärkeää ajateltavaa, joten ei ole pahaksi vanhemmillekaan lukijoille.

3. J. S. Meresmaa: Mifongin perintö

Kirjoittajan esikoisteos, joka aloittaa sarjan. Kyseessä on oikeastaan historiallisen romaanin ja fantasiaromaanin sekoitus, ja monet ovatkin kaivanneet teokseen enemmän fantasiaelementtejä. Pidin kirjan tunnelmasta ja odottelen jo jatko-osaa, sillä oikeastaan tässä päästiin vasta lopussa varsinaisen asian eli niiden mifonkien pariin. Tästäkin kirjoittaessani olen näköjään pohdiskellut kohderyhmäkysymystä, kuten moni muukin. Fantasia ei ole ”vain” nuorten iloksi kirjoitettua.

4. Hanna van der Steen: Tähtisilmät-sarja

Todellinen mielikuvituksen runsaudensarvi ahmimisikäisille. Rinnakkaisina maailmoin kotoinen suomalaiskunta Pernainen (joka ei sitten ihan tavallinen olekaan) ja Tähtilinnan fantasiamaailma, sankarittarina kolmetoistavuotiaat kaksoset Armada ja Elena. Aloitusosa Ennustus on esitelty tarkemmin täällä. Olen lukenut myös kakkososan eli Kirouksen, ja keväällä ilmestyy päätösosa Lumous.

5. Magdalena Hai: Kerjäläisprinsessa

Kirja on myös Gigistä ja Henrystä kertovan steampunk-sarjan aloitusosa. Tämä oli ensimmäinen kosketukseni kiehtovaan steampunkiin, johon kannattaa tutustua tarkemminkin. Kerjäläisprinsessa maistunee parhaiten ahmimisikäisille, mutta omista kahdeksasluokkalaisistanikin monet pitivät kovasti. Kirjatraileriprojektimme oli myös monin tavoin antoisa.

6. Seita Vuorela: Karikko

Tämän syksyn upea uutuusteos, jonka todella toivoisin löytävän tiensä myös monen aikuisen lukijan käsiin. Lue tarkemmin hiljattainen esittelyni sekä mitä kirjoitin aikoinaan Seitan kirjasta Viima.

7. Annukka Salama: Käärmeenlumooja

Jälleen esikoiskirja ja laajemmaksi suunnitellun sarjan aloitusosa. Kakkososa Piraijakuiskaaja lieneekin jo hyvässä mallissa. Sitä odotan! Salaman luoma maailma joukossamme elävine faunoideineen on todella kiehtova. Mukana melkoinen annos eroottista latausta.

8. Mila Teräs: Tyttö tulevaisuudesta

Tämä aikamatkustusaiheinen nuortenkirja herätti uudelleen kiinnostuksen Teräksen tuotantoon. Kyseessä on vuonna 2004 ilmestynyt esikoiskirja, mutta tänä vuonnakin on ilmestynyt uusi teos nimeltään Perhosen varjo. Siinä käsitellään ajankohtaista nuoren naisen syömishäiriötä, mutta mukana on käsittääkseni vahva annos myös fantasiaa.

9. Elina Rouhiainen: Kesytön

Tämä Susiraja-sarjan aloitusosa on minulla tätä kirjoittaessani vielä kesken. Paksusta kirjasta on vielä neljännes lukematta. Alku oli hieman hidas, mutta mukaan tulee koko ajan lisää kiinnostavia ja salaperäisiä asioita. Kirjaa oli illallakin vaikea laskea käsistään, ja tunti sen parissa hujahti nopeasti. Kirjoitan tästä pian lisää!

10. Virpi Saarinen: Jäälinnun sulka

Kaikki edelliset listan kirjat olen lukenut viimeisen vuoden sisällä, mutta halusin tähän mukaan yhden hieman vanhemmankin lukukokemuksen. Saarinen sai tästä teoksesta Olvi-säätiön palkinnonkin. Olen kirjoittanut vuonna 2004 mm. näin:

”Jäälinnun sulka on vetävä ja raikas kertomus, jossa yhdistyvät mielenkiintoisesti fantasian ja tyttökirjojen parhaat perinteet. Saarinen ei turhaan selittele outoja ilmiöitä, vaan saa ne tuntumaan lähes luonnollisilta. Kivikauden elämää on kuvattu tarkasti ja kiinnostavasti. Silti mukaan on ujutettu mukavasti ripaus feminismiä. Vaikka sekä Laian että Auran tarinat päättyvät onnellisesti, ratkaisut eivät ole liian imeliä.”  Uskon, että Jäälinnun sulka kestää lukemisen nyt ainakin yhtä hyvin kuin Teräksen Tyttö tulevaisuudesta.

Hieno lista kerrassaan, jos minulta kysytään. Suomessa on todella paljon erittäin lahjakkaita nuortenkirjailijoita! Tässä listassa eivät siis todellakaan ole kaikki, vaan vain niitä, joiden teoksia olen itse lukenut ja pitänyt. Mielenkiintoista on kyllä naisten mieletön ylivalta fantasiavaikutteisessa nuorten- ja nuorten aikuisten kirjallisuudessa. Ahola mainitsee esseessään nimeltä yhden miehen eli Kaj Korkea-ahon ja hänen teoksensa Tummempaa tuolla puolen. Siihen en ole törmännyt, mutta kiinnostaisi kyllä. Mitä ajatuksia aihe Sinussa herättää? Luetko nuortenkirjoja? Mitä ja miksi? Kiintoisaa olisi kuulla myös, jos et lue nuortenkirjoja. Mitkä ovat syyt vai onko niitä? Sana on vapaa.

TTT: Kymmenen lukemaani Finlandia-voittajaa

Top Ten Tuesdayssa tänään Kymmenen lukemaani Finlandia-palkittua. Finlandia-palkinnon jakoperusteita ja -menetelmiä on vuosikymmenten mittaan muuteltu radikaalistikin, mutta nykytila on siis sellainen, että palkinnon voi saada kotimainen kuluvan vuoden aikana julkaistu romaani (ei kuitenkaan sarjakuvaromaani) ja palkinnon valitsee kolmen esilukijan (tänä vuonna Janna Kantola, Riitta Kulmanen ja Lasse Saarinen) valitseman enintään kuuden ehdokkaan joukosta yksi ihminen, joka tänä vuonna on presidentti Tarja Halonen. Ehdokkaat julkistetaan 15.11. eli ylihuomenna. Veikkauksia ehdokkaista voi käydä esittämässä Kirjantila-blogissa tai kurkkaamassa Sinisen linnan kirjastosta. Itse olen päättänyt pitäytyä arvailuista, sillä olen siinä todistetusti surkea ja esiraati ennakoimaton. Viimevuotinen ehdokaslista oli tyrmäävä esimerkki jälkimmäisestä, todisteet edellisestä voi kurkata täältä.

Muistin virkistykseksi viimevuotiset ehdokkaat:

Eeva-Kaarina Aronen: Kallorumpu (Teos)

Kristina Carlson: William N. päiväkirja (Otava)

Laura Gustafsson: Huorasatu (Into)

Laila Hirvisaari: Minä, Katariina (Otava)

Jenni Linturi: Isänmaan tähden (Teos)

Rosa Liksom: Hytti nro 6 (WSOY)

Näistä kirjoista en ollut ainuttakaan edes avannut ehdokkaita julkistettaessa. Sen jälkeen tilanne on kohentunut aika lailla, sillä olen lukenut kirjoista peräti puolet eli Liksomin, Hirvisaaren ja Linturin teokset. Loppuja tuskin tulen koskaan lukemaankaan.

Pitemmittä jorinoitta kuitenkin päivän listaan eli kymmeneen lukemaani voittajateokseen. Vaikka suhtautumiseni Finlandia-palkintoinstituutioon vaikuttaa ainakin omasta mielestäni nuivahkolta, huomasin yllätyksekseni lukeneeni tähänastisista voittajista peräti kymmenen, kenties jopa yksitoista. Joukossa on muutamia romaaneja ja kirjailijoita, joista on tullut todellisia suosikkejani, osasta jo ennen voittoa, osasta sen avulla. Listaan lukemani voittajat tässä aikajärjestyksessä.

1. Eeva Joenpelto: Tuomari Müller, hieno mies (1994)

Joenpeltoa olin lukenut jo aika tavalla ennen tätä voittoa, ja edelleen ajattelen, että palkinto oli eräänlainen elämäntyöpalkinto loistavalle kirjailijalle, sillä ko. teos ei mielestäni ole lainkaan hänen parhaansa.

2. Hannu Mäkelä: Mestari (1995)

Tähän tartuin vanhemman kollegani innostamana, vaikka aihekin, Eino Leino, kiinnosti. Mielenkiintoinen teos, josta edelleen on muistikuvia. Kannattaisi lukea joskus uudelleenkin.

3. Antti Tuuri: Lakeuden kutsu (1997)

Tuurin Pohjanmaa-sarjan teokset olin tämän ilmestyessä lukenut Talvisotaa lukuun ottamatta ja Pohjanmaa-elokuvakin oli oikein teatterissa käyty katsomassa. Ihan paras osa sarjaa ei tämäkään teos ole, ja muistaakseni palkinnon jälkeen puhuttiinkin, että haluttiin Tuurille antaa Finlandia tavallaan koko sarjasta ja elämäntyöstä (joka tosin on sittemmin jatkunut entistä parempana).

4. Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi (2000)

Tämä herätti ansaittua huomiota erilaisena voittajana ja vielä esikoisromaaninakin. Muodoltaan erikoinen scififantasiaromaani käsittelee tärkeitä aiheita vetävässä muodossa. Teos on edelleen yksi suurista suosikeistani, samoin muukin Sinisalon tuotanto.

5. Hannu Raittila: Canal Grande (2001)

Ensikosketukseni Raittilan tuotantoon. Pidin kirjasta ja kirjoittajan tyylistä kovasti. Asiaa auttoi, että matka Venetsiaan oli itselläkin juuri takana, maisemat olivat siis tuttuja.

6. Kari Hotakainen: Juoksuhaudantie (2002)

Hotakainen oli minulle tuttu jo entuudestaan, mutta tämän loistavan romaanin äärellä rakastuin. Sen jälkeen on ilmestynyt vieläkin parempi teos eli Ihmisen osa. Hotakaisella nyt vain on se kuuluisa hyvä lause niin hyvin hanskassa, ettei voi kuin ihailla.

7. Pirkko Saisio: Punainen erokirja (2003)

Hotakaisen jälkeen tämä oli kuin toiselta planeetalta. Katkonaiseen tyyliin totuttuani nautin kyllä tästäkin kovasti, ja olen lukenut jatko-osistakin ainakin toisen. Saisio on monipuolinen lahjakkuus, ei voi kieltää. Rohkea nainen. Palkintorahat lahjoitti muistaakseni Setalle?

8. Kjell Westö: Missä kuljimme kerran (2006)

Ensimmäinen lukemani Westön teos sitten Leijojen kaupungin yllä, josta olin pitänyt. Tähän rakastuin. Ehdoitta.

9. Sofi Oksanen: Puhdistus (2008)

Ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen voittaja, jonka olin lukenut ennen voittoa. Suuri suosikkini voittajien joukossa ja muutenkin.

10. Rosa Liksom: Hytti nro 6 (2011)

Miksi, oi miksi? En ymmärrä vieläkään. Voittajan olisi pitänyt olla tämä, mutta eipä päässyt edes ehdolle.

Mikä on Sinun suhteesi menneisiin Finlandia-voittajiin? Onko tapanasi aina lukea voittaja, kenties ehdokkaatkin? Mitkä voittaneista tai hävinneistä vielä kannattaisi lukea ja miksi?

TTT: Kymmenen lukematonta klassikkoani

Lähes 40 senttimetriä laatuluettavaa!

TTT on täällä taas! Tällä kertaa listaan kymmenen klassikkoa, jotka majailevat kirjahyllyssäni odottamassa lukemista mutta joihin en sitten vain ole vielä tullut tarttuneeksi. Ovat siis ikään kuin vaiheessa, kuten on tapana sanoa. Jotkut kirjaparat ovat jo melkein menettäneet toivonsa. Aakkosjärjestyksessä mennään, sillä niin on kirjahyllynikin järjestäytynyt.

1. Karen Blixen: Eurooppalaisena Afrikassa

Tämän muistan hankkineeni, kun olin nähnyt Blixenistä kertovan huikean elokuvan Minun Afrikkani. Robert Redford ja Meryl Streep, ahh! Nenäliinoja meni pakka, ja maisemat olivat lumoavia. Ja mikä tarina! Mikä kohtalo! Mikä nainen!

2. Giovanni Boccaccio: Decamerone

Tästä olen lukenut otteita etsiessäni sopivaa näytenovellia, kun aikoinaan vedin lukion historiankursseja. Mukavaa oli! Pitäisi ehtiä joskus enemmän. Hyllystä löytyy tästä pokkariversio.

3.  Italo Calvino: Paroni puussa

Tämän sain aikoinaan ennakkoperintönä mummulta, joka tuskin oli kirjaa itse lukenut. Selvittämättä jäi, miksi se oli hänen ja pappan hyllyyn eksynyt. Tammen Keltaisen kirjaston alkuperäisversio, ei kansipapereita.

4. Dante: Jumalainen näytelmä

Tästä minulla on juhlallisen oloinen kovakantinen tiiliskivi. Auskultoinnissa jouduin pitämään kirjallisuustunnin jollekin lukioryhmälle ja sen tiimellyksessä tätäkin kirjaa sivuttiin. Tunnin jälkeen ohjaava opettaja totesi hieman säälien, että en ole tainnut lukea kirjaa. 24-vuotias opiskelija joutui nolona sivistymättömyytensä tunnustamaan. Mutta kuten sanottu, kirja on jo hyllyssä, joten eiköhän se siitä!

5. Dostojevski: Rikos ja rangaistus

Ei ole herra D:n vika, että innostus hänen tuotantoaan kohtaan ei ole täällä kovin suuri. Syynä nuivuuteen on eräs massiivinen kirjatentti, joka läheni vauhdilla. Lauantaiaamun tenttiin luin vielä perjantaina Idioottia kirjastossa kahdeksan tuntia laskien vuoroin minuutteja, vuoroin sivuja. Ei kovin nautinnollista. Sen verran keskeisestä kirjallisuushistorian järkäleestä on silti kyse, että kyllä minä vielä joskus… Muitakin herran teoksia olen tullut hamstranneeksi.

6. Günter Grass: Kampela

Tämän kirjan tarina on sama kuin tuon nro 3:n eli Calvinonkin.

7. Aino Kallas: Valitut teokset

Tämän teoksen sisällön olen lähes tulkoon kokonaan lukenut aiemmin. Kun Valitut teokset julkaistiin, minun oli ihan PAKKO saada se itselleni. Kallas on nimittäin suuri suosikkini ja ihanteeni. Ajattelin hetimiten lukea tämän, mutta siinäpä on valitettavasti hyllyssä pölyttymässä.

8. L. Onerva: Mirdja

Tämä erittäin keskeinen kotimaisen kirjallisuuden klassikko on odotellut vuoroaan todella pitkään. Opiskeluaikana tämä jäi vähän syrjään, ja taisi olla hankalasti saatavillakin, mutta kymmenisen vuotta sitten L. Onerva tuli tavallaan muotiin ja SKS julkaisi Mirdjasta uuden painoksen. Merkittävää suomalaista naisen kirjoittamaa proosaa, siis juuri omintani. Luen tämän vielä, uskokaa pois!

9. Edgar Allan Poe: Kootut kertomukset

Todellinen alelöytö, joka maksoi muistaakseni alle kymmenen euroa. Tästäkin olen osia lukenut eri yhteyksissä sekä joitakin kertomuksia kuunnellut äänikirjoina. Tälle löytyy hyllystäni myös kumppani: Nikolaj Frobeniuksen Pelon kasvot, Poesta kertova fiktiivinen elämäkertaromaani. Lukematta on sekin, mutta aikomuksena on lukea nämä joskus rinnan.

10. William Styron: Sofien valinta

Tämän pelastin kirjaston poistomyynnistä 50 sentillä. Olen pariinkin kertaan katsonut kirjan tarinaan perustuvan loistavan elokuvan (Meryl Streep tekee jälleen huikean roolityön!). Vielä joskus minä tämänkin…

Tie helvettiin on tunnetusti katettu hyvillä aikomuksilla. Toivottavasti en nyt näiden kirjojen takia kuitenkaan ihan sinne kuumimpaan paikkaan joudu!

Onko sinulla hyllyssäsi vastaavia hyviä aikomuksia? Mitkä näistä minun lukemattomistani odottavat sinullakin parempia aikoja? Mistä minun kannattaisi aloittaa, mikä kiireimmän kaupalla lukea ensimmäisenä?

Aiemmat Kirsin kirjanurkan TTT:t:

Näitä kirjoja en aio lukea

Keskeytetyt kautta aikojen

Kirjoja halloweenin ratoksi

TTT: Kymmenen pelottavinta kirjaa halloweenin ratoksi

Vastustan halloweenin viettoa noin ylipäätään amerikkalaisena hapatuksena, joka ei suomalaiselle avaudu mutta jonka markkinamiehet ovat osanneet mainiosti krääsän myyntiin valjastaa meilläkin. Toisaalta eipä tuo nyt minua haittaakaan, ja jos lapsilla on kivaa, niin mikä jotteivät saa juhlia. Silti perinteinen pyhäinpäivän vietto jotenkin puhuttelee yksitotista suomalaista sieluani paremmin, olemmehan tunnetusti hyviä pitämään ikävää.

Halloweenin kunniaksi tämän viikon kymmenen kärjessä -listalla on halloweenina tai milloin tahansa luettavaksi sopivia pelottavia kirjoja, omat suosikkini eli pelottavimmat lukemani kirjat kautta aikojen:

1. Agatha Christie: Kurpitsajuhla

Tämä ei selittelyjä kaivanne. Lukemisesta on jo aikaa, mutta muistaakseni Christiekin hieman nyrpisteli nenäänsä amerikkalaisen juhlan vietolle. Kenties, mutta joka tapauksessa lasten illanvietto päättyy karmeasti, kun yksi osallistujista on hukutettu salissa ämpäriin, josta aiemmin koetettiin napata omenoita pelkillä hampailla tms. Ei varsinaisesti niinkään kammottava teos, mutta halloweenin juhlintaan sijoitettuna dekkarina oivallinen ajankohtaan.

2. Stephen King: Hohto

Olen varsin vähän lukenut puhdasta kauhukirjallisuutta, mutta genren kuninkaan tuotannosta löytyy useita todellisia kauhuhelmiä. Listalleni nousee peräti kolme. Hohdon luin ensimmäisenä Kinginäni, ja pelkäsin todella! King käyttää loistavasti lapsen näkökulmaa kauhutunnelman luomisessa. En ole vieläkään uskaltanut katsoa elokuvaa, vaikka Jack Nicholson on suuri suosikkini.

3. Stephen King: Se

Viemäriverkostossa pesivä pahuus on syöpynyt kuvitteellisiin verkkokalvoihini loppuiäksi. Jälleen lapset keskiössä. Pelleasu ei ole tämän jälkeen naurattanut…

4. Stephen King: Kolkuttajat

Muistan kirkkaasti kirjan alkuasetelman. Mies kävelee metsässä kotitalonsa lähellä ja kompastuu johonkin maasta pilkistävään metallireunukseen. Kun hän alkaa kaivaa esinettä näkyville, se paljastuu jättimäiseksi UFO:ksi, lentäväksi lautaseksi. Samalla mies tulee päästäneeksi aluksesta irti voimia, joita ei voi hallita…

5. Patricia Cornwell: Post mortem

Moniin aikoihin ja kirjoihin en ole enää Cornwellia kestänyt lukea, koska kirjat ovat mahdotonta sontaa, mutta tämä oli ensimmäinen suomennos Kay Scarpetta

-sarjasta ja veret seisauttava lukukokemus. Murhaaja tunkeutui naisten makuuhuoneisiin parvekkeiden tai tuuletusikkunoiden kautta öisin… Meillä oli tuohon aikaan tapana nukkua parvekkeen ovi avoinna, vain hyttysverkko-ovella suljettuna.

6. Jyrki Vainonen: Tornit

Tornit alkaa maailmanlopun tunnelmissa. Päähenkilö Henrik on juuri paloitellut ja haudannut äitinsä ruumiin tämän ohjeiden mukaan, kun alkaa ennennäkemätön sade, joka nostaa suuren tulvan. Kolmen viikon sateen jälkeen Henrikin talo huuhtoutuu jokeen. Mies itse pelastautuu tekemälleen lautalle. Tunnelma ei paljon aurinkoisemmaksi muutu myöhemminkään.

7. Pekka Manninen: Peili

Yksinäiselle majakkasaarelle asettuneen Mirjamin katraasta katoaa lammas, sitten rantaan huuhtoutuu alaston vauvan ruumis. Tapahtumat saavat yhä makaaberimpia käänteitä, kun Mirjam päättää viedä löytämänsä ruumiin kastettavaksi ennen hautaamista. Sitten venetsialaisten aikaan saarelle rantautuu joukko pakanallisia bakkanaaleja viettävä seurue. Karmaiseva kirja monessa mielessä, sillä kuuluu myös huonoimpiin lukemiini kirjoihin.

8. Mia Vänskä: Musta kuu

Tämän syksyn uutuuskirja, esittely löytyy täältä.

9. Päivi Alasalmi: Vainola

Kauhukirjaparodia, jossa goottilaisilla kauhuromanttisilla elementeillä leikitellään herkullisesti. Voi lukea myös ryppyotsaisesti ja kokeilla, milloin oma pokka pettää. Kirjailijalla ei petä.

10. Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa

Tämän tieteisdystopian luettuani nukuin pitkään yöni huonosti. Vieläkin muistan tämän kirjan heti, kun näytetään karttaa maailman ydinvoimaloista, jotka on rakennettu merenrannoille.

Mitkä ovat sinun pelottavimmat lukukokemuksesi? Mitä luet pyhäinpäivänä?

Aiemmat TTT-jutut:

Näitä kirjoja en aio lukea

Kymmenen keskeytettyä kauttaaikojen

Idea minulle Satulta, Satulle The Broke and the Bookish -blogista.