"Seisoessani siinä kirjaston ulkopuolella Cow Lanella ajattelin, että taivaassa kirjasto on varmasti auki vuorokauden ympäri, seitsemänä päivänä viikossa. Eipäs kun kahdeksana päivänä viikossa."
Olipa aivan mainio dekkari!
Olin kuullut Piiraan maku makea
-dekkarista hyväksyvää hyminää, eikä siis suotta ole hymisteltykään.
Kanadalainen Alan Bradley on
onnistunut luomaan kiehtovatunnelmaisen tarinan, joka tekee kunniaa
brittidekkariperinteelle. Epäilin etukäteen hieman, kuinka uskottava voi olla
11-vuotias tyttö dekkarin päähenkilönä, mutta turhaan. Tarinan maailmassa
Flavia de Luce on mitä uskottavin sankaritar. Kirja oli viihdyttävä ja ihan
oikeasti jännittäväkin, ja siinä on mukavasti kirjallisia viittauksia, joita
oli hauska bongailla lukiessa.
Bradley ei turhia
pohjustele, vaan tapahtumat lähtevät liukkaasti liikkeelle. Flavian isä
järkyttyy, kun talon portailta löytyy kuollut jänkäkurppa nokassaan yhden
pennyn postimerkki. Viesti on isälle selvä kertavilkaisulla, mutta Flavia
joutuu tekemään hieman töitä saadakseen tarkoituksen selville. Sitä ennen
Flavia kompastuu talon puutarhassa kuolevaan mieheen, joka kuiskaa hänelle
viimeiseksi sanakseen ”Vale” eli
näkemiin. Kuka mies oli, miten hän joutui puutarhaan ja ennen kaikkea, kuka
hänet murhasi? Söikö hän palan ikkunalaudalle jätetystä vaniljapiiraasta ennen
kuolemaansa?
Flavia ei ole mikä tahansa
pikkutyttö. Hän on erittäin kiinnostunut kemiasta, ja kaikeksi onneksi vanhassa
sukutalossa on täydellisesti varustettu mutta hylättynä uinaillut laboratorio.
Labrasta on tullut Flavian maanpäällinen taivas. Älykäs tyttö ei ole
sosiaalisesti kovin lahjakas, eikä asiaa ainakaan auta hieman omituinen perhe.
Äiti Harriet on kuollut, eikä isä ole toipunut vaimon menettämisestä vaan
hautautuu postimerkkikokoelmansa kanssa äreänä työhuoneeseensa. Teini-ikäisten
siskojensa kanssa Flavia käy avointa sotaa, jossa menetelmät ovat julmia.
Läheisin ihminen Flavialle tuntuu olevan isän vanha uskollinen palvelija Dogger,
sotaveteraani, joka saa välillä outoja kohtauksia.
Flavia ryhtyy ratkaisemaan
arvoitusta rohkeasti ja pelkäämättä. Lisää pontta hänen tutkimuksensa saavat,
kun isä vangitaan epäiltynä murhasta. Arvoituksen ratkaisu näyttää liittyvän
isän menneisyyteen, vanhaan poikien sisäoppilaitokseen. Hyppäsikö opettaja
Twining tosiaan koulun katolta kuolemaansa vai autettiinko häntä? Entä miten
siihen liittyi rehtorin omistama äärettömän arvokas postimerkki?
Bradley on mielestäni
tavoittanut Flaviassa mainiosti lapsen ajattelumaailman. Asiat eivät aina pysy
mielessä ihan loogisessa järjestyksessä, joten mutkia tulee matkaan.
Pelottomuus ja lapsenusko vievät ovelan ja fiksun Flavian tilanteisiin, joissa
lukijakin joutuu puremaan kynsiään pelosta. Huumoriakaan ei ole unohdettu.
Hammasraudoista saa vaikkapa kätevän tiirikan…
Ihanan nostalgisen tunnelman
kirjaan tuo valittu aika. Tapahtumat sijoittuvat nimittäin sodanjälkeiseen
Englantiin Yrjö VI:n hallituskaudelle. De Lucen sukukartano sijaitsee
idyllisessä pikkukaupungissa, jossa kaikki tuntevat toisensa.
Vaikka päähenkilö on
pikkutyttö, kyseessä ei ole mikään lastendekkari. Se sopii kyllä mainiosti
luettavaksi lapsillekin, kunhan lukeminen vain sujuu. Jos pitää Christien
dekkareista, epäilemättä ihastuu tähän. Kokemukseni mukaan edelleen osa
teini-ikäisistä (ja ns. ahmimisikäisistä) lukee mielellään juuri Christien
tyylisiä dekkareita.
Ilahduttavaa on, että
kyseessä on sarjan aloitusosa. Kakkososa on jo ilmestynyt suomeksikin nimellä Kuolema ei ole lasten leikkiä, ja se on
ehdottomasti luettavien listallani. Kirjoja on jo julkaistu kuusi kappaletta,
ja tulossa pitäisi olla vielä ainakin neljä lisää.
Alan Bradley: Piiraan maku makea (The Sweetness at the Bottom of the Pie)
Suom. Maija Paavilainen.
Bazar 2014.
Ostettu e-kirjana.
Piiraan maku makea (The Sweetness at the Bottom of the Pie), Bazar 2014
Kuolema ei ole lasten leikkiä (The Weed That Strings the Hangman's Bag),
Bazar 2014
A Red Herring without Mustard
I Am Half-Sick of Shadows
Speaking from Among the Bones
The Dead in Their Vaulted Arches8. euroni #lukuhaasteeseen.