Pauli Jokinen: Selli 88

 

Saimme tutustua Helsingin poliisin ensimmäiseen punikkirikostutkijaan Arpia Haahtiin Pauli Jokisen esikoisdekkarissa Jääleinikin kuolema viime vuonna. Ihan oikea ja edelleen ratkaisematon rikos Helsingin Punavuoressa v. 1932 käynnistää Jääleinikin kuoleman tapahtumat, mutta lopulta ollaan paljon monimutkaisempien ja vaarallisten kuvioiden äärellä. Arpia saa työparikseen äkeän ja vitivalkoisen etsivä Nestor Frantsilan, eikä yhteistyö käynnisty täysin yskimättä. Pian miehet kuitenkin huomaavat toinen toisensa ammattilaisiksi.

Jokisen toinen Arpia Haahti -dekkari Selli 88 ei ole varsinaisesti saanut innoitustaan tosielämän rikoksesta, mutta faktatieto senkin idean ytimessä on. 1910-luvulla syntynyt jääkäriliike tavoitteli Suomen itsenäisyyttä tarvittaessa voimakeinoin, mikä tietysti huolestutti Venäjää. Niinpä jääkäreitä yritettiin valvoa, vakoilla ja vangita kaikin keinoin. Merkittävä osa jääkäreistä sai sotilaskoulutuksen Saksassa, mutta kiinni jääneet suljettiin Pietarin pahamaineiseen Špalernajan vankilaan ja heitä kutsuttiin kalterijääkäreiksi.

Selli 88:n tapahtumat sijoittuvat vuoden 1932 loppusyksyyn ja Helsinkiin. Arpia Haahdin yksityiselämässä ei ole kehumista. Miehen työpaineiden takia perhe on hajonnut ja vaimo muuttanut pariskunnan pojan kanssa vanhempiensa luokse Siuntioon. Tilanne tuntuu olevan lopullisessa umpikujassa, ja Arpia yrittää hukuttaa murheensa miekkailuharrastukseensa ja työntekoon.

Työtä onkin tarjolla, sillä Helsingissä rötöksistä ei ole pulaa, mutta poliisin resursseista kyllä on. Frantsila on ottanut epämääräisen pituisen virkavapaan, ja uusi esimies määrää Arpialle työpariksi nuoren poliisikokelaan eli oman siskontyttönsä Jenny Katteluksen. Kaunis, iloinen ja sanavalmis flappertyttömäinen Jenny on käynyt Suomenlinnan poliisiopiston, mutta se ei vielä takaa työpaikkaa poliisivoimissa, ainakaan naiselle.

Jenny pääseekin pian harjoittelussaan mukaan tositoimiin, sillä Talin laukkakilpailujen jälkeen Helsingin kaupunginvaltuutettu ja kultakauppias Verner Alander ilmoitetaan kadonneeksi. Arpia ja Jenny ehtivät tuskin kirjata Alanderin vaimolta miehen tuntomerkit ylös, kun tämä jo löytyy oman liikkeensä takahuoneesta raa’asti murhattuna.

Pian poliisit yhdistävät Alanderin murhan ainakin kahteen toiseen tapaukseen. Kaikilla murhatuilla miehillä on samanlaiset omituiset arvet leuassa ja rinnassa, rinnan arpea peittävä kalteritatuointi sekä kultasormus. Lukijalla tietää, mikä miehiä yhdistää, mutta poliisilla sen selvittelyyn menee melko pitkään.

Pakkaa sekoittavat vielä niin etsivän keskuspoliisin etsivät johtajansa Esko Riekin käskyttäminä kuin venäläisetkin, joiden Suomen vakoiluorganisaatiota juuri vahvistetaan aktiivisesti. Meno Helsingin kaduilla ja kujilla on levotonta ja vaarallistakin.  

Selli 88 on jälleen taiten ja pieteetillä rakennettu historiallinen jännitysromaani, jossa poliisit ratkovat kimuranttia rikosvyyhteä käytettävissään olevin rajallisin keinoin. Teoksen perustunnelma on mustahko, eivätkä välähdykset Špalernajan kuulusteluhuoneen tapahtumista vuoden 1918 keväällä ole kovin mieltä ylentäviä. Synkillä ja pahoilla teoilla on seurauksensa tarinan nykyhetkessä, kuten lukija jo varsin varhaisessa vaiheessa päättelee. Sen sijaan murhaajan arvaamiseen lukijalle ei anneta työkaluja ennen kuin on aivan pakko. Sen suhteen saa hapuilla yhtä pimeässä kuin poliisin etsivätkin.

Sopivaa kepeyttä Jokinen on kirjoittanut tarinaan muun muassa Arpian vähän odottamattoman miekkailuharrastuksen avulla. Romanttiset kuviotkaan eivät mene ihan odotetuimman kaavan mukaan. Arpia on kovin perso kauniiden naisten perään, mutta saa yleensä lähinnä näpeilleen. Omien tunteiden setviminen ei ole helppoa karskille poliisimiehelle!

Pauli Jokinen: Selli 88
Myllylahti 2023. 280 s.
Kansi Kaisu Sandberg.

Arvostelukappale.

Arpia Haahti -sarja:

Jääleinikin kuolema
Selli 88 

Pauli Jokinen: Jääleinikin kuolema

 

Laina Yli-Rautalammi surmattiin asuntoonsa Sepänkatu 19 Helsingissä 12. päivänä kesäkuuta 1932. 23-vuotiaan kampaajan pää oli hakattu murskaksi ja lopuksi hänet oli hukutettu kylpyammeeseen. Tekopaikalta löydettiin verinen miesten paita. Tapaus on edelleen selvittämättä. 

Tämä verinen tosielämän nuoren valkoisen naisen murha lukuisine epäiltyineen alkoi kutkuttaa suosittuna kävelyoppaanakin toimivan toimittaja-tietokirjailija Pauli Jokisen mielikuvitusta niin, että koronan hiljennettyä maailman hän päätti kirjoittaa sen ympärille esikoisdekkarinsa. Jääleinikin kuolemassa alkuasetelma seurailee historiallisia faktoja, eli kampaaja Laina Yli-Rautalammi löytyy asuntonsa kylpyammeesta raa’asti murhattuna.

Tästä helsinkiläisestä kerrostalosta
Laina Yli-Rautalammi löytyi
raa'asti murhattuna kesäkuussa v. 1932.

Jääleinikin kuolemassa Laina Yli-Rautalammen murhaa alkaa selvittää Helsingin rikospoliisin etsivä Arpia Haahti, joka on poliisivoimien harvoja punikkitaustaisia työntekijöitä. Työpariksi hänelle osoitetaan jyrkän oikeistolainen etsivä Nestor Frantsila, joka ei suostu menemään Helsingin punaisten kortteleiden lähellekään ilman dobermanniaan Adaa.

Murhatutkinnan tuoksinassa miehet enemmän tai vähemmän yrittävät ymmärtää toisiaan ja tutustua, koska työpariin luottaminen nyt kuitenkin on poliisityössä tärkeä edellytys. Kummallakin on takanaan ankaria menetyksiä toistakymmentä vuotta aikaisemmin käydyssä raa’assa sisällissodassa.

Laina Yli-Rautalammen tapaus vie Haahdin ja Frantsilan nopeasti mielenkiintoisille mutta varsin vaarallisille jäljille. Käy ilmi, että Laina on kampaajana työskentelyn ohella toiminut jonkinlaisena luksusprostituoituna, jolla on ollut asiakkaanaan melkoisen kiinnostava joukko vaikutusvaltaisia miehiä. Mutta onko Lainalla ollut vielä kolmaskin tulolähde? Mihin kaikkeen nuori nainen on hyödyntänyt valokuvaustaitojaan?

Seuratessaan vihjeitä ja johtolankoja Haahti päätyy Vallilan Voima -nyrkkeilyseuran harjoitussalille ja tutustuu Lainan kampaajatyötoveriin Raita Harmoseen. Kiehtova nuori nainen vetoaa Haahtiin vaarallisen vahvasti, ja pian hän huomaa olevansa ehkä rakastunut. Mutta onko Raita ollenkaan sitä, mitä sanoo olevansa? Murhajuttu on poikkeuksellisen kimurantti, eikä oikein mikään ole miltä näyttää. Ilmeisesti tapaukseen on sekaantunut myös ulkovaltojen edustajia.

1930-luvun alun Suomi ja Helsinki ovat kuin luotuja lähihistoriallisen dekkarin näyttämöiksi. Poliittinen tilanne on jännitteinen, rikollisuus rehottaa sodan traumatisoimassa maassa kieltolain nostettua kierroksia, poliisivoimat toimivat mitenkuten hyvin ohuen koulutuksen saaneen henkilöstön voimin ja EK eli suojelupoliisin edeltäjä Etsivä Keskuspoliisi vainoaa sumeilematta kaikkia kommunisteiksi epäilemiään. Meno on villiä, eikä väkivaltaa karteta tai poliisia kunnioiteta.

Pauli Jokinen myös tuntee Helsingin ja sen murhien historian kuin omat taskunsa, sillä hän on muun muassa kirjoittanut teoksen Helsingin murhahistoria (Into, 2020). Jääleinikin kuolemassa Jokinen soveltaa tietämystään tarinankerronnassa oivallisesti, ja miljöö on todellakin aito ja kiinnostava. Juonenpunonta Jokiselta sujuu mainiosti, ja Lainan murhan selvittelyn tuoksinassa niin poliisit kuin lukijakin hapuilevat moneen otteeseen pimeässä tai joutuvat tekemään kiperiä valintoja johtolankojen kesken.

Henkilökuvauskin toimii oikein mukavasti, ja enemmän kuin mielelläni lukisin lisää Haahdin ja Frantsilan rikostutkimuksista ja yksityiselämänkin kiemuroista Helsingissä. Toivottavasti siihen tarjoutuu jo pian mahdollisuus, viimeistään ensi vuonna.

Esikoisdekkaristi aloittamassa murha-
kävelyä hyytävässä Helsingissä
keväällä 2022.

Jokisen esikoisdekkarin ilmestymistä juhlistettiin pienessä piirissä jäätävän kylmässä keväisessä illassa viime viikolla kirjailijan vetämällä murhakävelyllä. Mikäli murhakävelyt tai muut opastetut Helsinki-kävelyt kiinnostavat, kannattaa vilkaista Walk Helsingin sivuja.

Pauli Jokinen: Jääleinikin kuolema
Myllylahti 2022. 335 s.
Äänikirjan lukija Panu Vauhkonen.
Kansi Kaisu Sandberg.

Arvostelukappale.