Oivallinen valinta koulun
kirjallisuusesseen aiheeksi on klassikkokirjailija Pentti Haanpää ja
hänen tunnetuin teoksensa Noitaympyrä.
Tässä hyväksi havaitussa esseessäni selostan hieman teoksen juonta ja kerron
tärkeimmät tiedot kirjasta. Kirja on sopivan lyhyt ja juoneltaan vetävä, joten
sen lukaisee vaikka yhdessä illassa.
Pentti Haanpää (1905–1955) oli tunnettu
ja lukijoiden keskuudessa erittäin suosittu suomalainen kauhukirjailija, joka tunnetaan
erityisesti laajasta kauhunovellituotannostaan.
Haanpää kirjoitti yli 300 novellia ja kymmenen romaania sekä useita toimintaelokuvien
käsikirjoituksia.
Haanpää syntyi Pohjois-Pohjanmaalla silloisessa Pulkkilassa Leskelän kylässä yhteiskunnallisesti ja
kirjallisesti toimeliaaseen sukuun. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijöitä.
Isä on kirjailija Mikko Haanpää ja äiti on Maria Susanna o.s. Keckman.
Äidin suku oli aikanaan tunnettua sikojen jalostuksen hyväksi tehdystä työstä.
Itse Haanpää hankki kirjoittamistottumusta julkaisemalla salanimellä tarinoita
siihen aikaan suosituissa viihdelukemistoissa, kuten Korkeajännitys ja
Texwiller.
Haanpää
meni 1940 naimisiin kirjanpitäjä Alli Karjalaisen kanssa.
Pariskunnalle syntyi tytär Elsa vuonna 1945.
Pentti Haanpää hukkui kalastusretkellä syyskuun
lopulla vuonna 1955 Pyhännän Iso-Lamujärveen. Alkoholilla oli
tiettävästi osuutta asiaan, mutta varmaa tietoa siitä ei ole.
Haanpää piti itse parhaana
teoksenaan vuonna 1931 valmistunutta maagista romaaniaan Noitaympyrä. Kirjailija oli tuolloin jo vakiinnuttanut asemansa suomalaisen
viihdekirjallisuuden kärkinimenä, ja
Noitaympyrästä ennustettiin myös kansainvälistä läpimurtoa. Maan suuret
kustantajat kilpailivat ankarasti käsikirjoituksesta, mutta Haanpää päätti
lopulta julkaista sen omakustanteena kerätäkseen itselleen suuremman osan
rahallisesta tuotosta. Ratkaisu oli omana aikanaan rohkea mutta Haanpään
kannalta viisas. Noitaympyrän
tuotoilla hän saattoi keskittyä loppuaikansa vain kirjoittamiseen vailla
taloudellisia huolia. Kirja julkaistiin uudelleen vuonna 1956, kirjailijan
kuoleman jälkeen, kustantajien yhteistyönä kunnianosoituksena Haanpään hienolle
uralle.
Noitaympyrän
päähenkilö on metsätyömiehen peitehahmossa esiintyvä Pate Teikka. Hän ei löydä
sijaansa aikansa suomalaisessa yhteiskunnassa, koska silloinen ajattelutapa ja
tiukka uskonnollisuus kielsivät kaiken noituuden ja magian, erityisesti mustan
magian harjoittamisen ankarasti. Hän kohoaa kuitenkin yliluonnollisten
kykyjensä ansiosta tukkijätkästä pelätyksi työnjohtajaksi. Kun yhtiö painostaa
työntekijöitään työskentelemään tehokkaammin ja halvemmalla vallitsevan
maailmanpulan (eli laman) varjolla, Teikka ei voi sitä hyväksyä, vaan painuu
kannattajineen maantielle. Siellä hän kokee monenlaista ja ajautuu lopulta
asumaan Lappiin etelästä matkalla olevan maisterioriginellin Raunion kanssa.
Lyhyen hyvän ajan jälkeen Raunio loukkaantuu auto-onnettomuudessa ja tekee
turhautuessaan itsemurhan.
Pate Teikka kaipaa
ystäväänsä ja maagiveljeään Rauniota syvästi ja tekee epätoivoissaan ratkaisun,
joka kirjoittamisaikana tuntui lukijoista varmaankin mahdottomalta: hän astuu
rajan yli Neuvostoliittoon. Hän ei näe Suomessa minkäänlaisia elämisen
mahdollisuuksia. Neuvostoliittoon hän loikkaa, koska tietää siellä tundralla
edelleen asuvan suomensukuisia kansoja, joiden shamanistiset taidot ovat
ylivertaisia. Pate Teikka toivoo voivansa oppia udmurttishamaaneilta, miten
matkustetaan transsissa eli loveen langenneena tuonpuoleiseen. Ajatuksena on
noutaa Raunio takaisin rajan takaa ja palata sitten yhdessä Suomeen.
Vaarallisen matkan jälkeen
Pate Teikka lopulta saapuu tundralla asuvien heimojen tärkeimmän shamaanin luo.
Hän joutuu ensin vaikeitten tehtävien, kuten Hiiden hirven kaatamisen, avulla
todistamaan omat kykynsä ja puhtaat aikeensa. Kun epäluulot ovat haihtuneet,
Pate Teikka astuu shamaanioppaansa kanssa Noitaympyrään, maagiseen kehään,
jonka kautta pääsee kärpässieniuutteella autettuna kuoleman valtakuntaan,
vaikka onkin vielä elossa. Ilokseen Pate löytääkin Raunion, joka ensin
vastustelee palaamista. Pate kuitenkin saa juoniteltua Raunion mukaansa. Kun
miehet heräävät transsista, on pettymys melkoinen, kun Pate huomaa, että Raunio
on lähinnä zombie. Tyyppi myös haiskahtaa luvalla sanoen kammottavasti
kalmolta, jota madotkin ovat jo päässeet kalvamaan. Paha vain, että zombiet
eivät voi enää palata kuolleitten valtakuntaan edes Noitaympyrän kautta. Pate
pakenee, ja Raunio-zombie jää vaeltelemaan tundralle vailla päämäärää.
Haanpään Noitaympyrä on suomalaisen
kauhuperinteen klassikko, eikä syyttä. Kirja on kestänyt hämmästyttävän hyvin
aikaa, ja on suoranainen ihme, ettei siitä ole jo tehty Hollywood-elokuvaa.
Zombie-kohtaukset nykyaikaisin erikoistehostein maustettuna olisivat todella
herkullisia! Alun tukkilaisromantiikan
sävyttämä hitaus tietysti hieman hankaloittavat lukemisen alkuun pääsyä, mutta
viimeistään keskivaiheilla kirja suorastaan imaisee mukaansa. Lopussa jotkut
kohtaukset, kuten kuolleitten maailman inhottavat kuvaukset, ovat suorastaan
ällöttäviä, mutta ne kuuluvat lajityypin perinteeseen.
Pentti Haanpää: Noitaympyrä
1931/1956. 98 sivua.