A. M. Frost: Likaista peliä ja Kohtalokas ystävä

 

Pari vuotta sitten törmäsin Bazar-kustantamon luettelossa teokseen nimeltä Näkymätön kuolema. Kirjailija A. M. Frostista kerrottiin, että kyse on kirjailijanimestä, jonka takana on ’kirjaileva kaksikko’. Sittemmin kirjaileva kaksikko on astunut julkisuuden valokeilaan, ja jo majuri Jangista kertovan kirjasarjan kakkososan Likaista peliä kansiliepeessä savonlinnalaiset Anne ja Matti Hakkarainen poseeraavat yhteisessä kirjailijakuvassa.

Olen ollut Näkymättömän kuoleman äärellä hieman hämmennyksissäni. Kyseessä on Suomen talvisodan aikaan ja sen melskeisiin sijoittuva tarina, jonka keskushenkilönä on pitkänhuiskea mustahiuksinen ja -viiksinen sinisilmä majuri Peder Jang. Majurilla on erityisasema Suomen armeijassa, sillä hän on Mannerheimin kummipoika.

Vanhemmistaan Jangilla sen sijan ei ole tietoa, mutta mitä ilmeisimmin hänessä virtaa sekä eurooppalaista että aasialaista verta. Mannerheim on tuonut hänet aikanaan Suomeen Kaukoitään suuntautuneelta tutkimusmatkaltaan. Sitkeät huhut väittävät, että marsalkka itse olisi Jangin isä.

Näkymättömän kuoleman tarina seurailee pitkälti ihan realistisia sotatapahtumia talvisodan alkuvaiheilta, ja olen juttuunikin kirjannut, että esimerkiksi Helsingin ensimmäisen pommituksen kuvaus on ollut pysäyttävä. Sitten jossain vaiheessa juoni alkaa saada kierroksia, joista ei enää virallisesta historiankirjoituksesta välttämättä löydy vahvistusta. Fakta ja fiktio kietoutuvat saumattomasti yhteen ja lopputuloksena on jokseenkin omanlaisensa sota- tai vakoilutrilleri.

Oman mausteensa tarinaan tuo Peder Jangin huima menestys naismaailmassa. Nainen kuin nainen tuntuu olevan kuin sulaa vahaa hänen herrasmiehenkäsissään. Hiuksia nostattavan jännittävät toimintakohtaukset rintamalla ja sen itäpuolella rytmittyvätkin vahvan eroottisilla kohtauksilla. Mutta sitten Peder kohtaa viileän kaunottaren Helle Haagan, leskeksi jääneen Valpon agentin. Onko kiinalaista filosofiaa harrastava ja itämaisia kamppailulajeja taitava majuri kohdannut vihdoinkin vertaisensa?

Anne ja Matti Hakkarainen antoivat pari viikkoa sitten videohaastattelun Facebookin Dekkariryhmässä (tallenne on siellä edelleen katsottavissa) ja kaksikkoa oli haastateltu myös uusimpaan Ruumiin kulttuuriin (3/2020) juttuun, jossa kerrottiin kirjoittajapareista. Jälkimmäisessä haastattelussa pariskunta kertoo, miten idea Peder Jangista sai alkunsa. Alun perin tarkoitus oli kirjoittaa vain yksi kirja, mutta tällä hetkellä tähtäimessä on kahdentoista kirjan kokonaisuus, jossa vähitellen edetään sotien loppuun asti.

Intohimoisina dekkarien lukijoina Hakkaraiset halusivat kirjoittaa itsekin dekkarin. Mutta koska Matti Hakkaraista kiinnostavat myös sotakirjat ja Anne Hakkaraista rakkausromaanit, lopputuloksena on trillerimausteilla tehostettu hybridi niistä kaikista.

Ainaisesta lukuruuhkasta kärsivänä sarjan kaksi seuraavaa osaa eli jo mainittu Likaista peliä ja tänä vuonna ilmestynyt Kohtalokas ystävä tulivat lukuvuoroon perätysten.

Likaista peliä -kirjassa on vetävä alku. Talvisotaa on käyty runsas kuukausi, ja vuodenvaihteen jälkeen tuntuu, että vihollinen vetää hetken henkeä. Jangin tukikohdasta lähtee ambulanssibussi kuljettamaan haavoittuneita sairaalaan Helsinkiin, ja kyydissä on lisäksi muutama lomalainen. Sairaita hoitaa matkalla lotta Maria Jaala, joka on Helle Haagan läheinen ystävä ja majuri Jangin lähetti Aulis Rasilan morsian. Lisäksi kyydissä on tiedustelun eversti Rantamala mukanaan joukko tärkeitä asiakirjoja. Matkalla bussi joutuu väijytykseen. Kuljettaja ja muut matkustajat tapetaan, mutta Maria ja eversti otetaan vangeiksi. Bussi ajetaan pois paikalta.

Kun bussin katoaminen lopulta huomataan ja jälkiä on seurattu hylätylle torpalle asti, alkavat tapahtumat vyöryä yhä kiihtyvää tahtia. Majuri Jang kokoaa nopeasti tiedustelu- ja pelastuspartion, jonka tehtävänä on noutaa vangitut rajan takaa ja aiheuttaa viholliselle mahdollisimman paljon tuhoa. Seuraa siis taas hiuksia nostattavan jännittävä retki vihollisen selustaan! Nämä kuvaukset kaikissa sotakirjoissa saavat minulle aina kylmän hien pintaan. En tajua, miten kaukopartiomiehet ja muut oikein kykenivät hommansa hoitamaan.

Jangin ryhmä päätyykin paikkaan, joka kirjaimellisesti kuhisee vihollisia, mutta onneksi rohkeat ja sitkeät miehet älykkään ja neuvokkaan johtajansa avulla keksivät pian keinot, joilla voi harventaa vastustajan miesvahvuutta tehokkaasti.

Vangiksi päätyneet lotta ja eversti eivät valitettavasti ole majurin Jangin tukikohdan ainoat murheet. Vihollinen on mitä ilmeisimmin soluttautunut myös tukikohdan sisälle, sillä joku murhaa väkeä sotatoimien keskellä. Helle Haagaa vastustajan häikäilemättömyys kylmää, ja pian hän huomaa viikatemiehen kaatavan uhrejaan yhä lähempää itseään.

Likaista peliä päättyy talvisodan päättymisen jälkeisiin päiviin. Majuri Jangin ryhmän onnistunut isku rintaman taakse on auttanut Suomea sotaponnisteluissa, mutta varsinaista lopputulemaa se ei muuttanut. Myös tukikohtaa piinannut murhaaja napataan lopussa.

Kohtalokas ystävä sijoittuu välirauhan aikaan syksyyn 1940. Tunnelma Suomessa on jännittynyt. Talvisota on päättynyt tappioon, ja merkittävä osa pinta-alasta on jouduttu luovuttamaan. Maailmansota sen sijaan jatkuu ja kiihtyy ympärillä, ja sillä on suoria vaikutuksia Suomen tilanteeseen.

Jang ja armeijan palvelukseen rauhan aikanakin jäänyt Aulis Rasila matkustavat kirjan alussa Savonlinnaan, missä heidän tiedustelupartionsa jäsen Jurvanen on joutunut putkaan syytettynä räjähdevarkaudesta. Jang ei kuitenkaan usko Jurvasen syyllisyyteen, ja herääkin epäily, että tekeillä on jokin sabotaasiyritys, jota johdetaan itärajan takaa. Todisteita ei kuitenkaan vielä saada kokoon riittävästi, joten Jurvanen joutuu jäämään nimismiehen hoteisiin.

Peder Jangin ja Helle Haagan välit ovat suorastaan jäiset. Majuri ei ole saanut yhteyttä Helleen puoleen vuoteen, vaikka yritys on ollut kova. Majuri määrätään matkustamaan Saksaan tapaamaan korkeaa saksalaista johtoporrasta, ja Helle määrätään hänen mukaansa sihteerin peiteroolissa. Vastahakoinen Helle taipuu pakon edessä, mutta houkutus päästä paikan päälle selvittelemään aviomiehen kuolemaan liittyviä olosuhteita pehmittää hänen vastarintansa.

Juuri ennen matkalle lähtöä Jang törmää rohkeasti käyttäytyvään kaunottareen, joka antaa ymmärtää olevansa yksi Jangin entisistä rakastajattarista. Jang ei kuitenkaan kuolemakseenkaan muista, kuka nainen voisi olla. Naisen tuttavallinen käytös ei jää Helleltäkään huomaamatta. Harmikseen tämä toteaa, ettei ole kaikesta huolimatta pystynyt karistamaan Jangia mielestään.

Kohtalokas ystävä on episodimaisempi kuin kaksi edeltävää sarjan osaa. Rauhan aika on selvästi kaikista vakoilu- ja sabotöörikuvioista huolimatta hankalampi miljöö toimintatrillerille. Saksan matkan kohokohdaksikin jää vähän laimeasti Hellen aviomiehen salaisuuden paljastuminen. Todelliset vaarat uhkaavat seuruetta taas täällä koto-Suomessa, ja hetkeksi jännitys tiivistyykin entiseen malliin syrjäisen maatilan liepeillä, mutta aiempien osien mielikuvitukselliset juonet eivät saa nyt vertaistaan jatkoa.

Koska taistelutoimintaa on nyt aiempaa vähemmän, sivuja on ollut varaa käyttää enemmän erilaisten ihmissuhdekuvioiden setvimiseen ja lakanatkin saavat välillä melkoisen kuumaa kyytiä. Ainakin sarjan henkilöt entuudestaan tuntevalle tarina on edelleen viihdyttävä, vaikka jännityksen suhteen odotukset eivät tällä kertaa aivan täyttyneetkään. 

Majuri Jang -sarjan osat voi lukea epäjärjestyksessä ja sarjan voi aloittaa mistä osasta tahansa, sillä jokaisessa kirjassa on itsenäinen juonikuvio, joka ratkaistaan. Keskeisten henkilöiden elämät tietysti etenevät kirja kirjalta.

A. M. Frost: Likaista peliä
Bazar 2019. 414 s.

A. M. Frost: Kohtalokas ystävä
Aula & Co 2020. 419 s.

Arvostelukappaleita.

A. M. Frost: Näkymätön kuolema #dekkaritiistai

’Yksi asia vielä.’ Helle kääntyy katsomaan Jangia silmiin. Nenässään hän tuntee leivinuunissa kypsyvien leipien tuoksun. ’Niin?’ ’Sinähän olet Valpon agentti, eikö niin?’ Jang kysyy. Helle jähmettyy, mutta vain sekunnin sadasosaksi. ’Mistä ihmeestä sinä sellaista päättelet?’ ’Liian monta yhteensattumaa tässä matkan varrella. Ja aika harva sairaanhoitaja osaa tapella kuin katujätkä.’ ”

Suomen armeijan majuri Peder Jang ei ole mikään tavallinen upseeri. Jang on tummakulmainen ja muutenkin komeakasvoinen pistävän sinisine silmineen, sekä pitkä ja lihaksikas. Raaka voima ei kuitenkaan ole hänen henkilökohtaisen puolustuksensa kulmakivi, vaan kiinalaisilta munkeilta opitut kehonhallinta- ja taistelumenetelmät. Myös kiinalainen sotafilosofia on Jangille tuttua ja siitä on hänelle kenttätyössä etua.

Poikkeuksellisia taitojaan Jang pääsee testaamaan syksyisessä Helsingissä vuonna 1939. Miehen kannoilla tuntuu olevan kiusallisia nuuskijoita. Entä miksi Kämpin viileä tarjoilijatar tuntuu jotenkin väärään paikkaan sijoittuneelta? Jangin lukuisat ulkomaanmatkat kiinnostavat niin Valpoa kuin Neuvostoliiton vakoojiakin.

Sodan alkamista odoteltaessa lukijalle esitellään myös Helsingin Sanomain toimittaja Arno Hautala, Jangin vanha ystävä, sekä Aulis Rasila Helsingin Pasilasta. Aulis saa muiden nuorukaisten tavoin kutsun ylimääräisiin kertausharjoituksiin. Hautala haluaisi kovasti osallistua konkreettisesti isänmaan turvaamiseen, mutta silmävamma estää palvelukseen astumisen. Aulis Rasila taas tuntee olevansa kovin arka ja epävarma tuntemattoman ja pelottavan tulevaisuuden edessä. Mieluiten hän olisi jäänyt kotiin. Junassa matkalla Itä-Suomeen majuri Jang kiinnittää huomiota älykkääseen nuorukaiseen ja värvää tämän lähetikseen.

Myös karhumainen vääpeli Yrjö Valkama kuuluu sodan alettua Jangin lähipiiriin. Kun tositoimet Kannaksella alkavat, osallistuu majuri Jang poikkeuksellisen aktiivisesti toimintaan. Miehen ällistyttävistä strategiataidoista on korvaamatonta apua tarvikepulassa kärvisteleville joukoille, mutta muutama paha takaisku osoittaa, että aivan Jangin lähipiirissä on vakooja, joku, joka vuotaa suunnitelmat ajantasaisina viholliselle.

Paljon pahempi ongelma on rintaman tuntumassa Terijoella salaista asetta valmisteleva puna-armeijan everstiluutnantti Zhdanov. Tämän ainoana tavoitteena on taata nopea voitto Suomesta, sillä se palauttaisi hänet takaisin Stalinin suosioon ja sisäpiiriin. Pystyykö Peder Jang estämään venäläisten pirulliset suunnitelmat? Entä mikä osuus on viileällä kaunottarella Helle Haagalla kaikessa tässä?

Huomasin A. M. Frostin Näkymättömän kuoleman sattumalta Bazarin luettelosta. Vierasperäinen (ja kuhmolaisen sahanterän kaima) kirjailijan nimi kiinnitti huomiota, kun kirjan kerrottiin sijoittuvan talvisodan aikaan. Kyseessä onkin kirjailijasalanimi, jonka taakse kätkeytyy ’kirjaileva kaksikko’. Pintapuolisesti silmäilin kirjan esittelyn, tulkitsin sen mielessäni sopivan dekkariharrastajalle (sota-aikaan sijoittuva dekkari) ja poimin sen kuunteluun.

Pian huomasin, että olin asennoitunut hieman väärin. Näkymätön kuolema on osittain hyvinkin perinteinen sotakirja, jossa suomalaiset jermut pistävät kampoihin ylivoimaisina päälle vyöryville iivanoille. Taistelukohtauksia ja vatsanpohjaa jäätäviä tiedusteluretkiä tehdään sekavina sodan alkuviikkoina. Voitot ja raskaat tappiot vuorottelevat.

Rinnalla kulkee kuitenkin vakoilutrillerimäisiä juonia. Omien joukosta on seulottava vakooja, ja Terijoella häärivä Zhdanov, Jangin vanha tuttu, kuinkas muuten, on myös eliminoitava ja mieluiten ajoissa ennen kuin venäläisten kammottava juoni ehditään toteuttaa.

Faktan ja fiktion kudelma oli ensin vähän häiritsevä, kun lukiessani (= kuunnellessani) yritin kerrata mielessäni sodan kulusta ja sen aikaisista poliittisista kuvioista tietämiäni seikkoja ja sovitella niitä yhteen kirjan tapahtumien kanssa. Jossain vaiheessa kuitenkin oivalsin, että ei kannata olla turhan tarkka tosiseikkojen suhteen vaan on parempi vain antautua jännittävän seikkailun vietäväksi. Viihteeksi tämä on tarkoitettu ja sellaisena se erinomaisen hyvin toimiikin.

Koska en ole mikään puristinen sotakirja-asiantuntija, menivät Näkymättömän kuoleman taistelu- ja toimintakohtaukset melko täydestä. Esimerkiksi Helsingin ensimmäinen pommituspäivä on kirjassa kuvattu pysäyttävästi, samoin vihollisen linjojen taakse ujuttautuneen partion sabotaasi-iskun kuvaus sai hiukset pystyyn.

Päähenkilöt ovat lajityypeille eli sotaseikkailulle ja trillerille tyypilliseen tapaan karrikoituja. Peder Jangin mielenkiintoista taustaa väläytellään vasta aivan varovasti, joten sopivaa latausta jatkoa varten on jo olemassa. Karikatyyrimaisuudesta huolimatta tai sen ansiosta lukijan on helppo pitää sankareista ja vielä helpompi syvästi inhota pahiksia, mikä tuottaa suuren nautinnon, kun paha saa ansaitun palkkansa. Siis juuri niin kuin pitää ollakin.

Näkymätön kuolema saakin ensi vuonna jatkoa, sillä kyseessä on sarjan aloitusosa. En pane sitä lainkaan pahakseni. Mielelläni kuulisin ainakin, miten suomenpystykorva Aadolfin tarina jatkuu!

A. M. Frost: Näkymätön kuolema.
Bazar 2018. Äänikirjan lukija Jaakko Ohtonen, kesto 14 h 35 min.

Ostettu.

#dekkaritiistai-sarja:

Arttu Tuominen: Silmitön
Antti Tuomainen: Palm Beach Finland
Fiona Barton: Leski
Tuomas Nyholm: Leijona
JP Koskinen: Kannibaalien keittokirja
Jaakko Melentjeff: Hukkuneet
Lone Theils: Runoilijan vaimo
Ane Riel: Pihka 
Arne Dahl: Rajamaat
Marko Immonen: Murhapaikanhakijat
Max Seeck: Mefiston kosketus
Matti Laine: Pahuuden hinta
Seppo Jokinen: Vakaasti harkiten
Timo Saarto: Kevään varjo
Eppu Nuotio: Myrkkykeiso ja Anopinhammas

Eva Frantz: Sininen huvila

Ann Rosman: Sukellus syvyyksiin
Marko Kilpi: Undertaker 1 ja 2
Ari Räty: Varjomies
Jasu Rinneoja: Paha silmä
Matti Laine: Tappajan vaisto
Tapani Bagge: Aavehevosen arvoitus (lastendekkari)
Elly Griffits: Käärmeen kirous
Arttu Tuominen: Leipuri
Arne Dahl: Sydänmaa

Max Seeck: Haadeksen kutsu
Antti Tuomainen: Pikku Siperia
Tuire Malmstedt: Pimeä jää
Seppo Jokinen: Lyödyn laki
Lone Theils: Noitapoika

Mikko Porvali: Kadonneen kaupungin varjo
Mika Hentunen: Elossa Washingtonissa

A. M. Frost: Näkymätön kuolema