Tomaatin kasvatus siemenestä

 🌿 Kaupallinen yhteistyö: Biolan 🌿

Tomaatin kasvatus siemenestä on todella antoisaa puuhaa, koska mikään ei ole parempaa kuin seurata satokasvin matkaa siemenestä lautaselle. Mikään ei myöskään voita auringossa kypsyneiden tomaattien tuoksua ja makua. Ehdoton etu on se, että tarjolla on lukuisia herkkulajikkeita, joista saa vain unelmoida kaupan heviosastolla. Jaan tässä teille mun vinkit tomaatin esikasvatukseen. 

Tomaatin esikasvatuksessa oikea ajoitus on todella tärkeää. Sopiva aika aloittaa on juuri nyt. Kun varaat 8 viikkoa esikasvatusaikaa, on lopputuloksena sopivan topakat taimet. Liian aikainen aloitus saa taimet venähtämään honteloiksi.

Olen täysin hurahtanut Biolanin Sammalnappeihin ja Pienoiskasvihuoneeseen. Niiden kanssa esikasvatus on helppoa, siistiä ja mutkatonta. Rakastan kuitenkin mullan tuoksua, joten päädyin kylvämään tomaatin siemeniä sekä Sammalnappeihin että Biolanin Kylvö- ja taimimultaan. Minikasvihuoneessa parasta on sen muoto (näitä saa pieneen tilaan tosi tehokkaasti monta) ja läpinäkyvä kupu, joka luo optimaalisen mikroilmaston. Minikasvihuoneen voi käyttää monta kertaa, sillä Sammalnappeja voi ostaa myös erikseen - siitä iso plus Biolanille. Vinkkinä sanon, että jos haluat päästä alussa helpommalla kastelun kanssa, valitse Sammalnapit. 

Taimimulta ja Sammalnapit kastellaan ennen kylvöä. Kylvän tomaatin siemenet aina pintakylvönä. Mullan päällä käytän vermikuliittia, joka sitoo kosteutta. Tomaatti itää parhaiten noin 20–25 asteessa. Itämisen jälkeen asetan pikkutaimet mahdollisimman valoisalle paikalle. Sadon määrä koodautuu tomaattiin juuri tässä vaiheessa. Vaikka valoa on jo hyvin, käytän siistä syystä myös kasvivaloa (ilmankin pärjäät!).

Tomaatin taimet koulitaan, kun ensimmäiset sirkkalehdet ovat ilmestyneet. Käytän tähän tarkoitukseen pestyjä maitopurkkeja. Taimet saavat niistä hieman tukea, multaa mahtuu hyvin ja purkit saa  todella tehokkaasti pieneen tilaan, kun asettelee purkit tiiviisti vierekkäin. Lisään purkin pohjalle Biolanin Ruukkusoraa ja päälle Kasvusammalta, joka sopii koulintavaiheeseen hyvin. Kasvusmmal ehkäisee kasvutauteja, mikä on herkässä taimivaiheessa superhyvä juttu. Myös kastelu on helppoa, koska Kasvusammal varastoi vettä. Taimet istutetaan aina mahdollisimman syvälle. Istutuksen yhteydessä tuen taimet kasvatuskeppeihin. Sidonta tehdään todella väljästi, jotta rungolla on tilaa kasvaa ja taimi ei vahingoitu. Annan taimien asettua pari päivää ennen kuin teen varastolannoituksen. Tomaatin varastolannoitukseen on hyvät ohjeet Biolan sivuilta. 

Meillä tomaatit kasvavat kasvihuoneessa. Siirrän taimet toukokuun lopussa karaisuvaiheen jälkeen lopullisille paikoilleen isoihin laatikoihin. Totutan taimia auringonvaloon vähintään viikon. Istutan aina kaksi runkotomaattia yhteen laatikkoon, jonka tilavuus on 55 litraa. Taimia ei kannata istuttaa liian tiheästi. Tomaatti tarvitsee reilusti multaa sekä tilaa kasvuun ja sadon muodostamiseen. Laatikon täytän Istutusmullalla, jossa on mykorritsaa ja biohiiltä. Istutuksen yhteydessä teen varastolannoituksen uudelleen. Paikalleen istutuksen yhteydessä poistan tarvittaessa alimpia lehtiä pois ja istutan taimen mahdollisimman syvälle. Näin se jämäköityy kivasti. 

Jos kasvatat tomaattia kasvihuoneessa ensimmäistä kertaa, muista huolehtia erityisesti varjostamisesta, tuuletuksesta ja kastelusta. Tomaatti menestyy hyvin myös avomaalla lämpöisellä seinustalla. Ulos voi istuttaa, kun hallan vaara on ohi. Lisää lämpöä saa tarvittaessa helposti hallaharsolla. 

Biolanin sivuilta löydät selkeät ohjeet tomaatin kasvatukseen kasvukaudella. Ne kannattaa käydä lukemassa. Sitten vaan sormet multaan ja kohti satokautta 🍅

Ananaskirsikka - kasvatus ja hoito

Kasvatin tänä kesänä ananaskirsikoita ensimmäisen kerran. Ananaskirsikan eli karviaiskoison kasvatuksesta löytyy jonkun verran kirjoitettuja artikkeleita, mutta olisin itse kaivannut tarkempia huomioita. Joten tässä niitä tulee - yhden kesän kokemuksella.

Ensimmäinen yllätys oli kasvin vedenkulutus. Parhaiten kasvi pärjäsi suuressa muoviruukussa (halkaisija noin 40 senttiä), jossa kasvoi vain yksi taimi. Tomaatteihin verrattuna veden kulutus oli melkein tuplat. Tuntui, että ruukku oli aina kuiva, ja kasvi nuupahti helposti. Toinen huomio oli se, että kasvi myös virkosi nopeasti saatuaan reilusti vettä. Alla olevassa kuvassa on yksi taimi täysikasvuisena. Melko iso roikale. 

Luin etukäteen, että ananaskirsikka tarvitsee lannoitusta, mutta typen kanssa saa olla varovainen. Kasvi villiintyy helposti tuottamaan lehtiä ylenmäärin - ja tämä tapahtuu aina kukkien kustannuksella. Koska minulla ei ollut näppituntumaa typen määrän tarpeesta, päätin tehdä kasville varastolannoituksen. Kaivoin multaan kuopan, laitoin sinne kaksi reilua kourallista luonnonlannoitetta. Sen jälkeen vain seurailin tilannetta. Kasvi ei näyttänyt siltä, että se olisi tarvinnut enempää lannoitusta. Taimi kasvoi hyvin ja kukkia alkoi muodostua nopeasti. Kasvi ei kellertänyt tai osoittanut muitakaan vajaan ravinnetasapainon merkkejä. Varastolannoituksessa on se hyvä puoli, että ravinteet liukenevat hitaasti kasvin käyttöön. Näin ylilannoituksen mahdollisuus ei ole niin ilmeinen kuin esimerkiksi kastelulannoitteen kanssa. 

Yllä olevassa kuvassa on vihreä koiso, jonka sisällä hedelmä vielä kehittyy.

Ananaskirsikka on kookas kasvi. Monissa kasvatusohjeissa lukeekin, että kasvi tarvitsee tuen. Minä en laittanut tukea vaan annoin kasvin retkottaa rennonoloisena omassa rauhassaan. Yksikin taimi vie paljon tilaa. Koin hyväksi raivata oman tilan nurkasta ananaskirsikoille. Näin en katkonut versoja ja kasvarissa mahtui hyvin touhuamaan. Tästä päästäänkin kasvupaikkaan. Omani siirtyivät sisätiloista suoraan kasvihuoneeseen. Uskon, että näitä voi kasvattaa yhtä hyvin ulkosalla. Niin helposti kasvi kasvoi. Varaisin kuitenkin paikan katetusta, tuulensuojaiselta ja aurinkoiselta paikalta. Voisin hyvin kokeilla kasvattaa ananaskirsikoita parvekkeellani. 

Kuvassa koiso, jonka sisällä on kypsä hedelmä. Se on helppo tunnistaa kuivuneista ja vaaleista verholehdistä. Olen ymmärtänyt, että verholehdet ovat myrkyllisiä. Kellanoranssi marja on todella maukas.

Marjat kypsyvät hiljalleen, ja satoa sai kerätä noin 10 marjan erissä. Marjat ovat todella hyvänmakuisia sellaisenaan. Minusta nämä ovat ihana lisä myös leivonnaisten päällä. Marjat sopivat hyvin myös salaatteihin ja hilloihin. 

Jos jatkossa kasvatan ananaskirsikoita, mietin tilan tarkemmin. Mielestäni yksi taimi vie tilaa vähintään yhtä paljon kuin runkotomaatti. Kasvi on jopa hieman leveämpi. Ananaskirsikka oli mielestäni todella helppo kasvi kasvattaa. Suosittelen!

Tällaista tällä kertaa. Mukavaa viikonloppua!

Chilin latvominen

Chilit ovat kasvaneet hyvän kokoisiksi ja on aika latvoa ne. Latvominen tekee honteloista taimista haarautuneita. Kummoisia toimenpiteitä chilit eivät tarvitse. Napsaisin saksilla ihan ylimmän lehden pois. En sen enempää. Näin kasvit eivät mene ihan tapeiksi ja uusia versoja alkaa työntyä lehtihangoista. Uutta kasvua voi odotella viikon sisään.

Ensimmäinen chileistä kukkii jo. Taimet on ollut äärimmäiset helppo kasvattaa. Tärkeintä oli ajoitus (tammikuu), taimimulta, riittävä kastelu ja lannoittaminen heti sirkkalehdistä saakka. Uskon saavani suuren sadon.

Hoidon helpottamiseksi istutin taimia hyvin suuriin sylinterin muotoisiin ruukkuihin. Pohjalla on ruukkusuora, mutta mullalle jää silti hyvin reilu tila. Näin multa ei pääse kuivahtamaan niin helposti parvekkeella. Reilusti vettä kerralla ja kastella ei tarvitse joka päivä. 

Onko muilla chilejä tulossa?

Vinkit kunnon marjasadon varmistamiseen

Syyskesä on marjomisen kulta-aikaa. Onnekseni nämä hieman lomittuvat sillä metsämustikka vie minut aina niin mennessään, että muu tahtoo unohtua. Nyt kun metsäinen sato on kerätty on aikaa myös puutarhan suuremmille marjoille. 

Olen jo nelisen vuotta tuskastelllut pensasmustikan onnettoman pientä satoa. Paksu ja hapan multapohja, kevätlannoitus ja kastelu ei tuottanut tulosta. Kyllä tympäisi, kun mielestäni huolella hoidin ja tuloksena oli kourallinen mustikoita neljästä pensaasta. Apuun tuli Kanelia ja kardemummaa-blogin Maria joka tahollaan oli saanut käsittämättömän hyvät ja yksinkertaiset ohjeet tutulta puutarhurilta. Ne tepsivät nyt meilläkin.

Ohjeena oli käyttää kasteluvedessä luomulannoitetta marjomiseen saakka. Itse käytin rakeista luomulannoitetta ja kastelin. Lopputulos oli sama. Pensaat täynnä kukkia ja nyt syyskesästä kunnon marjasato. Hip hurraa ja jihuu! 

Pari kesää kukatta ja marjatta möllöttänyt karhunvatukka sai myös saman käsittelyn. Kukkia ja marjoja tuli aivan järkyttävän paljon. Hieman olin huolissani ehtiikö marjasato kypsäksi, mutta nyt saan hakea kunnon kupillisen joka päivä. Karhunvatukka on lempimarjani. Täällä ollaan onnesta ymmyrkäisinä kunnon sadosta!

Nämä herkut päätyivät suuhun sellaisinaan. Piti tosin yksi marjapiirakkakin tehdä 

Ihanaa sunnuntaita!

Marja-aika on yhtä smoothiejuhlaa!

Mä niin tykkään kerätä mitä vain marjoja! Koiralenkeillä bongaan tällä hetkellä kaikki saasteettomalla paikalla kasvavat vadelmapensaat. Niitä on jostain syystä meidän pikkukylällä metsän laidoilla yllättävän hyvin. Jokaisella vanhalla tontilla tuntuu kasvavan puutarhavadelmaa mikä on ilmeisesti lähtenyt leviäämään sinne tänne. 

Tuoreet vadelmat päätyvät naposteluun ja ennen kaikkea smoothieihin. Surautan päivittäin vähintään yhden smoothien välipalaksi. Jatkuva tarjonta tuoreista marjoista tuntuu melkoiselta luksukselta. Nyt on päästy jo herkuttelemaan vadelmalla, mustikalla ja mansikalla. Kaveriksi heitän mantelimaitoa, sokeritonta maapähkinävoita ja banaania. Nam! Lisäksi harrastan viherpirtelöitä, joiden raaka-aineet löytyvät kasvimaalta. Kyllä on satoaika ihmisen parasta aikaa.

Yhden koiralenkin saalis mahtuu hyvin uuteen kristallikippoon. Pikkurahan löytö vakkarikirpparilta on uusi suosikkini. Kristallikipon kansi on niin nätti etten voinut vastustaa sitä. Hieman pyörittelin, että tarvitsenko tällaista... Olen onneksi mestari perustelemaan itselleni jokaisen uuden astiahankinnan. Tätä tarvitaan selvästi vadelma-astiaksi, keksikipoksi, pähkinöille jne. Eikö?

Ihanaa loppuviikkoa!

Äidin hauskat ideat

Terveisiä Savon sydämellisimmästä paikasta eli äitini kasvimaalta. Suuri ja kaunis keittiöpuutarha on pullollaan ideoita, joista varmasti moni teistäkin tykkäisi. Laitetaan siis jakoon!

Keittiöpuutarhaa leimaa suuri 30 neliöinen kasvihuone (isäni rakentama). Kaikki muu on tehty samassa mittasuhteessa, jotta kokonaisuus säilyy ehyenä. Täällä on laatikoilla ja mansikkapenkillä kokoa. Laatikoiden lomassa on helppo liikkua, koska tyhjälle tilalle on kerrankin annettu tilaa. Ei kuulkaas kinnaa kottikärry helposti kiinni.

Kaikki on rakennettu mansikkapenkkiä myöten siististi ja huolellisesti. Mansikkamaa on perustettu samaan tapaan kuin mansikkapellot, joita täällä Suonenjoen läheisyydessä piisaa yhdellä sun toisella tontilla. Mansikkamuovi pitää rikat kurissa. Isoin juttu on kuitenkin vanhoista sähkötolpista tehdyt rajaukset mansikkamaan päissä. Niiden ansiosta pikku peltokin näyttää kivalta ja harkitulta.

Laatikot ovat suuria ja ne on kasattu eri tasoihin. Yhdessä ne muodostavat symmetrisen kuvion, joka näky katsottaessa kasvihuonetta kohti. Monet laatikoista ovat kiinni toisissaan, mutta suuren keskikäytävän ansiosta työskentely täällä on helppoa. Laatikot on rakennettu vesivanerista. Pohjana niissä on mullan ja turpeen lisäksi risua, palanutta lantaa ja maatuneita lehtiä sekä kasvijätettä.

Äiti esikasvattaa useat hyöty- ja koristekasvit osin sisällä, mutta pääosin kasvihuoneessa. Siellä riittää tilaa touhuta. Iso kasvihuone toimittaa myös harrastetilan virkaa. Äitini vaikuttaa kasvaristaan hyvin onnelliselta enkä ihmettele. Siellä on kyllä kivaa puuhata.

Äiti on melkoinen haukka bongaamaan ihania vanhoja kuluneita penkkejä, hyllyjä ja tuoleja. Niitä löytyy sisätilojen lisäksi myös kasvarista ja pihalta. Kasvihuoneen lattia on betonilaattaa, jotka on ladottu tiililadonnalla. Tomaattilaatikoiden saaveille varattu tila on rajattu betoniseinämillä, jotka on valettu paikoilleen. Seinämän päälle äiti on upotellut koristekiviä. Korkeutta rajauksella on noin 30 senttiä.

Täällä pinnat vaihtuvat tiheään. Suurin osa sorapoluista on pinnoitettu seulanpääkivillä. Erilaiset rajaukset tekevät alueesta ryhdikkään. Hedelmä- ja marjatarha on katettu punaisella koristekatteella. Samaa sävyä löytyy selän takaa punamultaisesta malissista ja liiteristä. Voimakas väri sopii tänne harvinaisen hyvin!

Me olemme siis Savossa viettämässä lomaa ja juhlimassa synttäreitä. Kirjoittelen tämän viikon kuulumisia maalaistunnelmissa. 

Ihanaa tiistaita!

Keittiöpuutarhassa kaikki hyvin

Tein omanalaiseni ennätyksen ottamalla tämän kesän ensimmäiset keittiöpuutarhakuvat heinäkuussa, kun vihdoin irrottelin loputkin harsot. Tähän mennessä lavatarha on ollut harsojen peitossa ja kuvaaminen ei ole vain jaksanut houkuttaa. Melko pitkään tosin tuntui, että edes harsot eivät taanneet tasaista kasvua. Niin takkuinen kesä on ollut kasvun suhteen.

Vaikka normaalisti satoa tulee tähän aikaan vuodesta huomattavasti reilummin, ei tilanne nyt niin kovin paha ole. Selkeästi rankin kesä on ollut kesäkurpitsalle (todellinen yllätys!), avomaankurkulle, herneelle ja mansikalle. Jopa pavut ovat kasvaneet kylmästä välittämättä kohtalaisen hyvin.

Malabarinpinaatit sain onnekseni tänäkin vuonna Kanelia ja kardemummaa-blogin Marialta. Jatkossa aion muistaa tämän itsekin. Poikkeuksellisen hyvänmakuinen köynnös on nopeasti saavuttanut suosikkivihanneksen aseman. Ei jatkossa kesää ilman tätä!

Muuten kylvin lavoihin aikalailla vanhoja suosikkeja (lue pussinpohjia). Luotin esikasvatuksen sijaan suorakylvöihin vilakasta keväästä huolimatta. En jaksa ottaa sadosta stressiä. Sitä tuppaa tulla jopa liikaa joka vuosi kuitenkin. Salaatit, porkkana ja perunat ovat meillä niitä kaikkein kulutetuimpia ja varmasti myös odotetuimpia satokasveja. 

Jo alkaa näyttää kesältä. Ihanaa sunnuntaita!

Kompostin aarteita

Ilo oli ylimmillään, kun törmäsin kompostissa kahteen tanakkaan raparperin taimeen. Olin unohtanut nostaa itselleni ruukkuraparperin tänä vuonna ja se harmitti vieläkin. Valmiissa kompostissa uinuneet vanhat (ja jo kuolleeksi luulemani) taimet olivat sopivan hetken tullen päättäneet nostaa päätään. 

Kompostin uumenista nousevat taimet ovat joka kerta yhtä ilahduttavan yllättävä näky. Omassa kompostissa kasvaa usein joku hyötykasvi tai krassi. Joskus löytö on niin loistava, että se on nostettava talteen. Raparperin koristeellisuus ruukussa on vailla vertaansa. Suuret lehdet ja punaiset varret tekevät raparperista kauneimman hyötykasvin.

Se olisi puutarhapäivä taas tänään. Leppoisaa sunnuntaita!

Ruukkuraparperi

Ehdin juuri ja juuri siirtää raparperin poikaset ruukkuihin ennen kuin ne olisivat venähtäneet liian pitkiksi tätä hommaa varten. Olen monena vuonna miettinyt ruukkuraparperia parvekkeelle, mutta jotenkin se ajatus on hautaunut aina kevätkiireiden alle. Mutta nyt ehdin. 

Raparperi pitää jakamisesta ja homma on helppoa. Sieltä vaan pistolapion kanssa pala irti. Meidän raparperimme on jo vanha ja kookas, joten sieltä kykeni irttomaan useamman jakotaimen. Käytin taimelle kesäkukkamultaa jossa on kastelukiteitä, koska parvekkeemme on niin paahteinen. Raparperin olisi hyvä antaa kasvaa paikallaan pari vuottaa ennen sadonkorjuuta. Nämä ruukkuraparperit siirrän syksyn tullen kasvimaan kupeeseen juurtumaan.

En ole erityisen villi raparperin rakastaja tai hyödyntäjä keittiössä, mutta pidän sen ulkonäöstä. Muutaman piirakan ja mehun lisäksi olen raparperia en raparperia juuri käytä. Nämä ruukkuraparperit tulevat pelkästään koristekättöön parvekkeelle. 

Mielenkiinnolla seuraan näiden kasvua!

Tomaattihommissa

Vappuna on tehty muutakin kuin juhlittu. Kaiken sen munkin ja muiden herkkujen syömisen välissä on ehtinyt vaikka ja mitä. Kuten tukemaan nämä roikaleet. En voi käsittää miten tolkku pysyi matkassa tänä vuonna. Maltilliset kaksi lajiketta (Red alert ja Hundreds&Thousands) sekä 20 koulittua tainta. Loput menivät naapureille. Juuri passeli. Hermo ei ole mennyt kertaakaan. 

Yksi syy lienee se, että nämä ovat pensastomaatteja. Vaikka pituutta kertyy näillekin ja ne on tuettava, on liikkuttelu silti helpompaa. Nämä yksilöt saavat kaikki mennä avomaakasvatukseen. Mökillinen lava varataan tänä vuonna kasvihuonekurkuille.

Ja nyt pihahommiin! Aurinkoista sunnuntaita!

TERVEISIÄ TURUSTA

Laitan tänne kuvapläjäyksen Turun Piha & Puutarha messuilta. Yleiskoristelualueet olivat vailla vertaansa. Teemana olivat juhlat ja ihmisen elinkaari, joten juhlia oli esitelty vauvajuhlista häihin. Ja ihan oikeat häät siellä myös pidettiin. Isoimman vaikutuksen tekivät Bronco-liikkeen floristin Niina Autin tekemät kukkasidonnat. Olin ihan pähkinöinä, että meillä on Suomessakin tällaista.  

Hyöty piti pintansa tänäkin vuonna. Pienempi koristelualue piti sisällään erilaisia viljelypaikkoja. Kasvien koko ei pettänyt tänäkään vuonna. Ainoastaan Turussa olen nähnyt tähän aikaan vuodesta täysikasvuisia kurkkuja ja tomaatteja. Hyötämisessä nähdään täällä järjettömän suuri vaiva joka vuosi. Arvostan.

Ja niin tuli keväinen olo saman tien. Nähdään Helsingin messuilla ensi viikolla!