Vihersisustus - vastaisku harmaudelle

Vihersisustus piristää kummasti erityisesti vuoden harmaimpana aikana. Meillä kasveja on olohuoneessa, keittiössä ja vierasmökissä - paljon! Olen tarkoituksella keskittänyt kasvit kodin isoimpiin huoneisiin, jotta saan luotua erilaisia kasviryhmiä. Isoissa huoneissa on myös useampi ikkuna, mistä kasvit kiittävät.  

Olen aina tykännyt amppelikasveista, mutta jostain syystä niitä tulee ripustettua kattoon harvoin. Tuntuu, että pää kolisee aina, ihan sama minne niitä kiinnitän. Meillä kultaköynnös, korallikaktus, juorut ja ajoittain valikoimassa mukava oleva helmivillakko on nostettu korkeiden kaappien päälle, josta ne saavat ryöpsähtää alas. 

En halua, että koti menee ihan tukkoon ja muistuttaa viidakkoa - niin ihania kuin kasvit ovatkin. Tämän vuoksi kasvivalintoja pitää tehdä tosi harkiten ja välillä myös luopua jostakin. Jatkuvasti lisäänntyvät kilpipiileat olen pitänyt kolmessa kappaleessa. Nuorukaiset saavat jatkaa matkaa. 

Amppelikasvien valikoimaa haluaisin vielä vähän kasvattaa. Olen tehnyt listan ja en hulluttele sen ulkopuolelta enää mitään. Jos innostut amppelikasveista, kuuntele päivän podi, jossa listaamme Rintasen kanssa 10 kivointa amppelikasvia. 

Versoileva · 105 - 10 amppelikasvia

Toivotaan, että aurinko pilkistäisi taas pian. 

Lyyraviikunan latvomishommia

Olin jo heittämässä lyyraviikunan kompostiin, kun päätin vielä antaa sille uuden mahdollisuuden. Ei muuta kuin sakset käteen ja latvontahommiin. 

Myönnän, että hontelo kasvi on huonon kasvatuksen tulos. Kyseessä on kuvausrekvisiitta, jos en raaskinut luopua, mutta laiskuuksissani nakkasin sen kasvihyllyyn takariviin (liian vähän valoa) ja hoidin sitä kuten kaikkia muita kasvejani (liian vähän vettä). Lyyraviikuna on helppo hoitaa, mutta se on melko tarkka kasvi. Se tarvitsee paljon valoa ja tasakostean mullan. 

Onnekseni latva voi hyvin. Ei yhtään ruskistunutta tai laikullista lehteä. Kasvi on ehdottomasti pelastamisen arvoinen. Tämänhän voi juurruttaa vedessä tai mullassa. Päätin lykätä suoraan ruukkuun ja opetella kunnolliseksi kastelijaksi. Kuukausi latvomisen jälkeen, kasvi voi loistavasti. Olen muistanut kastella sitä riittävän usein.

Leikkasin tuon lehdettömän välikappaleen pois ja säästin myös ruskistuneen emokasvin. Odotan mielenkiinnolla alkaako se haarautua, jos jaksan hoitaa ja kastella emoa yhtä hyvin kuin pistokasta. Ei tässä mitään menetettävääkään enää ole. 

Kasvien kanssa ei kannata pelätä. Ne ovat yllättävän sitkeitä. On kiva kokeilla ja opetella uutta kasvien kanssa. Toivoisin, että netistä löytyisi vielä enemmän ohjeita kuvien kera, joten tein lyyraviikunan latvomisesta ohjeet Versoilevan artikkeliin. Käy ihmeessä lukemassa, jos kotonasi on vastaava hujoppi kuin meillä. 

Leppoisaa sunnuntaita!

Viherkasvit sisälle

Viherkasvit ovat taas sisällä pitkän kesäulkoilun jälkeen. Meillä kasveja voisi pitää yhä parvekkeella nyt syyskuussa - niin lämpöiset ovat kelit yhä. En halua ottaa riskiä palelluttamisesta. Koen myös helpommaksi tyhjentää parvekkeen osissa. Viherkasveista on hyvä aloittaa.

Kaikki ulkoilevat viherkasvit päätyvät meillä keittiöön. Tämän kummempia varotoimia en tee. Yhdistelen ulkoilijat pariksi kolmeksi isoksi ryhmäksi ja seurailen tilannetta. 

Olen tietoinen, että ulkoa voi tulla ötököitä mukana. Viherkasvit ovat viettäneet kesän kesäkukkien ja pikkupuiden kanssa. Joka kesä siellä joku tauti on kesäkukissa tai puissa. Siirrän aina mahdollisimman nopeasti sairastuneet yksilöt pois. En altistumisesta huolimatta hoida muita kasveja, jos oireita ei näy. En usko, että ylihoitaminen on kasville hyväksi. 

Osa kasveista tiputtaa jonkun verran lehtiä siirron jälkeen. Kilpipiilea on sulkasatoisin. Yritän hieman hillitä karistelua suihkuttamalla kasvit usein. Mikroilmasto on parempi, kun kasvit ovat yhdessä. Suihkutus tekee yhteisestä lähi-ilmasta mukavan kostean. 

Moni kasveista on kasvanut valtavasti kesän aikana, osa ei juurikaan. Tämä on kuitenkin yksi syy ulkoilulle. Olen saanut monta mahtavaa kasvia tällä menetelmällä, vaikka olen ostanut taimet melko pieninä. 

 

Viherkasvien syys- ja talvihoito eroaa muusta kaudesta. Tein aiheesta vinkkiartikkelin Versoilevan sivuille. Alla olevasta soittimesta voit kuunnella samasta aiheesta uusimman Puhetta puutarhasta-podcastin. 

Versoileva · 094 - Viherkasvien syksy

Pienet kaktukset

Pienet kaktukset ovat ihania! Kun riittävän kauan tuijottelee jotain ihanaa facen viherkasviryhmissä, iskee halu hommata kasveja itsellekin. Minä olen viime aikoina kiinnittänyt huomiota erityisesti kaktuksiin. 

Olen ostanut minikaktuksia aiemminkin, mutta vuosien saatossa kaktukset ovat kasvaneet kookkaiksi. Sekin hyvä puoli näissä on. Minikasvit ovat edullisia, mutta ajan kanssa niistä tulee isoja. Kaktukset ovat myös helppohoitoisimpia viherkasveja, jotka tiedän. Riittää kun kastelee tarpeeksi harvoin. 

Ainoa huono puoli ovat piikit ja mullan vaihto. Se on saanut ainakin minut lykkäämään operaatiota. Jopa niin paljon, että en ole vaihtanut 6-vuotiaille kaktuksilleni multia kertaakaan. Koska uumoilin, että huono tapa saattaa jatkua myös uusien tulokkaiden kanssa, tein mineille parhaan mahdollisen pohjan. Ruukkusoraa ja päälle kaktusmultaa. 

Vien kaktukset kesäksi parvekkeelle. Se on kokemukseni mukaan varmin tapa saada kaktukset kasvamaan kokoa. Uusin suosikkini on tuo kuvissa ei juuri minkään näköinen karvapallo. 

Tästä tuli täydellinen pieni katseenvangitsija olkkariin!

Ihanaa sunnuntaita!

Lomalta kotiin

Palasin tällä viikolla kotiin kahden viikon lomalta. En muista milloin lomasta luopuminen tai koti olisi tuntunut yhtä hyvältä. Omat tutut nurkat ja hiljaisuus. Tarkoitus oli viettää kerrankin loma ilman mukana kulkevia töitä. Olen jo pitkään tiedostanut, etten voi loputtomiin siirtää lomailua. Se on onnistuikin täydellisesti. Tauko koneesta ja vastuudesta teki tosi hyvää päälle. Nukuin loman aikana tosi paljon.

Siis nukuin ja sairastin. Kuten koko muukin 6 hengen porukasta. Mikään ei yhdistä kuten yhteinen tauti tai kaksi. Tarjolla oli influenssaa, oksennustauteja ja muuta mukavaa. Toin myös tuliaisena jonkun uuden lenssun. Mutta kyllä se sairastaminen silti lomalla on helpompaa. Lämpö ja kesäinen sää kutsuivat myös puolikuntoista. Oli ihanaa köllötellä ja lukea varjossa. Koska kukaan seurueesta ei surkutellut kohtaloaan tai epäonnea, tuntui loma ihan lomalta. Paljon sitä ehtii myös puolikuntoisena. 

En ole juuri mitään uuden vuoden lupauksia tehnyt pitkään aikaan. Rankka vuoden alku terästi loman tarvetta. Ei muuta kuin kalenteri esille ja ruksimaan päiviä yli. Ihan vain minulle ja perheelle. On se onnistunut ennenkin. Ihan kaikkia töitä ei ole pakko kenenkään ottaa vastaa. En muutenkaan ole ikinä nauttinut ympäri vuorokauden raatamisesta. Yrittäjyydessä on aina ollut kyse vapaudesta - sen haluan säilyttää jatkossakin.

Näillä eväillä on hyvä lähteä tähän vuoteen.

p.s. Viherkasvit ja talvetettavat selviävät helposti reissusta kahden viikon kasteluvälistä, kun talon lämmöt säätää hieman talvallista viileämmälle. Ei stressiä tästäkään asiasta. 

Trendikäs silkkimaija ja hoito-ohje

Trendikäs silkkimaija on nyt todella pinnalla. Suosion salaisuus on suuret lehdet, näyttävä kuviointi ja nopea kasvu. Silkkimaijalla on monia samoja ominaisuuksia kuin muillakin suosituilla viherkasveilla. Nyt ihastellaan lehtevyyttä, graafisuutta ja erikoisia värejä.  Monet trendikasveista istuvat sisustukseen yksittäiskasveina - näin myös silkkimaija. 

Silkkimaija hyötyy muiden viherkasvien tavoin siitä, kun istutat sen uuteen ruukkuun viherkasvimultaan. Samalla on hyvä tsekata juuriston kunto ja poistaa hieman höttöä, jossa maija on aiemmin kasvanut. Varasin silkkimaijalle hieman isomman ruukun kuin olisi ollut tarve. Silkkimaija on hyvällä hoidolla ja oikeassa kasvupaikassa nopeakasvuinen.

Ruukussa on hyvä olla aluslautanen ja reikä ruukun pohjassa. Salaojasorasta on aina hyötyä kasville. Varmista, että juuripotti peittyy kokonaan mullalla. Tiivistä multa juurenniskan ympäriltä hellästi käsin painellen. 

Silkkimaija ei kestä vetoa ja viileyttä. Myös paahde on sille pahasta. Hyvä paikka on tasaisen lämmin ja valoisa. Silkkimaija kaipaa tasaisen kosteuden, joskin pintamulta saa kuivahtaa hieman välissä. Kastele silkkimaijaa alkuun viikon välein ja tarkkaile mikä on maijalle kasvupaikan mukainen oikea rytmi. 

Silkkimaija hyötyy mullanvaihdosta maaliskuussa. Samalla on hyvä vaihtaa tarpeen vaatiessa suurempaan ruukkuun. Suihkuttele ja pyyhi lehtiä ympäri vuoden. Anna silkkimaijalle kasviravinteita maaliskuusta eteenpäin elokuuhun saakka.

Oletko innostunut viherkasvitrendeistä? Kuuntele uusin Puhetta puutarhasta-podcast ja sukella huonekasvien ihmeelliseen maailmaan.

Vehreää tammikuun alkua!

Joulukaktukset - hitti vai huti?

Joulukaktukset ovat hiljalleen vallanneet sydämeni. Nämä rumankauniit viherkasvit olivat aiemmin silmissäni jotenkin pölyisiä, unohdettuja ja ankeita (kun eivät kukkineet). Mutta joku tenho näissäkin on. Olen oikeastaan vielä enemmän innostunut muista lehtikaktuksista, ja niitä on kertynyt ostoslistalle jo pari. Toistaiseksi kotoa löytyy marraskuunkaktuksia, joita niitäkin myydään marketeissa usein joulukaktuksen nimellä. Tein joulu- ja lehtikaktuksista artikkelin Versoilevan sivuille.

Kuuntele myös Puhetta puutarhasta -podcastin uusin jakso lehtikaktuksista. Aihe sai meidänkin päät pyörälle. Tämä kasvijoukkio on nimittäin melko haastava tiedonkeruun -ei niinkään hoidon -puolesta.

Podcastistamme satelee ihanaa palautetta. Kiitos siitä jokaiselle!
Mukavaa viikkoa!

Paha poika voi olla unelmien täyttymys

Ainoa paha poika, johon olen ikinä kokenut suurta vetoa, on nukkatyräkki. Kaveri tunnetaan monilla muillakin hauskoilla nimillä, kuten Merimiehen syrjähyppy ja Tuhma poika. 

Olen himoinnut erityistä kookasta tuhmeliinia. Kasvi on harmistuttavan hidaskasvuinen ensimmäiset vuodet. Mutta niin vain kävi, että tarpeeksi kun toivoo, voi onni kävellä kotiovelle. Kirjaimellisesti. Tällä kertaa kaverin talutti uuteen kotiinsa naapurini Hilja, joka ei ollut erityisen viehättynyt nukkatyräkkiin. Se on jo iänkaiken vanha, monihaarainen ja yli 40 senttiä pitkä. Täydellinen.

Kasvin kauneus perustuu mielestäni sen järkyttävän rujoon ulkomuotoon. Kasvi on niin pahan näköinen, että se alkaa näyttää kauniilta. Tämän tyräkin varret näyttävät pystyynkuolleilta. Lehdet ovat ihanan suonekkaat ja kauniin vihreät. Nukkatyräkki on melko viuhka kaveri. Siitä sen nimikin tulee. Kasvi ampuu siemeniään myös naapuriruukkuihin. Ja juuri nämä pikkutyräkit ovat niin kauniita. Tästä se vaan sitten pahenee. Poikaset on helppo nostaa pikkulusikalla mullasta ja siirtää omaan ruukkuunsa. Kun maaliskuu saapuu, aion yrittää ottaa emosta latvapistokkaan. Uskon sen onnistuvat samoin kuin lännentyräkin kanssa. Ohjeet hommaan löytyy täältä. Kerron sitten miten kävi. 

Kuuntele myös Versoilevan uusin podcasti tyräkeistä. Jos olet yhtä ihastunut tyräkkeihin kuin minä, löytyy  aiheesta myös artikkeli Versoilevan sivuilta. Ihanaa viikon alkua!

Senecio - kauneimmat mehikasvit

Senecio-suvun kasvit on suosikkejani. Useamman kasvin verran harjoittelin, ennen kuin homma alkoi sujua. Olen muiltakin kuullut kasvin haastavuudesta. Vaikka loppupeleissä se on hyvin simppeliä. Ehkä liiankin simppeliä. Minä nimittäin ylihoidin kuolleiksi alkuun näitä.

Villakot sopivat täydellisesti muiden mehikasvien kaveriksi. Mehiruusun takana Senecio serpens 'Blue Chalk Sticks'.  Olen sijoittanut kaikki villakot kodin valoisimmille paikoille. Pöydän päällä on koukku lisävalolle. Sitä villakot selvästi talvella eniten kaipaavat. Paljon valoa, hyvin vähän vettä ja ei lannoitusta. Tällä olen päässyt pisimmälle. Kasvivalo ei pala koko ajan. Kukkaryhmän taustalla roikkuu helmivillakko, joka on myös hieman hankalan maineessa. Odotan niin kauan, että vihreät helmen menevät vähän ruttuun ja kastelen vasta sitten. Näin ne ovat pysyneet hyvin hengissä. 

Suomessa myytävien villakoiden haaste on mielestäni se, että suurimman osan lapuissa lukee pelkkä Senecio. Helmivillakko lienee se meillä tunnetuin näistä. En usko, että kaikilla villakoilla on vielä suomenkielistä nimeä. Yläpuolella on mielestäni Senecio cephalophorus, joka kukkii ensimmäistä kertaa. Sain otettua siitä latvapistokkaita, jotka ponnistivat hurjaan kasvuun kesällä. Sisällä ne eivät pärjäneet. Onneksi emokasvi voi hyvin. Se jopa kukkii!

Ja niin kukkii tämäkin villakko. Sillä on jännä tapa kasvaa. Se ikäänkuin ryömii ulos ruukusta. Kukat muistuttavat yllättäen Suomessa villinä kasvavan peltovillakon (Senecio vulgaris) kukkia. Samaa sukua kasvit toki ovat. Luulen, että tämä kasvi voisi olla Senecio serpens tai Senecio mandraliscae tai joku niiden jalostetummista lajikkeista. Vinkatkaa ihmeessä, jos teillä on varmistaa minulle lajeja. Olen näitä yrittänyt googlettaa.

Jos villakosta irtoaa pala, olen työntänyt sen suoraan multaa. Pistokas on lähtenyt joka kerta. Kesän aikana ne kasvavat vauhdilla ulkona. Luulen, että ostan näitä parvekekasveiksi keväällä ja monistan niistä muutaman lisää. 

Juttelimme Puhetta puutarhasta-podcastissa viherkasvien pistokkaista ja jaoimme vinkkejä puuhaan. Selkeämmät kuvalliset ohjeet löytyy Versoilevan artikkelista. Podin voit kuunnella suoraan alla olevasta soittimesta.  Ihanaa viikon jatkoa!

Vihreitä parvekesuunnitelmia

Tänä vuonna puhaltaa erilaiset suunnitelmat ruukkupuutarhassa. Kaipaan jotain ihan uutta parvekkeen päätyyn. Päädyllä tarkoitan kulmaa, jossa kaksi 15 metriä pitkää parvekkeen sivua kohtaavat toisensa. Se on mun oleskelukulmaus, jossa juon kesällä kahvia. Kasvisuunnitelmat surraavat päässä. Parvekkeelle kun mahtuu kaikenlaista, vanhaa ja uutta suunnitelmaa. 

Olen usein kertonut, että meillä viherkasvit viettävät kesän parvekkeella. Olen ripotellut niitä sikin sokin kesäkukkien sekaan, joten niihin ei juuri kiinnitä huomiota. Mutta just nyt haluan kiinnittää niihin huomiota. Joten kulmaan on tulossa pelkästään viherkasveja ja pikkupuita. Omat kasvit ei täysin riitä, joten olen tässä pikkuhiljaa hommannut kesäsuunnitelmiin sopivia ruukkuja ja kasveja. Ihanin uusi juttu on pagodipuu, jonka ostin Kevätmessuilta HUONE ett RUMin osastolta (ja unohdin kuvata puun, kun niin vimmalla istuttelin). Tuolle inspiroivalle osastolle jäi kyllä monta muutakin innostavaa kasvia. Onneksi heillä on puoti ja nettikauppa. Osaavat rouvat tarjoavat myös hyviä hoitovinkkejä. Joten sinne kipin kapi ostoksille muutkin. Kauppa löytyy Kirkkonummelta. 

Olen erityisen ihastunut mehikasveihin ja kaktuksiin. Kaikki muutkin pienet kasvit viehättävät suuresti. Tykkään yhdistellä tosi isoja kasveja hyvin pieniin. Silloin riittää mielenkiintoista katsottavaa. Odotan innolla mitä saan aikaan. Olen hieman jämähtävää sorttia, kun ihastun johonkin. Lisäilen korkeintaan yksittäisiä uusia kasveja. Joten tänä vuonna teen kokonaisen uuden pienen ruukkupuutarhan. 

Jos haluat tietää miten viherkasvit saa viihtymään ulkona, kuuntele Versoilevan uusin podcast, jonka teimme Hernepensaskujanteen Johannan kanssa. Siellä ne on kaikki meidän hyvät ja huonot vinkit. Vassokuu... Toivottavasti tykkäätte. Moikka!

Kilpipiilean pistokkaat

Maaliskuu on mullanvaihtoaikaa parhaimmmillaan. Ohessa syntyy uusiin potteihin ja maljakoihin pistokkaita kuin itsestään ja vähän vahingossakin. 

Kilpipiilea on kiitollinen kasvi aloittaa viherkasviharrastus. Kuvan emokasvi kasvaa pihalla joka kesä. Kasvu on ulkosalla niin reipasta (muutenkin reippaalla kasvilla), että pistokkaita saa ottaa joka vuosi. Piilea jaetaan mullanvaihdon yhteydessä jakamalla juurakkoa. Valitsen aina vahvimpia pikkutaimia ja napsaisen ne irti. Pienemmät jätän emokasvin huomaan. On kivakin, että emokasvi ei ole pelkkä pitkä ranka vaan juurella on aina jotain kasvua. Näin kilpipiileasta tulee kesällä tuuheampi. 

Ronskiotteisen mullanvaihtajan käsissä napsahteli jonkun verran versojen latvoja. Kilpipiilea on niin hauska myös pienenä, että laitoin latvapistokkaat vesipulloihin. Olen oppinut, että lähes minkä tahansa viherkasvin voi laittaa maljakkoon tai multaan myös ilman juuria. Ei aikaakaan, kun kasvi on kasvattanut sellaiset itselleen. Kesän alussa siirrän pikkutaimet ruukkuihin ja vien ne parvekkeelle. 

Joko teillä on vaihdettu mullat?

Vihreää energiaa

Viikkoon on mahtunut niin paljon meininkiä työn puolesta, että alkaa jo hieman painaa hartioilla. Enkä nyt tarkoita mitään hauskaa pr-tapahtumissa juoksemista tai muuta inspiroivaa. Ihan vaan sitä sellaista tavallista, kun tekstiä pitää syntyä nopeammin kuin mieli tahtoisi tuottaa. Selkä huutaa hoosiannaa, koska olen tehnyt kuvituksia huonossa asennossa keittiön pöydän äärellä. Näissä tunnelmissa puutarha-alan sesongin tuntee nahoissaan. Saako aiheesta edes narista? Koska todellakin olen kiitollinen joka ainoasta työstä mitä näppäismistölle päätyy. 

Onko teillä jotain millä piristätte pitkäpiimäisiä päiviä? Koska sotken piirtäessä ja kuvatessa aina, pyrin saamaan aiheesta iloa myös itselleni. Hyllyn päällinen muuttui hetkessä kuvauksen jäljiltä vehreäksi maisemaksi, jota tuijottaa tapetin sijaan. Ihan hirveää luovuutta ja vaivaa tämä ei vaatinut, mutta teki juuri tänä aamuna minut tosi iloiseksi. Kun lähtee viikon kolmanteen päivään kuin urakkahommiin, on kaikki keinotekoinen ja aito piristys tervetullutta. Kyllä sujui kuvitushommat niin paljon iloisemmissa merkeissä. Joku siinä on, että kun järjestää ympäristön seesteiseksi, niin melu päässä rauhoittuu. Tiedän, että en ole ainoa, joka kokee asian näin.

Ja tarvitseeko edes mainita tuoksusta? Sillä keittiössä leijailee nyt vieno perunanarssisin tuoksu, joka siivittää ajatukset valon nopeudella keväiseen puutarhaan.

Ihanaa torstaita!
 

Hurmaavan joulukaktuksen hoito ja kukinta

Joulukaktuksen kukinta on aina ollut mielestäni yksi kasvimaailman ihmeellisyyksistä. Suurimman osan vuodesta jopa hieman rujon näköinen kasvi herkeää kukkimaan vuoden pimeimpään. Ja mikä kukinta! Roikkuvat, herkät ja melko suuret kukat ovat upeat. Erityisesti valkoinen kukka on ihana!

Kasvia ei ole vaikea saada kukkimaan. Se on lyhyen päivän kasvi, joten kukinnan edellytys on kuukauden verran niukkaa valoa (alle 12 tuntia päivässä). Se ei Suomessa ole ongelma. Kukinta osuu tyypillisesti hieman aikaisempaan ajankohtaan. Tämänkin kaktuksen pitäisi periaatteessa olla jo levolla. Kun kukinta loppuu, huilaa kaktus hiukan. Silloin on tärkeää olla ylikastelematta. Pikku tilkka harvakseltaan on riittävästi. Veden määrää lisätään, kun kaktus alkaa pukkaamaan uutta versoa. Silloin on aika aloittaa lannoittaminen ja vaihtaa mullat. 

Joulukaktus on siitä erikoinen, että se viettää myös toisen lepokauden, joka osuu heinä–elokuulle. Myös silloin ravinteiden ja vedensaanti säädetään minimiin. On tärkeää hoitaa kaktusta vähän huonosti. Se on edellytys kukinnalle, joka voi jopa toistua vuoden aikana. Vie kasvi kesällä ulos. Se parantaa kukinnan mahdollisuutta. Ulkokaudella vettä annetaan niukasti. Jos lehdet alkavat kipristellä, tarvitsee kaktus vettä lisää. Muuten voit huoletta kokeilla miten kuivilla joulukaktus pärjää. Muista siirtää joulukaktus sisään syksyllä. 

Mitä te tykkäätte kasvista? Minä en osaa oikein päättää. Tavallaan aika karmea ilman kukkia, mutta toisaalta olen alkanut lämmetä tälle pikkuhiljaa. Tämä komeasti kukkiva joulukaktus on äitini. 

Ihanaa viikonloppua!

Vihersisustaminen somessa

Olen ilahtuneena seurannut viime vuosien viherkasvibuumia, joka näyttää aina vain jatkavan voittokulkuaan. Viherkasvit tuntuvat valtaavan myös sisustusharrastajien ja -ammattilaisten koteja. On ollut ihanaa ihailla suomalaisia sisustajia, jotka käyttävät kasveja tyylikkäästi niin, että ne ovat osa kokonaisuutta. Vihersisustamista parhaillaan. Sellaisista kuvista on kiva inspiroitua itsekin ja bongata mielenkiintoisia kasveja. 

Juttelin aiheesta Hernepensaskujanne-blogin Johannan kanssa. Mietimme ilmiötä ja sitä, onko Suomessa ollenkaan instatilejä, jotka keskittyvät puhtaasti vihersisustamiseen tai sellaisia, joissa se pienemmästä roolista huolimatta olisi taidokkaasti esillä. Otimme asian haasteen kannalta ja alkoi raivokas instan myllääminen. Yhtään sellaista grazy plantlady-tyyppistä tiliä en Suomesta uskonut löytäväni. Mutta löydettiin me. Kuten monta muutakin tosi innostavaa ja kaunista tiliä.  Ne on listattu artikkeliin, joka on Versoilevan sivuilla. Teimme myös podcastin jossa kävimme instatilejä läpi. Podin voit kuunnella soittimesta, joka löytyy tämä postauksen lopusta. 

Omakin vihersisustaminen otti taas tuulta alleen ja oli pakko käydä hakemassa pari mielenkiintoista kasvia itsellekin. Halusin vähän kookkaampia kavereita, koska meidän suureen taloon tuntuu hukkuvan kaikki pieni. Myös ruukkujen pitää olla isoja tai ainakin korkeita. elholta löytyy asiaan tosi kiva ratkaisu. b.for soft up ruukun mukana tulee hauska teline, joka toimii koristeen tapaan, jos ruukku on upotettu sen sisään. Yhtä hyvin sitä voi käyttää kuten kuvassa ilmavan kukkajalan tapaan. Juurakkovehka ei ollut niin iso, että sille olisi voinut ajatella tosi isoa ruukkua. elhon ruukku sen sijaan oli juuri sopiva. Ostin myös taka-alalla näkyvän kultapalmun. 

Suunnitelmissa on myös jonkunlainen amppeliryhmä joko keittiöön tai olohuoneeseen. Tai ehkä molempiin. Ja näin se villitys vie mennessään. Sitä vain sekoaa ja pian näkee amppelimahdollisuuksia jokaisen ikkunan edessä. b. for soft -sarjasta löytyy myös ihana palloamppeli, joka on vilahtanut blogissani ja somessani useita kertoja. 

Jos me missattiin Johannan kanssa joku tosi kiva vihersisustustili niin olkaa kivoja ja käykää kommentoimassa meidän Versoilevan artikkeliin tai instaan. Jaetaan inspiraatiota muidenkin iloksi.