Lue ja syö: Pannukakkua Muumien tapaan

Juhannuksena luettu Janssonin Vaarallinen juhannus aiheutti sen, että juhannusleipomiset vaihtuivat lennossa sitruunamarenkipiiraasta pannukakkuun. Jotta pannarista vielä tulisi mahdollisimman muumimainen, kaivoin esiin aina luotettavan, Sami Malilan kirjoittaman Muumimamman keittokirjan (WSOY, 1993).

Emma ei vastannut. Hän katsoi juustoon... Hän kurkotti käpälänsä ja pisti juuston taskuunsa. Sitten hänen katseensa liukui eteenpäin ja pysähtyi pieneen pannukakkupalaan.
- Se on meidän! pikku Myy huudahti ja hyppäsi istumaan pannukakun päälle.
- Ei noin saa käyttäytyä, nuhteli Mymmelin tytär. Hän siirsi sisarensa pois, harjasi pannukakun ja piilotti sen liinan alle.

***

Muumien mukaan pannari valmistuu siis näin:

4 kananmunaa
1 l maitoa
1 tl suolaa
4 dl vehnäjauhoja
3 rkl sokeria

Kaada kulhoon maito, kananmunat, sokeri ja suola ja vatkaa kevyesti.
Lisää vehnäjauhot vähitellen sekoittaen, esimerkiksi kierrevatkaimella vatkaten. Anna taikinan turvota noin 10 minuuttia.
Kuumenna uuni 200-asteiseksi.
Kaada taikina uunipellille leivinpaperin päälle. Kypsennä pannukakkua uunissa noin 30 minuuttia, kunnes se on kauniin ruskea.
Tarjoile pannukakku lämpimänä esimerkiksi tuoremarjojen, hillojen ja kermavaahdon kera.

***

Tällä reseptillä pannari onnistuikin oikein hyvin, tosin paistoaika oli reippaasti yli puolen tunnin. Syynä tosin saattaa olla jokin uunin säätö, sunnuntaiaamuna sitä ei aina muista tarkistaa ovatko kaikki nappulat oikeilla kohdilla. Mutta hyvin maistui.

Muumimamman keittokirja on muutenkin ihan huikea reseptikokoelma. Muumipapan kesäsima, johon tulee raparperia, oli ihan hitti viime kesänä ja usea resepti vielä odottaa kokeiluaan. Sisällysluetteloon on myös ystävällisesti merkitty helpot reseptit iloisella pikku Myyn kuvalla.

Kuvituksena opuksessa on käytetty Janssonin piirroksia ja reseptien lomaan laitettu niihin liittyviä tekstipätkiä Muumi-tarinoista. Reseptien avulla voi siis myös fiilistellä lempitarinoitaan ja muistella kaikenmoisia sivuhahmoja.

Loppukaneettina sanottakoon, että on se kiva olla ns. aikuinen kun voi sunnuntaiaamiaiseksi syödä pannukakkua eikä kukaan sano siihen vastaan.

Lue ja syö: Skonsseja Didde-mummin tapaan

Luin viikolla Kjell Westön upean Leijat Helsingin yllä. Siinä Rikun Didde-mummi tekee aina kesäisin skonsseja, kun viili on päässyt vanhenemaan maakellarissa. Olen itse suuri skonssien ystävä ja nämä kohdat inspiroivat minut leipomaan niitä pitkästä aikaa.

Suurin piirtein samaan aikaan kun ukkonen vihdoinkin jyrähtää ja Didde antaa maakellariin vietyjen viilien vanhentua tehdäkseen niistä skonsseja, suurin piirtein samaan aikaan kun ensimmäiset viileät yöt saavat helteen väistymään Pulavedellä, New Yorkin poliisi piirittää ja ottaa vangiksi Son of Samin.

Minulla on vakiokäytössä äidin ihana skonssiresepti, mutta päätin Didden tapaan käyttää taikinassa hapantunutta viiliä eli minun tapauksessani piimää ja päädyin etsimään uutta reseptiä. Sopiva ehdokas löytyikin täältä.

***

Skonssit piimällä (neljälle)

3 dl piimää tai maustamatonta jogurttia
75 g voita
6 dl vehnäjauhoja
2 dl grahamjauhoja
4 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa

Sekoita jauhot, leivinjauhe ja suola. Viipaloi voi palasiksi ja sekoita se nyppien taikinan kanssa muruiseksi massaksi.

Sekoita joukkoon piimä ja tee taikinaksi. Älä vaivaa liikaa.

Jaa taikina neljään osaa ja leivo pyöreiksi kakkusiksi halkaisijaltaan noin 12-15 cm. Vedä skonsseihin viillot ristikkäin ja pistele haarukalla.

Paista 250 asteessa noin 10 minuuttia. Tarjoile lämpiminä.

***

Minä tietenkin menin itse heti peukaloimaan reseptiä. Grahamjauhoja ei löytynyt leivontalaatikosta, joten käytin 2 dl vehnäjauhoja, 3 dl ruisjauhoja ja 3 dl luomuvehnäjauhoja. Lisäksi piimän määräkin jäi hieman vajaaksi, joten hulautin joukkoon smetanaa. Ja ihan hyvin onnistui näinkin.

Söimme skonssit aamiaiseksi ja yhden tällaisen jättiskonssin jälkeen ei kyllä ollut nälkä. Uhrauduin kuitenkin ja söin vielä puolikkaan makeilla lisukkeilla eli smetanalla ja mansikkahillolla. Hyvää oli, teen myös uudelleen.

Pikaisempaan leivontaan suosittelen myös äidin mainiota reseptiä, joka menee näin:

Äidin skonssit

3,5 dl vehnäjauhoja
2 dl maitoa tai vettä
2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
50 g voita / 0,5 dl rypsiöljyä
1 rkl hunajaa

Sekoita kuiva aineet keskenään.
Lisää neste ja voisula, sekoita nopeasti taikinaksi. Jos jää kovin löysäksi, voit lisätä vähän jauhoja.
Leivo pyörylöiksi pellille ja pistele. Näitä tulee 8 pientä tai neljä isompaa.
Paista 250°C 10-15 min.

Itse käytän tässä taikinassa usein rypsiöljyä, se tuntuu jotenkin vaivattomammalta.

Kaunista helluntaita kaikille!

Lue ja syö: Jogurttikakkua ranskalaisittain

Elizabeth Bardin Lunch in Paris on tarina vieraassa maassa elämisestä ja sinne sopeutumisesta. Toisaalta se on myös kirja rakkaudesta ruokaan ja Ranskaan. Kirjan jokaisen luvun perässä on myös reseptejä, joten osittain opus voitaneen luokitella myös keittokirjaksi. Olen kirjoittanut kirjasta enemmän täällä ja lisäksi kirjalla on ihanat kotisivut, josta löytyy lisää reseptejä.

Opuksen resepteistä muutama on jo noussut meidän taloudessamme suursuosikiksi ja monta herkkua on vielä kokeilematta. Miehen lemppari taitaa silti tähän mennessä olla jogurttikakku, joka on ilmeisesti melkoisen yleinen jälkiruokapöydän herkku Ranskassa ja jonka leipominen onnistuu lapsiltakin.


If I’m going to make dessert on a weekday, it has to do double duty—-something comforting before bed with enough left over for breakfast or tea the next day. Yogurt cake fits the bill perfectly; it’s tender, moist, and not too sweet. This is the first cake Gwendal learned to bake. French children use the empty yogurt pot to measure the rest of the ingredients.

***

Jogurttikakku (Gâteau au Yaourt)

1 cup (n. 2,3 dl) maustamatonta jogurttia
1 cup sokeria
Iso hyppysellinen merisuolaa
1 tl vaniljauutetta
1/3 cup (n. 0,8 dl) rypsiöljyä
2 munaa
1 2/3 cup (n. 4 dl) vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 sitruunan kuori
purkillinen aprikooseja

Kuumenna uuni 180 asteeseen. Levitä öljyä halkaisijaltaan n. 25 cm irtopohjavuokaan ja vuoraa vuoka leivinpaperilla.

Sekoita keskenään jogurtti, sokeri, suola ja vanilja. Sekoita kunnes tasaista. Lisää öljy taikinaan ohuena nauhana sekoittaen samalla. Lisää munat yksi kerrallaan sekoittaen voimakkaasti.

Siivilöi jauhot, sooda ja leivinjauhe keskenään ja sekoita ne taikinaan varovasti. Lisää sitruunan kuori.

Siirrä taikina vuokaan. Pilko aprikoosit ja asettele ne vuokaan päällimmäiseksi haluamallasi tavalla.

Paista uunissa noin 45 minuuttia. Valmiina kakku on kullanruskea ja siihen upotettuun hammastikkuun ei enää jää taikinaa.

Jäähdytä kakku mielellään ritilällä. Tarjoile jäähtyneenä. Kakku on parempaa seuraavana päivänä, säilytys folioon käärittynä (muoviastiassa vettyy).

Omat vinkkini

Sitruunan kuori ja vaniljauute eivät ole välttämättömiä. Myös lorauksella sitruunamehua ja vaniljasokerilla saavuttaa saman tuloksen.

Itse en myöskään niin perusta aprikoosista, joten käytän tähän yleensä persikkaa. Kirjailija suosittelee kakkua myös päärynän ja vadelmien kanssa. Vadelmia ajattelin kokeilla itse kesällä. Ja käytännössä kakkua voi varioida loputtomiin viskaamalla sekaan haluamaansa hedelmää tai vaikka maustettua jogurttia! Blogimaailmassa tätä on myös tehty paljon höystettynä karviaisilla.

***

Jogurttikakku osui ja upposi tälläkin kertaa ja kelpasi myös kylässä olleelle vieraalle. Kyläilevät koirat yrittivät myös kovasti saada oman osansa, mutta heille ei tällä kertaa tarjoiltu.

Osallistun tällä Lurun lukujen hauskaan Lue ja syö -haasteeseen.

Syyskuulumisia ja maljapuheita

Hieman nuhainen mutta pirteän kujertava tervehdys täältä ruudun takaa!

Karoliina haastoi minut viime kuussa kirjoittamaan maljapuhetta seuraavilla suuntaviivoilla:

1. Kirjoita listaustyyliin parin rivin maljapuhe, jossa luettelet viisi asiaa, joista sinulle tulee erityisen hyvä mieli/mistä olet kiitollinen.
2. Haasta viisi bloggaajaa tekemään samoin.

Siis.

Hyvät lukijat,

kiitos teille siitä, että olette siellä jossain toisten ruutujen takana. Kirjoittaminen on jo itsessään mukavaa, mutta se, että joku lukee ja kommentoi sekä jakaa kiinnostuksen kirjoihin on minulle äärimmäisen arvokas asia.

Kiitos niille oppilaille ja opiskelijoille, jotka ovat ottaneet minut tänä ensimmäisenä syksynäni opettajana pääosin niin kovin mukavasti vastaan. Jokainen kerta, kun te opitte tunnillani jotain tai uskallatte kysyä teitä vaivaavan kysymyksen, on minulle hyvä hetki. Sama kiitos kuuluu myös niille vanhemmille kollegoille, jotka ovat ottaneet minut lämpimästi osaksi työyhteisöä.

Kiitos Tuomakselle siitä, että hän jaksaa tehdä minulle inkiväärivalkosipulikanaa nyt kun minulla on nuha ja tulee kanssani kenkäkauppaan. Kiitos, että kestät lempeästi sen kun kiukuttelen, mutta laitat minun ruotuun silloin kun lähden liiaksi sivuraiteille.

Kiitos ystävilleni siitä, että he käyvät minun kanssani kahvilla / syömässä / neulomassa / elokuvissa / kävelyllä / mattokaupassa. Ilman teitä elämä olisi ihan tylsää.

Ja lopuksi vielä kiitos syksylle. Kiitos siitä, että aamuisin ilma on raikas mutta ei vielä pakasta. Kiitos omenista, joista varmasti tulee hyvä hillo. Kiitos keltaisista ja punaisista lehdistä ja kuulaista iltapäivistä.

Kiitos.

Jokin aika sitten blogille annettiin myös Tsemppaava blogiystävä -tunnustus, lämmin kiitos siitä Katrille. Tunnustus lähtee nyt kollektiivisesti teille kaikille, jotka täällä käytte ja kommentoitte. Teidän ansiostanne tästä bloginpidosta on tullut entistä mukavampaa. Maljapuhe-haasteen kanssa teen seuraavasti: minä kuulisin mielelläni lisää kiitoksia asioista, jotka tekevät juuri sinut iloiseksi. Kirjoitathan minulle kommentin tai ajattele edes hetki mielessäsi jotain iloista asiaa.

Lisäksi muistuttaisin vielä tämän kuun loppupuolelle asti käynnissä olevasta Hyppää lavalle -haasteestani, jossa luetaan näytelmiä. Itse ajattelin urheilla tällä viikolla ainakin Kristian Smedsin Mr. Vertigo -sovituksen kanssa.

Nyt menen leipomaan (vehnättömiä) pannukakkuja, sillä purkit loppuivat kesken ja ylijäänyt omenahillo on käytettävä johonkin. Suosittelen lämpimästi myös Pumpkin-Jamin ihanaa rommista omena-kaurapaistosta.

Ihanaa syksyä teille!

ps. Huomasitte varmaan maanantaina, että niin täällä kuin monessa muussakin kirjablogissa tapahtui kummia. Lisää asiasta esimerkiksi täällä, täällä ja täällä. Ja mainitsenpa tässä vielä, että en ottanut Twilightia omaan käsittelyyni siksi, että olisin halunnut sitä pilkata, vaan siksi että sitä oli hauska muokata. Oikeasti olen lukenut kaikki neljä (edit 7.10.: kiitos Villasukka kirjahyllyssä, tokihan kirjoja on tuon verran eikä kolme kuten väitin) teosta ja jopa hieman punastellen niihin koukuttunut. Olen iloinen, että kirjabloggaajien tempaus herätti pääosin positiivista mediahuomiota ja toivon, että keskustelua aiheesta jatketaan niin yksityisesti kuin yleisestikin.

Elizabeth Bard: Lunch in Paris

Jos minun pitäisi luetella kymmenen asiaa, joista todella pidän, joita rakastan, olisivat kirjat, ruoka ja Pariisi näiden kymmenen joukossa. Elizabeth Bardin Lunch in Paris: A Love Story with Recipes (2010) yhdistää ne kaikki.

"Welcome home, mon amour." For all my castles in the air, in this moment I felt like Gwendal had laid the world at my feet. My universe expanded and contracted at the same time. He had built me a two-room Taj Mahal.
"I already put your name on the gas bill."
How thoughtful.
"Trust me. In France, if you don't have a gas bill, you don't exist."

Lunch in Paris on tarina maahanmuuttajasta, amerikkalaisesta naisesta joka muuttaa rakkauden perässä Ranskaan. Ihana Ranska ei kuitenkaan aina ole se vanhojen elokuvien kaunis ja romanttinen maa, vaan byrokratialtaan lähes käsittämätön ja jopa elämänfilosofialtaan kummallinen omituisuus. Onneksi sentään on ihania toreja, upeita vihanneksia, erikoisia kalakauppiaita ja leivoksia. Ja tämähän on siis tositarina, tai siis elämäkerta reseptien kera.

Bard kuvaa elämäänsä Ranskassa rehellisesti ja herkullisesti. Toisinaan juhlitaan ystävien kanssa ja välillä syödään lounasta yksin. Siinä välissä löydetään se oma boulangerie, opetellaan jonottamaan lihakaupassa oikein ja muutetaan Pariisissa useampaan kertaan.

Kannessa kirjaa tituleerataan näin: Eat, Stay, Love with a side of spiced apricots eikä vertaus kyllä ole lainkaan hassumpi. Bardin tapa kirjoittaa on hyvin samankaltainen kuin Eat Pray Loven kirjoittajan, Elizabeth Gilbertin. Tyyli on keskusteleva, vähän kuin hyvän ystävän kanssa puhuisi. Bardin kielessä tai ehkä tavassa esittää asioita oli kuitenkin jotain, joka viehätti minua paljon enemmän. Saattaa tosin myös johtua siitä, että tämän luin englanniksi ja tuon toisen suomeksi.

Ja koska kirja tosiaan sisältää reseptejä, niin pitihän niitä testata ihan käytännössä. Tässä siis dinner in Paris meidän tapaamme. Meillä testiin pääsivät Travers de Porc au Miel ja Moelleux au Chocolat "Kitu". Mies huolehti pääruoasta ja minä jälkiruoasta.

Jälkiruoka tekeytyy parvekkeella. Kiitollinen resepti siinä mielessä, että tosi helppo tehdä ja ei tarvitse paistaa heti.

Tunnelma kunnossa.

Viiniäkin löytyy, 35° South Wild Ferment Merlot (luomu).

Pääruoaksi valikoitui Travers du Porc au Miel eli uunissa paistettu porsaanpaisti hunajalla. Kaupasta ei löytynyt grillikylkiä luilla, joten tyydyimme luuttomiin. Kahden annokseen lihaa meni 400 g ja lisukkeena rosmariiniperunoita sekä kirsikkatomaatteja.

Ja täytyy myöntää, että oli niin hyvää ruokaa että nauratti. Tätä kokeillaan vielä uudestaan aivan varmasti, ensi kerralla haemme lihan hallista ja luilla. Nam. Suunnitelimme jatkoa varten myös, että tuohon lautaselle voisi lisätä esim. yrtti(rosmariini+minttu?)juliennen.

Välijuomana meillä oli ihanaa pastista, vaikka se onkin virallisesti aperitif. Kotioloissa on mielestäni ihan hyväksyttävää vähän rikkoa etikettisääntöjä (ja olimme kuitenkin asianmukaisesti pukeutuneet, miehellä oli puku ja minulla Ranskassakin käynyt musta mekko, joka näkyy yläkuvassa).

Jälkiruoaksi päätyi siis kirjan samasta luvusta Moelleux au Chocolat "Kitu". Tämän suklaakakun lisukkeeksi laitoimme nordic twistin eli Aino Hillasoiden helmi- eli lakkajäätelöä. Koska kaupasta ei löytynyt kunnollisia folio-vuokia, otin käyttöön vanhat Arabian Kosmos-sarjan kupit jotka onneksi ovat uuninkestäviä (kiitos suomalainen astiateollisuus!).

"'Kitu' is a pun," says Gwendal, with his best Humphrey Bogart squint. "It means 'which kills'."

I have discovered the French version of "Death by Chocolate".

Yllä oleva lainaus kertonee olennaisen. Tästä ei saanut ihan yhtä pahoja suklaaövereitä kuin pariisilaisen suklaakahvilan Angelican kaakaosta ja signature-leivoksesta, mutta lähellä se oli. Tässä teille kaikille hurmaavan Kitun ohje:

noin 110 g suolatonta voita

150 g tummaa (70%) suklaata

reilu hyppysellinen merisuolaa

2 munaa

2 munankeltuaista

1/4 cups (eli reilu puoli desiä) sokeria

1 rkl vehnäjauhoja

Uuni lämpiämään 230 asteeseen.

Sulata suklaa ja voi vesihauteessa. Lisää merisuola.

Sulattaessasi vatkaa munat, munan keltuaiset ja sokeri kevyeksi vaahdoksi.

Vatkaa muna-sokeriseos lämpimään suklaa-voiseokseen. Lisää jauhot ja sekoita kevyesti.

Jaa taikina paistovuokiin.

Nämä pienet suklaakakut kannattaa paistaa joko folioisissa vuoissa (jää kuulemma paperisiin kiinni) tai hyvin voidelluissa keraamisissa vuoissa.

Kun suklaa on jaettu vuokiin, voidaan kakut jättää viileään odottamaan paistamista. Ne pitää kuitenkin saatta huoneenlämpöön ennen paistamista.

Paista 230 asteessa 7 minuuttia (ohut kuori ja täysin sula sisus) tai 8 minuuttia (hieman paksumpi kuori ja sulanut keskiosa, näin tehtiin meillä).

Tästä taikinasta 6 pientä kakkua (tai kolme Kosmos-kupin kokoista). 

Lisukkeeksi korkeintaan jotain vaniljajäätelöä tai vispattua kermaa.

Käännös on allekirjoittaneen oma.

Kirjaan jäi vielä monta reseptiä kokeiltavaksi. Itseäni kiinnostavat jälkiruokapuolelta ainakin jogurttikakku, financiers (pieniä mantelikakkuja) ja chouquettes. Eikä pastisfani voi tietenkään vastustaa peruna-papu-salaattia pastis vinaigretella. 

Lopuksi: kiitos äiti, olet paras.

Kuvassa äiti Les Deux Moulinsissa (se Amélie-kahvila) keväällä 2007.

Elizabeth Bard : Lunch in Paris A Love Story with Recipes
Little, Brown and Company, 2010.
352 s.
Kansi: Julianna Lee / Virginia Johnson