Lavalta: Päiväkirjaklubi (Korjaamo)

Kuva: Päiväkirjaklubi / Korjaamo

Päiväkirjaklubin jälkeen poskiin sattuu ja kurkkua kuristaa. Kuusi esiintyjää luki lavalla otoksia omista nuoruuden päiväkirjoistaan, kirjoitelmistaan ja runoistaan ja se oli aivan huikeaa. En lainkaan ihmettele, että illat myyvät loppuun, sillä tällaisia kokemuksia on harvoin tarjolla. Konseptin ovat tuoneet Korjaamolle myös lavalle kiivenneet Eeva Vekki ja Risto Koo Järvinen.

Illan esiintyjät olivat tavattoman ihania ja rohkeita. Päiväkirjamerkintöjään lukivat tänä maaliskuisena klubi-iltana Järvisen lisäksi Anni Kemppainen, Leila Luumi, Kerttu Raitala ja Sari Harju, Vekki jakoi yleisölle teininä kirjoittamiaan aineita.

Lavalla olijoille on pakko nostaa hattua. Päiväkirjoista luetaan hyvinkin yksityisiä merkintöjä, jotka toisaalta resonoivat selvästi monen yleisön edustajan päässä oman teini-iän kanssa. Lukijat edustivat myös paikoin eri ikäluokkia, mutta teini-iän kokemukset olivat silti samankaltaisia. Poika- ja tyttöystävien perään haikailtiin, vanhemmat aiheuttivat päänvaivaa ja mitä vielä. (voi hyvänen aika että olen onnellinen siitä ettei tarvitse olla enää koskaan 14!)

Meininki oli myös jotenkin todella yhteisöllinen, enemmän naurettiin sille yhteiselle kokemusmaailmalle joka siellä taustalla vilkkui. Olihan siinä siitä myötähäpeääkin, mutta lempeää sellaista. Ja toisaalta ihan paljasta riemua sitä kohtaan, miten hienosti ja aidosti sitä voi itseään päiväkirjan sivuilla ilmaista. Mieleen jäivät etenkin teini-ihastus Kari-Pekka Kyröön doping-skandaalin aikaan ja limailut Lohjan Tanhuhovilla. Aijai.

Viimeisenä päähän jää pyörimään runobattlen voittanut Kerttu Raitalan Semmoista se elämä on -runo. Siinä oli jotain tavattoman sielukasta ja synkkää, menisi ihan nykyrunosta. Jopa niin synkkää, että oli pakko nauraa. Ansaittu voitto, vaikka Sari Harjun rakkausrunot ja Eeva Vekin monikulttuuriset lyriikat olivat tavattoman mainioita nekin.

Kiitos Päiväkirjaklubi, tämä oli samalla rentouttava ja ahdistava kokemus eli juuri passeli. Kiitos.

Tiketin mukaan huhti- ja toukokuun iltoihin saa vielä lippuja, joten menkäähän ihmiset ostoksille niin ei tarvitse katua!

Lavalta: Omatuntoklubi 13/04/13

 Marja Salo ja Anna Paavilainen juontotehtävissä hienoissa jätesäkeissään.

Viime kuun Omatuntoklubin festareista innostuneena oli taas tänä lauantaina aika kömpiä Lavaklubille. Saapuessamme paikalle hieman ennen kello yhdeksää klubi alkoi olla jo melkoisen täynnä ja myös lämpötila oli sen mukainen. Istumapaikkoja onneksi löytyi vielä ja lyhythihainen mekko oli kerrankin kuningasidea.

Kertauksena vielä Omatuntoklubin ideana on siis tarjota avoin lava kaikenlaisille esityksille. Klubille voi ilmoittautua etukäteen tai esiintymishimon iskiessä illan aikana voi itselleen haalia vielä viiden minuutin pikaesiintymisajan. Pääsymaksy klubille on 1-100 euroa omantunnon mukaan, viitosella saa hienon Omatuntoklubi-rannekkeen.

Eilisen klubilla saatiin nähdä kuusi erilaista esitystä, tässä pieniä tunnelmapaloja.

Illan korkkasi hieman yhdeksän jälkeen folk-yhtye Skip Zone, joka julkaisi viime kesänä yhtyeen nimeä kantavan debyyttilevynsä. Lavaklubilla Skipparit esittivät akustisella kokoonpanolla neljä kappaletta. Suosittelen seesteisen folkin ystäville.

Porvoolaiset nuoret Elina ja Olivia saapuivat Omatuntoklubille esittämään Hectorin ja Rebekan rakkaustarinan Sokea rakkaus. Mitä tapahtuu, kun toinen luulee joutuvansa muuttumaan saadakseen pitää armaansa rakkauden? Esitys vedettiin kunnialla ja herätti yleisössä hilpeyttä, mainiota! Erityishymy Leijonakuningas 2 -coverkappaleesta.

Kolmantena esiintyi ihana Koskelainen soitellen kappaleita marraskuussa ilmestyneeltä Bola Bola -levyltään. Meininki oli mainio ja erityisesti ilahdutti toivomani Sataa-kappaleen esitys. Kiitos!

The Presidents toi lavalla Kansallisteatterin omaa väkeä nokkamiehenään teatterin taiteellinen johtaja Mika Myllyaho. Lavalla laulettiin muun muassa Silvio Berlusconista ja Penelope Cruzista. Kuulemma yhtye on ainut, joka saa soittaa Omatuntoklubilla niin kovaa.

Illan viimeisenä yhtyeenä esiintyi Eri Horisontit, jotka omien sanojensa mukaan soittavat angstista rockia. Mystisistä musikanteista ei ainakaan heti löytynyt hakukoneiden avulla lisätietoja, mutta sanottakoon nyt tässä että meininki oli mainio.

Viimeisenä lavalle saatiin Duo Afran ja Safiran esittämänä itämaista tanssia, jota oli ilo katsella. Esitys oli kolmiosainen: ensimmäisessä osassa oltiin perinteisemmissä tunnelmissa, toinen osio oli synkempää tribaalifuusiota ja kolmas puolestaan balkanfuusiota.

Virallisten esitysten jälkeen saatiin taas fiilistellä DJ Vauvaukin soitannan tahdissa. Paikalla oli myös jälleen hiustaitelija ja myös kirpputori. Yksi mekko jäi hieman kutkuttamaan takaraivoon, mutta jäi harmi kyllä tällä kertaa hankkimatta.

Kevään viimeinen klubi järjestetään 11.5. ja 9.5. Omatuntoklubi goes street eli huhtikuun klubin tuotot jaetaan kyseisenä päivänä Helsingin katutaiteilijoille. Lisätiedot klubin facebooksivuilta.

Iloinen bloggaaja kiittää hyvästä meiningistä!

Lavalta: Omatuntoklubin festarit (Lavaklubi)

Yhdeksältä Lavaklubilla näytti vielä väljältä loppuiltaan verrattuna.

Kansallisteatterin Lavaklubilla järjestettävä Omatuntoklubi on kiehtonut minua ideana jo pidemmän aikaa. Kerran kuussa järjestettävän klubin tavoitteena on tarjota esiintymispaikka, avoin lava, kaikenlaisille taiteilijoille olivat he sitten muusikkoja, miimikkoja, runoilijoita tai mitä tahansa. Kirsikkana kakun päälle kaikki iltojen tuotot menevät erilaisiin hyväntekeväisyyskohteisiin. Lipun hinta on 1-100 euroa omantunnon mukaan.

Tänä viikonloppuna eli 15.-16.3. Omatuntoklubi järjesti kaksipäiväiset festarit ja itse pääsin paikalle lauantaina. Klubi alkoi inhimillisesti noin klo 21 ja ensimmäisenä lavalle kiipesivät klubiemännät Marja Salo ja Anna Paavilainen esittämään Cabaret-musikaalista tuttua Willkommen-kappaletta johon yleisökin sai liittyä mukaan.

Marja Salo ja Anna Paavilainen esittelevät hienoja festarirannekkeita.

Avauksen jälkeen lavalla nähtiin kuusi esiintyjää. Viisi esitystä oli musiikkia, yksi runoutta modernilla otteella.

Enkelimäinen Anna Inginmaa lauloi särkyvän kauniita lauluja Lasse Hukan säestäessä kitaralla.

Satu Sallamaa keikkailee yleensä yhtyeen kanssa. Lauantaina mukaan pääsi pianisti, jonka säestyksellä kappaleista tuli mukavan musikaalivivahteisia.

Maaginen Elsa Ervastin ohjaama Pelikaani-esitys, jossa luettiin Tommi Parkon tekstiä. Lavalla Elina Väänänen. Tätä olisin mielelläni katsonut hiljaisemmassa tilassa.

Maria Vähäkangas esitti omia kappaleitaan kolmella kielellä ja oli ihailtavan aito ja vilpitön. Itse pidin erityisesti ruotsinkielisestä kappaleesta.

Tuulia yhtyeineen oli virkistävä ja sai aikaan hyvää fiilistä mainiolla meiningillä. Tykkäsin! Tehkää levy!

Tuomas Peurakoski esitti uusia kappaleita soolona. Vladivostok kuultiin pianosäestyksellä.

Tunnelma klubilla oli lämmin ja hauska. Ainut miinus oli baarin puolelta ajoittain kuuluva hälinä, joka hieman häiritsi esimerkiksi Pelikaani-runoesityksen seuraamista. Muutoin sankka väkijoukko ei haitannut lainkaan, sillä kaikki tuntuivat olevan liikkeellä hyvällä fiiliksellä. Lavaklubi on muutenkin miljöönä älyttömän viihtyisä eivätkä tarjoilutkaan ole hinnalla pilattuja (keskeisestä sijainnista huolimatta).

Loppuillasta viihdytti DJ Vauvaukki.

Samaan aikaan festareiden kanssa järjestettiin myös Rihkamafestivaalit, jossa sai joko vaihtaa omia korujaan uusiin tai pulittaa omantunnon mukaan. Itse en halunnut luopua korvissa roikkuvista linnuista, joten pulitin sitten lompakon viimeiset kolikot ja hankin alla olevat ihanat lehtikorvikset. Kuvassa näkyy myös mitä hienoin festariranneke, jonka sai itselleen viidellä eurolla. Tällä kertaa klubin tuotot menivät Luonnonperintösäätiölle.

Kiitos järjestäjille ja kanssaihmisille kivasta illasta!

Seuraava klubi järjestetään 13.4. ja tiedotusta voi seurata esimerkiksi Facebookin kautta. Lisäksi YLE tekee Omatuntoklubista dokumenttisarjaa, jonka on ajateltu tulevan ruutuihin ensi syksynä.