Kesän muistoja ja lukijoiden suosikkeja

Terminen kesä lienee jo mennyttä aikaa, lehdet vaihtoivat väriään ja aamulla maassa on kuuraa. Ei se mitään, pidän syksystä. Mutta muistelen silti vielä kesää Liisalta saamani haasteen muodossa. Tarkoituksena siis: Haastetun tulee listata kesän 10 plussaa ja 10 miinusta. Avaa vastauksia myös omin ajatuksin ja kuvin. Jaa haaste eteenpäin kolmelle blogille ja ilmoita haastamisesta ko. bloggaajalle. 

Pöly

Heinäkuussa meille muutti maailman suloisin bedlingtonpoika. Karvainen nuori mies solahti osaksi arkipäivää varsin nopeasti ja valloitti molempien sydämet. Nyt nuorukaisella tosin on jonkinlainen esimurrosikä: hampaita näytellään ja komennuksille viitataan kintaalla. Mutta tykätään me silti toisistamme. 

Loma

Äiti ja Pöly metsäkävelyllä.

Pitkästä aikaa minulla oli kesällä lomaa. Tai oli siitä viime vuonnakin, ja sitä edellisenä, mutta kerrankin kaikkea ei oltu ohjelmoitu valmiiksi. Koiranpentu piti kotona, se teki hyvää. Sain lukea kirjoja, löhötä sohvalla ja hengittää. Teki hyvää.

Harjukaupungin kierros

Samalla kun haimme Pölyn Jyväskylästä teimme myös pienen Harjukaupungin salakäytävät -kierroksen. Pääsin istumaan Neron portaille, kävelemään Kirkkopuistossa ja pyörimään pojanpää-karusellissa. Joskus toivon pääseväni vielä Harjun torniin syömään ja muutenkin tutustumaan Jyväskylään lähemmin.

Kummipoika

Kesälomalla ehdin tehdä minireissun tervehtimään ihanaa kaksivuotiasta kummipoikaani Kassua. Opin muun muassa koinkan olevan sama asia kuin kauhakuormuri, ajelin pitkään (paikallaan olevalla) ruohonleikkurilla, luin autokirjaa ja päristelin pikkuautoilla pitkin sohvaa. Mainio tyyppi, tuo pikkumies.

Lukumaraton ja ihanat kirjat

Pidin kesällä ensimmäisen lukumaratonini. Vaikka päivä toikin muassaan pienoisen kirjaähkyn, oli myös riemullista vain lukea koko päivä. Ehkäpä toistan saman ensi kesänä. Lisäksi sain vihdoin luettua Janssonin ihanan ja viisaan Kesäkirjan.

Aamiaiset

Tuomas tekee parhaita viikonloppuaamuaisia. Meillä syötiin kesällä muun muassa köyhiä ritareita jäätelöllä, pannukakkuja, amerikkalaisia pannukakkuja, tuoreita marjoja puutarhasta ja juotiin ihanaa sunnuntaikahvia. Viikonloppuaamiaiset voidaan syödä pihalla tai sohvalla tai vaikka lattialla ja niiden aikana voi lukea kirjaa tai katsoa leffaa tai ihan vain möllöttää.

Puutarha

Aloin vähitellen tutustua puutarhanhoidon saloihin. Kesäkurpitsat kasvoivat mainiosti, tomaatteja tuli huikeat kolme (tai tuli niitä enemmän, mutta minä unohdin ne ja ne menivät pilalle), myös koristekurpitsoita siunaantui kolmin kappalein. Äidin istuttamat perennat onneksi hoitivat paljolti itse itsensä. Muistin jopa koota muistiinpanoja kukkien nimistä, ehkä muistan ne ensi kesänä jo paremmin. Pian laitetaan piha talviteloilla, eli pääsen taas kiipeilemään ränneissä.

Kesäteatteri

Sattui sillä tavalla hassusti, että päädyimme katsomaan Ryhmiksen kesäteatteriesityksen Robin Hoodin sydän kolmesti. Joka kerralla reissu Suomenlinnaan oli oikein mukava ja oli hauska seurata esityksen kehittymistä läpi kesäkauden. Hyvä Ryhmis, ensi kesänä uudestaan! (ja viikonloppuna Lähes onnellinen mies!)

Kissainpäivät

Puolet rooliasusta päällä, huomatkaa trendikäs takamus.

Pääsin pitkästä aikaa tekemään teatteria ihanan Korkeasaaren teatterin kanssa. Porukka oli mainio, fiilis hauska, näytelmä kiva. Lisäksi sain lisätakamuksen. Oli mukavaa pomppia yleisön edessä pimenevässä illassa, harjoitella bollywood-liikkeitä, ommella silakoita silakkapiirakkaan ja viettää aikaa teatteriperheen kanssa.

Häät

 Ystävä A otti tämän kuvan.

Syyskuun puoliväli oli säänsä puolesta kuin kesää, silloin vietimme täydelliset häämme. Ne olivat meidän näköisemme, paikalla tärkeitä ihmisiä, hyvää ruokaa ja musiikkia. Siitä on hyvä jatkaa tätä yhteiseloa.


Miinuksiin yritin keksiä jotakin, mutta mieleen tuli asioita kuten ajoittainen kiire ja kasvimaata terrorisoivat etanat. Olkoot. Hyvä tämä kesä oli, vain pieniä miinuksia, en viitsi kirjoittaa niistä laisinkaan. Ensi kesän tavoitteena olkoot Hanko, meri, riippumatto ja pitkäjänteisempi puutarhan hoito.

***

Tämän jälkeen otan iloisena vastaan saapuneen syksyn. Pidän aamusumuista, kirpeistä aamuista, puiden punaisesta. Kurasta en ehkä niinkään, mutta sitä vastaan voi taistella keltaisissa Hai-saappaissa. Engarde!

***

Jotta tämä teksti olisi tuhottoman pitkä mainittakoon vielä mainiosta kirjabloggaajien tempauksesta, joka näinä päivinä julkistettiin. Kesän lopulla Hesari julkaisi listan lukijoiden 100 suosikkikirjasta, siis niistä 2000-luvulla julkaistuista kotimaisista. Me, siis osa meistä kirjabloggaajista, luimme koko listan yhdessä läpi, muutaman kirjan jokainen. Lista on tuossa alla (nauttikaa!), tarkempaa selostusta voi lukea täältä Hannan blogista. Adieu!

1. Sofi Oksanen: Puhdistus
2. Ulla-Lena Lundberg: Jää (Is) 
3. Kjell Westö: Missä kuljimme kerran
4. Kari Hotakainen: Ihmisen osa  
5. Rosa Liksom: Hytti nro 6
6. Kari Hotakainen: Juoksuhaudantie
7. Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi 
8. Katja Kettu: Kätilö                     
9. Antti Hyry: Uuni                       
10. Aki Ollikainen: Nälkävuosi                   
11. Pirkko Saisio: Punainen erokirja                                       
12. Arne Nevanlinna: Marie                            
13. Riikka Pulkkinen: Totta 
14. Juha Itkonen: Anna minun rakastaa enemmän 
15. Hannu Raittila: Canal Grande
16. Jari Tervo: Myyrä 
17. Mikko Rimminen: Pussikaljaromaani 
18. Kristina Carlson: Herra Darwinin puutarhuri 
19. Bo Carpelan: Kesän varjot 
20. Markus Nummi: Karkkipäivä 
21. Monika Fagerholm: Amerikkalainen tyttö 
22. Mikko Rimmisen: Nenäpäivä 
23. Helena Sinervo: Runoilijan talossa
24. Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja 
25. Hannu Väisänen: Vanikan palat
26. Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat
27. Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen 
28. Jari Tervo: Layla 
29. Olli Jalonen: Poikakirja          
30. Katri Lipson: Kosmonautti 
31. Riikka Pulkkinen: Raja 
32. Miika Nousiainen: Metsäjätti
33. Emmi Itäranta: Teemestarin kirja 
34. Hannu Väisänen: Toiset kengät 
35. Kjell Westö: Älä käy yöhön yksin 
36. Antti Tuuri: Ikitie 
37. Markus Nummi: Kiinalainen puutarha 
38. Jaakko Yli-Juonikas: Neuromaani                         
39. Elina Hirvonen: Kauimpana kuolemasta 
40. Hannu Väisänen: Taivaanvartijat   
41. Rakel Liehu: Helene                                                          
42. Juha Itkonen: Myöhempien aikojen pyhiä 
43. Jari Tervo: Troikka 
44. Sirpa Kähkönen: Lakanasiivet     
45. Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa         
46. Juha Itkonen: Kohti 
47. Kristina Carlson: William N. päiväkirja 
48. Heidi Köngäs: Dora, Dora      
49. Antti Tuuri: Kylmien kyytimies                   
50. Olli Jalonen: 14 solmua Greenwichiin
51. Miika Nousiainen: Maaninkavaara  
52. Eve Hietamies: Yösyöttö
53. Joel Haahtela: Katoamispiste 
54. Jari Tervo: Ohrana 
55. Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta 
56. Sofi Oksanen: Stalinin lehmät 
57. Arto Salminen: Kalavale 
58. Elina Hirvonen: Että hän muistaisi saman
59. Juha Itkonen: Hetken hohtava valo
60. Leena Parkkinen: Sinun jälkeesi, Max 
61. Pirjo Hassinen: Mansikoita marraskuussa 
62. Sirpa Kähkönen: Hietakehto                     
63. Erik Wahlström: Jumala 
64. Riikka Pulkkinen: Vieras 
65. Turkka Hautala: Salo 
66. Arto Salminen: Ei-kuori 
67. Hannu Rajaniemi: Kvanttivaras 
68. Bo Carpelan: Lehtiä syksyn arkistosta 
69. Johanna Sinisalo: Linnunaivot 
70. Joel Haahtela: Elena                         
71. Riikka Ala-Harja: Maihinnousu 
72. Veikko Huovinen: Konsta Pylkkänen etsii kortteeria 
73. Miina Supinen: Liha tottelee kuria 
74. Reko Lundán: Ilman suuria suruja 
75. Laura Honkasalo: Sinun lapsesi eivät ole sinun 
76. Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja pahan pappi 
77. Petri Tamminen: Enon opetukset 
78. Anja Snellman: Parvekejumalat 
79. Juha Seppälä: Paholaisen haarukka 
80. Laura Save: Paljain jaloin 
81. Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike 
82. Jari Järvelä: Veden paino 
83. Leena Lander: Käsky           
84. Anja Snellman: Lemmikkikaupan tytöt 
85. Ranya ElRamly: Auringon asema 
86. Virpi Hämeen-Anttila: Suden vuosi 
87. Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja rautahuone 
88. Tuomas Kyrö: Kerjäläinen ja jänis 
89. Marko Kilpi: Elävien kirjoihin 
90. Arto Salminen: Paskateoria 
91. Johanna Sinisalo: Enkelten verta                
92. Laura Gustafsson: Huorasatu
93. Riku Korhonen: Lääkäriromaani 
94. Laila Hirvisaari: Minä, Katariina
95. Juha Seppälä: Mr. Smith 
96. Kauko Röyhkä: Miss Farkku-Suomi 
97. Satu Taskinen: Täydellinen paisti         
98. Tuomas Kyrö: Liitto 
99. Anna-Leena Härkönen: Ei kiitos 
100. Riku Korhonen: Kahden ja yhden yön tarinoita 

Tänään on hyvä päivä

Polaroid-kuvan otti maailman paras kuvaajamme Jussi Hellstén.

Tämä kirjabloggaaja ei ole ollut kovin aktiivinen viime aikoina, mutta nyt kiire alkaa helpottaa. Sanoimme eilen siipan kanssa tahdon ja juhlistimme iloista ja aurinkoista hääpäivää upeiden läheisten kanssa. Tuntuu mainiolta.

Ettei ihan menisi hempeilyksi niin oli minulla kirjallistakin sanottavaa. Sain nimittäin osana huomenlahjaani e-kirjojen lukulaitteen, Nookin. Odotan kiinnostuksella, miten e-kirja-maailma pääsisi nyt minulle vihdoin kunnolla aukenemaan.

Nyt jatkan sitten sairastamista sohvalla, häästressi laukesi vihdoin ja toi muassaan flunssan. Henkinen olo on onneksi mainio. Ihanaa alkavaa viikkoa teille kaikille!

Kirjabloggaajat lukutaidon puolesta

Huomenna 8.9. vietetään kansainvälistä lukutaitopäivää. Tällä hetkellä maailmassa on 800 miljoonaa lukutaidotonta aikuista. Se on paljon. Siksi kirjabloggaajat tempaisevat seuraavalla viikolla, eli 6.9.-13.9. lukutaidon puolesta Kirjainten virrassa-Hannan johdolla Suomen pakolaisavun kanssa.

Alkuperäisenä tarkoituksena oli pyrkiä lukemaan kuluvan viikon aikana mahdollisimman paljon ja lahjoittaa euro jokaisesta luetusta kirjasta. Koska ensi viikko on minulle kuitenkin todella kiireinen en olisi ehtinyt lukea käytännössä mitään ja idea olisi mennyt pipariksi. Niinpä päätin lahjoittaa summan, joka vastaisi tänä vuonna lukemieni lasten- ja nuortenkirjojen määrää.

Yhteenlasketuksi kirjamääräksi tuli 15 ja koska kympit ovat kivoja, päätin pyöristää summan suoraan 20 euroon. Laitettuani oman panokseni Jelpi-sivustolle oli kirjabloggaajien tavoitteesta kerätty jo 116 %. Huikeaa!

Suomen pakolaisapu järjestää lukutaitokoulutusta Sierra Leonessa, Liberiassa, Ugandassa ja Thaimaassa pakolaisille ja paluumuuttajille. Yhden euron lahjoituksella saadaan jo hankittua yksi aapinen.

Tehdään lukutaidosta todellinen ihmisoikeus. Avataan mahdollisuus kaikille lukea, matkustaa toisiin maailmoihin, avartaa näkemyksiään ja saada tietoa. Annetaan kaikille mahdollisuus vaikuttaa omaan osaamiseensa. Annetaan lahjaksi lukutaitoa.

Meidän bloggaajien kampanja on käynnissä siis ensi perjantaihin asti. Sinäkin voit osallistua kampanjaan Jelpi-sivuston kautta.

Ihanaa viikonloppua!

Merkityksellisyyshiukkasin kyllästetty päivä

Cinemaattiset terveiset Jyväskylästä! Rantauduin eilen tähän kauniiseen kesäkaupunkiin aivan toisissa aikeissa, mutta koska juna oli ajoissa ja päivä kaunis teimme siipan kanssa pienen Harjukaupungin salakäytävät -kierroksen oppaanamme Susan mainio teksti Kertun ja Ollin polusta. 

Neron portaat Harjulle vaikuttivat jylhyydellään. Vesilinnan torni ei ollut aamulla vielä auki, mutta tiirailimme sitä sitten vain Harjun huipulta.

Kirkkopuiston kahvilakioskin terassilla ei näkynyt Kerttua ja Ollia.

Lounaispuiston pojanpääkarusellissa oli vähän jännää.

Lisäksi kävelimme ohi Seminaarinmäen, jolloin myös Tuomas mieslaulajana joutui poseeraamaan.

Vaikka jo tämä olisi riittänyt syyksi Jyväskylä-visiitille, oli matkamme päätavoite toinen. Mukaan nimittäin lähti kolmas perheenjäsenemme, bedlingtoninterrieri Pöly (eli virallisemmin Tanzara Ukulele). Nuori mies on sulattanut sydämeni täysin ja tulee varmasti seikkailemaan blogissa myös jatkossa.

Eikä muuten sateenvarjokaan kadonnut reissun aikana, vaikka M-hiukkasten läsnäolo oli käsinkosketeltava.

Terveisiä Suomenlinnasta!

Vietimme tänään siipan kanssa perinteistä Suomenlinna-retkipäiväämme. Ohjelmaan kuului tuttuun tapaan..

kahvit ja lihikset Toripojilla (ja munkkipossu ja herneitä evääksi)

auringonkukka, joka sai tänä vuonna nimekseen Alfredo

sekä Suomenlinnan kesäteatteri.

Kävimme katsomassa Robin Hoodin sydämen ensimmäisen kerran jo kesäkuussa kiitos Ryhmäteatterin, mutta ei näitä heinäkuun lippuja tietenkään halunnut jättää käyttämättä. Etenkin kun esitys oli niin hyvä, alkuperäisen tekstini voi lukea täältä.

Ilokseni Robin Hoodin sydän kesti toisen katselukerran oikein mainiosti. Ensimmäinen puoliaika lähti hieman rivakasti käyntiin, mutta pian pääsin mukaan meininkiin. Toinen puoliaika tuntui puolestaan jopa paremmalta kuin edellisellä kerralla.

Toisella katselukerralla pystyi myös hauskasti kiinnittämään huomiota pieniin nyansseihin, joiden tarkoituksen hoksasi kun tiesi jo mitä tarinassa tulee tapahtumaan. Loistavaa! Lisäksi tässä esityksessä oli paikalla aivan loistava yleisö, väliaplodeja sateli ja fiilis oli mitä parhain.

Omiksi suosikeiksini tässä esityksessä nousivat ehdottomasti Mikko Penttilän ja Juha Suihkon roolisuoritukset. Lisäksi Juha Pulli onnistui tekemään käsittämättömältä tuntuvia vaihtoja ja en ymmärrä millaista trikkiä toisella puoliajalla käytettiin kun hän tuntui olevan lavalla samaa aikaa kahdessa eri hahmossa. Nostan hattua.

Ja suosittelen esitystä mitä lämpimimmin, edelleen. Lavalla nähdään hienoja roolisuorituksia ja esityksestä saa poistua hyvillä mielin.

Päivän kruunasi vielä kotiasemalla nähty sateenkaari, kannatti herätä.

Savikiekolta: Väkevää tahnaa Juha Pekka Tapani Heikkiseltä (ja niin edelleen)

Kuulin Juha Pekka Tapani Heikkisen soittoa ensimmäisen kerran elokuussa 2011 Lepakkomiehessä. Nuorella miehellä oli meininki kohdallaan ja iloiset kappaleet jäivät pitkäksi aikaa päähän soimaan. Keikalta tuli silloin hankittua JPTH:n esikoispainatus Babyshower-EP, jota tulikin kuunneltua ahkerasti.

Viime syksynä sitten sähköpostiini ropisi tiedote, jossa kerrottiin että Juha Pekka Tapani Heikkisen on tarkoitus Ja niin edelleen -yhtyeensä kera kerätä rovot kasaan julkaisua varten Mesenaatti-palvelun kautta. Tokihan sitä oli siis osallistuttava. Vaivaisella 15 eurolla sai varmistettua itselleen fyysisen kopion levyä, kiitoskortin ja joko sisäänpääsyn levynjulkkarikeikalle tai levyn toimituksen kotiovelle.

Millainen se levy sitten on?

Ihan mielettömän hyvä. Lätyltä löytyy viisi Väkevää tahnaa EP:n biisiä ja tämän lisäksi vielä kolmen kappaleen mittainen Babyshower Bonus. Erityisesti levyn nimiraita jää takaraivoon rallattelemaan ja töitä tehdessä levynkuuntelu aiheuttaa epämääräistä joraamista. Koska olen todella huono määrittelemään musiikkityylejä pihistin porukan facebooksivuilta genremääritykset:

neoklassinen trubaduurirock, singer/songwriter, rock, pop, punk, iskelmä, folk, ysäritekno

Näillä siis mennään. Juha Pekka Tapani Heikkisellä on mahtava meininki ja hyvä fiilis välittyy näin digitaalisestikin. Livenä olen kuullut JPTH:tä ainostaan akustisella kitaralla säestettynä, levyllä yhteistyö Ja niin edelleen -porukan eli Jere Kolehmaisen ja Timjam Ikiliikkujan kanssa toimii mainiosti. Selvästi soittaminen on tyypeistä kivaa ja hyvä mieli tarttuu.

Oma suosikkini lienee levyn kakkosraita KreBaamaan tai ainakin se aiheuttaa eniten hillitöntä heilumista työpöydän ääressä. Kertsissä on myös helppo laulaa mukana. Vaikka en teekään toimistotöitä on tähän pääntyhjennysmentaliteettiin helppo samaistua.

On muuten ehkä suloisin kiitos-kortti ikinä. Kiitos! <3

Osaan Väkevän tahnan biiseistä pääsee tutustumaan Soundcloudin kautta. Myös Babyshower EP on kuunneltavissa sieltä, suosittelen erityisesti Digi-digiin ja Kaloripommiin tutustumista. Ja jos tykästytte, niin tukekaa ihmeessä ja hankkikaa lätty myös omaa levyhyllyänne koristamaan.

Väkevää tahnaa on muuten ensimmäinen Suomessa kokonaan yhteisörahoituksella tuotettu levy ja se oli yksi Mesenaatti-sivuston pilottiprojekteista. Oli hienoa olla mukana mahdollistamassa tämän levyn tuottamista. Ainut mikä jäi harmittamaan oli se, että en päässyt levynjulkkarikeikalle koska olin Ukkosmaineen vastaavalla. Onneksi sekin keikka oli pirun hyvä, mutta odotan silti kovasti näkeväni myös tämän poppoon livenä.

JPTH We Love Helsingin Soivassa korttelissa syyskuussa 2012.

Kahden vuoden verran kujerruksia

Iloisella bloggaajalla on vain vähän kylmä.

Syntymäpäivä yllätti nyt ihan puskista - blogi on ollut pystyssä kaksi vuotta. Huikeaa ja iso kiitos siitä kuuluu teille, rakkaat lukijat ja satunnaiset kävijät! Tässä myös perinteiseen tapaan onnea myös niille muille monille blogeille, jotka ovat täyttäneet vuosia tässä tammikuun aikana.

Blogin synttäreitä juhlitaan meillä tänään käymällä illalla elokuvissa katsomassa Tarantinon uusi raina, Django Unchained, ja tekemällä blinejä.

Ajattelin syntymäpäivän kunniaksi esitellä teille hieman meidän yläkerrassa majailevia kirjahyllyjämme. Alakerran hyllyt ovat vielä hieman työn alla (ja huonekalujen takana), mutta niihin palaillaan ehkä jollain toisella kerralla.

Makuuhuoneessa meillä on kaksi kirjahyllyä. Toinen on oikeastaan leveä lasivitriini ja se on ollut meillä kotona niin kauan kuin muistan. Äiti ystävällisesti antoi sen jäädä tänne meille ja nyt se asustaa sängyn vieressä. Toinen puoli hyllystä on minun ja siinä majailee aikamoinen kasa lukemista odottavia kirjoja.  Tänä vuonna on odotettavissa ainakin Anu Holopaisen Syysmaa-sarjan uudelleenlukua, Murakamia, uusiin kotimaisiin tutustumista, Song of Ice and Firen aloittamista ja vaikka mitä muuta.

Toinen makuuhuoneessa oleva kirjahylly on ihana valkoinen kirjakaappi, jossa majailevat muun muassa kaikki Carrollini. Lisäksi kaapissa on useita muita poikkeuksellisen tärkeitä kirjoja tai sellaisia, joiden lukemista myös odotan kovasti. Kaapin päällä puolestaan majailee osa korkokengistäni ja muutamia kivoja muistoja.

Loput yläkerran hyllyt löytyvät sitten työhuoneestani. Näissä hyllyissä majailevat luonnollisesti työkirjat tai jotenkin työhön liittyvät teokset. Työkirjahyllynä minulla toimii pieni Lundia ja lisäksi, koska työhuoneeni sijaitsee porrastasanteella, huoneen kaiteisiin tehdyt hyllyt. Hylly on vielä pienoisessa epäjärjestyksessä, mutta tavoitteena olisi vähitellen saada se organisoitua aineiden mukaan. Ja ehkäpä tuon epämääräisen lehtikasankin voisi jotenkin siistiä. Don Rosa -kokoelmat eivät valitettavasti ole työkirjoja, vaan asustavat tässä kunnes niille löytyy oma paikka jostain muualta talosta.

Ja koska synttäreitä on kiva juhlistaa arvonnalla aion järjestää sellaisen tänäkin vuonna. Tällä kertaa päätin arvonnallani tukea samalla paikallista yrittäjää ja hankin palkinnot ihanasta Liike 51:stä, joka on lähellämme sijaitseva herkku- ja sekatavarakauppa. Kaksi vuotta, kaksi palkintoa.

Palkintona numero yksi ihana KeepCup ja sen seuraksi Clipperin luomua sitruuna-inkivääriteetä. KeepCup on konepestävä ja käytössä hyväksi todettu, ei myöskään vuoda laukkuun tyhjänä. Palkintona numero kaksi Doftin saippuaa Liike 51:n omalla tuoksusekoituksella kahvi-appelsiini. On muuten hyvä, ostettiin meille samanlainen. Ja sen kaverina vielä Kiertin bambutiskirätti, sekin pestävä ja nätti kuin mikä (valkoinen mustalla kuvioinnilla).

Arvontaan voit osallistua kommentoimalla tähän postaukseen ja olemalla joko lukijani tai Kujerruksien tykkääjä Facebookissa. Jokaisen on mahdollisuus saada arvontaan kaksi arpaa ja arvontaa saa toki myös halutessaan mainostaa. Ilmoita osallistumisessasi, haluatko osallistua palkinnon numero 1, 2 vai molempien arvontaan. Ja jottei menisi nyt ihan vaan huutelemiseksi, niin kertokaapa samalla että mitä luet juuri nyt tai mitä olet lukemassa seuraavaksi?

Edit: Ja tämähän unohtui eli arvontaan voi osallistua lauantaihin 2.2. mennessä, arvotaan voittajat sitten sunnuntaina.

Minä luen tällä hetkellä Blogistanian Kuopus-palkinnon voittanutta Annukka Salaman Käärmeenlumoojaa, joka on muuten tosi hyvä.

Kiitos kuluneesta vuodesta ja tulkoon niitä vielä monta lisää!

kujerruksin,
Linnea

Syyskuulumisia ja maljapuheita

Hieman nuhainen mutta pirteän kujertava tervehdys täältä ruudun takaa!

Karoliina haastoi minut viime kuussa kirjoittamaan maljapuhetta seuraavilla suuntaviivoilla:

1. Kirjoita listaustyyliin parin rivin maljapuhe, jossa luettelet viisi asiaa, joista sinulle tulee erityisen hyvä mieli/mistä olet kiitollinen.
2. Haasta viisi bloggaajaa tekemään samoin.

Siis.

Hyvät lukijat,

kiitos teille siitä, että olette siellä jossain toisten ruutujen takana. Kirjoittaminen on jo itsessään mukavaa, mutta se, että joku lukee ja kommentoi sekä jakaa kiinnostuksen kirjoihin on minulle äärimmäisen arvokas asia.

Kiitos niille oppilaille ja opiskelijoille, jotka ovat ottaneet minut tänä ensimmäisenä syksynäni opettajana pääosin niin kovin mukavasti vastaan. Jokainen kerta, kun te opitte tunnillani jotain tai uskallatte kysyä teitä vaivaavan kysymyksen, on minulle hyvä hetki. Sama kiitos kuuluu myös niille vanhemmille kollegoille, jotka ovat ottaneet minut lämpimästi osaksi työyhteisöä.

Kiitos Tuomakselle siitä, että hän jaksaa tehdä minulle inkiväärivalkosipulikanaa nyt kun minulla on nuha ja tulee kanssani kenkäkauppaan. Kiitos, että kestät lempeästi sen kun kiukuttelen, mutta laitat minun ruotuun silloin kun lähden liiaksi sivuraiteille.

Kiitos ystävilleni siitä, että he käyvät minun kanssani kahvilla / syömässä / neulomassa / elokuvissa / kävelyllä / mattokaupassa. Ilman teitä elämä olisi ihan tylsää.

Ja lopuksi vielä kiitos syksylle. Kiitos siitä, että aamuisin ilma on raikas mutta ei vielä pakasta. Kiitos omenista, joista varmasti tulee hyvä hillo. Kiitos keltaisista ja punaisista lehdistä ja kuulaista iltapäivistä.

Kiitos.

Jokin aika sitten blogille annettiin myös Tsemppaava blogiystävä -tunnustus, lämmin kiitos siitä Katrille. Tunnustus lähtee nyt kollektiivisesti teille kaikille, jotka täällä käytte ja kommentoitte. Teidän ansiostanne tästä bloginpidosta on tullut entistä mukavampaa. Maljapuhe-haasteen kanssa teen seuraavasti: minä kuulisin mielelläni lisää kiitoksia asioista, jotka tekevät juuri sinut iloiseksi. Kirjoitathan minulle kommentin tai ajattele edes hetki mielessäsi jotain iloista asiaa.

Lisäksi muistuttaisin vielä tämän kuun loppupuolelle asti käynnissä olevasta Hyppää lavalle -haasteestani, jossa luetaan näytelmiä. Itse ajattelin urheilla tällä viikolla ainakin Kristian Smedsin Mr. Vertigo -sovituksen kanssa.

Nyt menen leipomaan (vehnättömiä) pannukakkuja, sillä purkit loppuivat kesken ja ylijäänyt omenahillo on käytettävä johonkin. Suosittelen lämpimästi myös Pumpkin-Jamin ihanaa rommista omena-kaurapaistosta.

Ihanaa syksyä teille!

ps. Huomasitte varmaan maanantaina, että niin täällä kuin monessa muussakin kirjablogissa tapahtui kummia. Lisää asiasta esimerkiksi täällä, täällä ja täällä. Ja mainitsenpa tässä vielä, että en ottanut Twilightia omaan käsittelyyni siksi, että olisin halunnut sitä pilkata, vaan siksi että sitä oli hauska muokata. Oikeasti olen lukenut kaikki neljä (edit 7.10.: kiitos Villasukka kirjahyllyssä, tokihan kirjoja on tuon verran eikä kolme kuten väitin) teosta ja jopa hieman punastellen niihin koukuttunut. Olen iloinen, että kirjabloggaajien tempaus herätti pääosin positiivista mediahuomiota ja toivon, että keskustelua aiheesta jatketaan niin yksityisesti kuin yleisestikin.

Kirjallisia lahjoja ja bloggaajia

Eilen perjantaina olin usean muun bloggaajan kanssa Into-kustantamon järjestämässä bloggaritapaamisessa. Tapaaminen järjestettiin kätevästi samana päivänä, kun Into-kustannus, Voima-lehti ja Rosebud-kustantamo juhlivat kaikki syntymäpäiviään. Into täytti kokonaiset viisi vuotta kun taas Voima on jo varhaisteini-iässä ja Rosebud katsoo kavereitaan 25 vuoden iän tuomalla varmuudella.

Bloggaajat kokoontuivat Kirjantekijänkadulle ja pääsimme istuskelemaan Sikariklubin alakerran jonkinlaiseen kokoustilaan. Vaikka tila oli pieni, mahtuivat kymmenisen bloggaajaa sinne mainiosti. Mukana oli Inton edustajan, Milla Karppisen, lisäksi kaksi Inton kirjailijaa, Laura Gustafsson ja Saara Henriksson.

Tapaamisessa keskusteltiin muun muassa esikoiskirjan kirjoittamisesta, Fifty Shades of Graysta, Sofi Oksasen kirjajuhlista, teatterista ja teatterin ja kirjan kirjoittamisen eroista. Samalla nautittiin virvoitusjuomia ja tutkittiin muutamia Inton julkaisemia kirjoja, joita oli mahdollisuus saada arvostelukappaleiksi.

Sen lisäksi, että tapaamisessa pääsi taas saamaan kasvoja uusille blogikollegoille oli mukava huomata, miten positiivisella tavalla Intossa suhtauduttiin bloggaajiin ja selvästi oltiin kiinnostuneita yhteistyöstä. Kiitos siis järjestäjille!

Bloggaajatapaamisen jälkeen Kirjan Salissa alkoivat viralliset juhlat. Puheiden lisäksi tarjolla oli mainiota salaatteja ja leipomuksia. Itse ehdin kuunnella puheita Inton ja Voiman alkutaipaleista, Rosebudin puheenvuoron aikana jouduin valitettavasti poistumaan teatteriharjoituksiin. Ilta kuitenkin kuulemma jatkui mm. perinteisellä kuulantyöntökilpailulla ja loppupeleissä vielä jatkoilla ravintola Mascotissa.

***

Illalla kotona odotti myös toinen mukava yllätys. Olin jokin aika sitten tilannut ihmeellisestä Etsystä itselleni kirjalliset korvakorut ja miehelle kalvosinnapit. Korut saapuivat käärittynä kirjansivuun ja olivat juuri sellaisia kuin pitikin. Suosittelen kaikkia kirjan ystäviä lämpimästi tutustumaan Bookityn valikoimaan Etsyssä.

ps. Amman järjestämä Copycat-kisa on loppusuoralla (ei enää ilmoittautumisia), toivottavasti pääsemme viikonloppuna äänestämään!

Haave

Jossain aiemmassa tektissä kirjoitin haikaillen keltaisesta mansardikattoisesta talosta. Se haave on nyt totta. Olemme asuneet talossa muutaman viikon ja vaikka osa tavaroista on edelleen laatikoissa ja kaikki hakee paikkaansa on olo onnellinen.

Haluaisin, että jotain tästä projektista jäisi mieleen. Siksi meidän remonttitouhujamme voi tulla kurkkimaan tänne. Tervetuloa, ovi on auki.

Rakkautta on...-haaste

Minun on pitänyt jo monta päivää viimeistellä elämänpelastajakirjojeni lista ja kirjoittaa pari arviotakin, mutta tämä parin viimeisen päivän gradurutistus (se on valmis!) on tehnyt päästä aika hilpeän pehmeän. Eipä tosin hätää, ihanalta pihiltä naiselta saamani Rakkautta on...-haaste sopii tähän väliin kuin nenä päähän.

Hannerikan blogista lähtöisin olevan haasteen idea menee näin:
Rakkautta on... -sarjassa on ajatuksena koota kaikkia pieniä rakkaudesta kertovia tekoja arkielämässä. Melkoisen imelää, mutta minusta on ajoittain ihanaa pysähtyä ajattelemaan, millä hyvinkin pienillä eleillä osoitamme rakkauttamme lähimmäisiämme kohtaan. Rakkaudenosoitukset voivat olla puolisoa, äitiä, isää, sisaruksia, lemmikkiä tai vaikka itseään kohtaan. Tärkeintä on vain tuntea saavansa ja antavansa rakkautta. Teot eivät kaipaa selittelyä, vain se on tärkeää, että sinä itse tunnet sydämessäsi jotain niiden pienten tai vähän suurempien eleiden, hetkien, tekojen, ajatusten kautta.

Ja mikäs sen parempaa kuin sopivasti höttöinen pääkoppa jolla pohtia rakkautta.

Rakkautta on...
kun toinen tietää tismalleen, miten juot aamukahvisi ja rapsuttaa silloin kun vähän ahdistaa.

Rakkautta on...
kun pikkuveli kysyy, haluaisinko kenties osan hänelle pieniksi (!!) jääneistä vaatteista.

Rakkautta on...
kun kirjailija on onnistunut luomaan juuri sellaisen hahmon, johon minä rakastun (hei vaan Darcy, Thomas ja muut <3).

Rakkautta on...
kun tapaa ystävän monen kuukauden jälkeen ja on kuin aikaa ei olisi siinä välissä ollutkaan.

Rakkautta on...
kun mies antaa minun ostaa aina vielä yhden kirjan, vaikkei meille sellaisia enää mahtuisikaan.

Viskaanpa haasteen vielä eteenpäin
Liinalle (joko Pudonneisiin omenoihin tai Sivukirjastoon, saat ite valita!)
Minnalle Ilselään
Saralle P.S.Rakastan kirjoja-blogiin

Paljon rakkautta teille kaikille lukijoille ja kävijöille!