Suzanne Collins: Mockingjay (Hunger Games #3)

Mockingjay (Scholastic Inc, 2010) päättää Suzanne Collinsin mainion Hunger Games -trilogian. Kuten niin monella muullakin kolmososalla (kuten esimerkiksi Sormusten herra tai Inheritance Cyclen [poikkeuksellisesti] neljäs osa), sen tehtävänä on toimia sarjan päättävänä sotakirjana. Kaikki, mikä ensimmäisessä ja toisessa kirjassa on tapahtunut, on johtanut kohti tätä hetkeä.

Another force to contend with. Another power player who has decided to use me as a piece in her games, although things never seem to go according to plan. First there were the Gamemakers, making

me their star and then scrambling to recover from that handful of poisonous berries. Then President Snow, trying to use me to put out the flames of rebellion, only to have my every move become

inflammatory. Next, the rebels ensnaring me in the metal claw that lifted me from the arena, designating me to be their Mockingjay, and then having to recover from the shock that I might not want the wings. And now Coin, with her fistful of precious nukes and her well-oiled machine of a district, finding it‘s even harder to groom a Mockingjay than to catch one. But she has been the quickest to determine that I have an agenda of my own and am therefore not to be trusted. She has been the first to publicly brand me as a threat.

Mockingjayssa kapinalliset ovat saaneet rivinsä kuntoon ja valmistautuvat hyökkäämään Capitoliin ja syöksemään presidentti Snow'n alas vallasta. Katniss palaa halusta päästä mukaan taisteluun, mutta johtajilla on muita suunnitelmia: hänestä leivotaan kovaa vauhtia Mockingjayta, kapinan symbolia. Ja koska symbolia ei myöskään ole syytä menettää, ei Katniss juurikaan pääse niihin paikkoihin joihin haluaisi vaan päätyy tekemään mainoksia tv-ryhmän kanssa.

Sodan lisäksi käsitellään toki myös päähenkilöiden kasvamista. Katniss on siitä mielenkiintoinen hahmo, että hän on edelleen yhtä reipas ja omapäinen kuin edellisissäkin osissa, mutta myös harvinaisen inhimillinen ollessaan erehtyväinen ja haavoittuvainen. Tämä henkilösuhteiden kehittyminen lienee myös yksi syy, miksi kirja ei ole nauttinut niin suurta suosiota kuin edelliset osat. Collinsilla olisi mahdollisuus käyttää helppoja (ja toivottuja?) ratkaisuja, mutta ottaakin toisen reitin.

Lisäksi kun kahdessa ensimmäisessä kirjassa keskityttiin enemmän ihmisiin ja heidän kohtaloihinsa, on kolmannessa osassa päähenkilönä koko Panemin tulevaisuus. Jos lukija ei perusta strategisisista palavereista tai hitaista etenemisistä kaupunkien raunioissa, ei tämä kirja luonnollisestikaan sytytä.

Collinsin teksti vetää myös tässä viimeisessä osassa, vaikka tyylilaji onkin hieman erilainen. Erityisesti lopun lukeminen unenpöpperöisenä (kun kesken ei voinut jättää) oli hieman haastavaa, kerronta kun oli hyppelehtivää ja hektistä eikä henkilömenetyksiltä säästytty.

Vaikka loppu ei ollut ehkä sellainen kuin minä(kään) haluaisin, on se varsin ovela. Sen kun voi, ainakin minun ja miehen mielestä, tulkita useammalla tavalla.

Opuksen lukeneet myös mm. Jossu ja Katri. Riina pohtii tekstissään koko trilogiaa (sisältää muutamia spoilereita).

Yläkuvan on ottanut Tuomas.

Suzanne Collins : Mockingjay
Scholastic Inc, 2010. 458 s.
Suomennettu : Matkijanärhi (WSOY, 2010)

Suzanne Collins: Catching Fire (Hunger Games #2)

Yöpöydälle majoittunut huojuva kirjapino lykkäsi Suzanne Collinsin kirjoittaman The Hunger Gamesin jatko-osan, Catching Firen (Scholastic Inc, 2009) lukemista tähän asti. Miesparkaa armahdin sen verran, että hän sai tarttua kirjaan ensin ja sen jälkeen toisaalta kärvistellä kun ei voinut puhua kirjasta kanssani. Minäkään en viitsi pilata kenenkään lukukokemusta spoilaamalla, joten yritän pysyä juonesta käytännössä hiljaa.

If it were up to me, I would try to forget the Hunger Games entirely. Never speak of them. Pretend they were nothing but a bad dream. But the Victory Tour makes that impossible.

Sen verran nyt lienee kuitenkin selvää kun toinen osa sarjassa on, että Katniss on selvinnyt nälkäpelistään hengissä. Elo ei kuitenkaan ole auvoista ruusuilla tanssimista, sillä Capitol ei ole lainkaan tyytyväinen Katnissin puuhiin ja alkaa laittaa kapuloita rattaisiin. Tahtomattaan Katniss päätyy osaksi suurempaa kuviota, josta hänellä ei aiemmin ollut aavistustakaan. Valtion tarjoama uhka ei myöskään ole ainut ongelma nuoren naisen elämässä, sillä samalla hän joutuu myös pohtimaan omaa asemaansa ystäviensä ja perheensä keskellä.

"I didn't mean to start any uprisings," I tell him. 
"I believe you. It doesn't matter. Your stylist turned out to be prophetic in his wardrobe choice. Katniss Everdeen, the girl who was on fire, you have provided a spark that, left unattended, may grow to an inferno that destroys Panem,", he says.

Minäkään en aloittaessani tiennyt kirjan juonesta mitään, ainoastaan sen että toista osaa oli moitittu ensimmäistä huonommaksi. Tavallaan ymmärrän. Lainaan nyt miestäni sanoessani, että ensinnäkin tätä toista osaa ei voisi olla ilman ensimmäistä ja kolmatta, vaan sille on lykätty tämä keskimmäisen lapsen osa. Lisäksi opus ei enää keskitykään Katnissin kiivaaseen taisteluun elämästä (vaikka sitäkin tässä on), vaan painopiste siirtyy enemmän politiikkaan ja siihen, mitä Capitolin kulissien takana tapahtuu.

Tästä huolimatta ja tämän vuoksi minä pidin Catching Firesta paljon. Olennaisinta oli ehkä ymmärtää, että sen on välttämättä oltava erilainen kuin edeltäjänsä. Collins kirjoittaa taitavaa ja eteenpäinvievää tekstiä ja hahmot ovat kiinnostavia, Katniss edelleen pippurinen ja vilpitön kuten ensimmäisessäkin osassa. Kirja myös osasi yllättää minut monta kertaa, mitä pidän erittäin positiivisena piirteenä.

Ihan pikkuisen tosin harmittaa, että näin Hunger Games -elokuvan ennen tämän lukemista. Elokuva nimittäin on selvästi tehty jatko-osat mielessä ja siinä näytetään jo sellaisia juttuja, jotka lukijalle realisoituvat vasta tässä toisessa kirjassa.

Mockingjay on minulla nyt kesken ja jännityksellä odotan mitä tuleman pitää.

Myös ainakin Marjis on lukenut tämän mainion jatko-osan.

Suzanne Collins: Catching Fire.
Scholastic Inc, 2009. 472 s.

Suzanne Collins: The Hunger Games (suom. Nälkäpeli)

Matkalle mukaan otettu opus unohtui matkasta suunnatessani junareissulle Italiassa ja akuuttiin hätään piti tietysti käväistä juna-aseman kirjakaupassa. Mukaan tarttui Suzanne Collinsin The Hunger Games (Scholastic Inc, 2008). Lähdin lukemaan kirjaa melko kevein odotuksin, vaikka kirjaa onkin moneen otteeseen ja monen eri henkilön toimesta kehuttu. Enkä muuten pettynyt. Vaikka Hunger Games lienee suunnattu hieman nuoremmille lukijoille, on se silti kirjoitettu hyvin ja koukuttavasti. 

I lift my chin and stand as straight as I can. The cylinder begins to rise. For maybe fifteen seconds, I'm in darkness and then I can feel the metal plate pushing me out of the cylinder, into the open air, For a moment, my eyes are dazzled by the bright sunlight and I'm conscious only of a strong wind with the hopeful smell of pine trees,
Then I hear the legendary announcer, Claudius Templesmith, as his voice booms all around me.
"Ladies and gentlemen, let the Seventy-Fourth Hunger Games begin!"

Entisen Pohjois-Amerikan alueella sijaitseva Panemin valtio on jaettu 12 alueeseen, joita hallitaan pääkaupunki Capitolista käsin. Jotta kansa pysyisi ruodussa ja kunnioittaisi valtaapitäviä järjestetään joka vuosi suuret Hunger Gamesit, joissa kaksi osanottajaa jokaiselta alueelta kilpailee suorassa tv-lähetyksessä kuolemaan saakka. Kilpailuun osallistuminen ei suinkaan ole vapaaehtoista, vaan jokaisen ikäkriteerit täyttävän henkilön nimi laitetaan arvontaan mukaan. Vain yksi voi voittaa ja voittajalle sekä hänen edustamalleen alueelle on luvassa mainetta ja kunniaa.

Katniss Everdeen on 16-vuotias metsästystaitoinen ja neuvokas nuori tyttö. Kun hänen pikkusisarensa nimi vedetään arpajaisissa ilmoittautuu Katniss hänen tilalleen ja matkaa leipurinpoika Peetan kanssa kohti Capitolia ja hurmeisia kilpailuja. Itse kilpailut ovat jännittävät ja veriset ja muistuttavat lukijaa sekä Battle Royalesta (jota en kyllä aio katsoa tai lukea) sekä vähän myös takavuosien Schwarzenegger-elokuvasta The Running Man.

Collins on rakentanut tarinalleen mielenkiintoiset puitteet ja Panemin synnystä ja politiikasta olisi lukenut mielellään lisääkin. Toivon, että jatko-osissa tähän seikkaan paneuduttaisiin enemmän. Myös henkilöt ovat mielestäni onnistuneita määrätietoisesta Katnissista moraaliseen Peetaan unohtamatta muita kilpailijoita ja heidän ympärillään pyöriviä sivuhahmoja.

Lueskelin itse kirjan juna- ja lentomatkojen aikana ja vaikutuin kirjasta todella paljon. Collinsin teksti rullaa eteenpäin napakasti ja henkilöhahmoihin on vaivauduttu lisäämään syvyyttä enemmänkin. Onnistuipa kirja yllättämäänkin muutamaan kertaan ja huomasin kirjaa lukiessani tsemppaavani kilpailijoita ja paheksuvani Capitolin valtaapitäviä. Selviytymistarinan sekaan on nivottu näppärästi niin ystävyyttä, inhoa, luottamusta kuin pelkoakin.

Suosittelen tätä "keveäksi" ja koukuttavaksi matkalukemiseksi, mutta varoitan etukäteen että lukijalle saattaa tulla tarve saada jatko-osa käsiinsä mahdollisimman pian (itsehän tilasin jo toisen osan). Ja elokuvankin voisi katsoa, sekin on kuulemma todella hieno.

Jousipyssyllä on tähtäillyt myös muun muassa Suketus (joka ei ihan tälle lämmennyt), noora (joka vaikuttui enemmän elokuvasta mutta piti myös kirjasta) sekä Sara (johon opus upposi kuin kuuma veitsi voihin).

Suzanne Collins: The Hunger Games
Scholastic Inc., 2008. 384 s.