Kuva: ShedHelsinki
Jouluna laulaa saa
Kuin vaivihkaa ShedHelsingin joulumusikaalista on tullut osa joulukuun perinteitäni. Jo kolmatta vuottaan toiminut ShedHelsinki on tuottanut vuoden lopuksi suurimittaisen musiikkiteatteriesityksen, jossa valokeilaan pääsevät monenlaiset lapset ja nuoret. Toiminnan perusajatuksena on lausahdus jokainen kelpaa ja tänäkin vuonna Seikkailu jouluyönä -esityksessä lavalla nähdään esimerkiksi viittomakielistä näyttelemistä ja tanssitaan pyörätuolilla kelaillen.
Rennoin ottein jouluaaton työrupeamaa lopetteleva joulupukki on tehnyt virheen ja jakanut lahjoja minne sattuu. Joulun tulevaisuus on uhattuna, sillä joulua ei ensi vuonna tule ellei kaikkia lahjoja ole jaettu ennen keskiyötä. Onneksi viimeinen epäonninen lahjasäkki on tupsahtanut neuvokkaan lapsilauman olohuoneeseen ja he päättävät yksissä tuumin pelastaa joulun. Sohva kuvitellaan reeksi, sen eteen pari poroa, oppaiksi pari tonttua ja matka kohti Pantolandiaa, Dickenslandiaa ja Jäämaata voi alkaa.
Nuoria on projektissa mukana ilahduttavan paljon, joten esityksissä vaihteli kaksi miehitystä. Itse pääsin näkemään niin sanotun keltaisen rotaation viimeisen esityksen ja meininki oli kerrassaan mahtava. Lavalla nähdään keskittyneitä mutta hauskaa pitäviä lapsia ja nuoria, jotka osaavat repliikkinsä ja koreografiansa ja pelaavat hienosti yhteen. Produktiossa on myös vuosi vuodelta lisätty nuorten vastuuta tarinan kuljetuksessa, mitä on ollut ilo katsella.
Ei sillä, myös esityksessä mukana olevat ammattilaisaikuiset ja vanhemmat nuoret ovat kerrassaan mainioita. Heidän roolityönsä toimivat jonkinlaisena liimana tai suunnannäyttäjinä tarinalle, mutta pääosassa saavat olla juurikin taitavat ShedHelsinki-kerholaiset kuten pitääkin. Suurin osa aikuisista on myös toiminut kerhotoiminnan opettajina ja vuorovaikutus vaikuttaa tältäkin osin lämminhenkiseltä ja toimivalta. Aikuisten hahmot olivat sopivan övereitä mutta silti moniulotteisia, omia suosikeitani olivat ehdottomasti ihastuttavat rumat sisarpuolet Florence ja Jemima (Jyri Numminen ja Valtteri Gutev).
Lavastuksellisesti esitys on todella pelkistetty, mikä on lavalla liikkuvien suurten ihmismassojen vuoksi erittäin ymmärrettävää. Hauskat taustaprojisoinnit ja eläytyvä näytteleminen höystettynä Tuomas Kesälän johtaman orkesterin musiikilla luovat kuitenkin tunnelmaa oikein riittävästi. Tuntuu siltä, että paukut on laitettu nimenomaan hyvään meininkiin ja esiintymisvarmuuden hankkimiseen ja se on paljon tärkeämpää kuin massiiviset lavasteet.
Myös viimevuotinen esitys Prinsessa Ruusunen - Paluu tulevaisuuteen oli riemastuttavaa katsottavaa, sillä Ruususen tarina oli saatu varsin kivasti kurottua yhteen Paluu tulevaisuuteen -elokuvatarinan kanssa. Esitystä katsoessani pohdin kuitenkin sen lukuisia hyvin brittiläisiä kulttuuriviittauksia esimerkiksi Sex Pistolsiin ja Rocky Horror Show'hun, jotka tuntuivat suomalaisessa esityksessä vähän hassuilta. Vaikka tänäkin vuonna oltiin vahvasti kiinni brittiläisissä jouluperinteissä esimerkiksi panto-teatterin ja Dickensin myötä, tuntui tarina silti universaalimmalta ja hyvin Studio Pasilan lavalle sopivalta. Ehkä jonain vuonna nähdään ihan varta vasten tätä Suomen projektia varten tehty musiikkiteatteriesitys?
Katsomosta sai siis poistua hymy huulilla ja silmäkulmia pyyhkien. Teatterintekemisen riemu tuli vahvasti esille ja en pääse yli siitä, miten upeita nuoria siellä lavalla olikaan. Oli myös avartavaa seurata välillä esityksen viittomakielistä tulkkausta, olisi mahtavaa osata itsekin. Tällaisen esityksen parissa ei ole lainkaan hassumpaa päästä lopettelemaan teatterivuottaan.
Tämän vuoden ShedHelsingin esitykset on nyt paketoitu, mutta ensi vuoden lopulla on taas mahdollisuus päästä näkemään hienoja nuoria lavalla.
Erityiskiitos tähän loppuun aputonttu Jenny Jumppaselle lippuavusta!