Näytetään tekstit, joissa on tunniste Nemo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Nemo. Näytä kaikki tekstit

maanantai 13. elokuuta 2018

Maja Säfström: Tärkeitä tietoja eläimistä

Kirjassa on jännittäviä ja hämmentäviä faktoja myös tutummista eläimistä, kuten hiiristä. Kuva: Maja Säfström

Omaa aikaa tarvitsevat pingviiniäidit ja mahalaukuttomat merihevoset

Tärkeitä tietoja eläimistä oli täydellinen valinta maanantaisen junamatkan seuraksi. Maja Säfströmin piirtämät eläimet ovat tavattoman sympaattisia ja faktatiedot yllättäviä ja hauskoja. Vaikka mielestäni osaan eläinkunnasta melkoisen paljon nippelitietoa, tarjosi teos paljon uutta repertuaariin lisättävää.

Tiesitkö esimerkiksi, että kengurut ja strutsit eivät osaa peruuttaa? Tai että laiskiainen poistuu puusta yleensä vain kerran viikossa mennäkseen tarpeilleen? Itseäni ilahdutti myös kovasti, että yksi hieman hupsu ärsytysaiheeni on otettu teokseen mukaan. Tiedoksi jälleen kaikille: kuorella se on kotilo, ilman kuorta etana. 

Tällä kertaa luin kirjan itsekseni lapsen vedellessä autuaasti sikeitä rattaissa, mutta voisin kuvitella että hauskat eläimet ja nippelitieto kiinnostaisivat myös eläininnokasta lasta. Niin tai näin, joskus on mahtavaa saada itselleen hyvää mieltä katselemalla kuvia söpöistä eläimistä ja lukea siitä, kuinka saukot nukkuvat käpälä käpälässä etteivät joutuisi toisistaan eroon.

Jos haluat hyvää mieltä ja liudan hauskoja ja kiinnostavia eläinfaktoja, lue tämä kirja. Yksin, kaksin, lapsen kanssa, aikuisporukassa. Uskaltaisin myös vähän kerettiläisesti väittää, että väritysintoilijalle saattaisi olla tässä puuhasteltavaa, vaikkei tämä värityskirja olekaan.

Kirjojen keskellä -blogissa ihasteltiin, kuinka paljon tietoa näin pieneen kirjaan mahtuukaan ja Lastenkirjahyllyssä kehutaan Säfströmin tapaa pitää tietomäärä minimissä mutta kuitenkin innostavan uuden oppimiseen.

Maja Säfström: Tärkeitä tietoja eläimistä (The Illustrated Compendium of Amazing Animal Facts, 2016))
Nemo, 2018. 120 s.
Suomennos: Nina Tarvainen

maanantai 9. lokakuuta 2017

Jenni Tuokko: Liiku läpi raskauden

Kuvanottohetkellä vartalo oli jo mallia manaatti, mutta vesijuoksu onnistui edelleen.

En lue urheilukirjoja juuri lainkaan, mutta Jenni Tuokon Liiku läpi raskauden -teokseen (Nemo, 2016) vaikutti sen verran kiinnostavalta ja oli itselle ajankohtainen, joten motivaatio lainaukseen löytyi. Tuokko on muun muassa raskausliikuntaan erikoistunut personal trainer ja kiinnostui aiheesta oman raskaudenjälkeisen kuntoutumisensa kautta. Kirjasta löytyy tekstejä myös yhdeksältä kirjoittajavieraalta, joiden joukosta löytyy muun muassa lantionpohjanfysioterapeutti, fitnessmalli ja -kilpailija sekä urheiluvalmentaja.

Kuten alussa totesin ei urheilukirjatietämykselläni pääse pätemään, mutta uskallan silti väittää tätä hyväksi sellaiseksi. Tietosisältöä on riittävästi ja se on kirjoitettu selkeästi turhia yksinkertaistamatta. Osasta aiheista, esimerkiksi lihaskorjausleikkauksista, olisin selvinnyt vähemmälläkin tiedolla, mutta parempi näin päin. Pidin kovasti myös kirjan positiivisesta ja sallivasta asenteesta. Teksteissä otetaan hyvin huomioon se, miten raskaudet ovat erilaisia ja kannustetaan liikkumaan omien kykyjen ja tilanteen mukaan. Vaikka hikiliikunta ei olisi mahdollista, voi treenata esimerkiksi aina tärkeitä lantionpohjanlihaksia.

Kirjassa olevien jumppaliikkeiden ohjeet olivat selkeitä ja mukana oli myös valmiita harjoitusohjelmia, mikä ainakin itselleni olisi suureksi avuksi. Plussaa annan myös ohjeistuksesta leikkipuistoliikuntaan ja jumppailuun vauvan kanssa, aina ei tarvitse mennä salille saati osata käyttää niitä siellä olevia (mielestäni) pelottavia laitteita. Todettakoon tässä vielä, että minulta suurin osa liikkeistä jäi vielä testaamatta, sillä raskaudenaikaisia en ehtinyt käytännössä tehdä ollenkaan ja muita en saa vielä tehdä. Lainaan tämän varmaan myöhemmin vielä uudestaan ja testaan sitten kun saan.

Uskallan peukuttaa raskaana oleville tai synnyttäneille, joita kiinnostavat raskauden aiheuttamat kehomuutokset ja niiden vaikutus liikuntaan sekä heille, jotka haluavat vinkkejä raskauden jälkeisessä liikunnassa alkuunpääsemiseen.

Jenni Tuokko: Liiku läpi raskauden
Nemo, 2016. 239 s.

lauantai 26. toukokuuta 2012

Anni Sinnemäki & Milka Alanen: Sokeana hetkenä


Anni Sinnemäen ja Milka Alasen runoista ja valokuvista koostuva teos Sokeana hetkenä (Nemo, 2003) joutui odottelemaan yöpöydällä luvattoman pitkään. Runojen ja kuvien muodostamiin tuokioihin oli hankala upota, kun päässä pyörivät graduasiat.

Nyt halveksin haaveita
joita rakastin silloin
se mitä toivoin oli vailla
todellista syvyyttä
eikä edes maksanut mitään

Halusin lapsia ja rapistuneen talon
minuun vetosivat runot
joista en ymmärtänyt mitään

Runosta Minä olin nuorena niin kypsä

Useimmille Anni Sinnemäki lienee tutuin pesteistään sekä Ultra Bran että eduskunnan riveissä, minulle enemmän Ultra Bran kautta. Osaan monta UB:n kappaletta ulkoa ja Vesireittejä-kappaletta oli mahtava kuunnella sinä kesänä, jona ajoin joen vartta ennen aamukuutta töihin. Sen sijaan Ultra Bran keikalla en ole koskaan ollut, eikä yhtye sijoittune ihan suosikkieni top kymmeneen, mutta aika lähelle kuitenkin.

Sokeana hetkenä on kiinnostava kokoelma Sinnemäen tekstejä, joita kuvittavat Milka Alasen häikäisevän värikkäät valokuvat. Ultra Bran levyttämiä runoja tai tekstejä oli minulle selkeästi hankalampi lukea, ne kun eivät tuntuneet samalta luettuina kuin kuultuna. Sen sijaan ne, joita en ollut koskaan kuullut, niin, osa niistä hiipi jonnekin mielen kulmaan ja teki sinne pesän.

Miehillä on suuret
kämmenet
joilla aivan vastasyntynyt
voi levätä
vaikka he lapsena käyttäisivät
sukkahousuja
eivät he enää tee niin

Runosta Leveä selkä

Sinnemäen esikoisrunokokoelma sisältää kiinnostavia ajatuksia elämästä, etenkin rakkaudesta. Runot ovat omalla tavallaan kovin arkisia, joskus puhekielisiäkin (Hei tuu jo takain / ja sitten vastaisit / mustakin on ollut tosi / kurjaa ilman sua). Juodaan kahvia, poltetaan tupakkaa ja käännetään tyynyjä.

Myönnän, keskityin tähän teokseen huonosti. Mutta sanon että lukekaa, tai kuunnelkaa. Vaikka runo kerrallaan, kesämökin laiturilla tai ratikkapysäkillä.

Sokean hetken ovat kokeneet myös ainakin Hanna ja Sara.

Anni Sinnemäki & Milka Alanen: Sokeana hetkenä
Nemo, 2003. 117 s.
Ulkoasu: Ilona Ilottu / dog design.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...