Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin: Huomata aamulla ikkunasta, kuinka ruusupensas on täynnä kukkia.
Hyvä Mia Kankimäki.
Luin kirjaasi Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin useamman viikon. Siinä kesti niin kauan siksi, että en halunnut lukea sitä hutiloiden. Sinun tekstiäsi halusin lukea niin, että voisin keskittyä ja saada siitä irti kaiken. Rauhoittua ja matkustaa kanssasi Kiotoon, kävellä museoissa, ihailla kirsikankukkia, syödä mereneläviä Thaimaassa. Ja lukea, kun sinä kerrot Sei Shōnagonista.
Arvostan kovasti sitä, kuinka aloitit tämän kirjan kirjoittamisen. Uskalsit jättää päivätyösi, hakea apurahaa ja matkustaa Japaniin etsimään tietoa naisesta, josta tiedetään hyvin vähän. Luit Sein Tyynynaluskirjaa, ihastuit ja halusit tietää lisää. Ja sitten kirjoitit siitä kirjan, se on minusta hienoa.
Minusta oli mukavaa matkustaa kanssasi, vaikka Japani ei koskaan ole ollut minulle se juttu. Pidän kyllä siellä tehdystä taiteesta ja ruoasta, ja kirsikankukista, mutta en ole tuntenut maata kohtaan sen suurempaa paloa. Sinun kauttasi sain tehdä matkan ja kokea sen, mitä kaikkea hienoa matkalla voisi nähdä. Salaperäisiä baareja, luostareita, pyöräretkiä. Talvella kylmät huoneet.
Samalla oli mukavaa oppia kanssasi lisää Seistä, tästä Heian-kauden hovinaisesta, jota pidetään moraalittomana, nenäkkäänä ja jossain määrin huonotapaisena. Naisesta, joka todennäköisesti koki jos jonkinlaista elämänsä aikana, vaikka hovinaisten elämä olikin suljettua ja salaperäistä. Ja siitä, että tästä älykkäästä kirjailijattaresta ei ole säilynyt juuri mitään muistoja. Vain Tyynynaluskirjan jäljennöksiä ja muutama maininta. Sait kaivaa tietoja kivien ja kantojen alta, törmätä umpikujiin ja silti selvitit hurjan paljon.
Nyt minusta tuntuu, etten osaa sanoa kirjastasi paljoakaan. Sen voin tosin sanoa, että sen lukeminen oli äärimmäisen miellyttävää. Pidin siitä, kuinka Sei matkasi kanssasi, kuinka jaoit Tyynynaluskirjan ihastuttavia listoja ja teit omiasi. Sillä minäkin pidän listoista ja nautin kovasti niiden lukemisesta.
Ehkä se mitä haluan tässä sanoa on: kiitos.
Lisäksi: kiitokset Arjalle (joka myös oli kirjoittanut kirjeen kirjailijalle) kirjan minulle lahjoittamisesta. Arvostan tätä todella.
Miellyttäviä asioita:
Kirja, josta pitää hyvin paljon ja joka on täynnä merkintöjä, huomautuksia ja koirankorvia. Erityisen rakkaan kirjan tulee näyttää siltä että sitä on luettu paljon - ei ole mitään syytä käsitellä sitä hellävaroen ja jälkiä jättämättä, päinvastoin. Sen sijaan lainata jollekin siisti kirja ja saada se takaisin luetun ja käytetyn näköisenä on todella ärsyttävää. Lukemisen jäljet ovat ilahduttavia vain silloin ne ovat omia.
***
Otava, 2013. 380 s.