Marko Hautala: Itsevalaisevat

Marko Hautala teki sekä minuun että siippaan vaikutuksen Literary Death Match II:ssa ja sittemmin talouteen on tullut hankittua jo kolme miehen romaania. Omaksi ensimmäiseksi Hautalakseni valikoitui satunnaisotannalla Itsevalaisevat (Tammi, 2008) hämmentävän hienoine kansineen.

"Isä..."
"Iiris", Elias sanoi, tajuamatta puhuvansa vastaajaansa. 
Jokin Iiriksen äänessä sai ajan hidastumaan, pysähtymään kuin vinyylilevysoittimesta olisi katkaistu virta.
"Iiris", Elias sanoi, "missä sä olet?"
"Isä... Te ette näe mua..."
Ääni oli väsynyt, sanat sammaltavia. Miksei tyttö puhunut kunnolla, niin kuin hänelle oli opetettu?
"Kerro", Elias yritti, vaikka tajusi puhuvansa kaiulle, tallennetulle menneisyydelle.
"...enää ikinä."

Elias Rosvik päättää jättää rakastajattarensa ja palata takaisin turvalliseen perhe-elämään. Samana päivänä kuitenkin katoaa perheen tytär Iiris ja vaimo Senja vajoaa entistä poissaolevammaksi. Terapeutti Maaria painiskelee vastaanotollaan nuoren pojan, Maunun, kanssa, joka tuntuu puhuvan käsittämättömiä sisäisestä valosta ja siitä, kuinka hänen sisällään ui kala. Missä Iiris on ja miksi kaikki tuntuvat puhuvan kaloista?

Tarinan kulkiessa tuntuu, että kaikilla on paha olla. Kukaan ei löydä kiinnekohtaa, joku puuttuu, pää ei kestä. Samalla puhutaan kipeästi kaipuusta, uskosta ja pelosta. Siitä, miten usko tai uskomukset voivat viedä mennessään, viedä koko ihmisen ja muuttaa hänet joksikin muuksi. Ja ehkä myös siitä, kuinka hauras ihmismieli on, kuinka siihen voi loppujen lopuksi niin helposti vaikuttaa.

Itsevalaisevat oli loppupeleissä niin epämiellyttävä kirja, että en oikein tiedä voinko sanoa pitäneeni siitä. Niin, en voi sanoa, se tuntuisi liian pahalta. Mies tosin ei pitänyt kirjaa niin ällöttävänä kuin minä, mutta toisaalta hän totesi lukeneensa paljon enemmän kaikkea kipeetä. Sen voin joka tapauksessa todeta, että Itsevalaisevat on häiriintyneen koukuttavasti kirjoitettu ja kamaluudesta huolimatta oli kirja luettava loppuun.

Tähän kirjaan tuskin palaan enää koskaan uudelleen, mutta valmistan itseäni henkisesti lukemaan myös muuta Hautalan tuotantoa joka taitaakin kutakuinkin kokonaisuudessaan jo löytyä meidän kirjahyllystämme. Suosittelen karmivuuksista pitäville, ei heikkohermoisille.

Marko Hautala: Itsevalaisevat
Tammi, 2008. 239 s.
Kansi: Saku Heinänen

Lavalta: Literary Death Match pt. II (Korjaamo)

Amerikkalaisen Adrian Todd Zunigan kehittämä mainio Literary Death Match palasi Korjaamolle sopivasti Kirjamessujen aikaan. Ensimmäinen LDM nähtiin Helsingissä viime maaliskuussa ja viihdyin tapahtumassa todella hyvin. Kirjallisuutta, omituista kilpailua, hienoa esiintymistä, mitä muuta sitä tarvittaisi? Lisäksi Korjaamon miljöö on todella kiva ja tällä kertaa tapahtuma oli siirretty Vaunusaliin, jonka katsomon punaisissa penkeissä oli mukava istua.

Kilpailun ideana on siis se, että paikalle saapuu neljä kirjailijaa, jotka kilpailevat kahdessa erässä toisiaan vastaan. He lukevat enintään 7 minuutin verran omaa tuotantoaan ja esitystä arviotiin kirjallisten ansioiden (literary merit), esiintymisen (performance) ja kaiken muun (intangibles) saralla. Kierrosten voittajat pääsevät lopulta finaaliin, jossa ratkaistaan illan voittaja. Tuomareina tänä iltana olivat kirjailija Markus Nummi sekä toimittajat Baba Lybeck ja Ari Lahdemäki, kilpailijoina taasen Eeva Rohas ja Marko Hautala (1. erä) sekä Karo Hämäläinen ja Suvi Valkonen (2. erä).

Eeva Rohas.

Marko Hautala.

Tunnelma oli hauska ja rento, juontaja Zuniga mainio tyyppi ja sekä kilpailijat että tuomarit hyvin menossa mukana. Lainaan tässä hieman tuomari toimittaja Ari Lähdemäkeä, joka totesi tässä tapahtumassa hienoa olevan se että se ei ollut vaivaannuttava. (Lisäksi tykästyimme Karo Hämäläisen ja Marko Hautalan teksteihin sen verran, että hankin Kirjamessuilta Erottajan ja Käärinliinat.)

Karo Hämäläinen.

Suvi Valkonen.

Minä olin itse viimeksi hämmentyneenä avustajana ja tällä kertaa tuuppasin Tuomaksen lavalle avustamaan finaalissa. Tällä kertaa finalistien tehtävänä oli heittää avustajien rypistämiä kuvia kirjanpolttajista kolmannen avustajan pitelemään koripallokoriin. Kirjailijoiden henkilökohtaiset avustajat myös hakivat pallot takaisin uudelleen heitettäväksi. Kilpailu oli hurja, the crowd did go apeshit ja lopulta Eeva Rohas sai tehtyä viidennen korinsa ja mitaloitiin voittajaksi. Huh, mahtavaa.

Lisää tällaista! Useammin! Kiitos! Lisätietoja tapahtumasta täältä.