Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mark Buckingham. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mark Buckingham. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Bill Willingham: Fables #16 Super Team


Eipäs tarvinnutkaan odotella, että kirjasto hankkisi viimeisimmän Fables-albumin kokoelmiinsa! Olimme tässä viikonloppuna muuanna koiravahteina ystävillämme, joilla on varteenotettava sarjakuvakokoelma ja hyllystä löytyi sitten myös tämä kuudestoista albumi.

Kuten albumin nimestä voi päätellä, on teema tällä kertaa supersankarit. Perinteistä supersankarisarjakuvaa Fablesista ei kuitenkaan tule, vaikka viittauksia esimerkiksi rakkaaseen X-Meniini vilisee vaikka millä mitalla. Päävastustajana puuhailee edelleen Mister Dark, jonka kanssa suunnitellaan ratkaisevaa taistelua pelottomimpien fablejen voimin.

Copyright: Bill Willingham, Mark Buckingham, Steve Leialoha, Lee Loughridge, and Todd Klein / Vertigo

Saamme myös vihjeitä seuraavista mahdollisista ongelmien aiheuttajista ja juonikuvioista. Minitarinoissa pääsemme kurkkaamaan muutamaa aukinaiseksi jäänyttä juonenpätkää, joille toivottavasti saadaan jatkoa mielummin ennemmin kuin myöhemmin. Loppua ei siis vielä ole näkyvissä ja liinnostuksella odotan, mihin sfääreihin tarina lähtee seuraavaksi.

Tätä oli muutenkin hauska lukea, sillä elän nyt jossain supersankarionnessa Avengers-elokuvan saavuttua vihdoin teattereihin (kävin katsomassa sen jo kaksi kertaa). Toivon silti, että Willingham palaa seuraavassa albumissa taas omaan taattuun Fables-tyyliinsä leikitellen muilla genreillä sopivan tilaisuuden tullen.

Tämän on lukenut myös Salla.

ps. Teksti muhi luonnoksissa melko pitkään, tämä on oikeasti luettu jo heinäkuun alussa. Tässä vaiheessa on myös ilmestynyt jo sarjan 17. osa, Inherit the Wind.

maanantai 28. toukokuuta 2012

Bill Willingham: Fables #13-15


Kuvat: Vertigo/DC Comics

Bill Willinghamin kirjoittama Fables-sarjakuva kertoo monista tutuista satuhahmoista, mutta uudesta näkövinkkelistä. Nyt ei nimittäin liikutakaan jossain mystisessä satu-universumissa, vaan suurin osa hahmoista asuu täällä maapallolla ihan samoissa kaupungeissa kuin me ihmisetkin. Jos sarja kiinnostaa, niin suosittelen tutustumaan postaukseeni sen ensimmäisestä ja toisesta albumista, sillä tämä teksti saattaa sisältää muutamia spoilereita.

Fables #13 The Great Fables Crossover

Kolmastoista albumi poikkeaa jonkin verran aikaisemmista albumeista. Jack of Tales tekee piipahduksen omasta spin-off-sarjakuvastaan (josta postaus myöhemmin) kuvitellen röyhkeään tapaansa koko albumin käsittelevän vain häntä. Piirrosjäljestä vastaavat tässä albumissa aina luotettava Mark Buckingham, mainio Russ Braun sekä menettelevä Tony Akins.

Edellisessä osassa esiteltyyn Mr Darkiin ei päästä vielä tutustumaan, vaan tässä albumissa fableseja uhkaa herra Kevin Thorn, jolla on kyky pyyhkäistä kynällään koko maailma kadoksiin ja sen hän myös aikaa tehdä. Tämähän ei tietenkään ole hyvä juttu, joten osa porukasta lähtee tekemään Thornin aikeita tyhjiksi. Thornilla on apunaan liuta genrejä (mm. blockbuster ja syrjitty fantasia), fableseilla taasen Literalseihin kuuluvat Pagen siskokset (joista tosiaan enemmän niissä Jack-albumeissa). Ja tutustutaanpa tässä myös Jackin poikaan, Jack Frostiin.

Tämä albumi on aikamoista kieli poskessa huitomista enemmän Jack of Fables- kuin Fables-tyyliin, mutta eipä haittaa, ajoittainen iloittelu on ihan hyvästä. Parasta antia tässä opuksessa lienevät genrejen keskinäiset jupinat ja keskustelut. Toisinaan myös liikutaan hämmentävillä metatasoilla; omituista, mutta toimii.

Fables #14 Witches 

Kuten nimen perusteella voi päätellä ovat tässä albumissa enemmän tai vähemmän pääosassa satuhahmokaartin noidat. Tarinoissa päästään tutustumaan Mr Darkin historiaan, tavataan muutamia kauan poissa olleita hahmoja ja kohdataan uudelleen Baba Yaga. Lopun minitarinassa pelataan pesäpalloa prinssi Ambrosen Haven-valtakunnassa ja pohditaan, millaisia rangaistuksia voi luontoaan toteuttaville örkeille langettaa. Kokonaisuudessaan albumi oli aika jännittävä ja siinä selvitettiin paljon avoimeksi jääneitä juttuja, joihin olen jo ratkaisua vähän odotellutkin.

Päätarinan piirrosjälki on Buckinghamin, lyhyttarinoissa hommiin pääsevät Jim Fern ja David Lapham. Laphamin tyyli oli ihan hauskaa, Fern käyttää minun makuuni liikaa viivavarjostusta.

Fables #15 Rose Red

Vihdoin sisukkaalle Rose Redille on omistettu oma albumi! Muutaman viimeisen albumin ajan tämä kaunotar on maannut masennuksen kourissa sängyn pohjalla, mutta nyt sillekin on aika tulla stoppi. Ylösnousua saapuu vauhdittamaan eräs Roselle tärkeä henkilö, jonka kanssa päästäänkin tutustumaan Rosen ja Snow Whiten lapsuuteen (hämmennyksekseni tämä tarina oli minulle tuttu, missäköhän olen sen lukenut?). Tässä myös käännetään Disneyn Lumikki-versio melkoisen päälaelleen.

No, Rose pääsee jalkeille ja ottaa ajoissa Farmin ohjat käsiinsä ennen kuin kiista uudesta johtajasta käy liian suureksi. Isoin ongelma on tietysti Fabletownin raunioilla majaileva Mr Dark, joka olisi saatava pois pelistä. Noidilla on tähän suunnitelma ja nähtäväksi jää, miten hommassa käy. Lopullista ratkaisua taidetaan pitkittää vielä muutaman albumin verran, veikkaan ma.

Tämä albumi nousee varmaan suosikkilistalleni näistä, vaikka lopun minitarinat Peukaloisesta (Chrissie Zullon kynästä) ja Kolmesta sokeasta hiirestä (Joao Rusin taiteilemana) eivät nyt ihan minuun iskenytkään. Tässä albumissa nähdään myös kivaa japanilaistyylistä piirrosjälkeä Inaki Mirandalta sarjakuvassa Dark City. Päätarina edelleen Buckinghamilta.

Albumin lopussa vastattiin taas lukijoiden kysymyksiin, tällä kertaa kysymykset oli tosin esitetty muutamalle sarjan julkkislukijalle joista suosikkini on ehdottomasti How I Met Your Mother-sarjassa näyttelevä Cobie Smulders. Kysymyksistä oli saatu taas hauskoja minitarinoita.

Albumin lopussa on myös lautapeli, jos nopanheitto kiinnostaa.

***

Tässä on nyt koluttu kaikki tähän mennessä kirjastosta löytyvät Fables-albumit ja kieli pitkällä odotan seuraavia osia, sillä meno ja meininki jatkuu entisenlaisena ja tarina kehittyy koko ajan. Lisäksi Fablesin hahmoihin kiintyy kovasti, ainakin useimpiin, ja tottahan toki on saatava selville mitä heille tulevaisuudessa tapahtuu.

perjantai 17. helmikuuta 2012

Bill Willingham & Mark Buckingham (+ muita tekijöitä): Fables osat 3-6

Tästä piti alunperin tulla koostepostaus monesta eri sarjakuvasta mutta Fablesit veivät nyt kaiken huomion joten olkaapa hyvä, Fables osat 3-6, voilá.


Fables #3 Storybook Love (2004, DC Comic's Vertigo)

Albumin alussa oli lyhyt tarina Jack of Talesista, "joka sadun Jaakosta". Tarinana ihan mielenkiintoinen ja näin päin pois, mutta kuvittajana toimineen Bryan Talbotin tyylistä en oikein pitänyt. Jotenkin todella huolimattoman oloista mielestäni.

Sen sijaan seuraavan tarinan kuvittajana oli Lan Medina, jolle lämpenin huomattavasti enemmän. Jälki muistutti Mark Buckinghamin kynänjälkeä, joten hahmot olivat samannäköisiä kuin pitemmissä tarinoissa. Osasyynsä kyllä tähän preferenssiin myös siinä, että tarina toimittajasta, joka halusi paljastaa vampyyreiksi luulevansa fablet oli paljon kiinnostavampi kuin Jackin historia.

Albumin nimitarina Storybook Love jatkoi sarjan olennaista juonta eteenpäin. Jos kakkososassa alettiin revitellä, niin tässä panoksia lisätään kovaa vauhtia ja annetaan lukijan kasvattaa odotuksia. Meno on jopa niin hurjaa, että heikompia saattaa hirvittää. Kiinnostavinta tässä ehkä Snown ja ihanan Bigbyn suhteen kehittyminen. Ja piirtäjänä tässä tosiaan taas Buckingham, pidän ehdottomasti eniten.

Fables #4 March of the Wooden Soldiers (2004, DC Comic's Vertigo)

Albumin alussa taas yksi lyhyt tarina, jossa tällä kertaa kerrotaan Blue Boyn tarina ja samalla valotetaan lisää historiaa fablejen paosta Homelandseista. Piirtäjinä herrat Craig Hamilton ja Russell. Omituinen tyyli, mutta menköön, tarina oli kiinnostava.

March of the Wooden Soldiers jatkaa siitä, mihin Storybook Love jäi. Sotilaiden maininnasta varmaan osaattekin päätellä, että tässä valmistaudutaan nyt sotaan. Panosten kasvatus jatkuu huimasti, sekä minä että mies olimme melkoisen järkyttyneitä tätä lukiessa ja nyt odotetaan kiireellä sarjan viidettä albumia että miten tämä jatkuu. Buckinghamin kynänjälki on mainiota ja Willingham kirjoittaa kyllä (pahoittelen nykyilmaisua mutta se nyt tuntuisi tähän sopivan) älyttömän hyvää settiä.


Fables #5 The Mean Seasons (2005, DC Comic's Vertigo)


Tällä kertaa albumin alkuun oli lätkäisty kaksi lyhyttä tarinaa, Cinderella Libertine (piirtäjänä Tony Akins, tussaajana Jimmy Palmiotti) ja War Stories (sama kuin edellä). Juoneltaan ihan kivoja lyhäreitä mutta Akinsin tyyli on makuuni turhan huolittelematonta. Minusta on tulossa selvästi nirso. Isoin plussa molempiin tarinoihin siitä, että niissä oli Bigby (varo vaan Wolverine, sinulla on kilpailija).

Kuva: Mark Buckingham. Albumista Storybook Love.

Lyhyempien jälkeen jatketaan taas päätarinaa. Edelleen Buckinghamin kynänjälkeä ja Leialohan tussausta. Tässä tarinan osassa käydään mm. presidentinvaalit ja opetellaan lastenkasvatusta. Lisäksi Lumikki joutuu muuttamaan asumaan farmille. Tähän mennessä viitosalbumi on ainut, jonka aikana meinasi itkettää ihan tosissaan. Willinghamin kirjoittajanlahjoja voi vain ihailla.

Fables #6 Homelands (2006, DC Comic's Vertigo)


Alussa lyhyttarina David Hahnin kynästä, tarinana Jackin seikkailut Hollywoodissa. Turhan suoraviivaista piirtämistä, ei kiitos. Lisäksi en oikein jaksa lämmetä Jackin hahmolle joten luin tarinan vähän pakkopullana.

Albumin nimitarinassa seurataan Blue Boyn matkaa Homelandsissa. BB:n tavoitteena on löytää kadonnut rakastettuna Red Riding Hood ja samalla kylvää mahdollisimman paljon tuhoa pahan Adversaryn imperiumin joukkoihin. Tarina tarjoaa paljon hämmentäviä yllätyksiä ja nyt kun on joutunut odottamaan seitsemättä albumia jo useamman viikon alkavat sormet syyhytä.

Tänään varattiinkin kirjastosta vihdoin osat 7-10, kun eivätpä ne lukematta meidän taloudessamme kovin kauan ehdi olla. Suurimmat ongelmat tulevat siitä, kun toinen vahingossa jättää albumin auki kohdasta johon toinen ei ole vielä ehtinyt. Aijai.

Mutta lyhyesti: mainio, mainio sarja.

Salla on ehtinyt jo osaan 13 asti, tässä linkki kaikkiin hänen arvioihinsa.

Tämä postaus on muutenkin omistettu Sallalle, joka eilen hoputti minua julkaisemaan Fables-tekstejä.

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Bill Willingham & Mark Buckingham: Fables #1 ja #2


Kiitos sinulle Salla tämän sarjan esittelemisestä!

Tutustuminen Bill Willinghamin käsikirjoittamaan ja Mark Buckinghamin piirtämään Fables - sarjakuvaan on ollut mahtavaa. Tiivistettynä Fables kertoo satuolentojen, siis fablejen elämästä New Yorkissa sen jälkeen, kun vihollinen on ajanut kaikki maanpakoon satujen maailmasta eli Homelandsista. Elämä tavisten eli mundyjen maailmassa ei ole satujen hahmoille ihan helppoa, sillä erikoista luonnettaan ei tietysti saisi paljastaa ja näin pois päin.

Ensimmäisessä osassa, Legends in Exile, esitellään sarjan päähahmoja dekkarimaisen juonen kautta. Snow Whiten sisaren, Rose Redin, asunto on tuhottu täysin ja Rosen epäillään olevan joko siepattu tai kuollut. Ongelmaa ryhtyy tutkimaan Bigby Wolf (l. Iso Paha Susi), joka muistuttaa epäilyttävän paljon Ryhmä-X:n Wolverinea (seikka, joka ei fanityttöä haittaa laisinkaan).

Kuva: Mark Buckingham (pencils) / Steve Leialoha & Craig Hamilton (inks) / Sherilyn van Valkenburgh (colours)

Toisessa osassa, Animal Farm, perehdytään eläinhahmoisten satuolentojen elämään mystisellä farmilla, joka on taikojen avulla suojattu "tavallisten ihmisten" katseilta. Juonesta nyt sen verran, että jos on lukenut George Orwellin Eläinten vallankumouksen niin voinee jo vähän päätellä mihin suuntaan ollaan menossa. Kakkososa eroaa ykkösestä siinä, että se on toiminnallisesti jo paljon vauhdikkaampi eikä väkivallaltakaan säästytä. Överiksi silti ei mielestäni mennä ja tämän jälkeen haluan ehdottomasti lukea kaikki loputkin albumit. (paljon rakkautta Tikkurilan kirjastolle, jossa nämä taisivat olla melkein kaikki hyllyssä!)

Toinen osa kehittää hahmoja jo paljon enemmän ja sivuhahmotkin pääsevät näyttämään persoonaansa. On Wizard of Ozista peräisin oleva apina, Bluebeard (Ritari Siniparta) ja se rasittava Prince Charming (Prinssi Uljas). Snow White eli Lumikki on varsinainen tähti eikä mikään turhanaikainen prinsessa; toimeen tartutaan jos siihen on tarvetta.

Kuva: Mark Buckingham (pencils) / Steve Leialoha (inks) / Daniel Vozzo (colours)

Piirrostyyli muistuttaa minua eniten supersankarisarjakuvien tyylistä, saman oli huomannut Salla verratessaan tätä nimenomaan tuohon Ryhmä-X:ään. Tämä selittänee osan viehättymyksestäni, sillä teininä mm. luin aina ennen pikkuveljeäni hänelle tilatun Spiderman - lehden ja meidän dvd-hyllystämme löytyy tällä hetkellä melkein kaikki tähän mennessä tehdyt supersankarielokuvat. Pitää kyllä kehua Mark Buckinghamin (pencils), Steve Leialohan (inks) ja (colours) yhteistyötä; näyttää harkitulta ja tyyliin sopivalta.

Juteltiin miehen kanssa tästä myös verkon välitse ja tuo esitti hirveän hyviä pointteja, joten lainailen tässä niitä. Hän siis mietti sitä, että jos mietit että se eka albumi ois käsitellyt pelkästään sitä miten ne lähti pois sieltä Homelandsista ja ois ollut pitkää laahaavaa selostusta että voi voi, katsokaa nyt näitä, mitenköhän näiden tuolla oikeessa maailmassa käy! Ja olen kyllä ihan samaa mieltä, ei tällainen Sormusten ritarit - tyyppinen vaeltaminen toiseen maailmaan olisi varmaan sarjakuvaa kannattanut. Se olisi ollut tylsä. Nyt fablesit ovat olleen "ihmisten" maailmassa jo vuosikymmeniä ja se on toiminut näin ja näin.

Plussaa tosin kyllä siitä, että itse sarjiksen jälkeen oli ykkösosassa vielä novellimainen kertomus siitä, miten Bigby Wolf päätyi lopulta elämään ihmismäisten fablesien kanssa eikä suinkaan farmille. Samalla vähän taustoitettiin sitä siirtymää, mikä oli maailmasta toiseen tehty. Näin, jes.

Kuten jo sanoin, nämä lainataan meille varmasti ihan kaikki, luetaan vuoronperään ja sitten jutellaan. Koska on muuten kiinnostavaa.

Tässä vielä suorat linkit Sallan arvioihin sarjan ensimmäisestä ja toisesta osasta. Sallan lukupäiväkirjasta löytyy muuten arvioita albumeista osaan 11 asti.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...