Konmarittaessa voi törmätä esimerkiksi seiskaluokalla painamaansa upeaan lohikäärmepaitaan.
Myönnetään: olen aikamoinen hamsteri. Hyvä ystäväni totesi minulle muutettuani ensimmäiseen omaan kotiini että minä en asu tai sisusta, minä pesin. Se on varmaan ihan totta. Tämä samainen ystävä oli myös lukenut Marie Kondon jonkinlaiseksi ilmiöksi muodostuneen KonMari: siivouksen elämänmullistava taika -teoksen (Bazar, 2015) ja sanoi, että minun on luettava se.
KonMarissa japanilainen Kondo kertoo omasta matkastaan kohti järjestäjän ja jonkinlaisen elämäntaitovalmentajan uraa päätyen lopulta oman järjestämismenetelmänsä kehittämiseen. Metodissa kodin kaikki tavarat ja esineet jaotellaan ryhmiin (esimerkiksi vaatteet, kirjat jne.) ja ryhmät käydään läpi karsien pois kaikki, mikä ei enää tuota haltijalleen iloa. Hommaan liittyy aikamoinen määrä muutakin, mutta pääpiirteissään se menee kuitenkin näin.
Vähän suhtauduin tähän teokseen epäilevästi, etenkin kun pääsin esimerkiksi sukkien sielunelämästä kertovaan osioon. Jos menetelmän päältä harjaa kuitenkin ylimääräistä hötöä pois, löytyy sieltä ihan ajatustakin. Tai ainakin sen verran, että tällä systeemillä on siivottu meillä jo vaatekaappi ja dvd-hylly. Täytyy myöntää, että meinasi itku tulla kun vaatekaappi oli valmis, sieltähän löytyi vaikka mitä ja nyt itse asiassa olen käyttänyt paljon enemmän niitä sieltä kaiken maailman pukimien alta löytyneitä vaatekappaleita. Leffoja puolestaan lähti kiertoon 81 kappaletta, olo on kevyempi ja hyllyn sisältö näyttää kivemmalta.
Paljon olisi vielä tehtävää meidän asumuksessamme enkä ole kyllä KonMarin oppeja noudattanut tähänkään mennessä puhdasoppisesti. Puhdasoppisuuteen en varmaan pyri jatkossakaan, mutta teoksesta jäi yllättävän paljon käteen kaikesta jupinastani huolimatta. En aio tyhjentää laukkuani joka päivä saati käydä läpi valokuva-albumeitani samalla metodilla, mutta jos nyt edes kirjat vielä.
Kirjasfäärin Taikalle tämä oli kuin aikuisten satu, Pienen kirjaston Katri jäi tavallani jumiin ajatukseen sukkien kiittämisestä.
Luin tämän muuten Fabulan kautta (kirjastossa on edelleen hirvittävän pitkä jono), testasin palvelua lukurauhan päivänä ystävällisesti lahjoitetun koodin avulla. Tykkäsin sovelluksesta kovin ja nyt meillä pohditaan josko tämä hankittaisiin jatkuvaan käyttöön, saas nähdä.
HelMet-haasteessa tämä olkoon aasialaisen kirjailijan kirjoittama kirja.
Bazar, 2015. 214 s.