Roppakaupalla Moyesia ja Moriartya

Rakastan Sivumennen-podcastia. Kuuntelen sitä aivan liian harvoin, mutta silloin kun kuuntelen, kuuntelen monta jaksoa putkeen. Viime keväänä kuuntelin jakson, jossa Johanna Laitinen ja Jonna Tapanainen olivat lukeneet kasan Jojo Moyesin ja Liane Moriartyn kirjoja. Innostuin jaksosta niin paljon, että päätin tehdä saman. Moyesilta päätin tarttua Me Before You -sarjaan ja Moriartylta luin Mustat valkeat valheet - ja Nainen joka unohti -teokset.

Mustat valkeat valheet on samanaikaisesti todella koukuttava lukusukkula että ahdistava kuvaus ihmisyydestä. Pirriween koulun aikuisten joukosta löytyy harvinaisen epämiellyttäviä tyyppejä ja lapsiperheiden idyllisten kulissien takaa löytyy synkkiä salaisuuksia kuten syrjähyppyjä ja parisuhdeväkivaltaa. Moriarty on rakentanut teoksensa niin, että lukija yritetään saada koukkuun heti ensisivuilla ja sen jälkeen hänet kelataan hitaasti niin syvälle tarinaan, että irti on turha pyristellä.

Kirjasta tehty tv-sarja ei onnistunut koukuttamaan minua alusta asti lainkaan näin tehokkaasti. Katsoin sarjan kyllä loppuun ja siinä oli hienoja roolisuorituksia, mutta ehkä olisi ollut syytä pitää versioiden välillä enemmän taukoa. Kun loppuratkaisun tiesi, ei jaksojen kanssa ollut tarvetta pitää kiirettä. Hieman myös kyseenalaistin sarjan kakkoskauden järkevyyden, kunnes huomasin että näyttelijäjoukkion jatkoksi on saatu Meryl Streep. Streepiä en voi vastustaa, joten katsottava on kunhan sarja oletettavasti ensi vuoden puolella ilmestyy.

Nainen joka unohti oli viimeinen teos, jonka luin tähän omaan pikku haasteeseeni. Alice Love kaatuu steppitunnilla, lyö pahasti päänsä ja kertakaikkiaan unohtaa kaiken edellisen kymmenen vuoden tapahtumista. Pian neljäkymmentä täyttävä kolmen lapsen aivan liian tehokas äiti kokee olevansa kolmikymmenvuotias ja ensimmäistä lastaan odottava ja palavasti mieheensä rakastunut hupsuttelija. Luonnollisesti tästä seuraa kaikenlaista hankaluutta, kun Alice yrittää jälleen saada otteen elämästään.

Idealtaan kirja on aika pöhkö, mutta sitä oli todella vaikea laskea käsistään. Alicen muistin palautuessa vähitellen sitä arvioi itsekin hänen tekemiään valintoja ja sitä, miten kieltämättä hieman raiteiltaan suistuneen elämän saisi takaisin kestävälle pohjalle. Loppuratkaisua sai jännittää loppuun asti enkä tosiaan tiedä, olinko siihen tyytyväinen vai en. Lisämaustetta tuovat Alicen siskon Elizabethin ja tämän "varamummon" Frannien puheenvuorot, jotka mehevöittävät kirjan tarinaa omilla sivujuonteillaan. Yllättävän kiinnostava romaani!

Moriarty osaa siis kirjoittaa koukuttavasti ja osansa on varmasti myös Helene Bützowin sujuvilla käännöksillä. Kirjoja tulee helposti luettua "vielä yksi luku" ja vaikka ne ovatkin ensivaikutelmaltaan aika keveitä, on rullaavan tarinan oheen upotettu painavia teemoja.

Moyesin otin haltuun äänikirjoina, sillä kuuntelin kehuja keränneen Me Before You -sarjan kaikki kolme osaa. Kirjoissa seurataan paikoilleen jämähtäneen Louisa Clarkin elämänmuutosta hänen päästyään töihin onnettomuudessa halvaantuneen ja siitä katkeroituneen Will Traynorin avustajaksi. Jätettäköön juonen tarkempi kommentointi sikseen, mutta todettakoon että luvassa on kärrykaupalla suuria tunteita ja noin miljoona juonenkäännettä.

Kirjoja vaivaa jossain määrin uskomattomien sattumusten ja erikoisten tapahtumien runsaudenpula. Esimerkiksi toiseen osaan on onnistuttu ahtamaan vakava onnettomuus, kammottava työpaikka, paikoin erikoiseksi käyvät selviytymisryhmän istunnot, äidin feministinen herääminen, yllättäen löytyvä erään hahmon jälkeläinen ja aimo liuta väärinkäsityksiä. Toisaalta hyväksyn kevyeltä kirjallisuudelta tietynlaisen turboahtauksen ja kaikesta huolimatta sisällön myötä tuli itsekin ajateltua ihan järkeviä juttuja. En voi myöskään väittää, etteivätkö kirjojen tapahtumat olisi yhtään koskettaneet, vaikka en nenäliinoja kuunnellessa tarvinnutkaan.

Kolmannessa osassa nautin New Yorkin kuvauksesta ja jälleen älyttömistä sattumuksista. Henkilöhahmojen kavalkadi on täynnä kliseitä, esimerkiksi kelvatkoon kiukkuinen naapurinmummo, jonka elämä onkin sitten ollut aivan huikean mielenkiintoinen ja jonka kanssa lopulta ystävystytään. Ihmissuhderyöpytys on ylitsevuotavaa läpi koko kirjan tai oikeastaan koko sarjan, mutta entäs sitten. Erityisesti tämän kolmannen osan kohdalla ajattelin itsekin paljon muun muassa elämässä tehtäviä valintoja ja kiltteyttä eli höpsöttelyn ohella sain myös paljon ajateltavaa.

Kaksi ensimmäistä osaa sain kuunnella suomeksi Heli Naskin käännöksinä ja Mervi Takatalon hienoina lukutulkintoina. Takatalon lukurytmi on miellyttävä ja totta puhuen paahdoin nämä lähes tuplanopeudella, sillä hyvien lukijoiden kanssa niin voi tehdä. Kolmas osa löytyi tätä sarjaa kahlatessani vain englanniksi, joten siinä sain tyytyä Ann Actoniin, joka hänkin luki teoksen oikein mainiosti. Englanniksi nopeutta ei tosin voi lisätä aivan niin paljon kuin suomeksi kuunnellessa.

Lämmin kiitos Sivumennen-podcastin Jonnalle ja Johannalle innostamisesta tähän luku-urakkaan. Olette mainioita!

Mustat valkeat valheet menee minulla Helmet-lukuhaasteessa kohtaan palkitun kääntäjän kääntämä kirja.

Liane Moriarty: Mustat valkeat valheet (Big Little Lies, 2014)
WSOY, 2015. 447 s.
Suomennos: Helene Bützow

Liane Moriarty: Nainen joka unohti (What Alice Forgot, 2010)
WSOY, 2016. 495 s.
Suomennos: Helene Bützow

Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää (Me Before You, 2012)
Gummerus, 2015/2018. 15 h 48 min.
Suomennos: Heli Naski
Lukija: Mervi Takatalo

Jojo Moyes: Jos olisit tässä (After You, 2015)
Gummerus, 2016/2018. 14 h 51 min.
Suomennos: Heli Naski
Lukija: Mervi Takatalo

Jojo Moyes: Still Me
Penguin Books, 2018. 13 h 37 min.
Lukija: Anna Acton

Liane Moriarty: Hyvä aviomies

Hyvässä aviomiehessä on salaisuuksia kuin Kruunuvuoressa konsanaan.

Elisa Kirjalta tuli tuossa taannoin kirjabloggaajille tarjous, jossa sai Liane Moriartyn uunituoreen Hyvän aviomiehen (WSOY, 2014) e-kirjana luettavaksi. Kun puhelimessa ei sillä hetkellä sattunut kummempaa luettavaa olemaan, latailin teoksen kiinnostuneena itselleni. Kirjasta olin kuullut jo jonkin verran positiivista pöhinää, joten odotuksia kirjan suhteen oli.

Cecilian mukava avioliitto muuttuu ahdistavaksi, kun hän avaa miehensä John-Paulin vuosia sitten kirjoittaman kirjeen. Rachel suree edelleen teini-ikäisenä kuollutta tytärtään (jonka murha on selvittämättä) ja samalla sitä, että poika on muuttamassa rakkaan lapsenlapsen kanssa New Yorkiin. Tess puolestaan lähtee poikansa kanssa toiseen rakastuneen miehensä luota hoitamaan äitiään. Ja yllätys yllätys, naisten elämät sekoittuvat toisiinsa yllättävin tavoin.

Kolme erilaista naista yrittävät pitää elämänsä kasassa ja arjen pyörimässä. Kunkin on tehtävä elämässään päätöksiä, joilla voi olla kauaskantoisia vaikutuksia. Kannattaako salaisuudet säilyttää? Voiko avioliiton saada vaikeuksista huolimatta kestämään? Ja mitä tehdä, jos on varma tyttärensä murhaajasta mutta poliisi ei tee mitään? Asetelma on periaatteessa oikein toimiva ja kolme tarinaa natsailevat yhteen varsin mutkattomasti ilman täysin epäloogisia hyppyjä.

Tästä kaikesta huolimatta en jaksanut innostua Hyvän aviomiehen lukemisesta. Kirja on periaatteessa oikein mukiinmenevä ja tekstissä ei ole mitään vikaa, mutta en jaksanut kiinnostua hahmoista riittävästi välittääkseni todella siitä mitä heille tapahtuu. Tuli sellainen olo, että kirja voisi toimia tv:ssä minisarjana, jos roolitus olisi onnistunut, mutta tällaisena en jaksanut innostua. Luin kuitenkin kirjan loppuun.

Osasyy nihkeilyyn oli kyllä varmaan myös lukuformaatissa. Kännykällä yli tuhannen sivun selailu alkoi käydä turhauttavaksi, vaikka kun homman otti asiakseen niin kyllähän ne sivut sitten vähenivät. Tuntui vain loppuvaiheessa turhauttavalta, kun juonta ei selvästikään ollut enää paljoa jäljellä mutta luettavia "sivuja" vielä kolmisensataa.

Hyvä aviomies on siis ihan letkeä chick litin ja jännitysromaanin sekoitus, mutta joka ei tällä kertaa natsannut meikäläiselle. Hieman positiivisempia mielipiteitä kannattaa kuitenkin käydä lukemassa vaikkapa Kirsiltä (joka kertoo henkilöhahmoista enemmän), Suketukselta (joka pitää tätä oikein soveliaana viihdeluettavana) ja Booksylta (joka koukuttui tarinaan). Elisa Kirjassa teoksesta on myös annettu hyvin innostuneita arvioita.

Viides kirja Rikoksen jäljillä -haasteeseen eli kolmas johtolanka: varastettu polkupyörä ansaittu. Harmillisesti hidastelin haasteen kanssa ja syyllinen jäi selvittämättä, mutta hauskaa oli eli kiitos Oksan hyllyltä -blogiin! Haasteeseen luetut kirjat löytyvät täältä.

Liane Moriarty: Hyvä aviomies (The Husband's Secret, 2013)
WSOY, 2014. / Elisa Kirja, 2014. 357 s.
Suomentanut: Helene Bützow
Kansi: ?