Lauren Oliverin Delirium (Hodder, 2011) valikoitui luettavaksi vakoilemalla oppilailla luettavana olleita kirjoja. Muutama nuori neiti kertoi kirjan olevan varsin hyvä, joten varailin alkuperäiskielisen itselleni kirjastosta.
Ninety-five days, and then I'll be safe. I'm nervous, of course. I wonder whether the procedure will hurt. I want to get it over with. It's hard to be patient. It's hard not to be afraid while I'm still uncured, thought so far the deliria hasn't touched me yet.
Lena odottaa täysi-ikäisyyttä kuin kuuta nousevaa. 18 vuotta täytettyään ihmiselle tehdään jonkinlainen aivokirurginen toimenpide, jolla päästään eroon erittäin vaarallisesta taudista: rakkaudesta. Amor deliria nervosa on määritelty ihmisille kohtalokkaaksi ja niinpä yhteiskunta pyrkii suojelemaan jäseniään tältä mahdollisimman tarkasti. Populaation säilymisen takaamiseksi on toki sitten kehitelty tehokas parittamisprosessi. Tämän lisäksi maan rajat on suljettu tartuntavaaran vuoksi ja kaupunkien välinen yhteydenpito on myös laitettu minimiin.
Ihanneyhteiskunta rullaa siis oikein mainiosti ja kaikki ovat ainakin näennäisen tyytyväisiä. Lukuun ottamatta sitä, että Lenan maine on tahrautunut itsemurhan tehneen äidin vuoksi. Ja että Lenan arviointipäivänä laboratorioihin kohdistetaan terrori-isku, jonka aikana hän näkee pojan. Ymmärrätte varmaan, että yhtäkkiä turvallinen ja valmiiksi määritelty tulevaisuus testeillä valitun puolison kera ei näytäkään Lenasta enää niin houkuttelevalta.
Idean tasolla Delirium on oikein mainio kirja. Yhteiskunta on sopivan kieroutunut, taustalla häilyvät metsissä kapinallisina elävät Invalidit ja muuta mukavaa. Tarinalla on kuitenkin käynnistymisvaikeuksia ja ehdin pitkästyä moneen kertaan ennen kuin toiminta todella alkaa kirjan loppumetreillä. Alussa toki oli vähän yritystä, mutta keskikohdassa junnataan ja toistetaan.
Tämä oli mielestäni kovin harmillista. Olisin kovasti tahtonut pitää Deliriumista mutta kun ei niin ei. Seuraava osa jäänee siis ainakin näillä näkymin lukematta. Oliver kyllä kirjoittaa mainiosti eli tekstin tasolla hommassa ei varsinaisesti ollut mitään vikaa. Osaisiko joku kertoa, että kannattaako jatkoa lukea? Lähteekö tarina käyntiin?
Opus on myös suomennettu nimellä Delirium: Rakkaus on harhaa (WSOY, 2011).
Niina piti kirjasta huomattavasti enemmän kuin minä, Katri oli päässyt kirjan makuun hitaan alun jälkeen.
Hodder, 2011. 408 s.
Kansi: Doreen Killfeather