Kristina Carlson: William N. päiväkirja

Kun luin tammikuussa Herra Darwinin puutarhurin olin suhteellisen varma, ettemme Kristina Carlsonin kanssa enää tapaisi. Sitten Katja ja Ilse kirjoittivat ihanat arvionsa William N. päiväkirjasta (Otava, 2011) ja kirja vielä tuli minua vastaan kirjaston bestseller-hyllyssä joten pyörsin päätökseni ja tässä ollaan.

Ja kuinka olisinkaan voinut vastustaa? Käsitteleehän kirja jäkälätutkija William Nylanderia ja kaiken lisäksi sijoittuu rakkaaseen Pariisiini. Nylander on siis todellinen henkilö, kasvitieteilijä, joka asui Pariisissa Kirja keskittyy vuosiin 1877-1879.

25.5.1898 Musiikki ja kaunokirjallisuus eivät kiinnosta minua, koska minulta puuttuu mielikuvitus täyttää niiden käyttämien merkkien välinen tila todellisuudella ja erilaisilla tunteilla kuten toiset ihmiset ilmeisesti pystyvät tekemään.


William N. päiväkirja on nimensä mukaisesti kirjoitettu päiväkirjan muotoon. W.N. pohtii työtään luonnontieteilijänä, valittelee asuntoaan varjostavaa korkeampaa rakennusta joka estää mikroskoopin käytön ja toivoo, että rouva C. tulisi käymään ja toisi hieman ruokaa. Toisinaan pohditaan myös elämää ja omaa persoonallisuutta.

Carlson maalaa kuvan hieman yksinäisestä ja todella itsepäisestä miehestä. Jollain tavalla Nylander on hyvin klassinen lajityypillinen luonnontieteilijä; pitää arvossa lähinnä omaa alaansa, pitää sitkeästi kiinni omista näkemyksistään tuhahdellen muiden uusille näkemyksille ja nyrpistää nenäänsä kulttuurille, kuten kirjoille ja näytelmille. Tosin impressionisti Seuratista hän pitää, ja kirjan kanneksikin on valittu Seuratin maalaus Petit homme au parapet (ou L'Invalide).


Löysin tohtori-apteekkari R:n vanhan kirjeen, jossa hän kirjoittaa: "Vous serez toujours pour moi un homme d'une veritable science, mais d'un caractére quelguefois difficile!" Ystävät ja viholliset samassa kopassa!


Poiketen monesta muusta kirjasta William N. päiväkirjan lopussa on selitykset kirjassa käytetyille vieraskielisille lauseille kuten yllä mainitsemani. Tarkoittaa muuten olette minulle aina todellinen tiedemies, mutta joskus olette hankalaluonteinen. Kyseinen lause tiivistää Nylanderin olemuksen. Hän on kuin se professori, josta kyllä pidetään ja jota arvostetaan, mutta jonka luennoilla ei uskalla kysyä yhtään mitään.

158 sivuun on mahdutettu pieni pala yhden ihmisen elämää. Vaikka Nylander ei ole minulle tuttu henkilö, minä pidin Carlsonin luomasta versiosta. Nylander oli mies, joka ei turhia haihatellut, mutta arvosti omalla erikoisella tavallaan rehellisiä ja hyviä ihmisiä.

William olisi ansainnut hitaita hetkiä sohvalla teekupin kera, eikä ruuhkabussihetkiä joita hän nyt sai. Suosittelen rauhassa nautittavaksi.

Kristina Carlson: Herra Darwinin puutarhuri

Tänään käsissä on ollut lähinnä kemian oppikirja, sitä lähestyvää tenttiä silmällä pitäen. Kiitosta pitää kyllä amerikkalaiselle herra McMurrylle antaa suhteellisen selkeän oppikirjan rustaamisesta.

--

Eilen oli ensimmäinen lukupiiritapaaminen. Luimme Kristina Carlsonin Herra Darwinin puutarhuri (Otava, 2010). Olen nyt vihdoin alkanut muodostaa kirjasta kunnollista mielipidettä, vaikka vielä torstaina en ollut varma. Harkitsen edelleen, lukisinko sen uudelleen. Eilinen alun pikauudelleenselaus vaikutti tuovan tarinaan paljon enemmän järkeä.

Herra Darwinin puutarhuri sijoittuu 1870-luvulle Downen kylään Kentiin, jossa Darwin vietti viimeiset vuotensa. Tarinan päähenkilö on Thomas Davies, puutarhuri, ja hänen perheensä. Hämmentävän kirjasta tekee sen tajunnanvirtamainen kirjoitustyyli ja vaihteleva kertoja - tarinaa kuljetetaan vaihtelevasti eri kyläläisten toimesta.

Vaikka kirja ei ole kovin pitkä, oli se varsin vaikealukuinen juuri poikkeavan kerronnan ja vaihtuvien kertojien vuoksi. Itse luin kirjan osissa useamman päivän aikana ja useamman kerran jouduin selaamaan kirjaa tarkistaakseni kuka hahmoista nyt olikaan kuka. Jos kirjan olisi voinut lukea yhdeltä istumalta ja rauhassa, olisi kirja ehkä päässyt enemmän oikeuksiinsa. Kauniita kielikuvia tosin riitti makusteltavaksi roppakaupalla.

Pääteemaksi kirjassa nousi pohdinta uskonnosta ja sen asemasta ihmisen elämässä. Pohdittiin luonnollisesti myös Darwinin teorioiden suhdetta uskontoon. Aihe on toki edelleenkin yhteisöjä kuohuttava ja luonnontieteilijälle mielenkiintoinen, joten jäi vähän harmittamaan että kirja ei loppujen lopuksi ollut asiasta oikein mitään mieltä. Hahmojen omat pohdinnat uskonnosta olivat toki mielenkiintoisia, mutta jäivät silti etäisiksi.

Kokonaisuudessaan Herra Darwinin puutarhuri oli ihan mukava lukukokemus, mutta jätti kuitenkin jonkinasteisen hämmennyksen; henkilökohtaisesti kun tuntui siltä että monia mielenkiintoisia tarinamahdollisuuksia juonessa jätettiin käyttämättä tai käänteet jätettiin liiankin avonaiseksi.

--

Nyt sienikeittoa, patonkia ja lisää tutustumista tiedekeskuksiin ja sisäiseen motivaatioon.