Jean-Philippe Peyraudin pieni sarjakuvateos Kauneuspilkkuja - Kolme muunnelmaa (WSOY, 2010; Grain de Beauté 2003) tarttui mukaan kirjastoreissulta ihan vahingossa. Lyhyesti teoksessa esitellään kolme mahdollista kohtausta, jotka seuraavat tapahtumaa jossa kaksi entistä rakastavaista on päätynyt yhdessä vuoteeseen ja mies päätyy jälleen kerran laskemaan naisen kauneuspilkkuja. Kirjan takakannessa kerrotaan, että tässä hienovaraisessa laskutoimituksessa pienetkin loppusumman muutokset voivat viedä rakkaustarinan suuntaan tai toiseen - tai jopa päättää sen. Tämä summaa teoksen varsin hyvin.
Kaikki kolme tarinaa paljastavat vähän eri näkökulmia sekä pariskunnan entiseen suhteeseen että heidän nykyisiin kumppaneihinsa. Kaikki vaihtoehdot, päätökset tälle "hairahdukselle" ovat aivan yhtä mahdollisia. Ollaan naisen luona, miehen luona ja hotellissa. Riidellään, jutellaan, muistellaan vanhoja.
Peyraudin tyyli on vaivaton ja vahvaviivainen. Arvostan piirtäjää, joka kykenee luomaan ihmisvartalon vain vähillä viivoilla ja saaden siitä silti aidonnäköisen. Piirrostyyli on myös jotenkin todella ranskalainen, en osaa sanoa miksi mutta siltä se tuntuu. No siis joo, Peyraud on pariisilainen piirtäjä mutta joka tapauksessa.
Mies kommentoi, että kirjan kansi on hieman harhaanjohtava sillä se antaa tarinan naisesta kovin haavoittuvan kuvan. Nainen on silti vähintäänkin yhtä vahva hahmo kuin tarinan mies. Minä perustelin kantta sitten sillä, että eivätkös kaikki näytä nukkuessaan haavoittuvaisilta?
Värit teokseen on sutinut Laurence Croix. Sopi hyvin yhteen konstailettoman tyylin kanssa, huomasin toisella lukukerralla että kaikki muunnelmat olivat myös taustaväreiltään tai yleissävyltään erivärisiä.
Mies huomasi myös, että kaikissa kohtauksissa mies ja nainen alkoivat pukea päälleen erilaisia vaatteita. Hieno yksityiskohta! Pidin myös siitä, miten Peyraud aloitti ja lopetti jokaisen muunnelman samoihin kuviin (ensin kauneuspilkut, lopuksi taivaalla paistava kuu).
Kauneuspilkkuja ei ollut minulle mikään tajunnanräjäyttävän upea kokemus, mutta se oli hieno pieni sarjakuvakirja. Minusta on mukavaa että se on suomennettu. En välttämättä pistäisi pahakseni lukea Peyraudilta myös jotain muuta, mutta muita teoksia ei ilmeisesti ainakaan vielä ole käännetty.
Suosittelen kevyeksi fiilistelypalaksi, dialogin nälkään.
Hesarin arvio löytyy täältä.
Luettu Satun Minihaastetta 1/12 : Sarjakuvat varten.