Romantiikkaa ja kauhua 1800-luvulta

Tulipa tästä ympäristötaideteoksesta jostain syystä Frankenstein mieleen.

Viime vuoden lopussa ahmaisin lukuhaasteen myötä kolme 1800-luvulla julkaistua romaania ja koska olisi jo aika saada männävuosi purkkiin niin niputin kaikki tähän. Yhteisesti voisi kyllä todeta, että tällainen aikamatkailu oli varsin virkistävää ja muistutti taas siitä, että joskus kannattaa kaivella syvemmältä niitä kirjahyllyjään.

Mary Shelleyn Frankenstein or The Modern Prometheus (1818/1831) on ollut lukulistalla jo ties kuinka pitkään, omaan hyllyyn se on päätynyt toissavuotisessa kirjabloggaajien joululahjaringissä (kiitoksia vain Reta!). Lukuhaasteessa se sopi oivallisesti kohtaan kirja, jonka kirjoittaja oli alle 25-vuotias, kun kirja julkaistiin. Teoksessa Victor Frankenstein onnistuu kokeessaan luomaan ihmisen, Olion, mutta kauhistuu luomustaan ja jättää tämän oman onnensa nojaan. Kirjan tarina kuitenkin alkaa jostain läheltä Pohjoisnapaa, jossa tutkimusmatkailija Walton poimii kyytiinsä jäälautalta onnettoman Frankensteinin ja kuulee tämän tarinan.

Tarina oli minulle tuttu lähinnä teatteriesityksistä ja toki myös populaarikulttuurista. Loppupeleissä ihmettelin eniten sitä, miten paljon esimerkiksi teatteriversioon oli tehty karsintaa. Shelleyn tekstissä on muutamia sivujuonia, jotka olivat itselleni aivan uusia ja ehkä hieman turhan tuntuisia. Perusjuoni oli kyllä kiinnostava, mutta lukeminen takkusi aika pahasti, olisiko ollut vanhanaikainen kieliasu vai mikä. Lopussa pääsin kuitenkin yllättymään, se oli mukavaa.

Loogisinta lienee tähän perään ottaa R.L. Stevensonin romaani Tohtori Jekyll ja mr Hyde (1886), johon siihenkin olen tutustunut teatterilavoilla ja muissa kulttuurilähteissä. Haasteeseen tämä valikoitui kohtaan yli 100 vuotta vanha kirja. Oma painokseni ei ole kuitenkaan aivan näin vanha, vaan se on sympaattisen vanhanaikaisesti Antero Ahon kuvittama ja Erkki Haglundin suomentama Otavan painos vuodelta 1960. Teoksessa kunnioitettu tohtori Henry Jekyll valmistaa lääkkeen, joka ei lopulta toimikaan aivan toivotusti. Lääke saa Jekyllin muuttumaan herra Hydeksi, paholaismaiseksi olennoksi, joka ei ole niin vain hallittavissa, ja seuraukset ovat ikävät kuten arvata saattaa.

Jotain hyvin samanlaista oli tässä Stevensonin romaanissa verrattuna Frankensteiniin. Nerokkaiden keksijöiden innovaatiot lähtevät arvaamattomille teille ja sivustalta katsotaan kauhistuen. Tässä teoksessa minua yllätti eniten sen ohuus. Ei sillä, oikein oli mukava lukea, mutta esimerkiksi Jekyll & Hyde -musikaalia varten tarinaa on saatu lihottaa aikamoisella massakuurilla. Ihan hirveästi tässä ei siis tapahdu, mutta vakavan lakimies Uttersonin näkökulmasta kerrottu teos oli jotenkin hyvin brittiläisen kiihkoton.

Viimeisenä muttei vähäisempänä siirrymme romantiikkaosioon ja onneksi myös naisnäkökulmaan, sillä edellä mainituissa eivät hameenhelmat juuri liehuneet. Haasteen klassiseksi rakkausromaaniksi kävin hakemassa kirjastosta Jane Austenin Järki ja tunteet -teoksen (1811), jonka kaikenlaisilta versioinneilta olen välttynyt joten juonikin oli aivan uusi. Teoksessa seurataan Dashwoodin neitejä, järkevää Elinoria ja tunteellista Mariannea, joiden nuorina naisina pitää toki löytää itselleen sopivat aviomiehet. Marianne rakastuu päätäpahkaa komeaan John Willoughbyyn, Elinor puolestaan suuntaa katseensa tasaluonteiseen Edwardiin. 339 sivun täytteeksi tarvitaan kuitenkin matkaan jos jonkinlaisia mutkia ennen kuin neiti-tittelin voi muuttaa rouvaksi.

Täytyy todeta, että Jane Austenin romaanien lukeminen on tavattoman miellyttävää. Vaikka teoksella on mittaa ja pokkarin fontti on pieni, kääntyvät sivut kuin itsestään. Austenin satiirikon kynä on halutessaan tavattoman pistävä (voi Fanny!), henkilöiden luonnehdinnat ovat nautittavia ja vaikka toisinaan tuntuu että mitään ei tapahdu niin tylsistymään ei pääse. Kiitettävä on toki myös Aune Brotheruksen suomennosta, lukunautinto oli oivallinen. Onneksi minulla on vielä monta Austenin teosta lukematta.

Mary Shelley: Frankenstein or The Modern Prometheus
Julkaistu 1818/1831. Wordsworth Classics, 1999. 170 s.
Kansi: Robert Mathias/Jonathan Barry

R.L. Stevenson: Tohtori Jekyll ja mr Hyde (Strange Case of Dr Jekyll & Mr Hyde, 1886)
Otava, 1960. 122 s.
Suomentanut: Erkki Haglund
Kansi ja kuvitus: Antero Aho

Jane Austen: Järki ja tunteet (Sense and Sensibility, 1811)
WSOY pokkari, 2011. 338 s.
Suomentanut: Aune Brotherus
Kansi: ?

Carol Shields: Jane Austen

Elämäkertahaasteen ensimmäistä minihaastetta, josta tosin auttamattomasti myöhästyin, varten tuli lukea yksi ennen 1900-lukua eläneen ihmisen elämäkerta. Valinta osui tällä kertaa Carol Shieldsin Jane Austen -teokseen (Ajatus Kirjat, 2006), josta olin kuullut kehuja jo aiemmin. Lisäksi molempien kirjailijoiden kirjoitustyyli oli tuttu ja pidetty, joten tuskin siitä mitään huonoa saisikaan aikaan.

Jane Austenin (1775-1817) elämästä ei ole säilynyt jälkipolville mitenkään runsaasti tietoa. Kirjeistä ja aikalaisten huomautuksista on kuitenkin koottu jonkinlainen kuva vanhaksipiiaksi jääneestä ja upeita romaaneja kirjoittaneesta teräväkielisestä ja älykkäästä naisesta. Shieldsin kirjoitustyylissä kuultaa lämpö Austenia kohtaan, mutta se ei kuitenkaan tee tekstiä pelkästään ylistyslaulun kaltaiseksi. Shields on löytänyt kirjailijan luonteesta myös säröjä ja ne tuovat Austenin elävämmin tähän päivään.

Pokkarina alle 200-sivuista teosta ei ole pituudella pilattu, mutta pienestä koostaan huolimatta teos on kattava. Itsekin ajattelin reteästi lukevani kirjan hetkessä, toisin kuitenkin kävi. Toki pokkariversion fontti on myös pieni, mutta kuvailu on niin tarkkaa ja terävänäköistä, että puolet menee ohi jos sivujen yli yrittää juosta mahdollisimman nopeasti. Tyydyin siis lukemaan mainion kirjan rauhassa ja ajan kanssa.

Paras adjektiivi, jonka tästä teoksesta keksin, on miellyttävä. Siinä on jotain samaa kerronnallista poljentoa kuin Austenin romaaneissa ja on kiinnostavaa, kuinka elämäkerran avulla kerrotaan myös teosten historiasta yrittämättä ylitulkita niiden yhteyksiä Austenin omaan elämään. Ehdottoman kiinnostava, herkkä ja selväsanainen, suosittelen.

Luetut, lukemattomat -blogin Liisa ihailee, kuinka Shields on onnistunut tekstissään välttämään persoonattoman objektiivisuuden, Kirjojen keskellä -blogin Maija kehuu tätä ensiluokkaiseksi.

Carol Shields: Jane Austen (Jane Austen, 2001)
Ajatus Kirjat, 2006. 208 s.
Suomentanut: Maria Lyytinen