Suomenlinna lautalla maaliskuussa 2006.
Kierrätyskeskuksesta aikanaan mukaan lähtenyt István Örkényn Minuuttinovelleja (Loisto, 2005 / Atena, 2002; Egyperces novellák) oli minulla kylpyhuoneessa hampaidenpesukirjana. Tällä tavalla novellikokoelman lukeminen oli melko hidasta. Toisaalta tuli pestyä hampaita sopivan ajan verran ja nämä novellit lienevät sitä paitsi parhaimmillaan luettuna muutama kerrallaan. Kokoelma alkaa Käyttöohjeella, jonka loppulauseelmana todetaan:
Jos et ymmärrä novellia, lue se uudelleen. Mikäli et vieläkään ymmärrä, on vika novellissa. Ei ole olemassa tyhmiä ihmisiä, on vain huonoja Minuuttinovelleja.
Tämän lausahduksen tukemana en siis huolestunut, jos en aina ollut aivan kärryillä tai pitänyt tai kiinnostunut. Tosin suurimmaksi osaksi pidin kyllä kokoelmasta ja sen vähäeleisen absurdista tyylistä paljon. Selailtuani kirjaa nyt tätä tekstiä varten uudelleen pidän opuksesta oikeastaan koko ajan enemmän.
Unkarilaisella Örkényllä on varsin omalaatuinen tyyli, joka välillä äityy jopa tylsäksi. Parhaimmillaan Örkény on kuitenkin kuivakkaan hauska ja pisteliäs kirjoittaja. Osa novelleista oli tosiaan hyvin absurdeja tai meni minulta muuten yli hilseen, mutta sai tässä myös hihitellä hauskojen juttujen äärellä ja kauhistella sodan kauhuja. Unkari ei ole minulle mitenkään erityisen tuttu maa, joten oli mukava valloittaa kirjallisesti myös tämä Euroopan valtio.
Parhaiten mieleen jäi hauska kahvin tilaamista, tai oikeastaan tilaamisen yrittämistä, käsittelevä novelli >>In our time>>.
- Katsokaahan, Alizka. Te tilasitte kahvia. Sallikaa minun puolestani tilata, mitä mieleni tekee.
Hän kääntyi kohti tarjoilijatarta.
- En vain äkkiseltään muista, mitä se haluamani juoma oli nimeltään. Sellaista tummaa nestettä.
- Onko se viinaa?
- Ei, ei. Jos oikein muistan, se tarjoiltiin lasista. Ja muistelen sen olleen kuumaa. Ei siis mitään viinaa.
Minuuttinovelleja oli parhaimmillaan pienissä annoksissa nautittuina. Kirjan kyytipojaksi hampaiden harjaus tai aamun pikainen kahvikupillinen.
Atena on tänä vuonna julkaissut opuksesta vielä 14 novellilla laajennetun version, 100 minuttinovellia. Myös Merenhuiske on lukenut Örkényn novelleja ja pitänyt niistä, lisäksi Café pour les idiots kuvailee Örkényn tyyliä oivallisesti.
Loisto, 2005 / Atena, 2002. 216 s.
Suomentanut: Juhani Huotari.