Näytetään tekstit, joissa on tunniste Henrik Ibsen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Henrik Ibsen. Näytä kaikki tekstit

maanantai 10. syyskuuta 2018

Lavalta: Nora (Teatteri Jurkka)

Kuva: Marko Mäkinen

He, jotka lähtevät

Jo väliajalla löydän itseni räpyttelemästä silmiäni. Olen juuri todennut esityksen olevan aivan helvetin hyvä ja saman tien silmiin tulvii kyyneliä. Hemmetti. Olen Teatteri Jurkan Noran ensi-illassa ja katsomossa istuessani minun tekee mieli itkeä vähän lisää. Esitys pureutuu naisen rooleihin ja rajoihin, ihmisyyteen ja kaipuuseen olla vapaa asetetuista oletuksista.

Kehikkona on Henrik Ibsenin Nukkekoti, jossa kolmen lapsen äiti ja vaimo Nora lopulta pakkaa tavaransa ja jättää perheensä. Lähteminen tuntuu hurjalta ratkaisulta, mutta Noraa voi myös ymmärtää. Miltä tuntuu, kun oma ihmisyys on yhtäkkiä toisarvoista ja itsensä pitäisi määritellä vain vaimona ja äitinä? Minne katoaa ihminen? Miksi aina pitää syödä marenkia? Ääneen päästetään myös muita "perheensä hylänneitä" naisia, joiden minuus ei ole mahtunut äitiyden ahtaisiin raameihin.

Rosanna Kemppi ja Kreeta Salminen, molemmat pienten lasten äitejä, sanovat ääneen asioita, joista puhumista yleensä vältellään. Tuntuu, että äitiyskuplassa pitäisi hehkua iloa ja autuutta, tehdä loputtomia hiekkakakkuja ja ylistää äitiyden riemua, mutta asia ei aina ole niin yksinkertainen. Aina ei jaksa ja vaikka lapsi olisi suunnattoman rakas ja toivottu, on oman elämän mullistus välillä lamauttava. Olenko enää mitään muuta kuin äiti? Onko väärin haluta tehdä töitä? Kuka minä olen? Mitä tehdä, kun jatkuvasti sisuskaluja jäytää pelko lapsen kuolemasta ja itse on vain lamaantunut?

Toisaalta esityksessä on myös voimaa. Maton alta voi löytää omat rajansa, seksuaalisuutensa ja itsemääräämisoikeutensa, joskus alhaalta kuuluu sulkeutuvat ulko-oven ääni ja se on parempi niin. Alma Lehmuskallion ohjauksessa Kemppi ja Salminen saavat valua hikeä ja räkää, tanssia vapautuneesti, syödä ainakin kaksi rasiallista rusinoita kerralla ja olla myös pirun hauskoja. Huumori on itseironista, ilmavaa, vapauttavaa.

Nora on sirpaleinen ja poukkoileva, mutta se tekee esitykselle oikeastaan hyvää. Rauhallisemmat osiot antavat aikaa ajatella ja miettiä, välillä päästetään höyryjä ja huudetaan. Teki mieli huutaa itsekin että helvetti näitä yhteiskunnan asettamia odotuksia ja päänsisäisiä mörköjä tai ihan vaan huutaa sanoitta. Huutaa, huutaa ja huutaa.

Kiitos Noran työryhmä. Tämä oli hieno ja tärkeä. Junassa nieleskelin ja yritin olla parkumatta. Nyt itkettää, kun kirjoitan tätä ja samalla on hyvä, parempi olo. Kiitos, että sanoitte ääneen. Kiitos, että teitte.

lauantai 27. lokakuuta 2012

Henrik Ibsen: Nukkekoti + Hyppää lavalle! -jälkimainingit


Helmer (huoneestaan) : Leivonenko siellä visertelee?
Nora (availlessaan kääröjä) : Leivonen.
Helmer : Oravako siellä peuhaa?
Nora : Orava.

Hyppää lavalle -haaste lähenee loppuaan, mutta päätin ehtiä lukea vielä kolmannen näytelmän. Henrik Ibsenin yksi kuuluisimmista näytelmistä Nukkekoti (WSOY, 1999; Et dukkehjem 1879) päätyi lukulistalle lukudiplomi-haasteen innoittamana. Aikaisempi kosketukseni Nukkekotiin on hyvin pintapuolinen: tiesin näytelmän nimen, kirjoittajan ja jotain sen teemasta. Muistelen myös Tuija Lehtisen romaanissa Nukkemorsian (WSOY, 1998) tehtäneen (poikkeavaa) versiota tästä näytelmästä.

Näytelmässä kuvataan Helmerin perheen elämää. Nora on eläväinen nuori vaimo, Torvald juuri pankinjohtajaksi ylennetty, vakavamielinen aviomies. Pariskunnalla on kolme lasta ja taloudessa on ainakin lastenhoitaja ja keittäjä. Lisäksi talossa vierailevat usein pariskunnan ystävä tohtori Rank, Noran nuoruuden toveri rouva Linde sekä pankissa töissä oleva asioitsija Krogstad.

Helmerien perhe-elämään tulee kuitenkin särö, kun asia muutaman vuoden takaa nousee piinaamaan Noraa. Ratkaisuja on tehtävä, mutta kuinka pitää kaikki tyytyväisinä ja salata asia Torvaldilta? Millaisiin toimenpiteisiin Nora uskaltaa päästäkseen pinteestä? Puhutaan väärennöksistä, naisen ja miehen vastuusta, rahan merkityksestä.

Helmer (istuutuu pöydän ääreen tätä vastapäätä): Säikytät minua, Nora. Enkä ymmärrä sinua. 
Nora: Et, siinäpä pulma juuri onkin. Sinä et ymmärrä minua, enkä minäkään ole ymmärtänyt sinua - ennen kuin tänä iltana. Ei, älä keskeytä minua. Sinun täytyy vain kuunnella, mitä minulla on sanottavaa. Tämä on tilintekoa, Torvald.

Kirsti Mäkisen mainio esipuhe kannattaa lukea vasta näytelmän lukemisen jälkeen, sillä siinä analysoidaan näytelmän juonikuvioita varsin avoimesti. Näytelmään tutustumisen jälkeen. esipuhe oli varsin mielenkiintoista ja avartavaa luettavaa. Oli mielenkiintoista lukea, kuinka suosittu näytelmä on aikanaan (ja edelleen) ollut ja millaisia tulkintoja Noran ja Helmerin hahmoista on tehty.

Itse en osannut vielä päättää, olinko enemmän Noran vai Helmerin puolella. Toinen hahmo olisi helppo ajatella latteaksi ja kannustaa toista, mutta molemmilla on toki puolensa... Ehkä enemmän sympatisoin silti Noraa, sillä hänen hahmonsa kehittyy minusta mielenkiintoisemmalla tavalla. Olisi mahtavaa nähdä tämä myös lavalla.

Tämä on siis myös ensimmäinen suoritukseni lukudiplomista ja rastitan tällä osion Runoja ja näytelmiä. Valitsen suoritettavaksi diplomitehtäväksi tehtävän 1: laadi kiperiä haastettelukysymyksiä runojen kirjailijalle. Ibseniltä haluaisin kysyä:

Kuka on suosikkihahmosi tässä näytelmässä?
Kerro Noran taustasta ennen avioliittoa.
Miksi Torvald halusi mennä Noran kanssa naimisiin?

Nukkekodissa ovat vierailleet myös ainakin Hanna (joka pitää Noran hahmoa pysähdyttävänä ja kiinnostavana), Suketus (joka toteaa Nukkekodissa olevan voimaa), Amma (joka luki vanhan suomennoksen ja pohti ajan ajaneen näytelmän ohi), Morre (jolle kokemus oli hieman lattea) ja Elma Ilona (joka tekstissään avaa hienosti näytelmän lukukokemusta).

Lisäksi: Hyppää lavalle! päättyy tänään. Teen huomenna koosteen haasteeseen osallistuneista näytelmistä ja suoritan arvonnan, joten jos osallistuit etkä ole linkannut juttuasi haastepostaukseen tee se nyt.

Henrik Ibsen: Nukkekoti (Et dukkehjem, 1879)
WSOY, 1999. 124 s.
Suomentanut: Eino Palola.
Kannessa Munchin maalaus Elämäntanssi.
Esipuhe: Kirsti Mäkinen
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...