Aurinkoinen lukumaraton alkoi - nyt!

No niin, täällä sitä nyt maratoonataan. Eilen jo bloggasin maratonin suuntaviivoista, joten siitä voitte käydä lukemassa tuolta. Itse pidän maratonia siis tänään niin, että kello lähti tikittämään keskiyöllä ja loppuu samaan aikaan. Lukuaikaa siis meni "hukkaan" nukkuesssa, mutta valvomisen jälkeinen lukeminen ei minulle kyllä yhtään sovi. Tänne siis päivityksiä sekalaiseen tahtiin, kuvapäivityksiä instagramista.

09. 30
Lukemisen aloitin oikeasti jo ennen nukkumaanmenoa, siis noin klo 00.10 ja luin puolet Neil Gaimanin The Witch's Headstone -novellista. Äsken luin sen loppuun pihalla ja samaan syssyyn Instructions-tekstin. Lukumaratonia hidastaa migreeninomainen päänsärky, mutta katson miten se tähän eloon ja oloon suhtautuu.

Sivuja luettu 31.

12.10
Uskaltauduin pihalle hetkeksi riippumattoon, kun aurinko paistoi. Puolen tunnin päästä pilvet yläpuolella olivat kuitenkin sen verran harmaita, että vetäydyin takaisin sisälle. Pöly yrittää päästä syliin ja "häiritsee" vähän lukemista. Westerosissa on tapahtunut vasta kaksi kuolemaa, mutta kirjaa on vielä paljon jäljellä.

Sivuja luettu 101.

13.45
Otin torkut, päänsärky ei suostu lähtemään. Mies tekee pitsaa, onnenpäivä. Taikinaa tuli vahingossa liikaa, joten nyt tulee kaksi pitsaa. Onnempi päivä. Pöly näkee unia vieressä sohvalla. Westerosissa ollaan sivulla 97. Tykkään tästä toisesta kirjasta(kin). Selostusta on paljon ja tapahtumat etenevät hitaasti, mutta hyvin kirjoitettuna.

Sivuja luettu 128.

17.05
Letkeesti mennään, sivunumero on nyt 182. Hyvä kirja tämä Clash of Kings, mutta nyt sais tulla vähän actionia tai otan uudet torkut. Käytiin Pölyn kanssa käppäilemässä. Pitsa on hyvää. Päänsärky vaivaa vaihtelevasti, kuumat ja kylmät juomat tuntuvat auttavan. Taidanpa siis keittää vähän teetä.

Sivuja luettu 213.

20.35
Aurinkoinen lukumaraton, niinpä niin. Aamulla siis kyllä paistoi, pari tuntia, nyt sataa vettä näemmä. Sataispa lämpimästi, pelkään että salaatit kuolevat ulkona. Mutta siis juu. Torkut otin taas, pää hibernoi eli ei paha. Sivunumero on 288. Nyt jo tapahtuukin jotain, välillä. Ihan hirveesti ei oo kyllä porukkaa lahdattu, vähän on, mut ei pahemmin ketään tärkeitä. Mutta en spoilaa, ei hätää. Mies toi jäätelöä.

Sivuja luettu 319.

23.30
Huhheijaa. 400 sivun rajapyykki ylitetty, saavuin Clash of Kingsin parissa sivulle 402. Päitä tippui tähän mennessä loppupeleissä aika vähän, mutta onneksi oli muuta jännittävyyttä. Kiinnostuksella odotan, mitä Westerosissa tapahtuu seuraavaksi.

Lukumaraton jäänee omalta osaltani nyt tähän, lähden ulkoilemaan koiran kanssa ja sitten unta palloon jotta jaksaa huomenna viettää leppoisaa juhannusta. Kiitokset kaikille tykkääjille, kommentoijille ja tsemppareille maratonin seuraamisesta.

Lopullinen sivumäärä 433.

Mukavaa juhannusta kaikille!

George R.R. Martin: A Game of Thrones (Song of Ice and Fire #1)

Winter is coming, sanovat. George R.R. Martinin A Game of Thrones (Voayger, 1996; oma versioni painettu 2011) nousi tietoisuuteni tv-sarjan pamahdettua Suomen televisiohin. Itse en sarjaa seurannut silloin enkä seuraa vieläkään, mutta kirja alkoi kiinnostaa ja viime syksynä hankin itselleni boksina sarjan viisi ensimmäistä osaa.

"Lond Stark," Jon said. It was strange to hear him call Father that, so formal. Bran looked at him with desperate hope. "There are five pups," he told Father. "Three male, two female."
"What of it, Jon?"
"You have five trueborn children," Jon said. "Three sons, two daughters. The direwolf is the sigil of your House. Your children were meant to have these pups, my lord." 

Koska sarja on niin massiivinen ja tämä ensimmäinen osakin niin pitkä, kommentoin kirjan juonta vain lyhyesti ja ruodin sen jälkeen omia lukutunnelmiani. Jonkinlaisena punaisena lankana A Game of Thronesissa on Starkin pohjoisen suvun tarina. Lordi Eddard Stark kutsutaan astumaan kuninkaan rinnalle kuninkaan Kouraksi (King's Hand) entisen kuoltua. Eddard ottaa pestin pitkin hampain vastaan ja matkaa etelään tyttäriensä kanssa jättäen vanhimman poikansa hallitsemaan pohjoista linnaa vaimonsa kanssa.

Matka ja määränpää ovat täynnä juonitteluja, verta, suden ulvontaa ja kuolemaa. Toisaalla vanhan kuninkaan perillinen, Viserys, tahtoo nousta takaisin vallankahvaan ja kokoaa armeijaansa. Aikaa vietetään myös muurilla, jonne Eddardin äpäräpoika Jon on matkannut liittyäkseen villiä pohjoista vartioivaan Yövartioon (Night's Watch). Tarinan eri puolia seurataan vuoron perään ja ääneen pääsevät niin Eddard, hänen poikansa ja tyttärensä ja vaimonsa sekä kilpailevan Lannisterin suvun hyljeksitty nuorempi veli, Tyrion.

A Game of Thrones oli kiinnostava luettava ja jonkinlainen paluu teini-ikään. Näin massiivista fantasiaa olen lukenut viimeksi varmaankin Ajan pyörä -sarjaa lukiessani. Magian ja taikuuden osuus jäi pieneksi, pääosassa ovat miekat ja hovijuonet, kilpailevat tavoitteet ja liittolaisuuksien luominen. Martin kirjoittaa tarttuvasti ja vaikka toisinaan jaksaa kuvailla ritariensa varusteita kyllästymiseen asti on juoni sen verran koukuttava että lukemista on jatkettava.

Minua varoitettiin etukäteen, että kirjaa lukiessa kehenkään hahmoon ei kannata kiintyä liiaksi. Tämä varoitus piti hyvin paikkansa. Päitä irtoili, luottamuksia petettiin eikä tällaisia tapahtumia juurikaan ennakkovaroituksilla pedattu. Huikeaa.

Aion ehdottomasti lukea myös Tulen ja jään laulun muut osat, onneksi seuraavat kirjat kököttävät jo hyllyssä. Massiivista luettavaa, monella tavalla. A Game of Thrones myös petasi paljon odotuksia jatkolle, joten kiinnostuksella odotan mitä Clash of Kings tuo tullessaan.

Kurkkaa lisävahvistukseksi vaikkapa Suketuksen teksti, jossa huomataan että myös fantasiaa vähemmän lukenut voi uppoutua Westerosin maailmaan. Sieltä myös linkkejä muiden teksteihin. Antaa talven tulla.

George R.R. Martin: A Game of Thrones (Song of Ice and Fire, #1)
Voyager, 2011. (alkup. 1996) 801 s.
Kansi: Larry Rostant