F. Scott Fitzgeraldin klassikkoteos The Great Gatsby (1925) alkoi kiinnostella viime vuonna, kun joka kadunkulmassa törmäsi samaisen elokuvan mainoksiin. Mies löysi kätevästi kirjan iBooksin ilmaisvalikoimasta ja jonain luppohetkenä aloin sitten lukea opusta yllätyksekseni matkapuhelimen näytöltä.
Lähtökohtaisesti odotukseni kirjasta olivat määrittelemättömät. Tietämykseni siitä rajoittui lähinnä elokuvasta näkemiini trailereihin ja siihen, että aina kun ajattelin sitä näin DiCaprion hymyilevät kasvot. En tosin nyt osaa sanoa yllätyinkö iloisesti vai yllätyinkö lainkaan. En myöskään osaa varsinaisesti sanoa, pidinkö tästä kirjasta. Vähintään se oli kiinnostava.
Kertojana toimii Nick Carroway, nuori mies joka on muuttanut West Eggin lähiöön ja pendelöi sieltä päivittäin New Yorkiin töihin. Vähitellen hän saa tietää naapurissa asuvasta herrasmiehestä, Gatsbysta, joka järjestää prameita juhlia ja alkaa kohdella Nickiä pian ystävänään. Samalla selviää, että Gatsbyllä ja Nickillä on yhteisiä ystäviä ja vähitellen kirjassa alkaa kehittyä jos jonkinlaisia kolmio- ja jopa neliödraamoja.
Kaikki on lopulta kuitenkin hyvin hienostunutta. Nick suhtautuu ympärillään riehuviin tapahtumiin varsin tyynesti tarkkaillen. Tämä antaa kirjalle mystisen tunnelman, utuisen, ulkopuolisen ja sitä kertoja onkin. Hänen elämänsä tuntuu matavan omaa rataansa, ehkä vaatimattomampaa kuin ympärillään. Nick ei kuitenkaan tunnu haikailevan suurempia ja pysyy siksi myös jollain tavalla luotettavan oloisena, vakaana.
Olen edelleen The Great Gatsbystä hieman hämmentynyt ja vaikuttunut, vaikka lukemisesta on jo jonkin aikaa. En osaa täysin varmasti sanoa, mikä tässä kirjassa oli niin hienoa, mutta jotain siinä oli. Jotain omalaatuista.
Sanottakoon vielä, että The Great Gatsby lähenteli sellaista kirjan maksimipituutta, jota puhelimen näytöltä viitsisin lukea. Yllätyin kuitenkin positiivisesti järkevän kokoisesta fontista ja hyvästä käytettävyydestä, iBooksin kautta siis luin. Pitänee tutkia, löytyisikö tuolta myös muita lyhyitä klassikoita luettavaksi.
Alunperin julkaistu 1925. Walter Media Open Book Project, 2012. 203 s.
Kansi: James Martin