Douglas Adams & Mark Carwardine: Last Chance to See

Prahan komodot ottivat rennosti uhanalaisstatuksestaan huolimatta.

Lienen bongannut Douglas Adamsin ja Mark Carwardinen kirjan Last Chance to See jonkin Stephen Fry -yhteyden kautta ja onnistunut muiluttamaan sen itselleni huuto.netin ihmeellisen maailma kautta. Alunperiin radioon tehty ohjelma, jossa Adams ja Carwardine reissasivat ympäri maailmaa sukupuuttouhan alla olevia eläimiä etsimässä, julkaistiin sittemmin myös kirjana ja hyvä että julkaistiin. Adamsin humoristinen kirjoitustyyli yhdistettynä tärkeään asiaan luonnon monimuotoisuudesta ja ihmisen vaikutuksesta eläinten sukupuuttoihin on mielenkiintoista luettavaa.

Jos on Adamsin teksteihin tutustunut aiemmin ja pitänyt tulee tuskin tämän kirjan kanssa pettymään. Huumori ja sanavalmius on tallella ja matkakertomukset absurdeine sattumineen (karkailevat kanat, hurjat lennot helikopterilla vuoristossa, mystiset tullimiehet ja asialleen vannoutuneet suojelutyöläiset, näin muutamia mainitakseni) ovat huikeaa luettavaa. Menevän meiningin ohella ei olla kuitenkaan unohdettu sitä tärkeää eli luontokappaleita ja niiden elosta, olosta ja sukupuuttojen historiasta kerrotaan selkein sanoin.

Kävin lukemisen jälkeen internetin syövereissä tutkiskelemassa ja ilokseni huomasin, että käytännössä kaikki kirjassa mainitut lajit ovat vielä olemassa (ks. alla oleva taulukko). Poikkeuksen muodostaa kiinanjokidelfiini eli baiji, sen olemassaolosta ei olla enää aivan varmoja enkä sitä surukseni ihmettelekään kirjassa kerrotun perusteella. Saasteinen ja vilkkaasti liikennöity joki ei ole paras ympäristö käytännössä sokealle vesinisäkkäälle.

Vaikka mainitut eläimet edelleen ovat uhanalaisluokituksessa riskin alla on kuitenkin selvää, että jotain on tehty. Ne tuskin olisivat muuten enää täällä yli 20 vuotta kirjan kirjoittamisen jälkeen. Suuri osa ongelmista on toki ihmisen aiheuttamia, mutta on tärkeää muistaa myös se että asioihin voidaan vaikuttaa. Kaikkia lajeja ei pystytä pelastamaan ja todennäköisesti palloltamme katoaa jatkuvasti lajeja, joita tiede ei koskaan luokitellut. Silti yritys kannattaa.

Suosittelen tätä teosta lämpimästi kaikille, joita luonnon monimuotoisuus, suojelutyö ja menevä tarinointi kiinnostaa. Kirja myös sopii vuoden 2017 HelMet-lukuhaasteeseen esimerkiksi kohtaan kirjassa liikutaan luonnossa.

BBC:n nettisivuilla voi kuunnella joitakin vanhoja radio-ohjelman jaksoja, kurkkaa vaikka pätkä komodonvaraanista.

Douglas Adams & Mark Carwardine: Last Chance to See
Pan Books, 1991. (alkup. 1990) 206 s.

Douglas Adams: The Salmon of Doubt

Douglas Adams on yksi niistä kirjailijoista, joita arvostan kovasti. Pidän kovasti sekä Linnunradan käsikirjasta liftareille sekä Dirk Gently -kirjoista. Sittemmin olen myös oppinut, että Adams oli myös intohimoinen luonnon puolestapuhuja ja antoi panoksensa muun muassa uhanalaisten sarvikuonojen suojeluun. Kyseessä on siis ollut ilmeisen mainio tyyppi. Siksipä poismenneen kirjailijan muistoksi on koottu kokoelmateos The Salmon of Doubt (Pan Books, 2003), joka sisältää lajitelman kirjailijan kovalevyltä löytyneitä tekstejä.

We notice things that don't work. We don't notice things that do. We notice computers, we don't notice pennies. We notice e-book readers, we don't notice books. 

Tekstit on valittu Adamsin läheisten ja kustannustoimittajan toimesta. Tuloksena on iloinen sekamelska erilaisia tekstejä, jotka on jaoteltu luonnollisesti otsikoiden Life, The Universe ja And Everything alle. Tähän tarinoiden runsaudensarveen mahtuvat muun muassa teksti kirjaimesta Y, lukuisia haastattelupätkiä, tekniikan ihmettelyä, matkakertomuksia, sähköposteja ja vaikka mitä muuta. Lopuksi on kirjaan kursittu kasaan monesta eri versiosta kolmannen Dirk Gently -kirjan, siis Salmon of Doubtin, 11 ensimmäistä lukua.

The Salmon of Doubt on samalla riemukas että hieman surullinen lukukokemus. Riemukkaan siitä tekee se, että Adams käyttää englannin kieltä nerokkaasti ja kaikki tuntuu kiinnostavalta aiheesta riippumatta. Surullisuus puolestaan kumpuaa siitä, että enää Adamsilta ei tulla lukemaan mitään ja Salmon of Doubt -kirjan arvoituksille ei koskaan saada vastausta. Sarvikuonoparat.

Huomaan myös, että tämän tekstin kirjoittaminen suomeksi tuntuu täysin turhalta. Adamsin luovan kielenkäytön rinnalla oma teksti näyttää lähinnä väkisinväännetyltä ja niinpä sanon vain, että hyvä kirja. Tavallaan. Surullinen kirja, mutta hymyilyttävä ja kiinnostava.

Kirjan ansiosta hankin itselleni myös Adamsin Last Chance to See -kirjan, jossa matkustellaan ympäri maailmaan sukupuuttoon kuolemassa olevien lajien perässä. Upeaa. Ja aloin kuunnella YLEn radioteatteriuusintaa Linnunradan käsikirjasta liftareille, se on loistava. Jos olette missanneet, lainatkaa se kirjastosta!

Douglas Adams: The Salmon of Doubt
Pan Books, 2003. 336 s.

Douglas Adams: The Hitchhiker's Guide to the Galaxy (äänikirja)

Aloitin äänikirjakokeiluni rempseästi Douglas Adamsin sci-fi-hupailuklassikolla The Hitchhiker's Guide  to the Galaxy (Pan Books, 1979; suom. Linnunradan käsikirja liftareille 19), lukijanaan ihana Stephen Fry. Koska The Hitchhiker's Guide to the Galaxy on alunperin esitetty radio-ohjelmana lienee ymmärrettävää, että teos sopii erittäin hyvin myös äänikirjaksi.

The Hitchhiker's Guide to the Galaxy aloittaa Douglas Adamsin viisiosaisen Linnunrata-trilogian. Opus alkaa Maan päältä, jossa Arthur Dentillä on huono päivä; hänen talonsa aiotaan purkaa ohitustien tieltä. Ja päivä vain pahenee, sillä muutamaa tuntia myöhemmin koko maapallo tuhotaan intergalaktisen pikatien tieltä. No, onneksi Arthur ei suinkaan tuhoutunut pallomme mukana, vaan sai tuttunsa Ford Prefectin kanssa kyydin avaruusalukselta liftaamalla.

Hitchhiker's alkaa siis vauhdikkaasti ja suurinpiirtein samanlaista tykitystä mennään koko kirjan mitalta. Mukaan mahtuu niin vihamielisiä vogoneita, ihmeellinen Babel Fish, iloisesti tervehtiviä ovia, huimia paljastuksia Maapallon todellisesta tarkoituksesta kuin masentunut robottikin.

Stephen Fry sopii Linnunradan lukijaksi täydellisesti. Rauhallista ja selkeää brittienglantia on helppo kuunnella, ja Fryn äänenmuuntelu hahmojen kohdalla ei häiritse lainkaan (mikä mielestäni on yksi tärkeimpiä ääneenlukijan piirteitä). Viilenevinä syysaamuina tarpoessani pää jumissa aamuluennoille Stephen piti minut huomattavan paljon paremmalla tuulella. Tai vastaavasti hereillä ajellessani Kissojen yöstä kotiin.

Seuraavaksi kuunteluun pääsevätkin sarjan neljä seuraavaa osaa. Tätä viisiosaista trilogiaa ei muuten kannata aloittaa keskeltä kirjasarjaa vaan lukea tai kuunnella opukset suosiolla järjestyksessä. Sillä tavalla voi välttää pihalla olemista ainakin vähän.

Ja toistettakoon tässä nyt vielä rakkaalle miehelleni, joka lukee tämän kuitenkin; ei, en vaihtaisi Stephen Fryta sinuun, edelleen on mukavinta että juuri sinä luet minulle ääneen.

Luettu, tai siis kuunneltu, osana Totally British: Children's Britain - haastetta.