Lavalta: Camping 3 - Hyvä ja paha kieli (Circo Aereo/Cirko)

Kuva: Heli Sorjonen

Circo Aereon uuden teoksen Camping 3 - Hyvä ja paha kieli mainontaa alkoi osua silmiin jo syksyllä. Aikaisemmat osat ovat menneet meikäläiseltä täysin ohi, mutta edeltäjiensä tavoin pääteemana olisi maahanmuutto ja esimerkiksi siihen liittyvät sosiaalipoliittiset kysymykset. Kun tähän yhdistetään nykysirkus, odottaa lavalla näkevänsä jotain erikoista.

Jonkinlaisena kehyskertomuksena on risteily, jolta päädytään haaksirikon kautta paratiisisaarelle. Taikuri Timo Kulmakko toimii risteilyisäntänä ja toivottaa kaikki tervetulleiksi matkalle. Aivan esityksen alussa koetaan se hetkellinen koko katsomon jännittyminen, kun Kristiina Janhunen kehtaa ehdottaa jonkin yhteisen tekemistä ja luomista, mutta tilanne laukeaa yllättäen iloiseen hörinään. Olemme valmiita.

Lavalla nähdään kokoelma kohtauksia, osassa tieteellisempi ja osassa taiteellisempi tai oikeastaan tanssillisempi ote. Seassa nähdään sirkuksesta odotettavaa trapetsitaidetta ja akrobatiaa, mutta toisaalta kuullaan pohdintaa muun muassa Kelan toimintatavoista, mietiään suomalaisuutta ja ulkomaalaisuutta ja kuullaan ananasakäämä. Hienoimpia hetkiä ei edes oikein halua paljastaa, yllätyksellisyys ja satunnaisuus ovat tämän esityksen valttikortteja. Tylsää ei joka tapauksessa ole, yleisö osataan yllättää.

Kuva: Juha Rahijärvi

Estradilla vaikuttavat Kulmakon ja Janhusen lisäksi muusikko Prinssi Jusuf, trapetsitaiteilija Bellina Sörensson, hurmaavan kuivakka tietokirjailija ja akrobatia-opettaja Osmo Tammisalo, tanssija ja näyttelijä Kaisa Niemi sekä akrobaatti ja jonglööri Jori Reunanen. Kaikki hallitsevat osansa hienosti ja esitys rullaa omalla painollaan hienosti, mikä on mielestäni mahtavaa myös siksi että ensi-ilta oli vasta tällä viikolla. Tämä toimii, kuulkaa. Kiitokset täytynee siis osoittaa myös ohjaajana toimineelle Maksim Komarolle.

Prinssi Jusufin räppi jää päähän soimaan ja esityksen jälkeen on hyvä mieli. Toisaalta jonnekin takaraivoon jää kytemään myös hyviä ajatuksia yhteiskunnasta ja sen mystisistä rakenteista. Camping 3 on hilpeä, häpeilemätön ja hieno esitys. Kiitos.

Esityksiä on vielä lähes tammikuun loppuun asti.

Lavalta: The Pianist (Circo Aereo / Cirko)

Kuva: Heli Sorjonen

Oman syyskauteni esittävän taiteen osalta pääsi avaaman Cirkoon vierailulle saapunut The Pianist. The Pianist on nähty Suomessa aiemminkin ja keräsi jo silloin rutkasti kehuja usealta taholta. Itse pääsin viime talvena näkemään pätkiä esityksestä Cabaret Jamonin yhteydessä ja ilahduin kovin, kun esitys saapui kokonaisuudessaan tänne uudelleen.

Circo Aereon tuotanto olevan The Pianist tuo lavalle klovneriaan ja fyysisen teatteriin erikoistuneen uusiseelantilaisen taiturin, Thomas Moncktonin. Pianistin tavoitteena on päästä lavalle ja soittaa kappaleensa flyygelillä, mutta ennen soittamista mahtuu matkan varrelle monta mutkaa. Katossa riippuva kristallikruunu, irtoavat flyygelinosat, katoilevat nuotit ja yhteistyökyvytön valomies ovat vain muutamia pianistin kohtaamista vaikeuksista.

Asetelma on yksinkertainen ja hyvä niin. Monckton ei tarvitse suurta määrää rekvisiittaa saadakseen katsojan kiedotuksi sormiensa ympärille. Yleisö on naurullaan mukana alusta loppuun saakka. Sanaton esitys välittää viestinsä tehokkaasti ja ihastutti katsomossa niin yleisön vanhempaa puolta kuin pienempiäkin (tosin aivan pienimmille noin tunnin pituinen esitys lieni hitusen pitkä).

On hämmentävää katsoa, kuinka monella eri tavalla ihmiskeho voikaan vääntyä ilman että se menee rikki. Tai kuinka pienillä asioilla ja oivalluksilla voi saada täyden katsomon purskahtamaan iloiseen nauruun. Joinakin hetkinä huomasin myös pelkääväni esiintyjän puolesta, show on sen verran raskas fyysisesti, mutta Moncktonin hymy ei hyytynyt vaikka hiki valuikin kasvoilla valtoimenaan.

Itse olin jälleen kerran vaikuttunut Moncktonin moniosaajuudesta. Tätä esitystä varten osattavien taitojen kirjo on laaja ja kaiken lisäksi pitäisi pystyä vielä vuorovaikuttamaan yleisön kanssa. Ei aivan yksinkertainen homma, mutta Monckton selviää siitä mallikkaasti. Yleisöön otettu kontakti tuntuu myös vaivattomalta ja lienee myös suomalaiseen makuun riittävän etäistä ettei katsomoahdistusta synny.

The Pianistista on jäljellä vielä neljä esitystä ensi viikolla.