En voinut lopettaa, koska olin nyt aloittanut oman tarinani ja se tahtoi tulla kerrotuksi loppuun. Ei ihminen pysty valitsemaan, milloin aloittaa tai lopettaa. Meidän tarinamme kertovat itse itsensä.
Kirjan etukansiliepeessä todetaan, että kirjan juonesta ei haluta mainita paljoakaan. Se sopii tälle kirjalle, ja niinpä minäkin pysyn samoissa suuntaviivoissa. Little Been tarina on kertomus nigerialaisesta tytöstä, Little Beestä, ja englantilaisesta Sarah O'Rourkesta, joiden elämät joutuivat törmäyskurssille yhden sattuman aiheuttaman kohtaamisen johdosta. Kaksi vuotta myöhemmin molemmat naiset ovat jälleen samassa maassa, ja aikaisempi kohtaaminen elää edelleen omaa elämäänsä molempien mielissä.
Little Been tarina on hyvin tunnepitoinen kirja. Siihen kiteytyy paljon asioita, jotka ovat nykymaailmassa pinnalla; kuinka paljon meidän tulee välittää muiden elämästä, mikä on meidän vastuumme, miksi näitä asioita tapahtuu ja kuka niistä on vastuussa? Cleave käsittelee näitä asioita taitavalla sanankäytöllä ja tarina liikkuu jouhevasti eteenpäin näkökulmaa vaihtelemalla; välillä äänessä on Little Bee, välillä Sarah.
Juuri nämä vahvat tunnetilat osoittautuivat hienoudestaan huolimatta minun ongelmakseni. Tuntuu, että viime aikoina lukemissani kirjoissa on ollut niin paljon puhtaita tunteita, että pääni on konsentroitunut niillä. Sinne ei mahdu enää mitään. Siksi minulla kesti varmaan noin kolmasosa kirjasta, ennen kuin pääsin siihen todella sisään.
Silti teksti on hyvin kirjoitettua, ja minä nautin sen lukemisesta. Cleave kuljettaa lukijansa välillä kuumaan Afrikkaan, missä hiekka on punaista ja kaikki tuoksuu kuivalta, toisinaan Lontoon laitamille jossa on vähän metallinen yleistunnelma mutta tuoksu on silti vihreä. Suurten teemojen välistä löytyy myös kauniita pieniä asioita; miten käsitellä pientä Batmania, miltä tuntuu pukeutua mekkoon jossa on kaunis kaulus, miltä tuntuu herätä aaltojen ääniin.
Erikoismaininnan ansaitsee myös kirjan todella upea ja tyyliin sopiva kansi, jonka on kynäillyt Sanna-Reeta Meilahti. Kävin vähän googlailemassa ja huomasin, että taiteilijan käsialaa ovat mm. myös upea Iida Rauman Katoamisten kirjan sekä Turkka Hautalan Paluun kannet. Minä arvostan ja pidän.
Vaikka Cleaven tyyli hurmasi minut ja kirja oli vahva ja vaikuttava, jäi se minulle silti vähän etäiseksi. Aihe on ajankohtainen ja kiinnostava. Henkilöt ovat pääosin mielenkiintoisia. Tarina jäi mietityttämään. Ja kaikesta tästä huolimatta Little Been tarina oli minulle "vain" hyvä lukuromaani. Cleave jäi silti kiinnostamaan kirjailijana, joten lukenen jossain vaiheessa hänen aikaisemman romaaninsa Incendiaryn.
Little Beehen ovat tutustuneet ainakin myös Juuri tällaista/Ilse, Järjellä ja tunteella/Susa, K-blogi/Jenni, Lumiomena/Katja, Booking it some more, Mari A., Zephyr ja Kirjavan kammarin Karoliina, joka lupasi lainata minulle hänen rakasta herra Cleaveaan, jos minä lupaan lainata hänelle herra Carrollia-
sivumäärä: 369
suomentanut: Irmeli Ruuska
kansi: Sanna-Reeta Meilahti
Luettu osana Totally British: Modern Men Writers-haastetta.