Catherynne M. Valente: The Melancholy of Mechagirl

Lähetämme heti tässä alkuun kiitokset Sivukirjaston Liinalle, koska ilman Liinaa en varmaan olisi tarttunut Catherynne M. Valenten kokoelmateokseen Melancholy of Mechagirl (Haikasoru, 2013). Tarttumattomuus tosin pääasiassa johtui ehkä siitä, etten tiennyt koko teoksen olemassaolosta, mutta kiva oli myös lähteä lukemaan teosta josta oli valmiiksi kuullut jotain hyvää.

The Melancholy of Mechagirl sisältää siis 11 lyhyttä tarinaa ja kaksi runoa, joilla kaikilla on kytkös Japaniin. Japanin lukuisat jumalat esiintyvät tarinoissa usein, mutta viitteet ovat myös hienovaraisempia. Valente on itse asunut Japanissa ollessaan (yksinäinen) upseerin vaimo, ja osa tarinoista kumpuaa suoraan tästä kokemuksesta.

I rested my chin on the Western woman's shoulder, gazing at the golden-black thing that I did not yet know was Rafu. She bowed slightly. Her hinges creaked. The silk of her panels fluttered slightly in bashfulness or the night wind. A willowy green slip hung half over her face - my Rafu was a folding screen, a silk monster of beauty like statues. A Jotai, a screen so old that one day she woke up and had a name and an address and an internal monologue. You earn these things after one hundred years or so. The world owes them to you, if you survive it.

Kokoelma on jossain määrin vähän epätasainen. Osa tarinoista vaatii paljon enemmän keskittymistä johtuen monimutkaisesta sanastosta liittyen tekniikkaan tai monimutkaisiin tieteenaloihin, kaksi runoa puolestaan ovat poljennoltaan itselleni niin haastavia että ensimmäisen runon luin useampaan kertaan. Ja sitten toisaalta osa tarinoista oli niin hyviä, että olin niihin aivan uppoutunut ja ihastelin että nyt on kuulkaa luotu hienoja juttuja.

Esimerkiksi Ink, Water, Milk on ihanan monimutkainen ja päällekkäin tarina tiedostavista objekteista ja tarinoista, yksinkertaistetusti sanottuna. Fade to White esittelee pelottavan tulevaisuudenkuvan ydinsodan jälkeisessä maailmassa, jossa kaikki testataan hedelmällisyyden suhteen ja vain harvat ja valitut pääsevät tuottamaan jälkeläisiä. Välinäytöksissä nähdään, miten mainospropaganda tässä maailmassa syntyy. Ja toisaalta kokoelman päättävä Silently and very fast oli käsittämättömän polveileva teksti keinoälyistä ja mielen todellisuuksista, mutta siihen sisään päästessä tavattoman mielenkiintoinen. Valentella on kyky kuvata käsittämättömiä asioita ihailtavan visuaalisesti ja selkeästi.

Ehdottoman positiivinen lukukokemus siis tämä kokoelma ja kaiken lisäksi saatavilla kirjaston (HelMet) valikoimista. Suosittelen, jos Japanin mytologia ja erikoiset tarinat kiinnostavat.

Catherynne M. Valente: The Melancholy of Mechagirl
Haikasoru, 2013. 219 s.
Kansi: Yuko Shimizu

Catherynne M. Valente: Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla (Satumaa #1)

Catherynne M. Valenten Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla (Gummerus, 2013) majaili yöpöydälläni hyvän tovin. Nappasin sen mukaani kaivatessani leppoisaa luettavaa ja vauhdikas satu vei minut saman tien mennessään.

"Sinä tunnut olevan melkoisen pahansisuinen ja äkkipikainen lapsi", sanoi Vihreä Tuuli. "Haluaisitko karata kanssani, ratsastaa Tuulenvireiden leopardilla ja matkustaa suurelle merelle, joka ympäröi Satumaata? Pelkäänpä, etten itse pääse sisälle, koska ankarilta puhureilta on pääsy kielletty, mutta sinut veisin mielelläni Turmionmeren äärelle."
"Voi kyllä!" henkäisi Syyskuu,m joak paheksui suuresti vaaleanpunakeltaisia teekuppeja ja pieniä, ystävällisiä koiria.

Syyskuu on Omahassa asustava 12-vuotias tyttö, joka ei tosiaan kauaa mieti lähteäkö Vihreän Tuulen kyydissä kohti Satumaata. Lumottuja lapsia odottavat Satumaassa aivan omanlaisensa seikkailut riippuen toki siitä, mitä lapsi päättää tehdä. Ja koska Syyskuu on äkkipikainen lapsi ja jokseenkin sydämetön voi hänen uskoa joutuvan mitä ihmeellisimpiin seikkailuihin.

Matkansa aikana Syyskuu kohtaa monia perinteisiä satuhahmoja kuten keijuja ja tonttuja, mutta onhan siellä myös suunnattoman hurmaava louhikäärme A-L (joka on isänsä puolesta kirjasto), pelottavia hevoskaisia, hiisinkäisiä, miellyttämishaluinen tupakkatakki ja vaikka mitä muuta. Satumaa on tosiaan omalaatuinen paikka, jonne voi joutua mitä moninaisimmin keinoin, oli se sitten tuulen mukana tai vaatekaapin läpi.

Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla on hengästyttävästä nimestään huolimatta helposti lähestyttävä ja äärimmäisen ilahduttava teos. Sen runsaus on ylitsevuotavaa, mutta juuri sopivasti, ja satumaisuus upeaa. Syyskuun matkan voinee lukea vain jännittävänä seikkailuina, mutta tarinan alta paljastuu monia kerroksia ja suuria teemoja, jotka saivat ainakin tämän lukijan pään täällä surraamaan iloisesti. Tarinan liepeillä käsitellään ikävää, ystävyyttä, kuolemaa ja oikeiden valintojen tekemisen vaikeutta. Toisaalta teemat ja osittain varsin hurjaksi äityvät tapahtumat rajoittanevat tämän sadun lukemista pienemmille lapsille, mutta luulen että jo kolmasluokkalaisille ja siitä ylöspäin tämä voisi olla sopivaa luettavaa (luotan tässä Katjan oivalliseen ikäarvioon).

Kiitosta annan tarinan lisäksi myös suomentaja Sarianna Silvoselle, joka on varmasti joutunut kirjaviisaan louhikäärmeen kanssa asettelemaan sanojaan tarkkaan. Mainiota! Hatunnostonsa ansaitsee myös Ana Juanin kuvitus, joka tuo oman lisänsä opuksen lumoon.

Viimeisiä lukuja piti ahmia liukuportaissa ja kävellessä, vaikka oli jo kiire. Tarina piti otteessaan loppuun asti ja säilytti satumaisuutensa loistavasti. Syyskuu on mainio sankari, jonka seurassa viihdyin erinomaisesti. Lyhyesti todettuna tämä opus tulee varmasti olemaan tämän lukuvuoden helmiä.

Liina kehui kovasti tämän alkukielistä versiota ja voin ilomielin suositella myös tätä suomennosta. Lisäksi Raija kuvaa tätä ikäriippumattomaksi teokseksi ja on ehtinyt arvostella myös sarjan toisen osan.

Kiitokset kustantamolle arvostelukappaleesta.

Catherynne M. Valente: Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla (The Girl Who Circumnavigated Fairyland in a Ship of Her Own making, 2011)
Gummerus, 2013. 339 s.
Suomentaja: Sarianna Silvonen
Kansi ja kuvitus: Ana Juan