Jonna Ruuska: Kuovin huuto

Jonna Ruuskan Kuovin huuto (Books on Demand, 2014) päätyi lukulistalle erinäisten sattumusten kautta. Runoilija itse otti minuun yhteyttä kirjan ilmestymisen tiimoilta, mutta kiire vei mennessään ja suoraan sanottuna unohdin koko asian. Erästä toista teosta lainatessani päädyin sitten varaamaan myös Kuovin huudon kirjastosta.

Esikoisrunoteoksensa Ruuska on jaotellut seitsemään osaan. Jokaisessa osiossa luonto on pääosassa, mutta tunnelmat vaihtelevat. Esimerkiksi jokaiselle vuodenajalle on oma osionsa. Väljästi taitetussa teoksessa runoille on paljon tilaa, jokaisella sivulla vain yksi. Parempikin varmasti niin.

Suoraan sanottuna luin Kuovin huudon aivan liian nopeasti. Loppukevään työrutistus vei aikaa lukemiselta ja kirjasta oli jo seuraava varaus, joten loppupeleissä luin runot kahdessa päivässä. Ei mikään idyllisin tilanne siis ja siksi en minkäänlaisiin syväanalyyseihin ryhdy.

Kaikesta huolimatta viihdyin Ruuskan runojen parissa varsin hyvin. Luonnossa liikkuminen on selvästi kirjailijalle itselleen tärkeää ja se näkyy runoista, siitä miten luontoa arvostetaan ja toisaalta miten sen väärinkäyttöä surraan. Satumaisista kielikuvista pidin kovasti ja siitä kuinka kaikki herää eloon omalla tavallaan. Iltakävelyllä voi nähdä yksinäisen pajun jälkiä ja siitä kuinka juuri jäätynyt lätäkkö parkaisee kun siihen astuu.

Eniten pidin Ruuskan lyhimmistä runoista, tuokiokuvista, kahden tai kolmen rivin mittaisista. Niissä Ruuska mielestäni parhaimmillaan onnistuu luomaan vahvan tunnelman pienellä määrällä sanoja. Nämä lyhyimmät myös muistuttavat minua yhdestä suosikkirunoilijastani, Risto Rasasta. Tällaisia ovat esimerkiksi Ihana kesäilta, jossa mökki-illan tunnelma välittyy tuoksuineen tai Kaipaus, jossa kuullaan kirjalle nimensäkin antanut kuovin huuto. Pidemmät runot olisivat vaatineet minulta parempaa keskittymistä ja rauhoittumista. Ehkä palaan niihin joskus myöhemmin.

Kuovin huuto sopinee oivallisesti luonnon ja luontorunojen ystäville, rauhoittumiseen, kielikuvien kaipuuseen.

Jonna Ruuska: Kuovin huuto
Books on Demand, 2014. 120 s.
Kannen kuva: Jonna Ruuska

Ida Korhonen: Miljoonasäde

Ida Korhosen Miljoonasäde (Books on Demand, 2012) lähti kirjastosta mukaan, kun tapasin kesällä nuoren kirjailijan itsensä. Korhonen julkaisi vuonna 2012 12-vuotiaana kirjoittamansa opuksen Books on Demandin kautta voitettuaan jonkin kirjoituskilpailun. Mielestäni nuoren kirjailijanalun kirjoittama romaani on niin mainio ajatus, että päätin kokeilla.

Aion kertoa nyt uskomattomimmasta jutusta joka minulle on tapahtunut. En vieläkään usko, että minulle, Linnealle, aivan tavalliselle tytölle voi tapahtua tällaista. Minulla on siitä monta muistoa, mutta yritän kertoa sen tarinan muodossa ja niin, että ymmärrät. Varmaan tämä myös kuulostaa sadulta, mutta sinun on uskottava, sillä voit olla seuraava.

Linnean elämässä ovat asiat mullin mallin. Pikkusisko hukkui edellisenä kesänä kummissa olosuhteissa ja kaiken lisäksi nuorella tytöllä ei ole kavereita. Eräänä päivänä Linnea kuitenkin kohtaa metsässä laulavan kalan, joka antaa hänelle tehtävän: koota palapeli. Eikä siinä vielä kaikki: Linnean kouluun tulee kaksi uutta oppilasta, Helmiina ja Pauliina, joiden kanssa Linnea ystävystyy. Uusien kavereiden kanssa Linnea päätyy kohtaamaan rikollisliigan kooten siinä samalla mystistä palapeliä. Mikä palapelin tarkoitus lopulta on? Ja miksi Linnealla on tunne, että kaikki liittyy loppujen lopuksi jotenkin hänen pikkusiskoonsa?

On toki sanottava, että Miljoonasäde on viimeistelemätön - ja sehän on varsin luonnollista. Teoksella ei kuitenkaan ole ollut kustannustoimittajaa tai ammattitaittajaa. Kieli on hieman toisteista ja yksinkertaista, mutta ei huonoa. Tarina liikkuu pääosin loogisesti muutamia nikotuksia lukuunottamatta.

Kunnon toimituksella ja taitolla Miljoonasäteestä olisi varmasti saanut oikein mainion nuortenromaanin. Siihen on ihailtavalla tarmolla saatu mahdutettua paljon nuortenkirjojen tyypillisiä klassikoita: taianomaista fantasiaa, rikosten selvittelyä, hevosia sekä salaperäinen poika. Hatunnoston arvoinen suoritus. Kaiken lisäksi kiinnostuin aidosti Linnean ja kumppaneiden palapeliprojektista ja rosvoista.

Toivon, että Korhonen jatkaa kirjoittamista ja ehkäpä jossain vaiheessa hänestä kuullaan vielä lisää. Lupaan olla silloin kirjaston varausjonon etunenässä.

Ida Korhonen: Miljoonasäde
Books on Demand, 2012. 152 s.
Kansi: Ella Halonen