Alison Bechdel: Are You My Mother? A Comic Drama (suom. Äideistä parhain)

Kuva: Alison Bechdel

Alison Bechdelin ensimmäinen elämäkertateos Hautuukoti: Tragikoominen perheeni oli ehdottoman kiinnostava lukukokemus isä-tytärsuhteesta ja oman seksuaalisuuden löytämisestä. Bechdelin toisessa omaelämäkerrallisessa teoksessa Are You My Mother? A Comic Drama ()tutustutaan päällisin puolin enemmän Bechdelin äitiin, vaikka loppupeleissä pinnalle nousee enemmän tekijän itsensä itsetutkiskelu.

Oikeastaan teos ei ole kirja Bechdelin äidistä, vaan englantilaisesta psykoanalyytikosta Donald Winnicottista. Winnicottin tekstit kulkevat punaisena lankana läpi teoksen ja niitä vasten Bechdel peilaa omia havaintojaan elämästään ja äitisuhteestaan. Toinen useasti mainittu lähde ovat Virginia Woolfin teokset, erityisesti Majakka jonka olen itsekin lukenut useampi vuosi sitten. Majakka oli mielestäni hankala kirja, mutta samanaikaisesti hämmentävän kiinnostava.

Kaiken tämän lisäksi Bechdel myös pohtii paljon kirjoittamisen vaikeutta. Aikana, jota tämä kirja kuvaa, Bechdel oli juuri kirjoittamassa kirjaa isästään ja painiskelee paljon niin luovien kuin moraalistenkin ongelmien kanssa. Hyväksyykö äiti kirjaa? Mitä siihen voi kirjoittaa ja miten?

Kuva: Alison Bechdel

Vaikka Bechdelin äiti jää kirjassa hieman sivuun kaiken itsetutkiskelun alle on hän kieltämättä äärimmäisen kiinnostava persoona. Opettajankoulutuksen saanut nainen, joka rakasti näyttelemistä ja oli luonteeltaan arvaamaton ja mielestäni jotenkin jännittävä. Äidistä ei saa kirjan perusteella kovin miellyttävää kuvaa, mutta silti Bechdelin kuvauksessa on jotain todella inhimillistä. En saa otetta.

Hauskana yksityiskohtana mainittakoon, että kun Hautuukodissa kuvituksen tausta oli sinisävyistä oli se tässä teoksessa punaruskeaa.

Nyt lukemisen jälkeen Are You My Mother? vetää minut itse asiassa aika hiljaiseksi. Vaikka psykoanalyysiin ja mielen syvyyksiin pureudutaan todella tieteellisellä tasolla ei se vienyt minua silti kauemmas tarinasta.

Vaikka aiheiltaan Are You My Mother? oli ehkä hankalampi kuin Hautuukoti tuli se silti minua jollain tavalla lähemmäksi. En osaa tai en ehkä haluakaan eritellä tuntemuksia sen tarkemmin, totean vain että tämä oli pirun hieno teos.

Zephyr on lukenut tämän suomennoksen Äideistä parhain hieman eri fiiliksin.

Alison Bechdel: Are You My Mother? A Comic Drama
Houghton Mifflin, 2012. 289 s.

Alison Bechdel: Hautuukoti: Tragikoominen perheeni

Alison Bechdelin Hautuukoti (Like, 2009) oli minulle kanneltaan tuttu, mutta en ollut tuntenut opusta kohtaan sen kummempaa kiinnostusta. Tammikuussa eräs kollega kuitenkin suositteli kyseistä albumia lämpimästi ja kun kaiken lisäksi takakannessa vielä hehkutettiin teoksen saamaa Eisner-palkintoa nappasin sen kirjastosta mukaan kotiin.

Omaelämäkerrallinen teos kertoo Bechdelin perheestä ja erityisesti hänen suhteestaan isäänsä. Poissaoleva isä käytti aikansa mieluummin töihinsä, kirjallisuuden opettamiseen ja hautaustoimiston johtamiseen, sekä talonsa entisöintiin kuin perheensä kanssa oleskeluun. Kun isä kuolee tapaturmaisesti (vai kenties tehden itsemurhan?), päätyy Alison pohdiskelemaan heidän keskinäistä suhdettaan, erilaisuutta ja yhtymäkohtia, jonkinlaista rakkautta joka sisältyi pieniin hetkiin.

Ei perhe-elämä muutenkaan ole sitä auvoisinta. Ensimmäisenä asuntona kolmilapsisella perheellä on hautaustoimiston tiloihin yhdistetty koti. Kotitöihin kuuluivat uusien arkkujen purkaminen muoveistaan, mutta toisaalta huvia kiskottiin sitten toimiston hajusuolapusseista. Myöhemmin perhe muuttaa suureen kartanoon, jonka eri sopissa perheenjäsenet kykenevät hautautumaan omiin puuhiinsa.

Samalla kun käsitellään perhesuhteita pureudutaan myös homoseksuaalisuuteen ja sen löytämiseen. Bechdel löysi oman seksuaalisen suuntautumisensa ei hurjien kokeilujen vaan kirjallisuuden kautta. Epävarmasta tytöstä kasvaa jopa omapäinen nuori nainen, joka ei siltikään aivan tiedä miten suhtautua isäänsä tai tämän salaisuuksiin. Isään, joka on toisaalta äkkipikainen ja hankala, toisaalta ymmärtäväinen.

Hautuukoti on nannaa myös kirjallisuuden ystäville, sillä lähes jokaiselta aukeamalta löytyy kirjallisuusviittauksia. Omaa tilaa saavat niin Joyce, Fitzgerald kuin Proustkin ja lisäksi Alisonin yöpöydillä nähdään jatkuvasti homoseksuaalisuuteen liittyviä tunnettuja teoksia. Löytyypä sieltä myös maininta Sylvia Beachista ja Shakespeare & Company-kirjakaupastakin.

Bechdelin piirustustyyli on yksinkertaisen kaunis: tussausta ja sinivihreän sävyjä. Hillitty värimaailma pitää tarinan sävyn entistä intellektuellimpana, mutta ei kuitenkaan vaikeasti lähestyttävänä. Bechdelin kertojanääni on selkeä ja rehellisen oloinen, toisinaan jopa kuivan humoristinen.

Bechdelin Hautuukoti on intellektuelli ja kiinnostava elämäkertateos tyttären ja isän monimutkaisesta suhteesta. Zephyr ei osaa kehua kirjaa tarpeeksi, Kirsi pureutuu tekstissään hienosti kirjan teemoihin ja Minna toteaa tämän todella vaikuttavaksi.

Haasteet: Luettu suorituksena Seitsemän sarja -haasteeseen.

Alison Bechdel : Hautuukoti: Tragikoominen perheeni (Fun Home: A Family Tragicomic, 2006)
Like, 2009. 238 s.
Suomentanut : Taina Aarne