Himasten perheessä on isä ja äiti, Ola ja Hanna, sekä kaksi tytärtä, Emmi ja Elina. Sarjakuva kuvaa lämpimällä otteella lapsiperheen elon omituisia kommelluksia sekä arkipäiväisiä sattumuksia. Sarjakuvaa voisi ehkä verrata esimerkiksi Baby Bluesiin, mutta Himasten elo on selkeästi kotimaista.
Toivosen ja Havukaisen stripeissä lienee enemmän naurettavaa lapsellisille lukijoille, mutta kyllä tällainen lapsetonkin jaksaa hihitellä. Osa jutuista on tuttuja tuttavapiirin lapsiperheistä, ja toisaalta kyllä se minunkin mieheni saattaa joskus nukkumaanmenoaikana filosofoida pitkiä pätkiä mitä kummallisimmista asioista kuten sarjakuvan Ola (tai muina vuorokaudenaikoina, esim. Onkohan riitteessä olevat lätäköt vähän niin kuin suomalainen cremebrulee?). Ja kukapa ei tunnistaisi sitä tunnetta kun sanoo että ensi vuonna minä sitten järjestän nämä ja nämä.. ja purskahtaisi sitten nauruun koska onhan sitä luvattu jo useamman vuoden ajan.
Himaset tarjoavat aidosti viihdyttävää sarjakuvanautintoa. Toivosen piirrosjälki on mukavan simppeliä, lapsenmielistä mutta tarkkaa. Minun suosikkini näistä kahden albumin stripeistä oli ehdottomasti alla oleva, joka löytyy Juustoon ei saa piirtää!-albumista:
(niin meillähän ne sukat päätyy aina sinne koriin ;)
Suosittelen Himasia lapsenmielisille, oli sitten lapsia tai ei. Nauratti, lempeällä tavalla tällä kertaa. Nautitaan vaikka sekaisen pyödän ääressä istuen kahvikupin kera.