Susia Wienin eläintarhassa.
Aino Kallaksen Sudenmorsian. Hiidenmaalainen tarina (1928) päätyi lukulistalle Osuuskummalaisten spefi-listalta. Lukujonossa kirjan paikkaa vauhditti tosin oikeastaan lukuvalmentaja, joka toi kirjan minulle aikanaan tapaamiseemme nähtyään sen lukulistallani. Pieni kertomus säväytti kesäillassa ja vei mukanaan.
Vaan Aalo heitti sudennahan harteilleen, ja kohta hän tunsi ruumiillisen muotonsa tuiki tuntemattomaksi muuttuvan, niin että hänen ruumiinsa valkia iho peittyi takkuiseen karvaan, hänen piskuinen näköpäänsä soukkeni suden teräväksi kuonoksi, hänen vähät sorjat korvansa vaihtuivat suden pystykorviksi, hampaat raateleviksi torahampaiksi, ja kynnet metsänpedon käyriksi kynsiksi.
Sudenmorsian sijoittuu 1600-luvun Hiidenmaalle. Metsänvartija Priidik ottaa vaimokseen kauniin Aalon, vaikka huomaakin tämän rinnan alla olevan tulenkirjon, noidanmerkin. Pariskunnan elo onkin auvoista, mutta Metsän Henki tahtoo merkityn Aalon omakseen. Aalo antaa kutsuille periksi ja muuttuu Ihmissudeksi eläen eri eloa päivin ja öin. Katoava karja ei kuitenkaan rauhoita noitakammoista yhteisöä eikä Aalo kykenekään pitämään kahtaalle vievää elämäänsä salassa.
Sudenmorsian sopi hyvin luettavaksi viilenevänä kesäiltana. Ajattoman oloisen tarinaan kieleen uppoutui ja tarina säväytti. Yksinkertaisella kerronnalla on saatu aikaan vahva tarina. Kallas kirjoittaa vanhahtavasti, alkuun vaikeasti ja tarinaan uppoutuessa hypnoottisesti.
Tässä viime vuosina on tullut luettua jos jonkinlaista ihmissusitarinaa. Tämä on ehdottomasti yksi vahvimmista, alkuvoimainen ja surullisen kaunis. Susilauman ulvonta suolla kantaa myös riippumattoon omenapuun alla.
Niina T. oli vaikuttunut teoksesta, Morrea teoksen kieli kalautti kuin metrinen halko.
Kirjabingosta tällä "Alle 200 sivua".
Otava, 2003. Alunperin julkaistu 1928. 141 s.
Kansi: ?